Tarkastelemme tässä artikkelissa hintatasoja Euroopassa, eritoten Pohjoismaiden hintatasoja verrattuna EU-alueen keskiarvoon, sekä kotitalouksien kulutusrakennetta kyseisissä maissa. Paneudumme myös kuluttajahintojen kehitykseen ja lopuksi tarkastelemme vielä kuluttajien luottamusta talouteen EU-alueella.

Pohjoismaat ovat tyypillisesti tunnettuja korkeasta hintatasostaan. Mutta mitä tilastot kertovat EU-maiden – ja muutamien muiden maiden – hintatasoista? Tarkastelemme maiden hintatasoja Eurostatin tietoihin perustuen.

Pohjoismaiset kuluttajahinnat Euroopan korkeimpia – Suomi Pohjoismaista edullisin

Suomalaisten kotitalouksien käyttämien hyödykkeiden kokonaishintataso oli vuonna 2020 Euroopan kahdeksanneksi korkein. EU-keskiarvon Suomi ylitti 26 prosentilla. (Kuvio 1)

Muut Pohjoismaat olivat kuitenkin Suomea kalliimpia: Tanska, Islanti ja Norja ylittivät EU-keskiarvon noin 40 prosentilla, Ruotsi puolestaan 30 prosentilla.

Kaikkiaan Eurostatin selvityksessä oli mukana 37 maata. Selvityksessä kallein maa oli Sveitsi ja edullisin Turkki.

Kalleimman maan Sveitsin yksityisen kulutuksen kokonaishintataso oli 69 prosenttia korkeampi kuin EU:ssa keskimäärin. Sveitsi, Norja ja Islanti eivät ole kuitenkaan EU-jäsenmaita, kuten eivät ole Balkanin alueella sijaitsevat edulliset maatkaan.    

Pohjoismaista Suomi oli selvityksessä edullisin. EU-keskiarvon alle jäävät Suomessa energian hinnat, kun taas tietoliikenteen ja viihde-elektroniikan hinnat edustavat EU-keskiarvon tasoa. Vastaavasti alkoholijuomat ja tupakka sekä ravintola- ja majoituspalvelut ovat Suomessa – kuten muissakin Pohjoismaissa – suhteellisesti kalleimpia.

Hintaerojen taustalla verotuksen ja työvoimakustannusten erilaisuus

Mikä sitten selittää maiden välisiä hintaeroja? Syy löytyy muun muassa alkoholijuomien ja tupakan erilaisesta verotuksesta. Esimerkiksi Pohjoismaista Norjassa ja Islannissa maksetaan alkoholista ja tupakasta nelisen kertaa enemmän Euroopan halvimpiin maihin verrattuna. 

Palveluita sisältävien hyödykeryhmien hintojen suuret erot selittyvät puolestaan työvoimakustannuksien eroilla; tästä hyvänä esimerkkinä ravintola- ja hotellipalveluiden hintatasojen vaihtelu.

Suhteellisesti pienimmät erot ovat viihde-elektroniikan, kodinkoneiden ja ajoneuvojen hinnoissa, joiden markkinoilla on paljon kansainvälisiä tuotemerkkejä. 

Tiedot perustuvat Eurostatin ECP-hintavertailuohjelmaan (European Comparison Programme), jossa on mukana 27 EU:n jäsenvaltiota, Iso-Britannia, viisi ehdokasmaata (Pohjois-Makedonia, Montenegro, Turkki, Serbia ja Albania), potentiaalinen jäsenmaa (Bosnia-Hertsegovina) ja kolme EFTA-maata (Islanti, Norja ja Sveitsi). Kussakin maassa paikalliset tilastovirastot vastaavat kansallisesta tiedonkeruusta.

Vertailussa on mukana noin 2 400 tuotetta. Vertailun hinnat on kerätty vuosina 2018–2020, ja Eurostat on päivittänyt ne valuuttakurssien muutoksilla ja inflaatiolla vastaamaan vuoden 2020 keskihintoja.  

Hintatasoindeksejä tarkasteltaessa on muistettava, ettei indeksi ole sama kuin maan kansalaisten ostovoima. Ostovoimavertailuun tarvitaan hintojen lisäksi tietoja palkoista, verotuksesta, sosiaaliturvasta ja julkisen alan verovaroin tuottamista palveluista.  

Kaikissa Pohjoismaissa kulutusmenot EU-maiden keskiarvoa suuremmat…

Pohjoismaissa hinnat ovat siis tyypillisesti korkeat. Muita piirteitä, joita Pohjoismaihin usein yhdistetään, ovat yhteiskunnallinen luottamus, pärjääminen kansainvälisissä onnellisuusvertailuissa sekä korkea elintaso. 

Mutta miten Pohjoismaiden asukkaat kuluttavat? Kuinka samanlaista kulutuksemme on naapurimaidemme asukkaiden kanssa?

Eurostatin tilastot tarjoavat näkymän myös siihen, kuinka paljon kotitaloudet kuluttavat vuodessa. Tässä tarkastelemme kulutusta keskimäärin Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Tämän jälkeen on luontevaa tarkastella, mistä kulutusmenot koostuvat – siis sitä, kuinka samanlaisia kulutusrakenteet näissä maissa ovat.

Kuviosta 2 nähdään, että vuonna 2015 kotitalouksien keskimääräiset kulutusmenot vuodessa olivat kaikissa verratuissa Pohjoismaissa huomattavasti EU:n keskiarvon yläpuolella.

Norjassa kotitalouksien kulutusmenot olivat suurimmat, keskimäärin yli 50 000 euroa vuodessa. Tanskalaiset kotitaloudet puolestaan kuluttivat vuodessa yli 40 000 eurolla.

Suomi ja Ruotsi ovat vertailussa lähimpänä toisiaan. Suomalaisten keskimääräiset kulutusmenot kotitaloutta kohden olivat alle 37 000 euroa vuodessa, kun taas Ruotsissa kulutusmenot olivat alle 35 000 euroa. 

…ja valtaosa kuluu välttämättömyyksiin kuten asumiseen ja energiaan

Entä mistä nämä kulutusmenot koostuvat? Kuinka suuri osuus kulutusmenoista kotitalouksilta menee Pohjoismaissa asumiseen tai ruokaan? Entä vapaa-aikaan?  

Pohjoismaiden kulutusrakenteessa on huomattavan paljon samaa, kuten huomaamme kuviosta 3. Miltei jokaisessa tarkastellussa maassa kotitalouksien suurimmat kuluerät liittyvät välttämättömyyksiin. Asuminen ja energia, liikennekulut sekä elintarvikkeet kattavat kaikissa tarkastelun maissa noin 60 prosentin osuuden kulutusmenoista.

Sekä Suomessa, Ruotsissa, Norjassa että Tanskassa asumisen osuus oli vuonna 2015 noin kolmannes kulutusmenoista. Maiden väliset erot ovat pienet, prosenttiyksikön luokkaa. 

Liikennekulujen osuuksissa on muutamien prosenttiyksikköjen eroja. Suomessa liikenteeseen ja matkustamiseen kului 16 prosenttia kulutusmenoista. Ruotsissa tämä osuus oli 14 prosenttia ja Tanskassa 13 prosenttia. Norjassa liikennekulut veivät Pohjoismaista suurimman osuuden, 19 prosenttia kulutusmenoista. 

Ruotsalaiset kuluttivat enemmän kulttuuriin ja vapaa-aikaan

Näkyvin poikkeama kotitalouksien kulutuksessa liittyy kulttuuriin ja vapaa-aikaan. Suomessa siihen käytettiin kulutusmenoista yhdeksän prosenttia ja Norjassa sekä Tanskassa kymmenen prosenttia. Ruotsissa kulttuuriin ja vapaa-aikaan käytettiin kuitenkin muita maita enemmän, 14 prosenttia kulutusmenoista. 

Elintarvikkeiden osuus oli jokaisessa tarkastellussa Pohjoismaassa 12 prosenttia kulutusmenoista. Muista pohjoismaalaisista poiketen ruotsalaiset kuluttivat siis keskimäärin hieman suuremman osuuden kulutusmenoistaan niin kulttuuriin ja vapaa-aikaan kuin elintarvikkeisiin.  

Tyypillistä pohjoismaisten kotitalouksien kulutusrakenteelle on myös koulutuskulujen alle prosentin osuus kulutusmenoista, mikä johtuu julkisin varoin rahoitetusta koulutuksesta. Koulutuksen osuus on niin pieni, ettei sitä näy kuviossa (kuvio 3).

Suomessa koulutukseen käytetään keskimäärin 0,1 prosenttia kulutusmenoista, Ruotsissa ja Norjassa 0,2 prosenttia ja Tanskassa 0,5 prosenttia. Myös terveyskuluihin käytetty osuus on tyypillisesti suhteellisen pieni ja vaihtelee Pohjoismaissa kahden ja kolmen prosentin välillä. 

Pohjoismaissa eroja inflaatiossa

Kuluttajahintojen kehitys ja erityisesti hintojen nousu kiinnostanee meitä kaikkia kuluttajia, koska nousu tuntuu jokaisen kukkarossa.

Hintojen kehitystä voidaan tarkastella joko kuluttajahintaindeksin vuosimuutoksen eli inflaatioprosentin avulla tai indeksisarjalla, jossa nykyhintoja verrataan vuoden 2015 keskimääräiseen hintaan. Saatat muistaa tämänhetkisen Suomen inflaatioprosentin, mutta tiedätkö, kehittyvätkö Suomen kuluttajahinnat samaan tahtiin muiden Pohjoismaiden kanssa?

Seuraavaksi tarkastelemme eri Pohjoismaiden tilannetta käyttäen yhdenmukaistettua kuluttajahintaindeksiä (YKHI) mittarina. Vertailussa ovat mukana kaikki Pohjoismaat riippumatta siitä, kuuluvatko ne EU:hun vai eivät. Tarkastelun aikaväli on vuodesta 2015 nykyhetkeen. Vertailemme ensin eri maiden inflaatioprosenttia.

Suomen inflaatio hyvin maltillista ennen koronaa – samansuuntaista kuin Tanskassa ja Ruotsissa

Kuviosta 4 huomaamme, että Suomessa inflaatio on ollut tarkasteluvälillä hyvin maltillista ja pysynyt alle kahden prosentin tavoitetason lähes koko ajan. Korona-aika toki toi tähän poikkeuksen näkyen tässä aikasarjassa ensin notkahduksena alaspäin huhtikuussa 2020 ja nousten siitä ylöspäin vuoden 2021 aikana.

Tanska ja Ruotsi kulkevat Suomen kanssa samanlaista polkua, vaikkakin Ruotsissa inflaatio on Suomeen nähden koko ajan hieman korkeammalla tasolla.  

Sitä vastoin Islanti ja Norja näyttävät toisenlaisia inflaatioprosentteja. Norjassa inflaatioprosentin heilahdukseen vuosina 2016 ja 2018 vaikutti erityisesti sähkön hintakehitys. Sitä vastoin Islannissa sähkön hinnat ovat hyvinkin vakaat, joten selitys vuosien 2017–2018 pudotukseen löytyy muualta. Syynä pudotukseen ovat muun muassa kausituotteiden, kuten lentomatkojen, hinnoissa tapahtuvat suuret muutokset Islannin turismikauden päättyessä ja uudelleen alkaessa. 

Koska Islanti ja Norja poikkeavat näin paljon muista Pohjoismaista, pudotamme ne pois seuraavasta tarkastelusta ja katsomme, miten indeksisarja 2015=100 esittää hintakehityksen. Nyt siis vertaamme nykyhintaa vuoden 2015 keskimääräiseen hintaan.

Kuvio 5 välittää samaa viestiä kuin aiempi inflaatioprosenttien vertailu. Ruotsissa hinnat ovat nousseet muita maita enemmän, keskimäärin noin 12 prosenttia, kun vastaava hintojen nousu on Suomessa ja Tanskassa ollut noin seitsemän prosenttia vertailuajankohtaan nähden.

Tilanne näyttää Suomen kannalta vielä hyvältä vai mitä? Toki Suomessakin on hyödykkeitä, joiden hintakehitys on ollut vertailumaiden hintakehitystä nopeampaa – kuten alkoholijuomat ja tupakka.

Tupakan hinta noussut Suomessa huomattavasti enemmän kuin Ruotsissa

Suomessa alkoholijuomien ja tupakan hinnat ovat nousseet 25 prosenttia, Tanskassa 19 prosenttia ja Ruotsissa 11 prosenttia vertailuajankohtaan nähden (kuvio 6). Selityksenä on Suomen verotusjärjestelmä, jossa molempia hyödykkeitä verotetaan kohtuullisen paljon. Tiedätkö, kumman hyödykkeen hinnat nousivat enemmän?

Moni vastaisi tähän alkoholijuomat, koska alkoholia kulutetaan enemmän. Syypää nousuun on kuitenkin tupakan hintakehitys. Suomessa tupakan hinnat ovat nousseet noin 58 prosenttia, kun taas Ruotsissa vain 14 prosenttia viimeisten kuuden vuoden aikana. (Kuvio 7)

Kuluttajien luottamuksessa Pohjoismaat edustavat EU:n eliittiä

Pohjoismaita yhdistävät siis muun muassa sekä korkea hinta- että elintaso. Islannissa ja Norjassa inflaatioprosentit ovat olleet muista Pohjoismaista hieman poikkeavia; sen sijaan inflaatio Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa on ollut samansuuntaista.

Myös vahva taloususko on yhteinen piirre Pohjoismaiden kansalaisille. Tämä on ollut yleissääntö vuosituhannen kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana. 

Kaikista EU-maista on saatavissa vertailukelpoista Euroopan komission harmonisoimaa tietoa kuluttajien luottamuksesta yleiseen ja omaan talouteen. EU-kuluttajien talousluottamusta vuosina 2007–2021 esittävään kuvioon 8 on valittu EU:hun kuuluvat Pohjoismaat eli Suomi, Ruotsi ja Tanska.

Kuviosta nähdään, että tarkasteltavana ajanjaksona Pohjoismaiden kansalaiset ovat olleet talouskehityksen suhteen selvästi luottavaisempia kuin EU-kuluttajat keskimäärin.

Koko EU:n keskimääräinen luottamusindikaattori lasketaan keskiarvona maiden indikaattoreista siten, että kunkin maan painona käytetään maan yksityisen kulutuksen arvoa. Näin EU:n väestö- ja talousmahtien Saksan, Italian ja Ranskan kuluttajien taloususko tai sen puute tavallaan vetää perässään koko EU:n kuluttajaluottamusta.  

Luottamuksessa vuosien aikana tapahtuneet muutokset ovat kuitenkin pääsääntöisesti olleet yleisesti samansuuntaisia – sekä Pohjoismaissa keskenään että koko EU:n tasolla. Kuviosta erottuvat muun muassa vuosien 2008 ja 2009 maailmantalouden rahoituskriisi ja taantuma, vuosien 2010 ja 2018 korkeasuhdanteet sekä lopulta jyrkkä pudotus koronakriisiin vuonna 2020 ja myös nopea kriisistä elpyminen. 

Pohjoismaiden tiet ovat oikeastaan eronneet merkittävästi vain vuonna 2015, jolloin kuluttajien luottamus oli huipussaan Tanskassa, kun taas Suomessa ja Ruotsissa elettiin tässä mielessä vaisua aikaa. 

Kun tarkastellaan kuluttajien luottamuksen osatekijöitä pitkältä ajanjaksolta, havaitaan, että suomalaiskuluttajilla alttiutta kuluttamiseen (kestotavaroiden ostamiseen) tai sen lisäämiseen ei ole aivan yhtä paljon kuin ruotsalaisilla ja etenkään tanskalaisilla kollegoilla.

Poikkeamatarkastelu auttaa vertailussa ja kertoo vallitsevasta suhdanteesta. Kansalliset erityispiirteet ja vastaamistapojen erot (ns. sosiaalisen suotavuuden eriasteinen ilmeneminen) siis sanelevat paljolti sitä, millä tasolla kuluttajaluottamuksessa systemaattisesti eri maissa liikutaan – oli kyseessä sitten noususuhdanne tai taantuma. 

Euroalueella luotetaan talouteen selvästi enemmän kuin EU:ssa yleensä

Pohjoismaista selvästi poiketen varsinkin Etelä-Euroopassa ja Ranskassakin ollaan vakituiseen pessimistejä. Kreikassa kuluttajien luottamusindikaattori on ollut kautta historian aina syvästi miinuksella, toisin sanoen valtaosa väestöstä on aina epäluuloinen talouskehityksen suhteen. Silti sielläkin esiintyy ajassa suuria vaihteluja ja suunnanmuutoksia luottamusindikaattorin saamissa arvoissa. 

Vastaustapojen systemaattisten erojen vuoksi on absoluuttisten indikaattorilukujen sijasta monesti hyödyllisempää verrata kullekin maalle laskettuja indikaattorilukujen poikkeamia kyseisen maan pitkäaikaisesta indikaattorikeskiarvosta. Näin saadaan erilaiset maat vertailussa samalle viivalle tarkasteltavan kuukauden osalta ja kunkin maan vallitseva suhdannetilanne esiin. Tämä on myös ainoa keino saada kaikki 27 EU-maata mahtumaan vertailukelpoisesti samaan kuvioon (kuvio 9).

Kuvio 9 paljastaa, että suhdannekuva on tällä hetkellä keskimääräiseen suhteutettuna melkoisen ”kaksijakoinen” EU:ssa: osa maista on selvästi positiivisella ja osa negatiivisella puolella.

Euroalueella on selvästi parempi suhteellinen luottamus talouteen kuin EU:ssa yleensä. Pohjoismaista Suomi onkin näin mukana koko EU:n kärkinelikossa. Euroalueen ulkopuolinen Ruotsi ei kuitenkaan tule paljoa perässä. Euroalueen ulkopuolinen Tanska puolestaan kuului marraskuussa EU:n ”alempaan keskiryhmään” kuluttajien talousluottamuksella mitaten.  

Kirjoittajat työskentelevät Tilastokeskuksen Tieto- ja tilastopalvelut -palvelualueella.