Aiemmista kriiseistä poiketen koronakriisin yhteydessä on kiinnitetty erityistä huomiota yrittäjien tilanteeseen. Kriisin hoitoon liittyneet rajoitukset ovat estäneet tiettyjen elinkeinojen normaalin harjoittamisen, ja niinpä taloudellisen tuen osoittamista rajoitusten piiriin joutuneille yrityksille on pidetty myös oikeana. Yrittäjät, yrittäjien selviytyminen ja eri tukien järjestäminen ovat olleet kriisissä paljon esillä julkisessa keskustelussa.

Tässä artikkelissa tarkastellaan yrittäjien jaksamista korona-aikana ja yrittäjien kokemusta heidän taloudellisesta tilanteestaan.

Aineistona käytetään Koronan vaikutukset työelämään -tutkimuksen tuloksia. Verkkokyselyssä vastaajilta kysyttiin muun muassa heidän jaksamisestaan sekä vastaajien arvioita heidän taloudellisesta tilanteestaan keväällä 2021 ja neuvotteluasemastaan hinnoittelun suhteen (kyselyn muista tuloksista ks. Pärnänen 2022a, Sutela & Pärnänen 2021).

Aineisto on verrattain pieni (n=289) ja kuvaa tilannetta vuoden 2021 keväällä. Korona-aikana tilanteet ovat vaihdelleet niin rajoitusten kuin ihmisten mielialojen suhteen. Esimerkiksi palkansaajien osalta ensimmäinen koronakevät 2020 tiukkoine rajoituksineen tuntui monelle jopa loman kaltaiselta, kun aikataulutettu arki väistyi kotona oleilun tieltä.

Myös työllisyystilanne niin palkansaajilla kuin yrittäjillä on vaihdellut korona-aikana heikosta parempaan (Mesiäislehto ym. 2022, yrittäjistä ks. Pärnänen 2022b). Näin ollen on syytä pitää mielessä, että jonain toisena pandemian ajankohtana tuntemukset ja siten vastaukset olisivat voineet olla toisenlaiset.

Koronan vaikutukset työelämään -kyselyn tuloksia verrataan tietyin rajoituksin Yrittäjät Suomessa 2017 -tutkimuksen tuloksiin (ks. Sutela & Pärnänen 2018[1]). Näin saadaan näkemystä siitä, millä tavoin korona-aika on vaikuttanut yrittäjien tilanteeseen.

Kuvaa siitä, miten korona-aika on näkynyt yrittäjien arjessa, täydennetään tässä myös laadullisten haastattelujen sitaateilla. Kevään 2021 aikaan haastattelimme kuutta yrittäjää koronan vaikutuksista työhön. Haastateltavat poimittiin yrittäjistä, jotka olivat Koronan vaikutukset työelämään -verkkokyselyn lopussa antaneet suostumuksensa haastatteluun.

Hengähdystauosta epävarmuuden kokemuksiin 

Pandemia-aika on koetellut yrittäjien jaksamista rajoitusten hankaloittaessa yritystoiminnan ylläpitoa. Korona-aika nosti esille moniakin eri tuntemuksia.

Ensimmäisen koronakevään 2020 sulkutila toi monelle yrittäjälle pakollisen mutta tarpeellisen hengähdystauon. Kun monen oli pakon edessä laitettava yritystoiminta jäihin, vapautuikin hetki viettää aikaa perheen kanssa ja harrastaa. Lisäksi koronarajoitukset toivat joillekin yllättävää töiden kevenemistä. Tämä tulee hyvin esille laadullisissa haastatteluissa.

– – Meillä ei ruokatoimintoja paljon oo, että tuota, ihmiset ottaa take awayta ja siitä ei tuu niitä jälkisiivouksia ja tiskauksia, astiankantamisia. Sitten meillä on lyhyemmät aukioloajat edelleenkin ja me ollaan kello 18 asti auki. Ennen oltiin kello 20:een, niin sekin keventää sitä työtaakkaa, kun iltavuorokin loppuu jo kello 18, niin jää vielä jokaiselle meille iltaan aikaa olla perheen kanssa tai olla harrastuksissa, että jopa, jopa, koen tämän nykyisen vuoden olevan, olleen keveämpi. (Työnantajayrittäjä, nainen, 50–60-vuotias, huoltoasema-kahvila)

Kun korona-aika pitkittyi, tämä alun hetkellinen hengähdystauko muuttui epävarmuuden kokemukseksi. Koska koronatilanne aaltoili paremmasta vaikeampaan ja sitä mukaa myös viranomaismääräykset muuttuivat, leimasi korona-aikaa ennakoimattomuus ja epävarmuus tulevasta. Tämä heijastui muun muassa kritiikkinä rajoitusmuutosten nopeatahtisuuteen, vaikka rajoituksia pääsääntöisesti ymmärrettiinkin.

[Olisi pitänyt olla] johdonmukaista ensinnäkin, – – että mitään kanavaa kautta minä en saanut tietää, että asiakkaat voivatkin istua sisällä, kunnes kaveri, joka on ihan toisella alalla, on lukenut lehdestä artikkelin, että nyt ne voikin olla sisällä. No sehän tarkoitti sitä, että muutama muukaan yrittäjä ei sitä ollu tienny, kaikki lähtee aamulla hirveellä vauhdilla tukkuun ostamaan lisää tavaraa, koska sehän oli asiakasryntäys sinä päivänä. – – Ja tukussahan sit loppu tavarat kolmessa tunnissa, koska kaikki yrittäjät on hakemassa yhtä aikaa niitä tavaroita ja kukaan ei pystyny ennakoimaan, eli kyllä näihin pitäis olla tavallaan sellanen viikko, kaks ennakointi, että tulemme sinä-ja-sinä päivänä tekemään sitä-ja-sitä, jotta siihen pystyis jotenkin vaikuttamaan. Ja siinä kohdassa näkyy kyllä se, että osa ihmisistä kommentoi, että mitä se haittaa, sanot vaan asiakkaalle, että nyt ei oo tavaraa. No sehän tarkottaa yksinyrittäjälle, että se on palkaton päivä, jos ei oo tavaraa, mitä myydä. Eli kyllä monella ihmisellä on niinku hakusessa, että mitä se yrittäjän elämä oikeesti tarkottaa. Että se myynti on minun palkka. (Yksinyrittäjä, nainen, 40–50-vuotias, ravintola-ala)

Vaikka osa haastatelluista yrittäjistä pystyi näkemään hyvääkin korona-ajassa juuri tuon pakollisen rauhoittumisen kautta, kertovat kyselytutkimuksen tulokset korona-ajan vaikeuttaneen yrittäjien jaksamista.

Kuviossa 1 on esitetty vastausjakaumat väitteeseen ”Minulla on usein vaikeuksia jaksaa työssäni”. Peräti 40 prosenttia kaikista keväällä 2021 kyselyyn vastanneista yrittäjistä piti väitettä omalta kohdaltaan joko täysin (6 %) tai jokseenkin (34 %) paikkansa pitävänä. Erityisen paljon jaksamisen vaikeutta kokivat työnantajayrittäjät. Heistä puolet oli väitteen kanssa samaa mieltä. (Kuvio 1.) Naisyrittäjät kokivat hieman miesyrittäjiä useammin huolta omasta jaksamisestaan (41 % vs. 38 %).

Tuloksia voi tietyin varauksin verrata vuoden 2017 Yrittäjät Suomessa -tutkimuksen tuloksiin. Vuoden 2017 tutkimuksessa kaikista yrittäjistä 18 prosenttia kertoi, että heillä on vaikeuksia jaksaa työssä (2 % osalta pitää täysin paikkansa, 16 % osalta pitää jokseenkin paikkansa). Tämä on huomattavan paljon vähemmän kuin edellä esitetty 40 prosenttia. Miesten ja naisten välillä ei tältä osin ollut eroja vuonna 2017.

Vuonna 2017 jaksamisvaikeudet olivat yleisimpiä maatalousyrittäjillä (28 %). Työnantajayrittäjillä osuus jäi 18 prosenttiin ja yksinyrittäjillä 14 prosenttiin. Koronakriisi näyttää siis lisänneen yrittäjien ja yrittäjistä erityisesti työantajayrittäjien jaksamisvaikeuksia huomattavasti. Muutoksen suuntaa voi pitää uskottavana, vaikka aineistojen vertailuun tulee suhtautua tietyllä varauksella.

Koronarajoitukset vaikuttaneet perheiden arkeen 

Työn ja perheen yhteensovittamisen hankaluuksista on tullut oma teemansa koronakriisin aikana. Ajoittainen etäkoulu ja kehotukset olla tuomatta lapsia päivähoitoon sekä harrastustoiminnan rajoittaminen ovat kaikki muuttaneet perheiden arkielämään. Puheenaihe nousi esille myös yrittäjien haastatteluissa. Arki oli perhekeskeisempää.

Etäkoulu sujui tosi hyvin, et ei siinä ollu mitään ja sit me niin paljon retkeiltiin ja ulkoiltiin ja sit kun oli ne yks-kaks perhettä, joita me oltiin muutenkin tavattu niin vietettiin niitten kanssa paljon aikaa. (Yksinyrittäjä, mies, 40–50-vuotias, terveysala)

Aiemmissa tutkimuksissa on tullut ilmi, että palkansaajiin verrattuna yrittäjät kokevat selvästi yleisemmin laiminlyövänsä kotiasioita ansiotyön vuoksi (Sutela & Pärnänen 2017). Korona-aikana tämä ero on pysynyt. Siinä missä palkansaajista 30 prosenttia koki keväällä 2021 laiminlyövänsä kotiasioita ansiotyön vuoksi, oli vastaavia tuntemuksia jopa noin puolella yrittäjistä (kuvio 2). Nais- ja miesyrittäjät kokivat näin yhtä usein.

Lisäksi siinä, missä palkansaajien näin kokevien osuus on hieman laskenut (Sutela & Pärnänen 2021), on tunne kotiasioiden laiminlyönnistä yrittäjien kohdalla tullut aiempaa yleisemmäksi. Vuonna 2017 yrittäjistä 42 prosenttia koki laiminlyövänsä kotiasioita ansiotyön vuoksi.

Erityisen tiukka paikka korona-aika näyttää olleen työnantajayrittäjille, joista noin kuusi kymmenestä oli väitteen kanssa samaa mieltä, kun vastaava osuus yksin- ja maatalousyrittäjillä oli noin puolet (kuvio 2). Työnantajayrittäjät ovat nousseet aiemminkin esille ryhmänä, joka kokee erityisen paljon työn ja perheen yhteensovittamisen ristiriitaa. Vuoden 2017 tutkimuksessa 53 prosenttia työnantajayrittäjistä koki väitteen kotiasioiden laiminlyönnistä omalla kohdallaan pitävän paikkansa (maatalousyrittäjät 42 % ja yksinyrittäjät 36 %) (Sutela & Pärnänen 2017).

Nais- ja miesyrittäjät kokivat laiminlyövänsä kotiasioita ansiotyön vuoksi samassa määrin. Tässä suhteessa tilanne on tasoittunut, sillä aiemmin nimenomaan miesyrittäjät kokivat laiminlyövänsä kotiasioita naisyrittäjiä useammin. Nämä miesyrittäjien jo aiemmin esille tuomat tuntemukset selittyvät osin sillä, että juuri miehet toimivat työnantajayrittäjinä ja tuossa asemassa perhe näyttää jäävän usein työn jalkoihin. Naisten laiminlyönnin tunteen kasvu selittyy sillä, että yksinyrittäjänaiset kokevat näin selvästi enemmän kuin vuonna 2017.

Yrittäjät edelleen innostuneita työstään

Vaikka yrittäjillä onkin ollut vaikeuksia oman jaksamisensa kanssa, työn imu oli keväällä 2021 edelleen vahvaa ja yrittäjät kokivat edelleen palkansaajia useammin innostusta työstään. Miltei kaikki (90 %) olivat väitteen ”Olen innostunut työstäni” kanssa joko täysin tai jokseenkin samaa mieltä (kuvio 3). Tämä on sama tulos kuin vuonna 2017 (91 %).

Yrittäjien kohdalla on kuitenkin tapahtunut selvä siirtymä niin, että aiempaa selvästi harvempi kertoi olevansa täysin samaa mieltä väitteen kanssa vuonna 2021 (36 %) kuin vuonna 2017 (52 %). Vastaavasti viime keväänä 54 prosenttia katsoi, että väite piti jokseenkin paikkansa, kun osuus oli 39 prosenttia vuonna 2017.

Siinä missä työnantajayrittäjät kokivat eniten jaksamisen vaikeuksia, kokivat he myös eniten innostusta työstään. Maatalousyrittäjistä löytyi vähiten niitä, jotka vahvasti kokivat innostusta työstään (19 %) ja myös eniten niitä, joilla innostus omaan työhön oli hiipunut (15 %). Nais- ja miesyrittäjien välillä ei tältä osin ollut suuria eroja.

Korona-aika lisännyt yrittäjien taloudellisia huolia 

Kuten kuviosta 4 näkyy, noin kuusi kymmenestä yrittäjästä piti taloudellista tilannettaan joko täysin vakaana ja turvattuna (20 %) tai jokseenkin vakaana ja turvattuna (42 %) keväällä 2021. Tuloksia voi tietyin varauksin verrata Yrittäjät Suomessa 2017 -kyselyn tuloksiin.

Vuonna 2017 yrittäjistä 28 prosenttia koki taloudellisen tilanteensa täysin ja 45 prosenttia jokseenkin vakaaksi ja turvatuksi. Tuolloin selvästi useampi yrittäjä koki taloudellisen tilanteensa siis täysin turvatuksi. Korona-aika on siis lisännyt yrittäjien taloudellisia huolia. Tämä kuului myös laadullisissa haastatteluissa.

H: Miten tota toi sun yritystilanne tällä hetkellä? V: No, nippa nappa. Katotaan kuinka käy. – – Sanotaan näin, että kyllä laskuvelkaa on kasaantunu. H: Aivan. Koetko kuinka kuormittavana sen nyt itse? V: Erittäin, erittäin kuormittavana ja huolestuttavana. (Yksinyrittäjä, mies, 50–60-vuotias, maahantuontialan yritys)

– – Rahavirta on pienentyny yli puol… katteet on pienentyny, niin mihin sitä rahaa käytät. Ja tuota, se on kyllä huono se, et ei voi oikeestaan investoida uutta, ei uskalla uutta mitään yrittää ruveta, et kuhan vaan näillä entisillä selviää, niin se on vähän huono, et aina pitäisi jotain uutta yrittää ja kehittää ja niiku yritystä kehittää, niin nyt ei voi, nyt ei voi. Kun ei olla mikään miljoonayritys – – tai kansainvälinen yritys, et ois kauheen isot puskurit, et pienyrittäjällä yleensä ei oo niitä isoja puskureita, ku se ois hirveen hyvä, tässä ajassahan sitä just pitäis kehittää ja investoida, mutta tuota, se on pienyrittäjällä ja keskisuurella yrittäjällä, kun ei oo niitä puskureita. (Työnantajayrittäjä, nainen, 50–60-vuotias, huoltoasema-kahvila)

Naisyrittäjät kokivat miesyrittäjiä useammin taloudellista epävarmuutta. Naisista peräti 41 prosenttia koki taloudellisen tilanteensa joko hieman tai hyvin epävarmaksi osuuden jäädessä miehillä 35 prosenttiin. Sekä naisilla että miehillä taloudellisesti tilanteensa epävarmaksi kokevien osuus oli noussut vuodesta 2017. Tuolloin naisista taloudellisen tilanteensa joko hieman tai hyvin epävarmaksi koki 29 prosenttia ja miehistä 21 prosenttia. Erityisesti ovat kasvaneet naisyrittäjien taloushuolet.

Suurin muutos nähdään kuitenkin työantajayrittäjien tilanteessa. Siinä missä vuonna 2017 taloudellisen tilanteensa hieman tai hyvin epävarmaksi kokevien osuus jäi 17 prosenttiin, oli osuus nyt kivunnut 41 prosenttiin. Myös taloudellisen tilanteensa täysin vakaaksi ja turvatuksi kokevien osuus oli pienentynyt selvästi (36 prosentista 22 prosenttiin).

Taloudellinen epävarmuus nousee esille erityisen voimakkaasti kuljetuksen ja varastoinnin, majoitus- ja ravitsemistoiminnan sekä muun palvelun toimialoilla – toisin sanoen juuri niillä toimialoilla, joihin koronakriisi on iskenyt kovimmin, kun rajoitusten vuoksi ihmiset eivät enää totuttuun tapaan syöneet ravintoloissa, matkustaneet ja ajaneet taksilla.

Yrittäjien taloudellista tilannetta kartoitettiin myös työn hinnoittelua koskevalla väitteellä. Alihinnoittelu töiden varmistamiseksi on yksi yrittäjien työssä ongelmallisena esiin nouseva asia. Jos työstä ei saa riittävää korvausta, heijastuu tämä toimeentulovaikeuksina ja myöhemmin myös eläkkeen pienuutena. Siten ei vain asiakkaiden saaminen, vaan myös työn oikea hinnoittelu on olennainen tekijä menestyksekkääseen yritystoimintaan.

Alla tuloksia on käsitelty ilman maatalousyrittäjiä. Maatalousyrittäjillä on usein yksi sopimusostaja, mistä syystä iso osa (29 %) vastasi, ettei kysymys sovi heille.

Suurin osa (58 %) yrittäjistä (pl. maatalousyrittäjät) koki, ettei heidän tarvitse hinnoitella töitään liian alhaiseksi, jotta he saisivat töitä. Tulee kuitenkin huomata, että reilu kolmannes (38 %) katsoi, että he ovat joutuneet polkumyymään omaa työtään. Miesyrittäjille tämä oli naisia yleisempää. Miehistä 42 prosenttia ja naisista 30 prosenttia oli joutunut myymään työtään liian halvalla.

Tätä tulosta selittänee se, että työn hinnoittelu koettiin ongelmallisena erityisen usein kuljetuksen ja varastoinnin sekä rakentamisen toimialoilla, jotka ovat vahvasti miesenemmistöisiä aloja. Muutoin työn hinnoittelun vaikeus korostui kaupan sekä informaation ja viestinnän sekä teollisuuden toimialoilla. Vastaajien vähäisen määrän vuoksi tulokset ovat kuitenkin suuntaa antavia.

Asiakkaiden määrä edellisten 12 kuukauden aikana 

Mahdollisuuteen hinnoitella työ oikein ja sitä kautta vaikuttaa omaan taloudelliseen tilanteeseen vaikuttaa ratkaisevasti asiakkaiden määrä. Mikäli yrittäjä on riippuvainen vain muutamasta asiakkaasta, voi olla vaikeampaa hinnoitella työtään oikein – ellei kyse ole sitten erikoisosaamisesta, josta ollaan valmiita maksamaan.

Verrattuna vuoteen 2017 korona-aika näyttää heijastuvan yrittäjien asiakkaiden määrään kahdella tapaa. Ensinnäkin sekä yksinyrittäjillä että työnantajayrittäjällä niiden osuus oli laskenut, joilla oli ollut kymmenen tai enemmän asiakasta edellisten 12 kuukauden aikana. Työnantajilla vastaavasti oli kasvanut 2–9 asiakkaan osuus ja yksinyrittäjillä oli kasvanut vain yhden tai yhden pääasiallisen asiakkaan osuus. (Kuvio 6.) Toiseksi yksinyrittäjillä niiden yrittäjien osuus, joilla ei ole yhtään asiakasta, oli kasvanut kahdesta prosentista kuuteen prosenttiin.

Yrittäjätoiminnan haavoittuvuuden kannalta asiakkaiden määrää ratkaisevampi tekijä on yrittäjän neuvotteluasema markkinoilla: jos yrittäjällä esimerkiksi on niin hyvä ammattitaito tai tuote, että hänen asiakkuudestaan lähes kilpaillaan, ei isonkaan asiakkaan menettäminen merkitse taloudellista iskua, koska uusia asiakkaita on helppo saada tilalle.

Tässä mielessä tilanne toisena koronakeväänä oli yrittäjille jonkin verran huonompi kuin vuonna 2017. Yhden tai yhden ison asiakkaan varassa toimivien yksinyrittäjien olisi keväällä 2021 ollut jonkin verran vaikeampi vuoteen 2017 verrattuna saada uutta asiakasta tilalle, jos nykyinen iso asiakas olisi lopettanut. Kuten aiemminkin, työnantajayrittäjille tämä olisi ollut vielä vaikeampaa kuin yksinyrittäjille.

Yhden asiakkaan yksinyrittäjistä reilu kolmannes (36 %) piti uuden asiakkaan saamista erittäin tai melko helppona keväällä 2021, kun vuonna 2017 osuus oli yli 40 prosenttia. Työnantajayrittäjillä osuus jäi alle 30 prosentin molempina mittausajankohtina. Naisten ja miesten välillä ei juurikaan ollut eroa.

Jos riippuvuuden kriteerinä pidettäisiin tilannetta, jossa yrittäjällä on vain yksi tai yksi iso asiakas ja hänen olisi erittäin tai melko vaikea saada toista asiakasta tilalle, niin tämä päti keväällä 2021 naisista 16 prosenttiin ja miesyrittäjistä 22 prosenttiin (yrittäjät yhteensä 20 %). Vastaavat luvut vuonna 2017 olivat 11 prosenttia naisista ja 14 prosenttia miehistä. Vaikka vuosien 2021 ja 2017 tulosten vertailuun pitää suhtautua pienellä varaukselle, voidaan sanoa, että riippuvuus yhdestä määräävästä asiakkaasta oli koronakeväänä 2021 kasvanut.

Yksinyrittäjille (pl. maatalousyrittäjät) tällainen tilanne oli kaksi kertaa yleisempää kuin työnantajayrittäjille (22 % vs. 12 %). Tältäkin osin suunta oli kasvava. Vuonna 2017 vastaavat osuudet olivat 12 prosenttia ja kahdeksan prosenttia.

Korona-aikana työttömyystukea sai poikkeuksellisesti ilman yritystoiminnan lopettamista 

Koronapandemian aikana yrittäjille on ollut poikkeuksellisesti tarjolla työttömyysturvaa ilman, että yritystoimintaa on pitänyt täysin lopettaa. Toki yrityksille on ollut tarjolla myös yritystukia, joiden avulla menetettyjä ansioita on myös voitu paikata (ks. Pärnänen 2022a).

Enemmistö yrittäjistä (62 %) oli selvinnyt pandemian ensimmäisestä vuodesta ilman, että he olisivat joutuneet turvautumaan työttömyystukeen tai muuhun tukeen. Noin neljännes oli tukea tarvinnut ja sitä myös saanut ja noin joka kymmenes olisi tarvinnut tukea, mutta ei syystä tai toisesta ollut hakenut sitä. Vain muutama prosentti oli hakenut tukea, mutta saanut kielteisen päätöksen. (Kuvio 7.)

Yksinyrittäjät olivat tarvinneet muita yrittäjiä useammin sosiaalietuuksia pärjätäkseen, ja he olivat tukea onneksi myös saaneet. Naisyrittäjät olivat tarvinneet sosiaalietuuksia miesyrittäjiä yleisemmin. Tuen hakeminen nousi esille myös haastatteluissa.

No huonostihan se toimeentulon kanssa on, että palkkoja ei oo tänäkään vuonna voitu nostaa, tuota. Onneks yrittäjät saa nyt myös, tuota, sitä työttömyyskorvausta ainakin nyt syyskuun loppuun. – – Joo, kyllä oon mä saanu sitä perustoimeentulotukee ja työttömyyskorvausta maaliskuusta -20 alkaen. Eli, kun mun palkkatulot ei oo juuri yhtään, niin tuota, mä oon oikeutettu siihen työttömyyskorvaukseen. (Työnantajayrittäjä, nainen, 50–60-vuotias, huoltoasema-kahvila)

Silloin kun oli kuuden viikon sulku (vuosi sitten), sain sen 2 000 euron toiminimituen, niin ei oikeestaan mitään oo tarvinnut muuttaa. (Yksinyrittäjä, mies, 40–50-vuotias, terveysala)

Mieluummin palkansaajana vai yrittäjänä? 

Yrittäjien taloudellisen tilanteen heikkeneminen ja epävarmuus tulevaisuudesta näyttää heijastuvan halukkuuteen hankkia toimeentuloa nimenomaan yrittäjänä. Sekä työnantaja- että yksinyrittäjillä halu palkansaajatyöhön näyttäisi kasvaneen vuoteen 2017 verrattuna.

Kun aiemmin työnantajayrittäjistä kahdeksan prosenttia olisi mieluummin halunnut työskennellä palkansaajana, oli osuus noussut nyt 14 prosenttiin. Vastaavasti yksinyrittäjistä 14 prosenttia olisi vuonna 2017 halunnut mieluummin työskennellä palkansaajana, kun nyt osuus oli noussut reiluun viidennekseen (22 %)[2].

Halu palkansaajatyöhön on kasvanut molemmilla sukupuolilla. Naisilla osuus oli nyt 26 prosenttia aiempaan 16 prosenttiin verrattuna ja miehillä vastaavat osuudet olivat 14 prosenttia ja yhdeksän prosenttia. Naisyrittäjistä niin työnantaja- kuin yksinyrittäjät olivat halukkaita vaihtamaan palkansaajatyöhön. Sen sijaan miestyönantajayrittäjillä halu ammattiaseman muutokseen oli pientä.

Korona koetellut sekä yrittäjien jaksamista että taloudellista tilannetta 

Koronakriisi on koetellut yrittäjien jaksamista ja lisännyt taloudellisia huolia. Korona-ajan ennakoimattomuus ja tietämättömyys siitä, kuinka pitkään poikkeustila jatkuu, synnytti selvästi huolta omasta jaksamisesta. Näin siitäkin huolimatta, että osalle koronarajoitukset toivat myös lisää vapaa-aikaa ja arki helpottui. Taloudellisten huolien taustalla vaikuttanee sekin, että riippuvuus yhdestä asiakkaasta oli korona-aikana kasvanut. Myös työn ja perheen yhteensovittamisen kanssa koettiin aiempaa enemmän hankaluutta.

Koronapandemian aikana yrittäjille on ollut poikkeuksellisesti tarjolla työttömyysturvaa ilman, että yritystoimintaa on pitänyt täysin lopettaa. Enemmistö yrittäjistä (62 %) on selvinnyt pandemia-ajasta ilman, että he olisivat joutuneet turvautumaan työttömyystukeen tai muuhun tukeen. Tuki on kuitenkin ollut monelle selvästi tarpeen. Kaiken kaikkiaan halukkuus työskennellä mieluummin palkansaajana oli kuitenkin yleistynyt.

Vaikka yrittäjillä onkin ollut vaikeuksia oman jaksamisensa kanssa, työn imu on kuitenkin edelleen vahvaa ja yrittäjät kokevat palkansaajia useammin innostusta työstään.

Koronan vaikutukset työelämään -tiedonkeruu liittyi valtioneuvoston selvitys- ja tutkimus­toiminnan rahoittamaan hankkeeseen Koronakriisin vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon, jonka loppuraportti julkaistiin tiistaina 31.5.2022.

Kirjoittaja työskentelee kehittämispäällikkönä Tilastokeskuksen Yhteiskuntatilastot-osastolla.

[1] Vastauksista poistettu eos-vastaukset puhelinhaastattelu- ja verkkoaineistojen vertailtavuuden parantamiseksi.

[2] Kyselytutkimusten tiedonkeruutapa oli erilainen. Vuonna 2017 tiedot kerättiin puhelimitse ja vuonna 2021 verkkokyselyn avulla. Tämän kaltaisissa kokemusta mittaavissa kysymyksissä on huomattu moodiefektiä, mikä tarkoittaa sitä, että verkossa vastaajat antavat kielteisempiä arvioita tilanteestaan kuin puhelimessa (Sutela ym. 2019, 367–370). Tämä on syytä pitää mielessä seuraavia muutoksia tarkasteltaessa.

Lähteet:

Mesiäislehto, Merita & Elomäki, Anna & Kivipelto, Minna & Närvi, Johanna & Räsänen, Tapio & Sutela, Hanna & Kärkkäinen, Elina (2022): Koronakriisin vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon Suomessa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:46.

Pärnänen, Anna (2022a): Töiden vähenemistä ja irtisanomisia, mutta myös toiminnan kehittämistä – yrittäjät käyttäneet eri keinoja sopeutuakseen koronakriisiin. Tieto&trendit, Tilastokeskus.

Pärnänen, Anna (2022b): Yrittäjien työllisyys toipunut hyvin koronasta – tietyillä toimialoilla työllisyys kuitenkin edelleen heikompi. Tieto&trendit, Tilastokeskus.

Sutela, Hanna & Pärnänen, Anna (2021): Koronakriisin vaikutus palkansaajien työoloihin. Tilastokeskus.

Sutela, Hanna & Pärnänen, Anna & Keyriläinen, Marianne (2019): Digiajan työelämää – työolotutkimusten tuloksia 1977–2018. Tilastokeskus.

Sutela, Hanna & Pärnänen, Anna (2018): Yrittäjät Suomessa 2017. Tilastokeskus.