Tampereen kaupungilla on suunnitteilla tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden Tampere-mittaristo, jonka painopisteenä on tällä hetkellä sukupuolten tasa-arvo. Tavoitteena on kartoittaa sukupuolten tasa-arvon nykytilaa Tampereella ja luoda pohja jatkoseurannalle mittaristoa hyödyntäen.

Osana tasa-arvomittariston edellyttämää tilasto- ja tietotarvettaan Tampere tilasi kuluvan vuoden alussa Tilastokeskuksen tutkijapalveluilta sukupuolten ammatillista segregaatiota – eli sukupuolen mukaista eriytymistä eri ammatteihin – selvittävän aluetutkimuksen.

Missä määrin miesten ja naisten sijoittuminen eri ammatteihin sitten on tasa-arvokysymys? Vastaus riippuu siitä, missä määrin ammatinvalinta on työntekijän oma vapaa henkilökohtainen valinta ja missä määrin eri ammatteihin sijoittumista määrittävät muut työntekijän ulottumattomissa olevat tekijät, kuten sukupuoli.

Tähän ei Tampereen tilaamassa tutkimuksessa syvennytty, mutta jo yksistään ammattisegregaation keskeisyys miesten ja naisten palkkaeron taustalla liittää ammattisegregaation sukupuolten (palkka)tasa-arvoa koskevaan keskusteluun.

Aineistona vuosien 1995–2018 kehityksestä kertovat palkkarakennetilastot 

Miesten ja naisten jakaumaerojen selvittäminen tarkalla ammattinimiketasolla edellyttää laajaa palkansaajatason tutkimusaineistoa, joka kattaa vähintään kaksi tai kolme viimeistä vuosikymmentä ja sisältää tarkan ammattitiedon henkilö-/työsuhdetasolla. Tilastokeskuksen palkkatilastojen alun perin vuosipoikkileikkausaineistoina koostamat ja tutkijapalveluissa yhteneväiseksi aikasarjaksi harmonisoidut palkkarakenneaineistot täyttävät juuri nämä ehdot. Aineiston tarkempi kuvaus on luettavissa artikkelin lopussa olevasta tietolaatikosta.

Esitän artikkelissani lyhyen yhteenvedon eräistä tutkimuksen taulukko-osan keskeisistä jakaumatuloksista ja niiden muutoksista ajanjaksolla. Keskityn palkansaajien lukumäärien ja suhteellisten osuuksien muutoksiin naisten osuuksista muodostettujen ryhmien mukaan vuosina 1998–2018 Tampereella sekä vertailuryhmän kaupungeissa. Tarkan ammattinimiketason tulokset löytyvät varsinaisesta tutkimusraportista.

Lähtökohtana on kunakin tarkasteluvuotena aineistossa esiintyvien ammattien ryhmittely seuraaviin viiteen ammattiryhmään naisten osuuksien perusteella:

1. naisammatit – ammatissa työskentelevistä yli 90 prosenttia naisia.

2. naisvaltaiset ammatit – ammatissa työskentelevistä 60–90 prosenttia naisia.

3. tasa-ammatit – ammatissa työskentelevistä 40–60 prosenttia naisia.

4. miesvaltaiset ammatit – ammatissa työskentelevistä 10–40 prosenttia naisia.

5. miesammatit – ammatissa työskentelevistä alle 10 prosenttia naisia.

Naisammateista naisvaltaisiin ammatteihin

Naisten osajoukkoon Tampereen työmarkkinoilla rajatusta kuviosta 1. nousee esiin kaksi merkittävää siirtymää:

1. Siirtymä naisammateista (yli 90 %:ia naisia) naisvaltaisiin (60–90 %:ia) naisia: Kun vuonna 1998 naisista toimi naisammateissa 43,7 prosenttia, oli vuoteen 2018 mennessä naisammattien osuus kaikista Tampereella työssä käyneistä naisista pienentynyt alle puoleen eli 20,7 prosenttiin.

2. Naisvaltaisten ammattien osuuden kasvu naisten keskuudessa dominoivalle tasolle: Naisvaltaisten ammattien osuus kasvoi 30,6 prosentista 55,4 prosenttiin. Eli naisvaltaisissa ammateissa työskentelevien naisten osuus kaikista työllisistä naisista kasvoi jopa enemmän kuin mitä naisammateissa oli laskua (24,8 vs. 22,9 %-yksikköä).

Tampereen kaupungin alueellisten työmarkkinoiden ammattieriytymisen kokonaismuutos vuosina 1998–2018 on varsin kaksijakoinen: voimakkain ammattisegregaatio sukupuolten välillä näyttää lieventyneen, mutta toisaalta naisten voimakas keskittyminen vähintään 60-prosenttisesti naisvaltaisiin ammatteihin näyttää jopa vahvistuneen.

Ammattisegregaation voimakkuutta sukupuolen mukaan kuvaa se, että yli koko ajanjakson vähintään 60-prosenttisen naisosuuden ammateissa työskenteli Tampereella peräti kolme neljästä naisesta (1998: 74,3 % vs. 2018: 76,1 %).

Tampereen segregaatiomuutosten taustalla vaikuttavat tietysti omalta osaltaan myös vastaavat siirtymät miesten keskuudessa. Tarkasteltaessa naisten sijaan miehiä (ks. loppuraportti taulukko 1.1. ja kuvio 1.1.b) nouseekin esiin lähes seitsemän prosenttiyksikön kasvu miesten osalta juuri naisvaltaisten ammattien ryhmässä.

Kaiken ammatinvaihdosturbulenssin takana ei siis välttämättä ole pelkästään naisten ammatinvaihdot, vaan osa muutoksesta johtuu siitä, että miehiä on siirtynyt vanhastaan naisvaltaisiin ammatteihin. Miesten ja naisten ammattisiirtymien tarkemmat painoarvot kokonaismuutoksen taustalla käyvät ilmi loppuraportin taulukko-osuudesta, josta voi tarkastella naisten ja miesten osuuksissa tapahtunutta muutosta yksittäisten ammattien osalta.

Joka tapauksessa naisten ja miesten yhteisaineistosta (vrt. loppuraportti taulukko 1.1. ja kuvio 1.1.c) havaitaan, että Tampereella suurin kasvu koko työllisen työvoiman (miehet + naiset) osalta, 16,3 prosenttiyksikköä, kirjautuu naisvaltaisten ammattien ryhmälle ja suurin pudotus, 11 prosenttiyksikköä, on naisammattien työvoimaosuudessa.

Nettomuutoksena näkyy kuitenkin sama jo edellä naisten ja miesten erillistarkasteluissa esiin noussut kehitys: yli 60-prosenttisesti naisten dominoimien ammattiryhmien suhteellisen osuuden kasvu aikavälillä 1998–2018.

Eriytyminen ”naisten ja miesten ammatteihin” voimakasta myös muissa suurissa kaupungeissa

Entä miltä Tampereen työmarkkinoiden ammatillinen eriytyminen sukupuolen mukaan ja sen kehitys vuosina 1998–2018 näyttävät suhteessa Suomen viiden muun suurimman kaupungin (Espoo, Helsinki, Oulu, Turku ja Vantaa) muodostamaan vertailuryhmään?

Kuten kuviosta 2 nähdään, vertailuryhmässä naisten kohdalla muutokset muistuttavat Tampereen kehitystä eli suurimmat muutokset koskevat naisammatteja ja naisvaltaisia ammatteja. Muutokset ovat hiukan pienempiä kuin Tampereella, mutta Tampereen tapaan muihin naisosuusryhmiin nähden aivan omaa luokkaansa.

Muissa suurissa kaupungeissa naisten keskuudessa yli 90 prosentin naisosuutta edustavien naisammattien suhteellinen osuus on pienentynyt noin viidenneksen (-19,4 prosenttiyksikköä) ja 60–90 prosentin naisosuutta edustavien naisvaltaisten ammattien osuus puolestaan kasvanut 16,4 prosenttiyksikköä.

Vähintään 60-prosentin naisosuuden ammateissa toimivien naisten osuus on siis vertailuryhmässä, Tampereesta poiketen, hiukan pienentynyt. Kaiken kaikkiaan eriytyminen ”miesten ja naisten ammatteihin" on silti pysynyt tiukassa myös muissa suurissa kaupungeissa.

Muutokset vertailuryhmässäkin muistuttavat nollasummapeliä: niin naiset kuin miehetkin työskentelivät yhä vuonna 2018 valtaosin oman sukupuolensa vähintään 60 prosenttisesti dominoimissa ammateissa.

Tasa-ammateissa työskentelevien miesten ja naisten osuudet pieniä

Kokonaiskuva Suomen suurimpien kaupunkien työmarkkinoista on kovin tuttu jo monista aikaisemmista tarkasteluista. Suomen työmarkkinat ovat voimakkaasti eriytyneet ammateittain sukupuolen mukaan, eivätkä suurimmat kaupungit poikkea tässä koko maan tilanteesta.

Tulos on sama, tarkasteltiinpa sitten Tamperetta erikseen tai yhdessä vertailuryhmän kanssa. Yli kolme viidestä vertailuryhmän työllisestä naisesta työskenteli vuonna 2018 edelleen vähintään 60-prosenttisesti naisten edustamassa ammatissa, ja Tampereella osuus oli vielä viitisen prosenttiyksikköä suurempi.

Segregaation voimakkuus käy myös hyvin ilmi, kun tarkastellaan tasa-ammattien työntekijäosuuksia miesten ja naisten yhteisaineistossa (ks. loppuraportti taulukko 1.1. (Tampere) ja 1.2. (vertailuryhmä).

Vuonna 2018 miesten ja naisten lukumäärät olivat niin Tampereella kuin vertailuryhmässä varsin lähellä toisiaan, joten ilman sukupuolen mukaista ammatillista eriytymistä tulisi tasa-ammateissa työskentelevien osuus kaikista työllisistä miehistä ja naisista lähennellä 100 prosenttia – nyt se oli Tampereella 10,5 ja vertailukaupungeissa 16,8 prosenttia.

Kirjoittaja on erikoistutkija Tilastokeskuksen tutkijapalveluissa.

Lähde:

Pekka Laine, Tilastokeskus (tutkijapalvelut) 2021: Tampereen kaupungin alueella työssäkäyvien ammattijakaumat sukupuolen mukaan vuosina 1998–2018 (pdf, ei täysin saavutettava)