Tuoreimmat saatavilla olevat luvut kertovat, että korona-aika on heikentänyt Suomen työmarkkinoita ja että kehitys on ollut samansuuntaista EU-naapuri­maissamme.

Suomessa työttömyys ei ole aivan Euroopan kärkipäätä, mutta työmarkkinoillamme on ollut muitakin heikkouksia, jotka eivät johdu koronakriisistä. Kriisi on korostanut noita heikkouksia, joista tässä käsitellään työn puutteen eri muotoja.

Työn puutteessa oleviin kuuluvat, paitsi tietenkin työttömät (ILO-määritelmän mukaan), niin myös ne, jotka haluaisivat töitä mutta eivät etsi (piilotyöttömät), sekä osa-aikatyötä tekevistä ne, jotka haluaisivat enemmän töitä. Lisäksi pienenä ryhmänä ovat mukana työtä etsivät, jotka eivät voi ottaa heti työtä vastaan.

EU-maista työn puutteessa kärsivien kärjessä ovat odotetusti korkean työttömyys­asteen Espanja, Italia ja Kreikka. Näiden jälkeen tulevat Suomi ja Ruotsi. (Kuvio 1)

Työn puutteessa olevien osuutta verrataan kuviossa laajennettuun työvoimaan, johon kuuluvat edellä mainittujen ryhmien lisäksi luonnollisesti myös työlliset.

Suomen osalta tilannetta voi tulkita hiukan valoisammin, koska meillä on Euroopan tasolla poikkeuksellisen paljon niitä, jotka etsivät töitä mutta eivät ole välittömästi työmarkkinoiden käytettävissä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi opiskelijoiden intoa hakea työtä hyvissä ajoin ennen valmistumista.

Tällainen ryhmä ei pääsääntöisesti ole vaikeassa asemassa työmarkkinoilla. Havainto on tuttu jo pidemmältä ajalta, eli ilmiö ei liity suoranaisesti koronakriisiin.

Sukupuolten välinen ero on huomattava: EU:ssa keskimäärin naiset ovat selvästi enemmän työn puutteessa (16,8 % laajennetusta työvoimasta 3/2020) kuin miehet (12,4 %). Ero on samansuuntainen mutta selvästi EU:n keskiarvoa pienempi Suomessa, sekä myöskin Ruotsissa.

Naapurimaissa kehitys Suomeakin heikompaa

Suomi, Ruotsi ja Viro muodostavat mielenkiintoisen EU-alueen jo siitä syystä, että taloudet ovat läheisesti tekemisissä toistensa kanssa.

Ehkä hieman yllättäen korona-ajan työmarkkinoiden kehitys on ollut Ruotsissa vielä heikompaa kuin Suomessa. Ruotsissa on pyritty pitkään pitämään yhteiskuntaa ”auki”, mutta silti työn puutteen indikaattori on noussut Suomea enemmän. Ruotsin työllisyystilanne on tosin ollut Suomea parempi lähtökohdissaan, eli ”pudotusvaraakin” on ollut enemmän.

Seuraavissa kuvioissa verrataan eri ryhmien tilannetta vuoden 2019 viimeisen neljänneksen ja vuoden 2020 kolmannen neljänneksen välillä.

Työttömien osuus laajennetusta työvoimasta on kasvanut erityisesti Virossa, mutta myös Ruotsissa, sekä hiukan vähemmän Suomessa (kuvio 2). Kaikki kolme maata nousivat tässä suhteessa EU:n keskiarvon yläpuolelle.

Nämä tilastot eivät kerro syytä suoraan, mutta Suomen ja Viron välisen matkustaja­liikenteen romahtaminen ja työmatkaliikenteen vaikeutuminen ovat varmasti johtaneet työtilaisuuksien vähentymiseen Viron matkailualalla.

Osa-aikaisia, jotka haluaisivat enemmän töitä, on Virossa edelleen selvästi vähemmän kuin Suomessa ja Ruotsissa, jossa osuus ohitti Suomen tarkasteltavina ajanjaksoina (kuvio 3). Ruotsissa ryhmä kasvoi erityisesti naisilla, kun taas Suomessa kasvua oli vain miehillä.

Normaalioloissa tietojen tarkastelu näin lyhyellä aikavälillä ei välttämättä olisi mielekästä, koska osa- ja kokoaikatyön suhteiden muutokset ovat hitaita, ja niissä on myös satunnais­vaihtelua. Tässä asian nostamista esiin puoltaa kuitenkin sen pohdinta, miten koronakriisi on vaikuttanut työmarkkinoilla tähän työmarkkina­ryhmään, jossa naisia on selvästi enemmän kuin miehiä.

Aina vaikutusta ei voida havaita: vuoden 2020 viimeisellä neljänneksellä Suomessa oli 76 000 naista, jotka olisivat halunneet tehdä kokoaika­työtä osa-aikatyön sijaan, kun vastaava luku vuoden 2018 viimeisellä neljänneksellä oli 77 000.

Aika ennen koronakriisiäkään ei siis ollut työmarkkinoilla kaikille halutun kaltainen.

Tämä on potentiaalisen työvoiman osalta huomattavissa myös työhön halukkaiden määrässä. Se kasvoi täällä, kuten myös EU:ssa keskimäärin (kuvio 4). Ruotsissa oli näiltä osin yhä selvästi vähemmän tyydyttämätöntä työn tarvetta verrattuna Suomeen.

Toisaalta työmarkkinoilla on oltava käytettävissä olevaa työvoimaa, jotta työtilaisuuksien tullessa työn tekijöitä on saatavilla. Passivoituneiden eli aktiivisesta työnhausta luopuneiden määrän kasvu on merkki huonompaan suuntaan muuttuneesta tilanteesta: yhä enenevässä määrin töitä ei uskottu löytyvän.

Nuoret taas rajuimman iskun vastaanottajina

Nuoret ovat työmarkkinoilla ryhmä, joka joustaa tilanteen mukaan. Tämä näkyy jälleen, kun katsotaan työn puutteen tunnuslukuja koko EU-tasolla.

Kuvion 5 aikasarja alkaa jo ennen finanssikriisiä ja näyttää sen pitkäaikaisen vaikutuksen eri ikäryhmiin. Koronakriisi aiheutti nopean nousun työn puutteessa taas erityisesti nuorimpien kohdalla.

Viime keväänä tyydyttämätön työn tarve lisääntyi nopeasti. Kuitenkin jo kolmannella vuosi­neljänneksellä kehitys tasaantui. Koronakriisin kaikki vaikutukset eri vaiheineen nähdään luonnollisestikin vasta myöhemmin.

Myös Suomessa nuorten työttömyys­asteen muutokset ovat suurempia kuin yleisen työttömyysasteen. Meillä nuorten työttömyys­asteen trendi nousi vuoden 2020 alusta vuoden loppuun noin 18 prosentista 20,4 prosenttiin.

Kirjoittaja työskentelee työvoima­tutkimuksen yliaktuaarina Tilastokeskuksen työvoima­tilastossa.