Siirry etusivulle - Tilastokeskus
Tieto&trendit - etusivulle

Palkansaajanaisten työaika piteni kilpailukyky­sopimuksen myötä

Kuva: shutterstock
Kiky-sopimus ei pidentänyt työaikaa miehillä odotetussa määrin. Sopimus tehtiin parantamaan kilpailu­kykyä perinteisesti mies­valtaisessa vienti­teollisuudessa. Koko kansan­taloudessa tehtyjä työtunteja on kasvattanut työllisten määrä lisääntyminen.

Vuonna 2017 tehdyn Tilastokeskuksen kyselyn perusteella arvioitiin, että kilpailukykysopimuksen mukainen työajan lisäys jakaantui epätasaisesti. Tulokset perustuivat ihmisten omiin käsityksiin siitä, kuinka työaikaa oli lisätty työpaikoilla.

Monilla aloilla lisäystä ei juuri tunnistettu, joten kyselyn mukaan oli odotettavissa, että palkan­saajien keski­määräinen säännöllinen työaika ei kasvaisi puolta tuntia viikossa, kuten oli sovittu.

Nyt jälkeenpäin voidaan nähdä, että kokoaika­työtä tekevien palkan­saajien säännöllisessä työajassa on pieni muutos ylöspäin juuri kiky-sopimuksen voimaan­tulon aikaan. Säännöllisen viikko­työajan muutos on kuitenkin täysin sukupuolittunut: naisilla se on lähes puoli tuntia, kun taas miehillä ei ole muutosta vuosien 2016 ja 2017 välillä. (Kuvio 1). 

Kuvio 1. Palkansaajien säännöllinen viikko­työaika kokoaika­työssä (päätyö) 2011-2018 suku­puolen mukaan, tuntia
Kuvio 1. Palkansaajien säännöllinen viikko­työaika kokoaika­työssä (päätyö) 2011-2018 suku­puolen mukaan, tuntia Lähde: Tilastokeskus, työvoima­tutkimus.
Lähde: Tilastokeskus, työvoima­tutkimus.

Kaikki tiedot tässä kirjoituksessa koskevat 15–74-vuotiaita, Suomessa vakituisesti asuvaa väestöä sekä päätyötä.

Tiedot perustuvat ihmisten itsensä antamaan ilmoitukseen työajasta työvoima­tutkimuksessa. Tiedon tarkkuuteen liittyy näin ollen epävarmuus­tekijöitä, mutta kyselyn pysyessä samanlaisena tiedoissa näkyviä muutoksia voidaan pitää merkittävinä ja vähintäänkin suuntaa-antavina.

Säännöllinen viikkotyöaika koko­aikaisessa, työ­sopimuksella määritellyssä työsuhteessa on suhteellisen helppo tietää, eikä säännöllinen työaika vaihtele tilastossa ilman syytä.

Sote-palveluissa ja julkis­hallinnossa alettiin tehdä pidempää päivää 

Toimialoittain säännöllinen työaika kasvoi vuonna 2017 erityisesti koulutuksen sekä terveys- ja sosiaali­palvelujen aloilla, joista varsinkin viimeksi mainittu on nais­valtainen. Niin ikään julkisessa hallinnossa viikko­työaika nousi. Teollisuudessa, rakentamisessa sekä tukku- ja vähittäis­kaupassa muutos on ollut hyvin pieni (Taulukko 1).

Taulukko 1: Säännöllinen viikkotyöaika päätyössä eräillä toimialoilla 2015-2018, tuntia
 2015201620172018
Teollisuus39,839,839,939,9
Rakentaminen40,740,941,040,9
Tukku- ja vähittäisikauppa38,939,039,139,0
Julkinen hallinto ja maanpuolustus;
pakollinen sosiaalivakuutus
38,338,338,538,7
Koulutus37,237,337,637,8
Terveys- ja sosiaalipalvelut38,238,238,738,9

Lähde: Tilastokeskus, työvoima­tutkimus.

Ammateittain viikkotyöajan nousun voi paikallistaa erityisesti muutamiin ammatti­ryhmiin. Näitä ovat opettajat, terveyden­huollon asiantuntijat sekä hoiva­palvelun ja terveyden­huollon työntekijät (taulukko 2).

Mukaan on otettu ammattiryhmä, mikäli muutos on vähintään 0,4 viikkotuntia vuosien 2016 ja 2017 välillä ja taso on pysynyt vuonna 2018 vähintään samana.

Taulukko 2: Säännöllinen viikko­työaika (tuntia) koko­aikaisessa päätyössä sekä palkan­saajien määrä eräissä ammateissa 2015-2018
 2015201620172018Palkansaajat
2018
Opettajat ja muut opetusalan erityisasiantuntijat3737,137,537,6136 000
Terveydenhuollon asiantuntijat37,937,938,438,5108 000
Hoivapalvelun ja terveydenhuollon työntekijät3837,938,538,5166 000

Lähde: Tilastokeskus, työvoima­tutkimus.

Jos katsotaan perinteisesti pitkää työviikkoa tekeviä ammatteja, kuten johtajat tai prosessi- ja kuljetus­työntekijät, niissä ei ole havaittavissa ”kiky-muutosta”.

Myös palvelu- ja myyntityön­tekijöissä, joka on iso ammatti­ryhmä ja yksi pääluokista, on nähtävissä säännöllisen työajan kasvua, mutta kaikilta osin muutos ei ollut pysyvä kuten yllä mainituissa ryhmissä.

Taulukkoon 3 on koottu tarkemmalla tasolla yllä mainitut kriteerit täyttävät ammatti­ryhmät, jotka eivät sisälly taulukon 2 pääryhmiin ja joissa on vähintään 10 000 palkan­saajaa.

Taulukko 3: Säännöllinen viikkotyöaika (tuntia) koko­aikaisessa päätyössä sekä palkan­saajien määrä eräissä ammateissa 2015-2018
 2015201620172018Palkansaajat
2018
Biotieteiden erityisasiantuntijat39,739,439,940,212 000
Muut terveydenhuollon erityisasiantuntijat37,837,738,538,111 000
Yhteiskunta- ja sosiaalialan sekä
uskonnollisen elämän erityisasiantuntijat
38,738,538,939,328 000
Prosessinvalvonnan asiantuntijat37,837,838,638,410 000
Hallinnolliset ja erikoistuneet
sihteerit
37,937,938,338,629 000
Julkishallinnon valmistelu- ja
valvontavirkamiehet
37,337,33838,219 000
Elektroniikka- ja tietoliikenne­asentajat ja -korjaajat39,639,740,240,512 000

Lähde: Tilastokeskus, työvoima­tutkimus.

Konepaja- ja valimo­työntekijöillä säännöllinen työaika nousi vuosien 2016 ja 2017 välillä 39,9 tunnista 40,2 tuntiin. Vaikka kyseessä on iso ammatti­ryhmä (79 000 palkan­saajaa vuonna 2018), niin siltikään muutos ei riittänyt nostamaan koko teollisuuden toimialan säännöllistä viikkotyö­tuntimäärää selvästi.

Tehty työaika nousi suhdanteen ansiosta

Tehtyihin työtunteihin vaikuttavat kalenteri­vuoden työpäivät, sairas- ja muut poissaolot sekä suhdanteiden tarjoama työ­tilaisuuksien määrä, joten niissä on yleensä hiukan enemmän muutoksia kuin säännöllisessä työajassa.

Jo ennen kilpailukykysopimusta vuonna 2016 tehty työaika nousi talouden hyvän vedon vaikutuksesta. Kuitenkin heti seuraavana vuonna keski­määräiset työtunnit lähtivät lievään laskuun. Kuviossa 2 nähdään muutos tehdyssä vuosityöajassa. Siihen sisältyy myös osa-aikatyö.

Kuvio 2: Tehty vuosityöaika päätyössä palkan­saajaa kohti 2011-2018, tuntia
Kuvio 2: Tehty vuosityöaika päätyössä palkan­saajaa kohti 2011-2018, tuntia Lähde: Tilastokeskus, työvoima­tutkimus.
Lähde: Tilastokeskus, työvoima­tutkimus.

Kun katsotaan palkansaajien tehtyjen työtuntien kokonais­määrää, kehitys on erilainen eli kokonaisuutena työtuntien määrä on lisääntynyt. Sille on selvä syy: työllisyyden paraneminen.

Palkansaajien määrä kasvoi vuoden 2016 kolmannelta neljännekseltä vuoden 2019 vastaavaan ajankohtaan yhteensä 5,1 prosenttia.  Mies­palkansaajia oli 6,8 prosenttia enemmän ja vastaavasti naisia 3,4 prosenttia enemmän.

Samaan aikaan tehtyjen työtuntien kokonais­määrä kasvoi 4,9 prosenttia. Näin ollen tehty työtunti­määrä palkan­saajaa kohti oli hiukan alempi kuin kolme vuotta sitten (kuten kuviosta 2 näkyy).

Palkansaajaa kohti lasketun työtunti­määrän pieneneminen johtuu siitä, että naisilla osa-aikatyötä tekevien osuus kaikista palkan­saajista on kasvanut. Miehillä se on hiukan laskenut. (Taulukko 4)

Taulukko 4: Koko- ja osa-aikatyötä päätyössään tekevien palkansaajien osuus sukupuolittain
 3.vuosinelj./
2016
3.vuosinelj./
2019
Sukupuolet yhteensä  
 Kokoaikatyö, osuus palkansaajista, %85,485,2
 Osa-aikatyö, osuus palkansaajista, %14,614,8
Miehet  
 Kokoaikatyö, osuus palkansaajista, %90,691,0
 Osa-aikatyö, osuus palkansaajista, %9,49,0
Naiset  
 Kokoaikatyö, osuus palkansaajista, %80,379,5
 Osa-aikatyö, osuus palkansaajista, %19,720,5

Lähde: Tilastokeskus, työvoima­tutkimus.

Työtuntien määrää kasvatti työllisyyden paraneminen

Kaiken kaikkiaan, kilpailukyky­sopimus nosti palkansaaja­naisten säännöllistä työaikaa erityisesti julkisen sektorin toimi­aloilla. Varsinkin hoiva-, opetus- ja hallinnon aloilla toimivat ammatti­ryhmät korostuvat tarkastelussa.

Muuten kilpailukykysopimuksen työaika­lisäys on melko näkymätön työvoima­tutkimuksen työaika­tilastojen valossa. Palkan­saajien tehdyn työpanoksen kasvuun on vaikuttanut ennen kaikkea palkan­saajien määrän kasvu.

 

Kirjoittaja työskentelee työvoima­tutkimuksen yliaktuaarina Tilasto­keskuksen työvoima­tilastossa.

Avainsanat:

Miksi tätä sisältöä ei näytetä?

Tämä sisältö ei näy, jos olet estänyt evästeiden käytön. Jos haluat nähdä sisällön, tarkista evästeasetuksesi.