Viime aikoina on käyty keskustelua siitä, riittävätkö Suomen kehittämisinvestoinnit takaamaan talouden uudistumisen ja kilpailukyvyn. Kokonaistasolla viime vuosina merkittävästi supistuneet tutkimus- ja kehittämisinvestoinnit ovat olleet omiaan herättämään huolta tulevaisuudesta.

Antavatko tiedot t&k-toimintaa laajemmasta kehittämistyöstä ja innovaatioiden käyttöönotosta samankaltaisen yleiskuvan tai perusteita huoleen?

Viimeisimmän EU-innovaatiotutkimuksen mukaan Suomessa toimivat yritykset harjoittivat aiempaa yleisemmin innovaatiotoimintaa. Yritysten innovaatiotoiminta yleistyi lähes kauttaaltaan erityyppisissä yrityksissä.

Tiedot koskevat yritysten tutkimus- ja kehittämistoimintaa ja innovaatioiden kehittämistä ja käyttöönottoa vuosina 2014–2016. Joka toinen vuosi toteutettavassa kyselytutkimuksessa innovaatiolla tarkoitetaan uudenlaista palvelua tai tavaraa, tai esimerkiksi yrityksen liiketoimintaan liittyvää prosessia, jota on merkittävästi uudistettu aiemmasta.

Kaikista 28 EU-maan tutkituista yrityksistä puolet harjoitti innovaatiotoimintaa tutkimusjaksolla, ja joka neljäs yritys toi tuoteinnovaatioita markkinoille kyseisellä ajanjaksolla. EU15 -maissa luvut olivat hieman näitä korkeammat.

Suomessa innovaatiotoimintaa harjoittaneiden yritysten osuus oli 65 prosenttia, ja tuoteinnovaatioita toi markkinoille 43 prosenttia tutkituista toimijoista. Suomessa innovaatiotoiminta oli siis selkeästi yleisempää kuin EU-maissa keskimäärin, ja vaikka Suomi ei kaikkien indikaattoreiden kohdalla aivan kärkisijaa nappaakaan, olemme vankasti kärkijoukossa.

Joka neljäs yritys tuottaa markkinauutuuksia

Innovatiivisten tuotteiden uutuusarvoa voidaan arvioida tai tyypitellä sen mukaan, kuinka laajasti ja kenelle ne ovat uusia tai merkittävästi uudenlaisia. Innovaatiotutkimuksessa tuoteinnovaatiot jaetaan kahteen tyyppiin.

Ensimmäinen ryhmä kattaa innovatiiviset tuotteet, jotka ovat uusia niitä tuottaneille yrityksille, mutta joiden kaltaisia tuotteita on voinut olla näiden yritysten markkinoilla jo aiemminkin.

Toinen ryhmä edustaa uutuusarvoltaan merkittävämpiä tuotteita – ne ovat uusia myös niitä tuottavien yritysten markkinoilla. Vastaavia tuotteita ei siis ole ollut aiemmin saatavilla näillä markkinoilla.  

Suomessa vajaa kolmannes yrityksistä toi markkinoille sellaisia tuoteinnovaatioita, jotka olivat uudenlaisia ainoastaan omalle yritykselle, ei yrityksen markkinoille. Osuus oli samaa suuruusluokkaa Belgiassa, Saksassa ja esimerkiksi Norjassa.

Joka neljäs Suomessa tutkituista yrityksistä vuorostaan toi markkinoilleen tuoteinnovaatioita, joiden kaltaisia ei ollut sen markkinoilla aiemmin. Valtaosassa EU-maita markkinoidensa kannalta uusia tuotteita lanseeranneiden yritysten osuus oli pienempi, mutta esimerkiksi Belgiassa, Alankomaissa, Norjassa ja Itävallassa samaa suuruusluokkaa kuin Suomessa.

Tuotteiden uutuuden arviointiin yrityksen markkinoiden kannalta vaikuttavat luonnollisesti yrityksen markkinoiden laajuus ja sijainti; toimiiko yritys esimerkiksi ainoastaan kansallisesti vai laajemmin ulkomaisilla markkinoilla.

Liikevaihdosta joka kymmenes euro innovatiivisista tuotteista

Suomessa innovaatiotutkimuksen kattamien yritysten yhteenlasketusta liikevaihdosta kaikkiaan kaksi kolmasosaa kertyi vuonna 2016 sellaisissa yrityksissä, jotka ilmoittivat tuoteinnovaatioiden lanseerauksista tutkimusjaksolla 2014–2016.

Osuus oli samaa luokkaa Saksassa ja Sveitsissä. Norjassa ja Portugalissa tuoteinnovaatioita ilmoittaneiden yritysten osuus kokonaisliikevaihdosta oli hienoisesti yli 60 prosenttia. Kaikkien raportoineiden maiden osalta noin puolet yritysten yhteenlasketusta liikevaihdosta kertyi tuoteinnovaatioita markkinoille tuoneissa yrityksissä.

Arvio innovatiivisista tuotteista saadun liikevaihdon osuudesta yritysten kokonaisliikevaihdosta vuonna 2016 oli Suomessa samalla tasolla kuin keskeisimmissä vertailumaissakin. Yritysten yhteenlasketusta liikevaihdosta vuonna 2016 kaikkiaan 11 prosenttia kertyi vuosina 2014–2016 lanseeratuista tuoteinnovaatioista. Muun muassa Itävallassa, Belgiassa ja Saksassa osuus oli jonkin verran korkeampi, kun taas Ruotsissa esimerkiksi yhdeksän prosenttia.

Innovaatiotoiminnalla onkin tässä suhteessa melko samankaltainen merkitys sekä Suomessa että vertailumaissa toimivien yritysten liiketoiminnassa.

Suomessa kehitetään yhteistyössä – ideoiden ja innovaatioiden leviäminen arkipäivää

Suomessa lähes 40 prosenttia tuotteita ja tuotantoprosesseja innovoineista yrityksistä tekee yhteisiä innovaatioprojekteja muiden tahojen kanssa.  

Yleisimmin yrityksen ulkopuolista innovaatioyhteistyötä oli viimeisimmässä tutkimuksessa laitetoimittajien, yksityisen sektorin asiakkaiden ja yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa. Viimeksi mainittu painottunee yliopistoihin, sillä aiemmin näitä erikseen kysyttäessä innovaatioyhteistyö yliopistojen kanssa oli huomattavasti yleisempää kuin yhteistyö ammattikorkeakoulujen kanssa.

Suomessa innovaatioita kehitetään yleisemmin yhteistyössä erilaisten yhteistyötahojen kanssa kuin EU-maissa keskimäärin tai monissa vertailumaissa.  Laitetoimittajat, yksityisen sektorin asiakkaat ja oman konsernin muut yritykset ovat niin ikään monissa keskeisissä vertailumaissa tärkeitä kumppaneita innovaatioyhteistyössä.

Yliopistoyhteistyötä tehneiden osuus on kuitenkin useissa maissa huomattavasti vähäisempi kuin Suomessa. Suomessa innovaatioihin tähtäävää yhteistyötä tehdään keskimääräistä yleisemmin ja kattavasti kaikenlaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Tilanne on jokseenkin samankaltainen Itävallassa ja Ruotsissa.

Myös yrityksen käyttöönottamat innovaatiot voivat perustua yrityksen oman kehitystyön lisäksi yhdessä kehittämiseen, olemassa olevien ideoiden diffuusioon ja näiden yhdistelyyn. Yrityksen käyttöönottama innovaatio ei välttämättä ole täysin sen itse kehittämä, vaan ne voidaan tehdä yhteistyössä tai muokkaamalla tai muutoin omaksumalla muiden kehittämiä innovaatioita.

Tutkimus- ja kehittämistoiminta keskeistä Suomessa toimivien yritysten innovaatiotoiminnassa

Tutkimusta ja kehittämistyötä (t&k) tehneiden yritysten osuus innovaatiotoimintaa harjoittaneista on Suomessa huomattavan korkea. T&k:ta muilta tilaavien osuus on yhtälailla varsin suuri. Tuotteita ja prosesseja kehittäneistä ja käyttöönottaneista noin kolme neljästä harjoittaa omaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa, ja puolet tilaa t&k:ta muilta.

Ruotsissa esimerkiksi innovaatiotoiminta on yhtälailla t&k-intensiivistä, kuten myös Hollannissa, mutta Sloveniaa lukuun ottamatta muissa maissa t&k:ta harjoittavien yritysten osuus on tuoreimmassa innovaatioaineistossa tätä pienempi. Irlannissa vastaava osuus oli 57 prosenttia, Norjassa 53 prosenttia, Saksassa 50 prosenttia ja Itävallassa 48 ja Tanskassa 43 prosenttia.

Kehittämisen t&k-painotteisuus on Suomessa näkynyt myös innovaatiomenoissa, joista valtaosa on kertynyt juuri tutkimuksen ja kehittämisen menoista. Muiden erien raportointi on jäänyt aiemmissa tutkimuksissa vähäiseksi. Viimeisimmässä tutkimuksessa esiin nousivat myös innovatiiviset investoinnit ja innovatiivisten tuotteiden markkinoille tuonti, mikä muutti menorakennetta hieman.

Innovaatiomenojen rakenne on useissa keskeisimmissä vertailumaissa samankaltainen; tutkimus- ja kehittämistoiminta edustaa merkittävää osuutta kokonaismenoista, ja muiden erien osuus on vaihtelevassa määrin vähäisempi. Vaikka t&k-toimintaa harjoittaneiden osuus innovaatiotoimintaa harjoittaneista olisi pienempi, merkittävä osa ilmoitetuista innovaatiomenoista syntyy tutkimuksesta ja kehittämistyöstä.

Menojen tarkasteluun on kuitenkin syytä suhtautua varauksella, sillä innovaatiotoimintaan kohdentuvien menojen erottaminen muun toiminnan menoista on usein haasteellista. Joidenkin menoerien kohdalla voi olla vaikeaa tehdä ero sen suhteen, mikä osuus hankinnasta tai tuotannontekijästä on tarkalleen ottaen käytetty innovaatioiden kehittämiseen ja käyttöönottoon ja mikä taas ei.

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot olivat Suomessa vuonna 2017 noin 6,2 miljardia euroa.

Tutkimus- ja innovaationeuvosto on asettanut tutkimus- ja kehittämisinvestointien tavoitteeksi 4 prosenttia bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä (Innovaatiopolitiikan lähtökohdat, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Yritykset, 2019:18). Tämä edellyttäisi merkittävää lisäystä kehittämistoimintaan sen nykyvolyymiin ja nykyiseen 2,7 prosentin bkt-osuuteen verrattuna.

Yrityssektorin osuus tutkimus- ja kehittämistoiminnan kokonaismenoista vuonna 2017 oli 65 prosenttia, eli noin neljä miljardia. Muita innovaatiomenoja yrityksille kertyi esimerkiksi vuonna 2016 vajaa pari miljardia, joten yritysten innovaatiomenot ovat kokonaisuudessaan olleet viime vuosina noin kuuden miljardin luokkaa.

Jää nähtäväksi, miten kehittämispanostusten mahdolliset lisäykset jakautuvat talouden eri t&k-sektoreille, kuinka muut innovaatioinvestoinnit kehittyvät ja miten kyvykkäästi nuo panokset muunnetaan tiedoksi, talouden ja yhteiskunnan voimavaraksi ja käytännön innovaatioiksi.

Kirjoittaja vastaa innovaatiotutkimuksen tekemisestä Tilastokeskuksen tiede- ja teknologiatilastoissa.