Suomalaisten suuryritysten päätökset sulkea kotimaan tehtaita ovat puhuttaneet mediassa. Kotimaahan sijoittumista on perusteltu yhteiskuntamme vakaudella ja turvallisuudella, jonka koronakriisi on nyt tuonut erityisen näkyväksi.

Tarkastelen artikkelissa suomalaisten teollisuuden alalla toimivien yritysten toimintaa ulkomailla ja vertaan erityisesti niiden henkilöstökuluja Suomessa toimiviin yrityksiin.

Tilastoissa ovat mukana kaikki Suomessa perimmäistä määräysvaltaa harjoittavat monikansalliset konsernit sekä niiden ulkomailla sijaitsevat tytäryhtiöt. Tietoja verrataan myös Suomessa sijaitseviin sekä kotimaisessa että ulkomaisessa omistuksessa oleviin yrityksiin.

Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen julkaisemiin tietoihin ja niiden lähteenä ovat tilastot Suomalaiset tytäryhtiöt ulkomailla, Ulkomaiset tytäryhtiöt Suomessa ja Yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilasto.

Teollisuuden henkilöstökuluissa huomattavat toimialoittaiset erot ulkomailla

Vuonna 2018 yhdestä työntekijästä koitui teollisuusalan yritykselle Suomessa keskimäärin noin 53 300 euron kustannukset. Henkilöstökulujen perusteella kallein työntekijä työskenteli paperi- ja kartonkituotteiden valmistuksessa, kun taas edullisin työntekijä työskenteli tekstiiliteollisuudessa. Yksi paperitoimialan työntekijä maksoi Suomessa keskimäärin 67 000 euroa – ulkomailla vastaavan työntekijän kustannukset olivat yli 20 prosenttia vähemmän.

Osa Suomessa sijaitsevista yrityksistä on ulkomaisessa omistuksessa. Ulkomaisen yrityksen henkilöstökulut per työntekijä olivat suuremmat kaikkiin Suomessa sijaitseviin yrityksiin verrattuna, ja yksi työntekijä maksoi yritykselle noin 58 500 euroa henkilöstökuluilla mitattuna. (Kuvio 1.)

Globaalit ulkomaille toimintojaan laajentaneet suomalaiset yritykset lähtevät usein ulkomaille tavoittelemaan edullisempia kustannuksia, mutta aina ruoho ei ole maailmalla vihreämpää. Esimerkiksi tekstiilituotteiden valmistamisen henkilöstökulut työntekijää kohti olivat jopa 17 prosenttia suuremmat kuin Suomessa. Myös metallien jalostuksen sekä elektroniikka- ja sähköteollisuuden henkilöstökulut työntekijää kohden ylittivät kotimaan tason.

Huomattavia säästöjä henkilöstökuluissa syntyi kuitenkin useilla teollisuuden toimialoilla. Esimerkiksi elintarvikkeiden ja juomien valmistuksessa kahden työntekijän palkkaamiseen Suomessa käytetyllä rahamäärällä työllisti kolme ulkomailla.

Vielä isommat kustannussäästöt syntyvät muiden ei-metallisten mineraalituotteiden henkilöstökuluissa: Suomessa sadan hengen tehtaan henkilöstökulut olivat yhtä suuret kuin ulkomailla 260 hengen tehtaan henkilöstökulut.

Nämä havainnot täsmäämät myös OECD:n tietoihin. OECD:n mukaan monikansalliset yhtiöt maksavat parempaa palkkaa kuin kotimaiset yhtiöt – ja tämä näkyy erityisesti kehittyvillä markkinoilla. Globalisaation voidaan siis sanoa vaikuttavan positiivisesti markkinoihin ja työllisyyteen. Ulkomaisten yritysten tulo markkinoille nostaa palkkatasoa, parantaa työolosuhteita ja nostaa työn tuottavuutta.

Suomen tilastot tukevat OECD:n havaintoja. OECD:n mukaan palkkaerot vaihtelevat riippuen markkinoiden kehittyneisyydestä. Vuonna 2018 Tilastokeskuksen tietojen mukaan Suomessa kotimaisen ja ulkomaisen yrityksen palkkaero oli 14 prosenttia ulkomaisen eduksi. Ulkomaiset yhtiöt maksoivat siis keskimäärin 14 prosenttia enemmän kuin vastaava kotimainen yritys. Ulkomaalaisten yritysten voidaankin todeta nostavan koko Suomen teollisuuden keskimääräistä palkkatasoa.

Henkilöstökulut ulkomailla kasvussa

Suomalaisomisteisten ulkomaisten yritysten henkilöstökulut ovat kasvaneet vuosina 2014–2018. Myös Suomessa henkilöstökulut ovat hieman nousseet, mutta kasvu on ollut maltillisempaa. Henkilöstökulut on esitetty keskimääräisen työntekijän tasolla vertailun helpottamiseksi.

Vuosina 2014–2018 teollisuuden henkilöstökulut Suomessa ja ulkomailla ovat lähentyneet toisiaan. Kun verrataan vuoden 2018 henkilöstökuluja ulkomailla ja Suomessa sijaitsevien teollisuuden yksiköiden välillä, havaitaan eron olevan enää marginaalinen: ulkomaisissa yksiköissä kulut ovat hieman pienemmät. (Kuviot 2 ja 3)

Toimialoittain on kuitenkin suuriakin eroja. Eri toimialoilla henkilöstökulujen kehitys on kuitenkin ollut Suomessa tasaisempaa – tähän vaikuttanee työmarkkinajärjestöjen vahva asema Suomessa.

Suomalaisyritysten palkkakulujen kasvutrendi ulkomailla on myös linjassa OECD:n esittämien havaintojen kanssa. Kehittyneistä maista lähtöisin olevat yritykset yleensä nostavat myös ulkomailla olevien yritysten henkilöstön palkkatasoa.

Kotimaisten standardien adaptoiminen ulkomailla vaikuttaa myös henkilöstön palkkoihin ulkomailla. Yrityksellä on suuri riski maineen menetykseen, jos se palkkaa työntekijöitä alle alan keskipalkkatason kyseisessä maassa. On myös esitetty, että korkeammalla palkkatasolla lisätään osaavan työvoiman kiinnostusta sekä vähennetään työvoiman vaihtuvuutta.

Henkilöstön tuottavuudessa kotimaa vie voiton 

Pelkkien henkilöstökulujen tarkastelu antaa kuitenkin mustavalkoisen kuvan asiasta. Jos verrataan henkilöstökulujen ja liikevaihdon suhdetta teollisuuden toimialan yrityksissä, saadaan vähän lisää näkökulmaa vertailuun. Suomessa sijaitsevien – sekä kotimaisessa että ulkomaisessa omistuksessa olevien – teollisuuden toimialan yritysten henkilöstökulujen osuus liikevaihdosta on pienempi kuin ulkomailla sijaitsevien yritysten vastaava osuus.

Toisin sanoen ulkomailla henkilöstökuluihin menee suurempi osuus liikevaihdosta kuin kotimaassa. Voidaan siis todeta, että Suomessa henkilöstöstä saadaan enemmän irti euroja kuin ulkomailla.

Vuonna 2018 suomalaisten yritysten henkilöstökulut ulkomailla olivat 18 prosenttia liikevaihdosta, kun taas Suomessa sijaitsevien yritysten henkilöstökulujen osuus oli 13 prosenttia ja ulkomaisomisteisten Suomessa sijaitsevien yritysten osuus 15 prosenttia liikevaihdosta.

Vuosina 2014–2018 ulkomaisomisteisten yhtiöiden henkilöstökulujen osuus liikevaihdosta on vaihdellut 13–15 prosentin välillä ja kotimaisten Suomessa sijaitsevien 12–13 prosentin välillä. (Kuvio 4)

Ero ei ole suuren suuri mutta kuitenkin kotimaisten yritysten eduksi. Samalla aikavälillä kaikkien Suomessa sijaitsevien yritysten henkilöstön tuottavuus on vaihdellut 13–14 prosentin välillä, kun taas ulkomailla vastaavana aikana 17–19 prosentin välillä.

Näkyykö kilpailukykysopimus tilastoissa?

Ainakaan suoranaisesti ei voi sanoa, että vuonna 2016 voimaan astunut kilpailukykysopimus olisi vaikuttanut, jos verrataan henkilöstökulujen ja liikevaihdon suhdetta. Vuoden 2015 tasosta henkilöstökulujen osuus liikevaihdosta on supistunut 0,5 prosenttiyksikköä vuoteen 2018 mennessä.

Toisaalta kun katsotaan absoluuttisia lukuja, niin henkilöstön lukumäärä keskimäärin on kasvanut samassa ajassa noin viidellä sadalla, henkilöstökulut noin 440 miljoonalla, liikevaihto 7,8 miljardilla ja yritysten lukumäärä vähentynyt reilulla 900 yrityksellä.

Toisin sanoen pienempi määrä yrityksiä on tuottanut suuremman määrän liikevaihtoa ja palkannut enemmän henkilöstöä. On vaikea sanoa, mistä yritysten määrän väheneminen johtuu. Taustalla voi olla esimerkiksi synergiaetuja tavoitelleita yritysjärjestelyjä.

Teollisuusalan yritysten halukkuus siirtää toimintoja ulkomaille ei ole kuitenkaan vähentynyt: vuosina 2014–2018 ulkomailla sijaitsevien yritysten määrä kasvoi 166 yrityksellä.

Myös yritysten omistajuuksia on teollisuudessa hieman valunut suomalaisesta omistuksesta ulkomaille. Tällä aikajaksolla ulkomaisomisteisia yritysten määrä Suomessa kasvoi 34 yrityksellä.

On kuitenkin hyvä muistaa, että teollisuudessa henkilöstökulut ovat vain pieni osa yrityksen kulurakenteesta. Yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilaston tietojen mukaan aineiden ja tarvikkeiden osuus oli 57 prosenttia liikevaihdosta muodostaen näin teollisuusyritysten suurimman kuluerän.

Anna-Maija Laakko työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen taloustilastoissa Yritykset, globalisaatio ja innovaatiot -ryhmässä.