Ympäristö muuttuu. Se on aina muuttunut, ja se on täysin luonnollista. Ihmisen toiminta on kuitenkin nopeuttanut ympäristömuutoksia niin vakavalla tavalla, ettei muu luonto ehdi reagoimaan – ja se on siksi tällä hetkellä erityisen haavoittuvainen. Luonnon huono tila vaikuttaa myös ihmiseen. Me olemme riippuvaisia luonnosta ja luonnonvaroista.

Tänä päivänä on tunnistettavissa kolme keskeistä globaalia ihmistoiminnan voimistamaa ympäristökriisiä: ilmastonmuutos, luonnonvarojen ylikulutus ja luontokato. Vaikka kaikki kolme ympäristökriisiä ovat globaaleja ongelmia, on niillä myös paikalliset ulottuvuutensa.

Kaikkien näiden yksittäisten ongelmien ratkaisu on jo itsessään haastavaa. Lisäksi ne linkittyvät suuressa mittakaavassa osin tuntemattomalla tavalla toisiinsa. Kansainvälisen luonnonvarapaneelin mukaan luonnonvarojen käyttöönotto aiheuttaa 50 prosenttia ilmastonmuutoksesta ja 90 prosenttia luontokadosta.

Tarkastelemme ympäristökriisejä kahden artikkelin sarjassa ensisijaisesti Suomen näkökulmasta. Tässä ensimmäisessä osassa esittelemme ympäristökriisit, kerromme niiden mittaamisesta ja niihin liittyvästä ympäristöpolitiikasta. Toisessa osassa paneudumme ympäristöongelmien välisiin kytköksiin ja ongelmien ratkaisujen haasteisiin.

Ilmastopolitiikka perustuu kasvihuonekaasupäästöjen ja keskilämpötilojen mittaamiseen 

Ihmisen aiheuttamista ympäristömuutoksista tunnetuin lienee ilmastonmuutos. Ilmasto tarjoaa monella tavalla puitteet ihmisen toiminnalle maapallolla: se vaikuttaa muun muassa alueiden keskilämpötiloihin ja sateisiin. Ilmasto on jatkuvassa muutoksessa luonnostaan, mutta ihmisen toiminta on voimistanut muutosta tavalla, josta ei välttämättä ole enää paluuta.

Jos kasvihuonekaasupäästöt jatkaisivat kasvuaan nykytahdilla, ilmasto lämpenisi jopa viisi astetta, kun taas nopea päästöjen vähentäminen voisi hillitä lämpenemistä noin asteeseen. Suomessa odotettavissa oleva lämpeneminen on suurempaa kuin maapallolla keskimäärin.

Ilmastonmuutosta mitataan muun muassa maapallon keskilämpötilaa seuraamalla. Vuosittainen vaihtelu on normaalia, mutta pidemmän ajan trendit osoittavat maapallon keskilämpötilan nousseen asteen verran 1800-luvun loppupuolelta. Suomessa keskilämpötila on noussut samassa ajassa noin kaksi astetta.

Arviot ilmaston lämpenemisestä vuoteen 2100 mennessä riippuvat kasvihuonekaasujen määrästä ilmakehässä. Jos kasvihuonekaasupäästöt jatkaisivat kasvuaan nykytahdilla, ilmasto lämpenisi jopa viisi astetta, kun taas nopea päästöjen vähentäminen voisi hillitä lämpenemistä noin asteeseen. Suomessa odotettavissa oleva lämpeneminen on suurempaa kuin maapallolla keskimäärin.

Kansainvälisesti merkittävä toimija ilmastonmuutokseen liittyvien tutkimustietojen kokoajana on hallitustenvälinen ilmastopaneeli (IPCC), jonka raportit ovat keskeisessä asemassa kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. Suomessa ilmastonmuutokseen liittyvää tutkimusta tehdään erityisesti Ilmatieteen laitoksella, ja Ilmastopaneeli puolestaan antaa aktiivisesti tutkimukseen pohjautuvia kannanottoja ja suosituksia.

Ilmastonmuutokseen vaikuttavat ihmisen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt. Suomen kasvihuonekaasupäästöt raportoidaan YK:n ilmastosopimuksen ja sen alaisen Kioton pöytäkirjan lisäksi EU:lle vuosittain – Tilastokeskus vastaa Suomen kansallisesta kasvihuonekaasupäästöjen seurannasta. Vuosittainen laskenta antaa tietopohjaisen perustan ilmastopolitiikan suunnitteluun ja seurantaan. Tilastokeskus myös kokoaa säännöllisesti maaraportin, jossa on kuvattu Suomen ilmastopoliittiset toimet.

Kasvihuonekaasupäästöt ovat laskeneet Suomessa 2000-luvulla ennen kaikkea energiasektorin päästöjen vähenemisen myötä (kuvio 1).

Ilmastonmuutos on näistä kolmesta ympäristöongelmasta globaalein kriisi sen suhteen, että kasvihuonekaasupäästöt vaikuttavat koko maapallolla – samoin on myös hiilinielujen laita. Jokaisen valtion toimet vaikuttavat suoraan ilmastonmuutokseen.

Suomessa pitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnittelusta vastaa työ- ja elinkeinoministeriö. Ympäristöministeriö taas on vastuussa keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan valmistelun koordinoinnista ja oman hallinnonalansa osuuden valmistelusta. Käytännöksi on muodostunut, että jokainen hallitus tekee kaudellaan myös energia- ja ilmastopoliittisen strategian.

Lisäksi ilmastonmuutokseen sopeutumista varten tehdään suunnitelmia. Sopeutumissuunnitelma sisältää riski- ja haavoittuvuustarkastelun sekä tarpeen mukaan hallinnonaloittaisia sopeutumista koskevia toimintaohjelmia.

Kaikki luonnonvarat eivät riitä loputtomiin

Ilmastonmuutoksen ohella toinen keskeinen huolenaihe on luonnonvarojen riittävyys. Luonnonvaroja kulutetaan enemmän kuin ne ehtivät uusiutua, ja niiden rajallisuus haastaa muun muassa ruoantuotannon.

Luonnonvaroja tarvitaan suuria määriä myös rakentamiseen ja teolliseen tuotantoon. Suomessa keskeisiä, runsaasti kulutettavia luonnonvaroja ovat muun muassa malmit ja mineraalit sekä puu.

Luonnonvarojen kulutusta mitataan Suomessa Tilastokeskuksen tuottamassa kansantalouden materiaalivirrat -tilastossa. Se kuvaa luonnosta käyttöön otetun, siirretyn tai muutetun ainemäärän. Tilastossa eritellään raaka-aineena käytetty puu ja mineraalit, rakentamisessa käytetty maa-aines, sekä eläinten ja ihmisten ravintona käyttämät kasvit ja luonnoneläimet. Myös ulkomailta tuodut raaka-aineet ja jalosteet sekä raaka-aineiden ja jalosteiden vienti ovat osa tilastoa.

Suomessa otettiin vuonna 2019 käyttöön vähemmän luonnonvaroja kuin kertaakaan 2010-luvulla. Eniten määrän laskuun vaikutti maa-aineksen oton pienentyminen. Kansainvälisesti vertailtuna Suomi kuitenkin kuluttaa luonnonvarojaan runsaasti: WWF:n mukaan suomalaiset kuluttavat osansa maailman luonnonvaroista laskennallisesti neljä kuukautta maailman keskiarvoa aiemmin.

Luonnonvarojen ylikulutus on globaali ongelma, minkä lisäksi luonnonvarat ovat jakautuneet maapallolla epätasaisesti. Osa luonnonvaroista on uusiutuvia, mutta suuri osa ei ole. Luonnonvarojen käyttöönotto aiheuttaa enimmäkseen paikallisia ongelmia, vaikka niiden kysyntä on globaalia. Kansainvälinen luonnonvarapaneeli (IRP) pyrkii edistämään luonnonvarojen kestävää käyttöä tuottamalla ja jakamalla tutkimustietoa ja hyviä käytänteitä.

Suomessa ruoantuotannosta ja uusiutuvien luonnonvarojen kestävästä käytöstä vastaa maa- ja metsätalousministeriö, kun taas kaivosteollisuus ja siihen kuuluvien luonnonvarojen kestävä käyttö kuuluu työ- ja elinkeinoministeriön tontille.

Luonnon monimuotoisuuden mittaaminen on työlästä…

Ilmastonmuutos ja luonnonvarojen ylikulutus ovat olleet jo pitkään yhteiskunnallisessa keskustelussa, mutta luontokato on päässyt mukaan suuremmassa mittakaavassa vasta viime aikoina. Näin siitäkin huolimatta, että YK:n biologista monimuotoisuutta koskeva Rion sopimus hyväksyttiin jo vuonna 1992.

Maapallolla miljoonaa eliölajia uhkaa sukupuutto, jos esimerkiksi maankäyttöön ja ruoantuotantoon ei tule muutosta. Suomessakin uhanalaisten lajien ja biotooppien määrä on viime vuosina jatkuvasti kasvanut.

Biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus on vähentynyt ihmisen toiminnan vuoksi viime vuosikymmeninä huolestuttavasti. Se tarkoittaa paitsi eliölajien runsautta, myös eliöiden sisäistä geneettisen vaihtelun runsautta.

Eliöt ja ekosysteemit vastaavat ilmaston ja elinympäristöjen muutoksiin aina sitä paremmin, mitä monimuotoisempia ne ovat. Maapallolla miljoonaa eliölajia uhkaa sukupuutto, jos esimerkiksi maankäyttöön ja ruoantuotantoon ei tule muutosta. Suomessakin uhanalaisten lajien ja biotooppien määrä on viime vuosina jatkuvasti kasvanut.

Lajeilla on itseisarvonsa, mutta peruuttamaton lajikato ja ekosysteemien tuhoutuminen vaikuttavat ihmistenkin tulevaisuuteen maapallolla. Pölyttäjähyönteisten kato lienee tunnetuin esimerkki muutoksesta, joka on meneillään. Arkielämässämme emme juurikaan huomaa muutoksia – ainakaan ennen kuin voi olla jo liian myöhäistä. Osa eliölajien ahdingosta on tieteellekin tuntemattomia, mikä lisää luotettavan tiedontuotannon ja seurannan tarvetta.

Luonnon monimuotoisuuden mittaaminen on työlästä. Erityisesti säännöllinen, riittävän usein toistuva tiedontuotanto seurantaa varten on haastavaa, koska se vaatii useimmiten pitkällistä kenttätyötä. Lisäksi seurattavia asioita on runsaasti. Kokonaiskuvan saamiseksi muutaman lajin tai elinympäristön seuraaminen siellä täällä ei riitä.

Viime vuosina laserkeilauksen, satelliittihavaintojen ja koneoppimisen hyödyntäminen on nopeuttanut huomattavasti joidenkin muutosten seurantaa. Tutkimusta aiheesta siis on, mutta erityisesti säännöllistä seurantaa ja tiedon tuottamista kaivataan lisää.

Kansainvälisesti merkittävässä roolissa oleva hallitustenvälinen luonnon monimuotoisuus- ja ekosysteemipalvelupaneeli (IPBES) kokoaa ja raportoi tutkimustietoa luonnon monimuotoisuudesta päätöksenteon tarpeisiin.

Suomessa luonnon monimuotoisuuteen liittyviä tekijöitä seurataan erityisesti Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE). Luontopaneeli taas kokoaa aiheesta tutkimustietoa ja laatii kannanottoja. Luonnonvarakeskus (Luke) julkaisee säännöllisesti luonnon monimuotoisuuteen liittyviä tilastoja. Yksi tällainen on metsien suojelua koskeva tilasto (kuvio 2), joka kertoo muun muassa sen, että Etelä-Suomen metsämaasta on suojeltu noin viisi prosenttia, kun taas Pohjois-Suomessa osuus on noin 15 prosenttia.

Maaliskuussa 2021 julkaistu YK:n ekosysteemitilinpidon tilastostandardi vauhdittaa osaltaan tiedontuotantoa luonnon monimuotoisuudesta ja sen hupenemisesta.

Tulevaisuudessa Suomessakin aletaan tuottaa ekosysteemitilinpitoa SYKEn, Luken ja Tilastokeskuksen yhteistyönä. Siinä on tarkoitus seurata systemaattisesti luonnon tarjoamia ekosysteemipalveluita ja niiden muutoksia. Tällaisia palveluita ovat esimerkiksi luonnon meille tuottama ruoka, kasvien pölytys ja luonnon tarjoamat virkistysmahdollisuudet.

…mutta luontokadon torjunta vaatii säännöllisempää seurantaa ja tiedontuotantoa

Luontokato ilmenee globaalina kriisinä siinä, että joidenkin eliölajien tai ekosysteemien romahtaminen aiheuttaa ongelmia kaikkialla. Lisäksi vahvasti linkittyneessä maailmantaloudessa kuluttajien käyttäytyminen vaikuttaa ympäristöön aina jossain toisaalla.

Luontokato on myös osaltaan paikallinen. Esimerkiksi meidän ruokakasviemme pölyttäjät ovat meidän hyönteisemme. On siis pidettävä huolta sekä omista ekosysteemeistämme, mutta samaan aikaan huomioitava myös se, että kulutustottumuksemme vaikuttavat ekosysteemeihin myös muualla maailmassa.

Hiilineutraali ja luonnon monimuotoisuuden turvaava Suomi sekä asuntopolitiikka on yksi Marinin hallituksen hallitusohjelman strategisista kokonaisuuksista. Käytännössä Suomessa luonnon monimuotoisuuteen liittyvistä asioista vastaavat erityisesti ympäristöministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö, mutta muidenkin ministeriöiden toimet vaikuttavat monimuotoisuuteen: keskeisimpinä työ- ja elinkeinoministeriön sekä liikenne- ja viestintäministeriön toimet.

Ongelmien seuranta ja ratkaisu on hajaantunut useaan eri mittariin ja eri ministeriöön, minkä lisäksi haasteita ratkotaan sekä paikallisella että kansainvälisellä tasolla. On kuitenkin tunnistettu, että nämä ympäristöongelmat – ilmastonmuutos, luonnonvarojen ylikulutus ja luontokato – linkittyvät monella tapaa toisiinsa. Niiden mahdollisissa ratkaisuissakin tulisi siis ottaa huomioon vaikutukset toisaalla. Maapallo on suurekosysteemi ja kokonaisuus, jonka palikat toimivat kytköksissä toisiinsa.

Artikkelisarjan seuraavassa osassa tarkastelemme näitä kytköksiä ja niiden aiheuttamia haasteita ongelmien ratkaisemisessa.

Sami Hautakangas työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen ympäristötilinpidossa ja on kansallisen IPBES-työryhmän jäsen.

Heidi Pirtonen työskentelee yliaktuaarina ja ilmiöasiantuntijana Tilastokeskuksen ympäristötilinpidossa.

Lähteet

Findikaattori

Hautakangas, S. – Massasukupuutto kotisohvalla haastaa omaa suhtautumista

IPBES – Nature’s Dangerous Decline ‘Unprecedented’- Species Extinction Rates ‘Accelerating’

IPCC – Special report

IRP – Global resources outlook

Luke – Metsien monimuotoisuus

MMM – Lainsäädäntö

SEEA – Ecosystem Accounting

SYKE – Luontokadon pysäyttäminen edellyttää ekologista siirtymää

TEM – Mineraalipolitiikka turvaa kansallista raaka-ainehuoltoa

Tilastokeskus – Kansantalouden materiaalivirrat

Tilastokeskus – Kasvihuonekaasut

Tilastokeskus – Kestävän kehityksen YK-indikaattorit - Agenda2030

VN – Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 2019

WWF – Ylikulutus

YK – Report of the United Nations Conference on Environment and Development, Rio de Janeiro, 3–14 June 1992.

YM – Luonnon monimuotoisuus ja luonnonsuojelu

YM – Suomen kansallinen ilmastopolitiikka

Ympäristöhallinto – Suomen lajien Punainen lista 2019

Ympäristötiedon foorumi – Lakien yhteisvaikutusten arviointi parantaa lainsäädännön laatua