Suomalaisten ravintolakäyntien kokonais­määrä on vähentynyt 2000-luvun alun lukemista 1990-luvun alun tasolle, kertoo vuoden 2017 vapaa-aikatutkimus. Merkittävimmät muutokset ovat kuitenkin ikäryhmien välillä ja ravintola­käyntien sisällössä.

Vuonna 2017 kolme neljäsosaa tutkimukseen vastanneista oli käynyt viimeisen vuoden aikana ravintolassa (jolla tarkoitetaan tässä mitä tahansa ravintolaa, jossa on tarjolla joko ruokaa tai juomaa, tai molempia).

Sekä vuonna 2017 että 1990-luvun alussa noin kolmasosa vastanneista kävi ravintoloissa vähintään kerran kuukaudessa. Miehet kävivät hieman naisia enemmän, mutta ero sukupuolten välillä on kaventunut vuodesta 1991 vuoteen 2017. (Kuvio 1)  

Nuorten käynnit vähentyneet, eläkeläisten lisääntyneet

Eniten ravintoloissa vuonna 2017 kävivät 20–24-vuotiaat, 62 prosenttia vähintään kerran kuussa. Luku on kuitenkin pienentynyt vuodesta 2002, jolloin se oli lähes 80 prosenttia.

Vähiten ravintoloissa kävivät eläkeikäiset, joista reilu viidesosa ei käynyt niissä koskaan. Eläke­ikäiset ovat kuitenkin ainoana ikäryhmänä lisänneet ravintola­käyntejään; vuonna 2002 kolmasosa ei käynyt koskaan.

Ylemmät toimihenkilöt ja opiskelijat kävivät kuukausittain ravintoloissa (41 %), mutta ero muihin sosio­ekonomisiin ryhmiin ei ollut suuri. Myös muista sosio­ekonomisista ryhmistä yli kolmasosa kävi ravintoloissa kuukausittain. Ravintoloissa käymisen määrät ovat vähentyneet 2000-luvun alusta kaikilla muilla ryhmillä paitsi eläkkeellä olevilla.

Eniten ravintoloissa kävivät kaupunkimaisten kuntien asukkaat. Vuonna 2017 heistä reilu kolmasosa kävi kuukausittain, kun taas sekä taajaan- että maaseutu­maisesti asuttujen kuntien asukkaista kuukausittain ravintoloissa kävi vain viidesosa.

Maaseutumaisten kuntien asukkaat kävivät ravintoloissa vähiten, 17 prosenttia ei käynyt koskaan. Taajaan asuttujen kuntien asukkaista 12 prosenttia ja kaupunki­maisten kuntien asukkaista kahdeksan prosenttia ei käynyt ravintoloissa lainkaan.

Toimihenkilöt syövät ravintolassa

Ravintoloissa käytiin syömässä iltaisin ja viikon­loppuisin hieman enemmän kuin vuosituhannen alussa. Vuonna 2017 ravintoloissa söi 59 prosenttia vastaajista, vuonna 2002 puolestaan 54 prosenttia. (Kuvio 2)

Eniten ravintoloissa iltaisin ja viikonloppuisin söivät vuonna 2017 ylemmät toimihenkilöt (85 %), vähiten eläkkeellä olevat (41 %) sekä opiskelijat (51 %) ja työttömät (53 %).

Kaupunkimaisten kuntien asukkaat söivät eniten ravintoloissa iltaisin ja viikonloppuisin. Ero taajaan asuttujen kuntien asukkaisiin oli 10 prosentti­yksikköä ja maaseutumaisissa kunnissa asuviin 20 prosentti­yksikköä.

Eniten ravintoloissa syötiin pääkaupunkiseudulla. Siellä määrät ovat kuitenkin hieman pienentyneet vuodesta 2002, kun taas muualla Suomessa ne ovat kasvaneet hieman vuosi­tuhannen alkuun nähden.

Vain eläkeläiset lisänneet tansseissa käymistä

Tanssilavoilla käyminen on vähentynyt huomattavasti 1990-luvun alusta tähän päivään. Vuonna 1991 tanssilavoilla kävi vajaa neljännes vastanneista, vuonna 2017 enää 7 prosenttia. Suurin romahdus näkyy nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa. (Kuvio 3)

Ainoa ikäryhmä, joka kasvatti tanssimassa käyntiään, oli 65 vuotta täyttäneet: käynnit lähes kaksin­kertaistuivat. Kasvua selittää tosin myös se, että eläke­ikäiset kävivät tanssilavoilla vähiten 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa.

Tässä on saattanut käydä niin, että 1990-luvun keski-ikäiset ovat jatkaneet tanssi­lavoilla käyntiään myös ikääntyessään. Nuoruudessa opittua lajia harrastetaan iän karttuessa, mutta nuorempien ikäryhmien keskuudessa se ei välttämättä saa enää yhtä suurta suosiota.

Myös tanssiravintoloissa tai yökerhoissa käyminen on vähentynyt: sekä 1990- että 2000-luvun alussa niissä kävi noin puolet vastaajista, vuonna 2017 enää noin neljännes. (Kuvio 4)

Musiikkiklubien suosio taas on hieman noussut 1990-luvulta, jolloin niissä kävi 9 prosenttia vastaajista. Vuonna 2017 niissä kävi 12 prosenttia vastaajista.

Aktiivisimpia tanssiravintoloissa kävijöitä ovat toimi­henkilöt. Opiskelija- ja työntekijä­statuksella olevia käy tanssi­paikoissa seuraavaksi eniten.

Sekä naisten että miesten tanssi­ravintoloissa tai yökerhoissa käynti on vähentynyt selvästi aiemmista vapaa-aika­tutkimuksista, ja erot käyntien määrissä ovat samalla tasaantuneet. Vuonna 2017 miehet kävivät niissä edelleen hitusen naisia enemmän, mutta eroa oli enää vajaa kaksi prosentti­yksikköä.

Karaokebaarissa lauletaan yhä

Karaokebaareissa käydään nykyään aiempaa harvemmin kuuntelemassa esityksiä. 2000-luvun alussa melkein neljäsosa vastaajista teki näin, vuonna 2017 vain 17 prosenttia vastaajista. Itse laulamassa käydään kuitenkin lähes yhtä paljon nyt ja vuosi­tuhannen alussa (noin 9 % vastaajista).

Karaokea käytiin sekä laulamassa että kuuntelemassa enemmän pääkaupunki­seudulla kuin muualla Suomessa. Karaoke­laulaminen on nostanut hieman suosiotaan etenkin opiskelijoiden ja työttömien keskuudessa.

Miehet istuvat kahviloissa naisia useammin

Vuonna 2017 kahviloissa kävi vähintään kerran kuukaudessa lähes puolet vastaajista (kuvio 5). Vain kuusi prosenttia vastaajista kävi kahviloissa useita kertoja viikossa, ja suunnilleen saman verran kävi harvemmin kuin kerran vuodessa.

Vähiten kahviloissa istuvat 75 vuotta täyttäneet, joista noin neljäsosa ei käynyt niissä koskaan, kun taas 20–24-vuotiaista puolet kävi kuukausittain.

Kahvilakäynneistä ei ole kysytty vapaa-aika­tutkimuksessa aikaisemmin, joten vertailua kahvila­kulttuurin muutoksesta 1990- ja 2000-luvuille ei voi tehdä.

Kaupunkimaisten kuntien asukkaat kävivät hieman enemmän kahviloissa kuin taajaan asuttujen tai maaseutumaisten kuntien asukkaat.

Ylemmistä toimihenkilöistä hieman yli puolet kävi kahviloissa vähintään kerran kuukaudessa. Melkein yhtä usein kahvittelivat myös yrittäjät ja opiskelijat, vähiten puolestaan eläkkeellä olevat, joista 11 prosenttia ei käy kahviloissa lainkaan.

Miten käy tanssilavoille?

Eniten ravintoloissa ja kahviloissa käyvät ryhmät ovat nuorehkoja ja hyvin toimeen­tulevia tai opiskelijoita, vaikkakaan suuria eroja eri sosio­ekonomisten ryhmien välillä ei ole.

Eniten ravintoloissa ja kahviloissa käydään kaupunkimaisissa kunnissa. Ilmeisesti laajemman tarjonnan vuoksi kaupungeissa asuvat käyvät enemmän myös yökerhoissa ja tanssi­ravintoloissa, maaseudulla on taas perinteisesti ollut enemmän tanssilavoja. Maaseudun asukkaat ovatkin käyneet eniten lavatansseissa kaikkina tarkastelu­ajankohtina, mutta määrät ovat heilläkin romahtaneet 1990-luvun alusta.

Ravintola on suomalaiselle kasvavassa määrin paikka, jossa – tanssimisen tai muun illanvieton sijaan – syödään.

Kirjoittaja on tietopalvelu­suunnittelija Tilasto­keskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä.

Lähde: Tilastokeskus. Vapaa-aikatutkimukset.