Vuonna 2019 Suomessa tehdyn tutkimus- ja kehittämis­toiminnan menot olivat virallisten tilasto­tietojen mukaan 6,7 miljardia euroa. Lukuun sisältyy niin yritysten kuin julkisen sektorin, korkeakoulu­sektorin ja yksityisen voittoa tavoittelemattoman toiminnan t&k-työ.

T&k-henkilöstöä Suomessa työskenteli vuonna 2019 kaikkiaan 76 200 henkilöä tehden tutkimukseen ja kehittämiseen kohdennettuja henkilö­työvuosia eli ns. tutkimus­työvuosia kaikkiaan 51 500.

Vuonna 2011, jolloin t&k-resursointi oli huipussaan, Suomessa tutkimus- ja kehittämis­toimintaan kohdennettiin lähes 7,2 miljardia euroa ja t&k-henkilöstöä raportoitiin kaikkiaan 80 800 henkilöä 54 500 tutkimus­työvuotta tehneenä.

Panostukset olivat siis isompia vuosikymmen sitten kuin juuri ennen korona­pandemiaa. T&k-menojen BKT-osuus oli 2,8 prosenttia vuonna 2019, kun se vuosina 2009–10 lähenteli neljää prosenttia.

Alamäkeä 2011–2016

Menneinä vuosikymmeninä Suomi tunnettiin tutkimus-, teknologia- ja kehittämis­intensiivisenä maana. Elektroniikka­teollisuus kehityksen veturina Suomessa panostettiin tutkimus- ja kehittämis­toimintaan edeltäneitäkin vuosikymmeniä vahvemmin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.

Käänne tapahtui vuoden 2011 jälkeen. Alenevien t&k-panostusten pohja saavutettiin vuonna 2016, jolloin t&k-menoja kirjattiin kaikkiaan 5,9 miljardia euroa.

Vuoden 2016 jälkeen Suomessa tehtävän tutkimus- ja kehittämis­toiminnan panostuksissa on ollut nähtävissä hienoista kasvua, mutta edelleenkään volyymi ei ole saavuttanut huippuvuosien 2010–2011 tasoa. T&k-toiminnan resursointi on jäänyt kilpailija- ja vertailumaista, joissa panostukset ovat vuosi vuodelta pääsääntöisesti kasvaneet.

Uutta luovan t&k:n väheneminen herättää perustellusti ajatuksia osaamisen, uuden tiedon ja tietopohjan, kehittymis­kyvykkyyden ja kilpailu­kyvyn rapautumisesta.

Yrityssektori – suurin t&k-rahoittaja ja t&k-suorittaja

Tutkimus- ja kehittämistoimintaa tarvitaan uuden tiedon ja uusien sovellusten tuottamiseksi. Kansainvälisten määritelmien mukaan se kattaa perus­tutkimuksen, soveltavan tutkimuksen sekä kokeellisen kehittämisen.

Tutkimus- ja kehittämistoiminta on selkeästi määriteltyä ja rajattua tavoitteellista toimintaa. Kaikki toiminnan kehittäminen ei suinkaan lukeudu tähän. Ollakseen t&k:ta toiminnan tulee täyttää viisi vaativaa ja verrattain ankaraakin kriteeriä:

• sen on oltava uutta tavoittelevaa – pelkkä olemassa olevan tiedon soveltaminen uusien tuotteiden tai prosessien kehittämiseksi ei riitä
• sen on oltava luovaa, tunnusomaista on uudenlaisten käsitteiden ja ideoiden soveltaminen tai kehittäminen – tuotteiden ja prosessien rutiinin­omainen uudistaminen ei riitä
• sen on oltava onnistumisen suhteen epävarmaa – lopputulosta ja kustannuksia ei pystytä uuden edessä täysin määrittelemään tavoitteiden suhteen
• ­sen on oltava systemaattista – se suoritetaan suunnitelmallisesti ja toteutusta seurataan
• sen on oltava tuloksiltaan siirrettävissä olevaa ja/tai toisinnettavaa – tutkimus ja kehittämis-toiminnan tarkoitus on lisätä tietämystä. T&k:ssa olennaista on uuden tietämyksen siirtäminen ja käyttö sekä tulosten hyödyntäminen muissa t&k-hankkeissa.

Suomessa tehtävän tutkimus- ja kehittämis­toiminnan suurin rahoittaja on kotimainen yrityssektori, jonka osuus t&k:n kokonais­rahoituksesta oli vuonna 2019 kaikkiaan 53 prosenttia. (Kuvio 1)

Yritysten roolia t&k-toiminnan rahoittajana on kasvattanut suomalaisyritysten ulkomaisten yksiköiden rahoitusosuus, joka oli vuonna 2019 jo kaikkiaan 10 prosenttia tutkimus- ja kehittämis­toiminnan kokonais­rahoituksesta. Kun tämä lisätään varsinaiseen kotimaisen yritys­sektorin rahoitus­osuuteen, suomalais­yritysten osuus Suomessa tehtävän tutkimus- ja kehittämis­toiminnan kokonais­rahoituksesta on kaikkiaan lähes kaksi kolmasosaa.

Vajaa kolmannes rahoituksesta tulee julkiselta sektorilta. Julkisen sektorin rahoituksesta valtaosa kanavoituu Opetus- ja kulttuuri­ministeriön yliopistoille jakaman suoran perus­rahoituksen lisäksi Suomen Akatemian ja Business Finlandin (aiemmin TEKES) kautta.

Suomen Akatemia rahoittaa pääosin korkeakoulu­sektorin tutkimusta ja Business Finland yrityssektorin tutkimus- ja kehittämis­toimintaa. Business Finlandin rahoitus on viime vuosina, ennen korona­pandemiaa, ollut avustusten sijaan yhä laina­painotteisempaa.

Korkeakoulusektorin ja yksityisen voittoa tavoittelemattoman sektorin osuudet rahoituksesta ovat pieniä, yhteensä reilu pari prosenttia. Ulkomailta saatu rahoitus ilman suomalais­yhtiöiden ulkomaisten yksiköiden rahoitusta edusti vuonna 2019 viittä prosenttia Suomessa tehdyn t&k:n kokonais­rahoituksesta. Tähän sisältyi muun muassa ulkomaisilta yrityksiltä, Euroopan Unionilta ja kansainvälisiltä järjestöiltä saatu rahoitus.

Rahoituksen lailla yrityssektori vastaa myös merkittävästä osuudesta t&k-toiminnassa (suorittaja­sektori kuviossa 1). Yrityssektorin t&k-menot edustavat kahta kolmasosaa tutkimus- ja kehittämis­toiminnan kokonais­menoista. Valtaosa tästä kohdentuu kokeelliseen kehittämiseen.

Toiseksi suurin t&k-tekijäsektori on korkeakoulu­sektori, jonka tutkimusmenot edustivat vuonna 2019 neljäsosaa t&k:n kokonais­menoista.

Vuoden 2011 jälkeen tapahtunut notkahdus Suomen kokonais-t&k:ssa juontui yrityssektorilla tapahtuneesta kehityksestä, mikä heijastui myös yrityssektorin t&k-rahoituksen vähenemiseen ja t&k-rahoitus­osuuden pienemiseen t&k-menojen ja -volyymin ohella.

Julkisen sektorin rahoitus on vuositasolla hilautunut hiljalleen kymmenen vuoden takaisesta noin 1,7 miljardista eurosta lähemmäs kahta miljardia euroa. Kokonais­rahoituksen supistuessa julkisen sektorin rahoitusosuus on kasvanut noin neljänneksestä 30 prosenttiin.

Yksityisen voittoa tavoittelemattoman sektorin sekä korkeakoulu­sektorin rahoitus­osuudet ovat pieniä, mutta ne ovat niin ikään kasvaneet kymmenen vuoden aikana.

Ulkomailta tullut rahoitus, mukaan lukien suomalais­yritysten konserni­rahoitus, on yhtä lailla kasvanut sekä euromääräisesti että osuutena kokonais­rahoituksesta. 

Korkeakoulut pitivät panostuksensa hukatulla vuosi­kymmenelläkin

Korkeakoulusektori on Suomessa ainoa t&k-suorittaja­sektori, joka on säilyttänyt t&k-menonsa vähintään vuoden 2011 tasolla ja useimpina vuosina kasvattanut menoja. Menojen muutos on ollut pyöreästi 1,4 miljardista 1,7 miljardiin, ja samalla sektorin osuus on kasvanut viidenneksestä neljäsosaan tutkimus- ja kehittämis­toiminnan kokonais­menoista. (Kuvio 2)

Toinen t&k-menojaan viime vuosina lisännyt taho, vaikkakin volyymiltään pienin, on yksityinen voittoa tavoittelematon sektori.

Yrityssektorin tutkimus- ja kehittämis­toiminnan menot supistuivat reilulla miljardilla viiden miljardin huipputasosta vuoden 2011 jälkeen. Vuoden 2016 jälkeen menot ovat jälleen kasvaneet, ja vuonna 2019 ne olivat 4,4 miljardia. Notkahduksesta ja osuuden supistumisesta huolimatta yrityssektori on Suomessa ollut koko ajan selkeästi suurin t&k-toimija.

Julkisen sektorin t&k-menoissa on ollut nähtävissä samankaltainen kehitys kuin yrityssektorin t&k-menoissa.  Menot supistuivat vuoden 2011 jälkeen, mutta ovat jälleen piristyneet vuoden 2016 jälkeen saavuttamatta kuitenkaan vielä volyymiltään parhaita vuosia.

Yrityssektorilla menojen vähennys juontui pääasiallisesti ostettuihin palveluihin käytettyjen menojen vähenemisestä, mutta myös käyttömenojen supistumisesta. Molemmat ovat supistuneet reippaasta miljardista alle miljardiin vuositasolla. T&k:een liittyvät palkkausmenot ovat notkahduksen jälkeen kiivenneet kymmenen vuoden takaiselle tasolle.

Julkisen sektorin t&k-menojen vähennys taas näkyy palkkausmenoissa, jotka ovat supistuneet neljänneksellä kymmenen vuoden aikana. Palkkaus­menoissa nähdyt muutokset peilautuvat selkeästi myös t&k-työtä tekevien määrän sekä tutkimustyö­vuosien kehityksessä eri sektoreilla.

T&k-työtä tekevien henkilöiden lukumäärä ei ole notkahtanut menojen lailla vuoden 2011 jälkeen (kuvio 3). Suurin t&k-työllistäjä on koko ajan ollut yrityssektori, mutta myös korkeakoulu­sektori työllistää merkittävän osuuden t&k-työtä tekevistä.

Korkeakoulusektorilla t&k-henkilöstön määrän supistuminen jäi vielä lisäksi lyhytaikaisemmaksi kuin yrityssektorilla ja t&k-henkilöstön määrä saavutti jo ennen koronakriisiä vuoden 2011 tason. Tämä sama kehitys voidaan todeta myös sektoreille kirjatuissa tutkimustyö­vuosissa.

Julkisella sektorilla sen sijaan t&k-työtä tekevien määrä on supistunut merkittävästi. Sektorille on viime vuosina kirjattu huomattavasti aiempaa vähemmän t&k-henkilöstöä. Myös tutkimus­työvuosien määrä on viime vuosina olleet huomattavasti aiempaa vähäisempi julkisen sektorilla.

Kilpailijat ovat lisänneet t&k-panostuksia

Suomessa tutkimukseen ja kehittämiseen kohdennettujen resurssien kehitys on viimeisen kymmenen vuoden aikana poikennut merkittävästi keskeisistä kilpailija- ja vertailumaista – ja varsinkin viime vuosikymmenen alkupuolella heikkoon suuntaan.

Eurostatin tiedot kertovat, että euromääräinen kehitys ei muissakaan Pohjoismaissa ole ollut EU:n keskimääräisen kehityksen tasolla viime aikoina, mutta toisaalta tutkimus- ja kehittämis­toiminnan menojen BKT-osuus oli vuonna 2019 edelleen esimerkiksi Ruotsissa (3,4 %) ja Tanskassa (3,0 %) korkeampi kuin Suomessa. Myös muissa vertailumaissa BKT-osuuden kehitys on poikennut selkeästi Suomen jyrkästä pudotuksesta.

Kuvio 4 tarjoaa näkymän yrityssektorin t&k-menoissa tapahtuneeseen kehitykseen Suomessa ja eräissä vertailumaissa. Yritys­sektorin merkittävän osuuden vuoksi yleiskuva kokonais-t&k:n kehityksestä Suomessa verrattuna muihin maihin on samankaltainen.

Tilastotietojen tulkinnan kannalta on olennaista huomata, että kansallisissa tiedoissa kuvataan kussakin maassa tehtyä tutkimus- ja kehittämis­toimintaa. Kansallinen tilastointi Suomessa ei siis anna kokonais­kuvaa suomalais­yritysten t&k:sta, sillä yritykset tekevät tutkimus- ja kehittämis­työtään vaihtelevassa määrin ulkomaisissa yksiköissään.

Innovaatiotoiminta kuvaa laajemmin yritysten kehittämis­työtä ja sen tuloksia

Pelkän t&k:n sijaan huomio kohdistetaan usein laajempaan käsitteeseen eli innovaatio­toimintaan – tai tki-toimintaan. Siinä tarkasteluun sisältyvät varsinaisen tutkimus- ja kehittämis­toiminnan ohella myös käytännön innovaatioiden kehittäminen ja niiden käyttöönotto.

Innovaatiot voivat hyödyntää t&k-työn tuloksia, mutta tuote- ja prosessi-innovaatioita voidaan kehittää ja ottaa käyttöön myös ilman siihen kiinteästi liittyvää, tuoretta t&k-työtäkin.

Myös tälle laajemmalle innovaatiotoiminta­käsitteelle on olemassa kansainvälisesti hyväksytty mittauskehikko, mutta toisin kuin useimmilta talouden sektoreilta kuvattava tutkimus- ja kehittämis­toiminta, innovaatio­toimintaa tilastoidaan toistaiseksi vain yrityksistä.

Innovaatiotoiminnan mittaaminen on myös huomattavasti t&k:n mittaamista nuorempi ilmiö. T&k:n kehitystä on Suomessa seurattu 1960-luvun lopulta lähtien, kun innovaatio­toimintaa on kuvattu tilastoissa 1980-luvun pilottien jälkeen systemaattisemmin vasta 1990-luvun alusta lähtien.

Yhteistä tilastoille on kuitenkin ollut se, että 2000-luvun alussa Suomi oli kärkisijoilla kummankin tilaston kansainvälisissä vertailuissa.

Innovaatiotoiminta ammentaa usein tutkimus- ja kehittämistyön tuloksista

Vuosia 2016–2018 koskeneen innovaatio­tutkimuksen mukaan Suomessa kaikkiaan 62 prosenttia tutkituista yrityksistä harjoitti innovaatio­toimintaa ja useampi kuin joka kolmas toi tutkimus­ajanjaksolla uusia tai parannettuja tuotteita markkinoille.

Liiketoimintaprosesseihin liittyvistä innovaatioista vuosina 2016–2018 raportoi lähes puolet yrityksistä. Innovaatio­toimintaa harjoittaneista merkittävällä osalla oli omaa tutkimus- ja kehittämis­toimintaa.

Suomessa raportoitiin EU-maista yhdeksänneksi yleisimmin innovaatio­toimintaa yrityksissä, kuten myös uusien tai parannettujen tuotteiden markkinoille tuontia vuosina 2016–2018. Prosessi-innovaatioista raportoineiden yritysten osuus oli kymmenenneksi suurin Suomessa.

Eurostatin tilastoissa Ruotsi ja Norja kipusivat Suomen edelle hieman korkeammilla innovaatio­toimintaa harjoittaneiden osuuksilla, Tanska, kuten myös Islanti olivat heti Suomen kannoilla. Tutkimus- ja kehittämis­toiminnan harjoittaminen osana innovaatio­toimintaa on Suomessa yleistä verrattuna moniin muihin maihin. (Kuvio 5)

Suomessa tutkimukseen kuuluneiden yritysten kokonais­liikevaihdosta vuonna 2018 kaikkiaan 14 prosenttia kertyi vuosien 2016–2018 aikana markkinoille tuoduista tuote­innovaatioista. Reilu kolmannes tästä, 5,4 prosenttia kokonais­liikevaihdosta, kertyi innovaatioista, jotka olivat uusia niitä tuottaneiden yritysten markkinoilla. (Kuvio 6)

Noin yhdeksän prosenttia kokonais­liikevaihdosta taas kertyi innovaatioista, jotka olivat uusia niitä tuottaneille yrityksille. Ruotsissa esimerkiksi innovaatioista saadun liikevaihdon osuus vuonna 2018 oli samaa luokkaa kuin Suomessa eli hieman suurempi kuin EU27-maissa keskimäärin.

Tällaisten indikaatioiden perusteella Suomi on edelleen EU:ssa hyvillä sijoituksilla uuden kehittämisessä, mutta kehityksen ja kilpailukyvyn kannalta ratkaisevia ovat radikaalit innovaatiot, jotka muuttavat merkittävästi markkinoita ja uudistavat taloutta kestävällä pohjalla.

Muuttaako pandemia kehittämisen painopisteitä?

Tässä esitetyt tiedot kuvaavat tilannetta ennen pandemiaa. Tänä vuonna kerätään tietoja, jotka kertovat kehittämistyöstä korona-aikana. Tutkimus- ja kehittämis­toimintatilasto vuodelta 2020 julkaistaan lokakuussa 2021 ja vuosia 2018–2020 koskeva yritysten innovaatiotoiminta -tutkimus raportoidaan keväällä 2022.

Yritykset ovat saaneet mittavasti julkista poikkeusajan tukea ja häiriötilanne­rahoitusta, osin kustannustukena mutta myös kehittämistyöhön. Tilastotiedot tutkimus- ja kehittämis­rahoituksesta valtion talous­arvioissa kertovat huomattavista lisäyksistä korona-ajan t&k-rahoituksessa.

Pandemia voi muuttaa merkittävästikin innovaatio­toimintaa ja sen mahdollisuuksia. Muuttaako pandemia markkina-asetelmia ja yritysten innovaatioiden kysyntää ja menestys­mahdollisuuksia?

Onko pandemia luonut uudenlaisia esteitä t&k:lle ja muulle innovaatio­toiminnalle vai onko se avannut uusia mahdollisuuksia ja sysännyt liikkeelle potentiaalia, mikä ilman kriisiä olisi saattanut uinua varastossa? Kuinka tuotannossa tapahtuvat muutokset vaikuttavat markkinoilla ja kuinka verkostot ja alihankinta­ketjut muuttuvat?

Digitalisaatiohyppy koronakriisin seurauksena lienee selvä, mutta millaisia kerrannais­vaikutuksia digitalisoitumisella on, jää nähtäväksi. Muutokset voivat olla valtavia – niin tavaroissa, palveluissa kuin prosesseissakin.

Viimeaikaiset tilastotiedot tutkimus- ja kehittämis­toiminnasta osoittavat, että muutaman lattean vuoden jälkeen Suomessa tehtyä t&k-työtä on jälleen alettu resursoida enenevässä määrin. Innovaatio­toiminnan yleisyyttä kuvaavat tiedot kertovat, että Suomessa toimivat yritykset harjoittavat innovointia siinä missä kilpailijamaiden yrityksetkin.

Voisiko Suomessa tehtävä kehittämistyö lähteä jälleen ripeään kasvuun pandemian jälkeen? Vaikka yleiskuva onkin viime vuosina ollut synkähkö, Suomessa on useilta aloilta uutisoitu vahvaa kehitystyötä, ja osaamista ja kapasiteettia löytyy varmasti niin perinteisillä aloilla, kuten metsä­teollisuudessa, kuin teknologian kehityksen kyljessä tai vaikka ympäristö- ja ilmasto­kysymysten ratkaisemisessa.

Merkkejä uudesta aktiviteetista näkyy esimerkiksi suomalais­yritysten patentti­hakemuksissa. Euroopan patenttiviraston EPO:n tuoreiden tietojen mukaan suomalaisten yritysten tekemät patentti­hakemukset kasvoivat digitaalisen viestinnän ja tietotekniikka-alan vetäminä vuonna 2020 voimakkaimmin sitten vuoden 2014, yli 11 prosentilla. Reippaasti Suomen perässä kasvussa tulivat Ranska (+3,1 %) ja Italia (+2,9 %), kun Euroopan suurimman patenttien hakijamaan, Saksan, hakemukset laskivat viime vuonna 3 prosenttia.

Väestöön suhteutettujen patentti­hakemusten lukumäärässä Suomi kohensi sijoitustaan viidennelle tilalle Euroopassa.

Kirjoittaja työskentelee Tilastokeskuksen talous­tilastoissa Yritykset, globalisaatio ja innovaatio -ryhmässä ja vastaa Suomen osuudesta EU CIS -tutkimuksessa

Lähteet:

Tutkimus- ja kehittämistoiminta 

OECD (2015), Frascati Manual 2015: Guidelines for Collecting and Reporting Data on Research and Experimental Development, The Measurement of Scientific, Technological and Innovation Activities, OECDPublishing, paris.DOI: http://dx.doi.org/10.1787/9789264239012-en

Innovaatiotoiminta

OECD/Eurostat (2018), Oslo Manual 2018: Guidelines for Collecting, Reporting and Using Data on Innovation,4th Edition, The Measurement of Scientific, Technological and Innovation Activities, OECDPublishing, Paris/Eurostat, Luxembourg.https://doi.org/10.1787/9789264304604-en

Eurostat https://ec.europa.eu/eurostat/web/main/data/database

Tutkimus- ja kehittämisrahoitus valtion talousarviossa

Yritystukitilasto

sekä kokeellisena tilastona julkaistut osavuositiedot yritystuista mukaan lukien korona-ajan tuet

https://news.cision.com/fi/netprofile/r/suomalaiset-keksijat-jattivat-pandemiasta-huolimatta-11-prosenttia-enemman-patenttihakemuksia-euroop,c3306317