Lisääntyneen maahan­muuton ja suomalaisten ennätys­alhaisen syntyvyyden vuoksi Suomen väestö­pohja on muuttumassa.

Suomessa asui vuoden 2017 lopussa noin 385 000 ulkomaalais­taustaista (Kuvio 1). Vuonna 2005 ulkomaalais­taustaisia oli 157 000, joten määrä on kasvanut 144 prosenttia 12 vuodessa. Vuosi 2018 oli kolmas vuosi peräkkäin, kun väestön­kasvu tulee ainoastaan maahan­muuton seurauksena (Tilasto­keskus 2018).

Vuonna 2017 kaupunki­alueilla ulkomaalais­taustaisia asui 325 000, heistä sisemmällä kaupunki­alueella 209 000, ulommalla 99 500 ja kehys­alueella 16 300.

Ulkomaalaistaustaisista valtaosa sijoittuu kaupunki­alueille ja erityisesti sisemmälle kaupunki­alueelle, jossa heidän väestö­osuutensa on noussut jo lähelle 12 prosenttia.

Kaikkiaan ulkomaalais­taustaisista asuu kaupunki­alueilla lähes 85 prosenttia, selvästi muuta väestöä keskittyneemmin kaupungeissa. Vuonna 2017 koko väestöstä kaupunki­alueella asui 70 prosenttia.

Maaseudulla ulkomaalais­taustaisia asuu vain 42 000 (11 %): paikallis­keskuksissa 12 200, kaupungin läheisellä maa­seudulla 8 250, ydin­maaseudulla 16 700 sekä harvaan asutulla maa­seudulla 5 000.

Myös maaseutualueille on viime vuosina tullut lisää ulkomaalais­taustaisia. Maaseudun paikallis­keskuksissa ja ydin­maaseudulla kasvu on ollut jopa hieman nopeampaa kuin kaupunki­alueilla keski­määrin. Kuitenkin viime vuosina tulleet ja haja­sijoitetut turvapaikan­hakijat ovat siirtyneet tai siirtymässä maan­sisäisen muutto­liikkeen kautta suuremmille kaupunki­alueille ja etenkin pääkaupunki­seudulle (Sjöblom-Immala 2016).

Vuonna 2017 ulkomaalais­taustaisista pääkaupunki­seudulla asui lähes puolet, kun seudun osuus Suomen väestöstä oli noin viidennes (Tilasto­keskus TEM-Koto­tietokanta 2019). Viime vuosina maaseutu­alueillakin nähty kasvu voi siis ainakin turvapaikan­hakijoiden osalta siirtyä tulevaisuudessa kaupunkeihin, mikäli maahan­muutto ei lisäänny.

Alueellisesti erityisen vahvaa keskittyminen on Euroopan ulko­puolelta tulleilla. Kaupunki­alueiden sisällä esi­merkiksi Helsingissä Lähi-Idästä ja Afrikasta tulleet ovat keskittyneet voimakkaimmin. Länsi­eurooppalaiset taas ovat sijoittuneet lähes kanta­­väestöä vastaavasti. (Vilkama 2011; 2010.)

Muista ryhmistä venäläis- ja virolais­­taustaiset ovat levittäytyneet tasaisimmin eri puolille maata kaupunki­­maisiin ja maaseutu­­maisiin kuntiin (Saari 2013).

Kaupunkien kehysalueet kasvaneet eniten

Maisemalliset ja elin­keinolliset piirteet vaihtelevat suuresti maan­tieteellisesti pienilläkin alueilla. SYKE:n kaupunki-maaseutu­luokitus perustuu paikkatieto­aineistoihin, jossa laskenta on tehty pääosin 250 x 250 metrin ruudukossa (kartta 1). Luokitteluun on käytetty väestö-, työvoima-, työ­matka- ja rakennus­tietoja sekä DIGIROAD-tieverkko­aineistoa ja CORINE-maankäyttö­aineistoja. (Helminen ym. 2014, 8.)

Sisempi kaupunkialue on tiivistä ja yhtenäistä, tehokkaasti rakennettua aluetta.

Ulompi kaupunki­alue koostuu erillisistä lähiöistä, kaupan, teollisuuden ja toimistojen reuna­kaupungista sekä toisaalta kaupungin viher­alueista ja alemman tehokkuuden asuin­alueista, jotka kuitenkin ovat selvästi osa yhtenäistä kaupunki­aluetta.

Kaupungin kehysalue kuvaa kaupunkia ympäröivää vaikutus- ja rakentamis­painealuetta.

Kaupungin läheinen maa­seutu kuuluu kaupungin toiminnalliseen alueeseen. Siihen sisältyy eri­tyyppisiä alueita kuten taajamia, ydin­maaseutua ja harvaan asuttuja alueita.

Maaseudun paikallis­keskuksia ovat suurempien kaupunki­seutujen ulko­puolella sijaitsevat taajama­keskukset, pikku­kaupungit ja suurehkot kirkon­kylät. Paikallis­keskuksilla on selkeä rooli ympäröivän alueen keskuksina.

Ydinmaaseutu on joko vahvaa alku­tuotannon aluetta tai toiminnoiltaan moni­puolista ja suhteellisen tiheästi asuttua maa­seutua.

Harvaan asutulla maa­seudulla asutus­rakenne on hajautunut ja taajamia on vähän.

Alueellisesti väestö on keskittynyt kaupunki­alueelle, jossa väestö­määrä kasvaa (Taulukko 1). Eniten väestöosuus on kasvanut kaupungin kehysalueella sekä muulla kaupunkialueella.

Sen sijaan maaseudulla väki vähenee kaupungin läheistä maa­seutua lukuun ottamatta. Erityisesti harvaan asutulla maa­seudulla väki on vähentynyt.

Lähde: Tilastokeskus, Väestö- ja elinolo­tilastot. Tuntemattomalla alueella asuvat ovat pää­asiassa henkilöitä, joilla ei ole vakinaista asuin­paikkaa tai jotka asuvat laitoksissa.

Euroopasta ja sen ulko­puolelta tulleita jo lähes yhtä paljon

Viime vuosina ovat erityisesti huomiota herättäneet Lähi-Idästä ja Pohjois-Afrikasta tulleet turvapaikan­hakijat. On syytä muistaa, että tilastoissa turvapaikan­hakijat voivat näkyä joiltain osin viiveellä, koska vasta mahdollisen myönteisen oleskelu­päätöksen ja koti­kunnan saaneet henkilöt tilastoidaan väestöön (Helminen & Keski-Petäjä 2016).

Ulkomaalaistaustaiset on tässä jaettu seitsemään ryhmään. Itä-Euroopasta tulleissa ovat isoimpana ryhmänä ne henkilöt, joiden tausta­maa on entisessä Neuvosto­liitossa. Mukana on valtaosa inkerin­suomalaisista, joita oli vuoteen 2016 mennessä tullut arviolta 30 000 henkilöä (Sisä­ministeriö 2016, 10).

Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan -ryhmästä on käytetty laajaa määritelmää, jossa mukana ovat myös Etelä-Kaukasian sekä Keski-Aasian valtiot. Ryhmässä Muut ovat Amerikan ja Oseanian valtiot sekä henkilöt, joiden taustamaa on tuntematon.

Vuonna 2017 eurooppalais­taustaisia oli Suomessa lähes 200 000 ja ei-eurooppalais­taustaisia noin 185 000. Vuodesta 2005 eurooppalais­taustaisten määrä on yli kaksin­kertaistunut ja väestö­osuus noussut 3,6 prosenttiin. Ei-eurooppalais­taustaisten osuus on noussut vielä nopeammin, 3,3 prosenttiin. (Taulukko 2)

Väestöosuudeltaan Itä-Euroopan ryhmä on pysynyt suurimpana. Toiseksi suurimmaksi on jo noussut Lähi-Itä- ja Pohjois-Afrikka-taustaiset, joka on kasvanut erityisesti vuoden 2015 jälkeen, kun lähinnä näiltä alueilta tulleet turvapaikan­hakijat saapuivat maahan. Myös muun Aasian ja Afrikan osuudet ovat nousseet nopeasti.

Lähde: Tilastokeskus, Väestö- ja elinolo­tilastot.

Lisää ulkomaalais­taustaisia tullut kaiken tyyppisille alueille

Ulkomaalaistaustaisten väestö­osuus on kasvanut vuosina 2005–2017 kaikilla kaupunki- ja maaseutu­alueilla. Suurimmat väestö­osuudet ovat kaupunki­alueella. Sisemmällä kaupunki­alueella osuus on noussut jo lähes 12 prosenttiin (kuvio 2). 

Myös muilla kaupunki­alueilla ulkomaalais­taustaisten osuus on yli kaksin­kertaistunut. Maaseutu­alueilla lähtö­osuudet ovat alemmalla tasolla, mutta kasvu­vauhti on ollut saman­suuntaista. Maaseudun paikallis­keskuksissa ja ydin­maaseudulla osuus on kasvanut jopa hieman nopeammin kuin kaupunki­alueilla keski­määrin.

Kaupungin läheisellä maa­seudulla ja harvaan asutulla maa­seudulla lähtö­osuudet ovat alhaisimmat, mutta ulkomaalais­taustaisten osuus väestöstä on myös melkein kaksin­kertaistunut.

Ydinkaupunkialueilla jo enemmän Euroopan ulko­puolelta tulleita

Sisemmällä kaupunki­alueella asuvien ei-eurooppalais­taustaisten väestö­osuus (6,4 %) on jo ohittanut eurooppalais­taustaisten osuuden (5,2 %). Suurimmaksi ryhmäksi vuoden 2014 jälkeen ovat nousseet Lähi-Itä- ja Pohjois-Afrikka-taustaiset, joiden väestö­osuus on lähes kolmin­kertaistunut (kuvio 3). 

Lähtötasoltaan isommassa itä­eurooppalaisten ryhmässä väestö­osuus on myös noussut, mutta hitaammin.

Ulommalla kaupunki­alueella eurooppalais­taustaisten väestö­osuus on kaksin­kertaistunut 3,9 prosenttiin ja ei-eurooppalais­taustaisten kolmin­kertaistunut 3,0 prosenttiin. (Kuvio 4) 

Kuviossa 5 kaupungin kehys­alue ja kaupunkien läheinen maa­seutu on yhdistetty kaupunkien ja maa­seudun väli­alueeksi, koska ulkomaalais­taustaisten väestö­jakaumat ovat saman­suuntaisia ja painottuvat eurooppalais­taustaisiin. Vuonna 2017 eurooppalais­taustaisten väestö­osuus oli 1,8 prosenttia ja ei-eurooppalais­taustaisten 0,7 prosenttia. Jälkimmäisten väestö­osuudet ovat nousseet etenkin vuoden 2015 jälkeen.

Maaseudulla Euroopasta tulleita

Vuonna 2017 maaseudun paikallis­keskuksissa eurooppalais­taustaisten väestö­osuus oli 2,5 prosenttia ja ei-eurooppalais­taustaisten 1,3 prosenttia (kuvio 6). Myös täällä Lähi-Itä- ja Pohjois-Afrikka-taustaisten väestö­osuus on noussut vuoden 2015 jälkeen.

Kuviossa 7 ydinmaaseutu ja harvaan asuttu maa­seutu on yhdistetty maa­seuduksi. Maa­seudulla ulkomaalais­taustaiset ovat painottuneet Euroopasta tulleisiin. Vuonna 2017 eurooppalais­taustaisia oli 1,8 prosenttia ja ei-eurooppalais­taustaisia 0,7 prosenttia asukkaista. Muun Aasian osuus on noussut tasaisesti, Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan osuudet vuoden 2015 jälkeen. 

Ikärakennekin vaikuttaa

Suomalaistaustaiset ovat jakaantuneet maan eri alueille selkeästi tasaisimmin. Lähimmäs kanta­väestön tavoin asuttavat eri­tyyppisiä alueita eurooppalais­taustaiset, etelä­eurooppalaisia lukuun ottamatta. (Kuvio 8)

Eniten ovat kaupunki­alueille keskittyneet Lähi-Itä- ja Afrikka-taustaiset. Tulee kuitenkin huomioida, että maaseutu­alueilla asuu suhteellisesti enemmän yli 65-vuotiaita. Ikä­rakenteeltaan nuoremmat ulkomaalais­taustaiset ovat keskittyneempiä kaupunki­alueille, kuten myös suomalais­nuorista iso osa.

Ulkomaalaistaustaisten osuuden kasvua ydinkaupunki­alueilla voi jatkossa nopeuttaa se, että heissä on paljon nuoria ja heidän kokonais­hedelmällisyytensä on korkeampaa kuin kanta­väestöllä (Helminen 2017; 2018). Lähi-idästä ja Afrikasta tulleiden hedelmällisyys ei myöskään alene tiheästi asutuilla kaupunki­alueilla kuten kanta­väestöllä ja eurooppalais­taustaisilla (Mäki 2015, 24).

Miten välttää segregaation ja ghettoutumisen riskit?

Pitkään maahanmuuttajia vastaanottaneissa maissa on havaittu, että maahan­muuttajien alueellinen keskittyminen eli etninen segregoituminen on ajan kuluessa voimistunut erilaisista hallinta­pyrkimyksistä huolimatta (esim. Clip-Network 2007). Ilmiöön liittyen esimerkiksi Helsingissä on havaittu, että ulkomaalais­taustaisen osuuden lisääntyessä tietyllä alueella, kanta­väestö alkaa muuttaa muille alueille (Vilkama 2011). 

Keskeisimpiä riski­tekijöitä etnisessä keskittymisessä on sosiaalisten ongelmien kasaantuminen ja ns. maahan­muuttajien ”ghettoutuminen”, johon liittyviä esi­merkkejä on nähtävissä enemmän mm. Ruotsissa (Työ- ja elinkeino­ministeriö 2010, 98). Tällainen kehitys voi myös lisätä eri maahanmuuttaja­ryhmien ja kanta­väestön vastakkain­asettelua.

Myös Suomessa näkyy saman­kaltaista kehitystä, ja esimerkiksi rikollisuus ja työttömyys ovat ulkomaalais­taustaisilla kanta­väestöä korkeammalla tasolla (kts. Niemi & Lehti 2018, Lehti ym. 2014).Työllisyys on heikointa pakolaisuuden takia muuttaneilla sekä Lähi-Itä- ja Afrikka-taustaisilla (Larja & Sutela 2014), vaikka nämä ryhmät ovat keskittyneet kasvu­keskuksiin.

Kaupunkien sisällä esimerkiksi Helsingissä on viitteitä siitä, että mitä paremmin maahanmuuttaja­ryhmät työllistyvät, sitä hajaantuneemmin he asuvat. Toisaalta tiedetään, että alueelliseen sijoittumiseen vaikuttavat etnis-kulttuuriset seikat; monet ulkomaalais­taustaiset haluavat asua lähellä omia etnisiä ryhmiään. (Vilkama 2010, 2011.)

Kun puhutaan maahan­muutosta, on hyvä muistaa, että ulkomaalais­taustaiset eivät ole yhtenäinen ryhmä. Myös kaupunki- ja maaseutu­alueille sijoittumisessa ja keskittymisen asteessa on merkittäviä eroja tarkasteltaessa muuttajia tausta-alueittain. Nähtäväksi jää, lisääntyykö ja kiihtyykö alueiden etninen eriytyminen tulevaisuudessa ulko­maisten esi­merkkien tapaan.

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen Väestö- ja elinolo­tilastot -yksikön erityis­palvelut -vastuu­alueella, jossa hän vastaa mm. Maaseutu­indikaattorit-tilasto­palvelun yllä­pidosta.

Lähteet:

Clip-Network (2007): Housing and Integration of Migrants in Europe. Council of Europe: European Foundation for the Improvement Of Living and Working Condition.

Helminen Marja-Liisa (2018): Ulkomaalaistaustaiset ensisynnyttäjinä samanikäisiä kuin suomalaistaustaiset – mutta synnyttävät enemmän lapsia. Tilastokeskus.

Helminen Marja-Liisa (2017): Maahanmuutto kasvattaa nuorten määrää. Tilastokeskus, Tieto & Trendit.

Helminen Marja-Liisa & Keski-Petäjä Miina (2016): Miksi turvapaikanhakijat eivät näy vielä väestötilastoissa. Tilastokeskus, Tieto & Trendit.  

Helminen Ville, Nurmio Kimmo, Rehunen Antti, Ristimäki Mika, Oinonen Kari, Tiitu Maija, Kotavaara Ossi, Antikainen Harri & Rusanen Jarmo (2014): Kaupunki-maaseutu-alueluokitus. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 25/2014.

Larja Liisa & Sutela Hanna (2014): Työllisyys. Ulkomaalaistaustaisten miesten työllisyysaste lähes samalla tasolla kuin suomalaistaustaisilla – naisilla enemmän vaikeuksia työllistyä 71-82. Teoksessa. Nieminen Tarja, Sutela Hanna & Hannula Ulla (2014): Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi Suomessa 2014. Tilastokeskus. Helsinki.

Lehti, Martti & Salmi Venla & Aaltonen Mikko & Danielsson Petri & Hinkkanen Ville & Niemi Hannu & Siren Reino & Suonpää Karoliina (2014): Maahanmuuttajat rikoksen uhreina ja tekijöinä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 265. Tammerprint Oy, Helsinki.

Niemi Hannu & Lehti Martti (2018): Ulkomaalaiset, maahanmuuttajat ja rikollisuus. Teoksessa Rikollistilanne 2017 – Rikollisuustilanne tilastojen ja tutkimusten valossa. Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Katsauksia 29/2018.

Mäki Netta (2015): Vieraskielisten hedelmällisyys Helsingissä ja Helsingin seudulla. Helsingin kaupunki, Tietokeskus, Työpapereita 2015:5.

Saari Matti (2013): Maahanmuuttajakeskittymiä on muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla. Tilastokeskus, Hyvinvointikatsaus 3/2013

Sisäministeriö (2016): Maahanmuuton tilannekatsaus. Sisäministeriön julkaisu 21/2016. Helsinki 2016.

Sjöblom-Immala Heli (2016): Pääkaupunkiseutu vetää pakolaistaustaisia muualta Suomesta. Kvartti 4/2016.

Tilastokeskus (2019a): Käsitteet. Syntyperä ja taustamaa

Tilastokeskus (2019b): Ulkomaalaistaustaiset.

Tilastokeskus, TEM-kototietokanta (2019). Väestörakenne syntyperän mukaan.

Tilastokeskus (2018): Nuorten määrä uhkaa vähentyä huomattavasti syntyvyyden laskusta johtuen.

Työ- ja elinkeinoministeriö (2010): Suomen aluekehittämisstrategia 2020.

Vilkama, Katja (2011): Yhteinen kaupunki, eriytyvät kaupunginosat? Kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten asukkaiden alueellinen eriytyminen ja muuttoliike pääkaupunkiseudulla. Tutkimuksia 2011:2. Helsinki. Helsingin kaupungin tietokeskus.

Vilkama, Katja (2010): Kaupungin laidalla. Kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten alueellinen eriytyminen Helsingissä. Terra 122., 4, 183-200.