Kirjoitin tammikuussa, että arvonlisävero häivyttää progression vaikutusta pienituloisimmilta. Aihe on herättänyt keskustelua siitä, missä määrin verotuksen paino­pistettä voi siirtää kulutukseen. Työn verottaminen voidaan nähdä epä­kannustavana, kun taas kulutusverot voivat painottua suhteellisesti eri ryhmille.

Artikkelin jälkeen heräsi kysymyksiä lapsi­perheiden vero­taakasta. Muun muassa syntyvyys­keskustelun vuoksi lapsi­perheiden pärjäämiseen kohdistuu poliittisia huolia.

Voidaan ajatella, että suuri lapsi­perhe kuluttaisi keski­määrin enemmän kuin lapseton pari ja maksaisi näin enemmän välillisiä arvonlisä­veroja.

Toisaalta lasten­vaatteiden ja -tarvikkeiden arvonlisä­veroton kierrätys sekä suurtalous­hyödyt saattavat kuitenkin pienentää sen kulutuksen osaa, josta arvonlisä­veroa maksetaan.

Lisäksi valtaosa kulutuksesta kohdistuu välttämättömyyksiin, kuten elin­tarvikkeisiin ja asumiseen. Elin­tarvikkeissa sovelletaan alennettua arvonlisä­verokantaa, ja osa asumis­menoista on vapautettu arvonlisä­veroista kokonaan.

Miten lasten määrä koti­talouksissa todellisuudessa vaikuttaa niiden maksamiin veroihin?

Tämä artikkeli perustuu kulutus­tutkimuksen vuoden 2016 aineistoon, josta yksityiskohtaisemmin arvonlisäverojen progressiota käsittelevässä artikkelissa. Tarkoitus ei ole väittää, että verotus olisi keskeinen osa lasten hankintaan tai hankkimatta jättämiseen liittyvää päätöksen­tekoa. Syntyvyyden väheneminen on moni­mutkainen yhteis­kunnallinen kysymys, johon kytkeytyy monia arvoihin ja mahdollisuuksiin liittyviä tekijöitä. Tämä tarkastelu ei tarjoa näkemystä tai ratkaisu­ehdotuksia syntyvyyteen, vaan ottaa kantaa ainoastaan verotuksen kohdistumiseen.

Tarkastelu sisältää arvonlisä­verot, välittömät verot sekä veron­luonteiset maksut. Käyttämäni aineisto ei sisällä valmiste­veroja, sillä kansan­talouden panos-tuotos­taulukoista niitä ei ole saatavilla vielä vuoden 2016 aineistolle. Valmiste­veroihin sisältyvät mm. alkoholi­juomien, tupakan sekä poltto­aineiden verot.

Teknisesti arvonlisäverot maksetaan käytettävistä olevista tuloista, mutta kokonais­veroasteen vuoksi tarkastelen sitä suhteessa brutto­tuloihin, sillä välittömät verot maksetaan niistä.

Kotitaloudet on luokiteltu alle 18-vuotiaiden lasten määrän mukaan niihin, joissa ei ole yhtään lasta, sekä niihin joissa on yksi, kaksi tai vähintään kolme. Vertailussa ovat mukana vain lapsettomat parit ja kahden huoltajan perheet. Tällaisissa koti­talouksissa on useimmiten kaksi tulon­saajaa, mikä helpottaa vertailua.

Jakauma muuttuu, kokonais­veroaste pysyy

Euromääräisesti useampi­lapsiset koti­taloudet maksavat enemmän niin välittömiä veroja kuin arvonlisä­verojakin. Yhden ja kahden lapsen talouksilla erot ovat sen sijaan pienet. (Kuvio 1)

Lapsettomat kahden hengen taloudet maksavat välittömiä veroja keski­määrin noin 20 000 euroa, kun yhden lapsen koti­taloudet maksavat noin 23 000 ja kahden lapsen koti­taloudet noin 24 000 euroa.

Arvonlisäveroja lapsettomat taloudet maksavat keski­määrin 5 400 euroa, yhden lapsen taloudet noin 6 000 ja kahden lapsen taloudet noin 6 300 euroa.

Vähintään kolmen lapsen koti­talouksissa välittömien verojen määrä on keski­määrin noin 26 000 ja arvonlisä­verojen 7 500 euroa.

Kotitalouksilla, joilla on enemmän kuin kaksi lasta, on keski­määrin myös korkeammat tulot kuin lapsettomilla tai yhden lapsen talouksilla, minkä vuoksi ne maksavat veroja absoluuttisesti enemmän. Tämän voisi ajatella johtuvan siitä, että yhden lapsen koti­talouksiin sijoittuu enemmän ensimmäisen lapsen hankkineita nuoria vanhempia, joiden tulo­taso ei ole vielä vakiintunut. Tarkempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että erot eivät johdu ikä­rakenteesta.

Suhteutettuna bruttotuloihin arvonlisä­verojen osuudet näyttävät kuitenkin varsin tasaisilta, vaihdellen seitsemän ja kahdeksan prosentin välillä. Välittömien verojen osuuksissa näyttää kuitenkin olevan eroja, vaikka tulot ovat suuremmat useamman lapsen koti­talouksissa (kuvio 2).

Lapsettomat parit maksavat brutto­tuloistaan keski­määrin 8 prosenttia arvonlisä­veroa ja 22 prosenttia välittömiä veroja. Yhden ja kahden lapsen talouksilla kokonais­verotaakka on samanlainen, mutta arvonlisä­veron osuus tuloista on 7 prosenttia ja välittömien verojen 23 prosenttia.

Vähintään kolmen lapsen talouksilla kokonais­veroaste on prosentti­yksikön pienempi; välittömien verojen osuus tuloista on 21 ja arvonlisä­verojen osuus 8 prosenttia.

Kulutustutkimuksen aineiston mukaan useamman lapsen koti­taloudet eivät maksa suhteellisesti enempää veroja kuin pienemmät taloudet. Vähintään kolmen lapsen koti­talous kuluttaa mutta vastaavasti myös ansaitsee enemmän kuin pienempi. Niihin ei kohdistu suhteellisesti suurempaa vero­taakkaa, vaikka tulot ovat keski­määrin suurempia – pikemminkin päin­vastoin. Prosentti­yksikköä pienempi välittömien verojen osuus suuremmista tuloista huolimatta selittyy tarkastelemalla, mistä brutto­tulot koostuvat.

Lapsilisät laskevat suur­perheiden vero­astetta

Kun tarkastellaan koti­talouksien brutto­tulojen koostumusta, huomataan että palkka­tulojen osuus pää­sääntöisesti laskee lapsi­määrän mukaan. Lapsettomat koti­taloudet ovat poikkeus. (Taulukko 1)

Lähde: Kulutustutkimus 2016, Tilasto­keskus. Omaisuus­tuloissa ei ole mukana asunto­tuloa, saadut tulon­siirrot eivät sisällä luontoisetu­asunnon asunto­tuloa.

Kahden lapsen talouksien omaisuus­tulojen osuus brutto­tuloista on suurempi kuin muilla ryhmillä, kun taas yrittäjä­tulojen osuus on vähintään kolmen lapsen koti­talouksissa suurin.

Saatujen tulonsiirtojen osuus on selvästi suurin useampi­lapsisilla perheillä. Ne saavat enemmän lapsi­lisiä, jotka ovat vero­vapaita, mikä voi selittää muita koti­talouksia pienempää (kuvio 2) kokonais­vero-osuutta suhteessa tuloihin.

Lapsilisien osuus saaduista tulon­siirroista kasvaa lapsi­määrän mukaan; vähintään kolmen lapsen talouksilla osuus saaduista tulon­siirroista on yli kolmannes.

Tarkasteluun suhtauduttava varauksella

On syytä muistaa, että tämä tarkastelu ei sisällä valmiste­veroja. Lisäksi keski­arvoihin voi peittyä hyvin erilaisia koti­talouksia, minkä vuoksi lukuihin tulee suhtautua varauksella.

Kaikkiaan näyttää kuitenkin siltä, että verottomat lapsi­lisät keventävät suurten lapsi­perheiden vero­taakkaa suhteessa brutto­tuloihin. Tämä kuvastaa nyky­tilaa eikä ota kantaa siihen, miten taloudelliset kannustimet vaikuttavat lapsenhankinta­päätöksiin – jos vaikuttavat. Sen selvittämiseen tarvitaan perusteellista tutkimusta.

Kirjoittaja työskentelee yli­­aktuaarina Tilasto­­keskuksen tulot ja elinolot -vastuu­­alueella.