Erolasten vuoroasumisesta ja asumisjärjestelyiden vaikutuksesta kotitalouksien toimeentuloon ja lasten ja vanhempien hyvinvointiin on alkanut kertyä tietoa erilaisista tutkimuksista ja tiedonkeruista. Aiemmat tutkimukset ja tilastoselvitykset ovat tuottaneet tietoa esimerkiksi siitä, miten yleistä lasten vuoroasuminen on, miten etäällä etävanhemmat asuvat, millaista lasten yhteydenpito sukulaisiin ja ystäviin on vuoroasumistilanteessa ja kuinka raskaana vuoroasujat kokevat arkensa (esim. Miettinen ym. 2020, Hanifi & Nieminen 2022).

Tilastokeskuksen vuosittain tekemän tulo- ja elinolotutkimuksen tiedonkeruussa kysyttiin haastatelluilta kotitalouksilta erolapsista ja heidän asumisjärjestelyihinsä, etävanhemman tapaamiseen, huoltajuuteen ja yhteydenpitoon liittyviä kysymyksiä koskien vuotta 2020. Tiedot kerättiin ympäri Euroopan osana eurooppalaista tulo- ja elinolotutkimusta (EU-SILC). Kerättyjen tietojen avulla voidaan selvittää muun muassa sitä, millaisia vaikutuksia tulojen mittaamiseen ja pienituloisuuden yleisyyteen olisi, mikäli vuoroasumistilanteet otettaisiin tilastoinnissa jollakin tavalla huomioon.

Tutkimusaineisto perustuu noin 9 600 kotitalouden haastatteluun, ja se sisältää tietoa sekä kotitalouden alle 18-vuotiaiden lasten asumisjärjestelyistä että kotitalouden aikuisjäsenten lapsista, jotka asuvat toisessa kotitaloudessa.

Tässä artikkelissa tarkastelen eroperheiden lasten kotitalousrakenteita ja asumisjärjestelyjä Suomessa tulo- ja elinolotutkimuksen aineiston perusteella. Tutkin erityisesti sitä, millaisten kotitalouksien välillä lapset liikkuvat, miten he jakavat aikansa kotitalouksien välillä ja miten asuminen on järjestetty näissä talouksissa.

Kotitalous on keskeinen tilastoyksikkö…

Tulonjakotilastossa, kotitalouksien varallisuus -tilastossa ja kotitalouksien kulutus -tilastossa keskeinen tilastoyksikkö on kotitalous, jolla tarkoitetaan niiden henkilöiden yhteenliittymää, jotka tavallisesti asuvat, ruokailevat, käyttävät tuloja ja jakavat kustannuksia yhdessä. Kotitalous määritellään suorassa haastattelu- tai muussa tiedonkeruussa, ja määritelmä perustuu kansainvälisiin suosituksiin ja eurooppalaiseen tilastolainsäädäntöön.

Kotitalouden voi muodostaa yksinasuja, pariskunta, yhden huoltajan perhe, kahden vanhemman lapsiperhe tai jokin muu kokoonpano, jossa keskeistä on jäsenten välinen taloudellinen huolenpito toisistaan.

Kotitalouksia eivät ole kaikki samassa asunnossa asuvat, esimerkiksi kimppakämpissä asuvat opiskelijat, jotka jakavat joitakin kustannuksia yhdessä mutta eivät ole taloudellisesti muuten sidoksissa toisiinsa.

Kotitalouksia voivat muodostaa myös erillään asuvat henkilöt, esimerkiksi työn takia toisella paikkakunnalla asuvat puolisot, joten asuminen ei ole aivan mustavalkoinen kotitalouden muodostamisen kriteeri.

Kotitalouskäsitteeseen kuuluu ajatus, että kukin henkilö on vain yhden kotitalouden jäsen kerrallaan. Valtaosin tämä rajaus on ongelmaton, ja tilastoinnin kannalta se on myös käytännöllinen.

Kun henkilö lukeutuu vain yhteen kotitalouteen kerrallaan, hänen henkilökohtaiset tulonsa luetaan osaksi tämän kotitalouden tuloja kokonaisuudessaan, ja hänen kulutustarpeensa oletetaan tyydyttyvän tämän kotitalouden kautta. Muissa kotitalouksissa asuvien henkilöiden vaikutuksen toisen kotitalouden jäsenten toimeentuloon oletetaan tapahtuvan elatusmaksujen ja muiden säännöllisten tulonsiirtojen kautta.

… mutta ei kuvaa hyvin ”monipaikkaisten” lasten elämäntilannetta

Eri talouksissa asuvien vanhempien ja heidän lastensa näkökulmasta kotitalouskäsite voi olla ongelmallinen. Jos lapsi asuu vuorotellen kahdessa paikassa, minkä kotitalouden jäsen hän on? Viime kädessä tämän ratkaisee tutkimukseen vastaaja, mutta sen seurauksena voi teoriassa tulla tuplalaskentaa, mikäli kaikki vuoroasumisosapuolet ilmoittavat saman lapsen kotitaloutensa jäseneksi.

Vaikka vuoroasuvien lasten jäsenyys pystyttäisiin ratkaisemaan jollakin keinolla, se ei poista sitä, että lapsi viettää tosiasiassa aikaa kahdessa kotitaloudessa. Sen enempää lähi- kuin etävanhemmankaan kotitalouden elämäntilanne ja toimeentulo eivät tule tilastossa kuvatuksi täsmällisesti.

Lapsen lähivanhemman talous kuvautuu tilastossa esimerkiksi yhden huoltajan kotitaloutena, jossa lapsi on kulutustarpeinensa ”täysipainoisena” jäsenenä, ja etävanhemman kotitalous esimerkiksi yksinasuvan kotitaloutena, jonka kulutustarpeissa säännöllisesti vieraileva lapsi ei näyttäydy lainkaan.

Mikäli kotitalouksien välillä ei makseta elatusmaksuja, lähivanhemman kotitalouden taloudellinen toimeentulo voi näyttää niukemmalta ja etävanhemman taloudellinen toimeentulo väljemmältä kuin tosiasiassa on.

Kun kahden kodin lapsen kulutustarpeita tyydytetään kahdessa eri kotitaloudessa, toisen kotitalouden taloudellinen taakka kevenee ja toisen kasvaa. Todenmukaisempi kuva asiasta saattaisi olla se, että kumpikin kotitalous on yhden huoltajan kotitalouksia, joiden välillä lapsen kulutustarve jakautuu tasaisemmin kuin tilastoinnin standardimuotoinen määritelmä antaa ymmärtää.

Koko väestöä edustava tiedonkeruu

Tutkimuksessa kerättiin tietoja otokseen valikoituneiden kotitalouksien ja niiden jäsenten asumistilanteista. Tutkimusotokseen valikoituneisiin kotitalouksiin kuuluvien lasten osalta kysyttiin, oliko näillä lapsilla etävanhempi kotitalouden ulkopuolella. Mikäli oli, selvitettiin, kuinka monta yötä kuukaudessa lapset viettävät etävanhemman luona, ja muun muassa sitä, miten usein he pitävät yhteyttä etävanhempaan, millainen huoltajuusjärjestely on ja onko lapsella lähivanhemman asunnossa oma tai jaettu huone.

Otokseen valikoituneisiin kotitalouksiin kuuluvien aikuisten osalta puolestaan kysyttiin, onko heillä "etälapsia" kotitalouden ulkopuolella. Myös näiden lasten osalta kysyttiin, minkä ikäinen lapsi on, miten usein lapsi viettää kuukaudessa öitä etävanhemman luona, onko hänellä oma tai muiden lasten kanssa jaettu huone kotitaloudessa sekä muun muassa yhteydenpidosta ja huoltajuudesta.

Lapsia koskien kysyttiin tietoja siis ”kahteen suuntaan”, sekä lähi- että etävanhempien kotitalouksien näkökulmasta. Näin saadaan tarkennettua kuvaa vuoroasumisen vaikutuksesta kaikkiin tilanteen osapuoliin.

Tutkimuksessa mukana olevat lähi- ja etävanhemmat eivät kuitenkaan olleet samojen lasten vanhempia, sillä tutkimusotoksessa olevat taloudet ovat valikoituneet tutkimukseen toisistaan riippumatta. Tutkimus on kuitenkin koko väestöä edustava, joten vaikka yksilötasolla saman lapsen etä- ja lähivanhemmat eivät tulleet haastatteluun mukaan, sekä etä- että lähivanhempien ryhmät ovat koko väestön tasolla edustettuna.

Vajaalla 5 prosentilla aikuisista on lapsia toisissa kotitalouksissa – valtaosa etävanhemmista on isiä

Vuonna 2020 Suomessa oli noin 2,8 miljoonaa kotitaloutta. Näistä 564 000 eli noin viidennes oli lapsitalouksia. Kolme neljästä kotitaloudesta oli lapsettomia eikä niihin kuuluvilla aikuisilla myöskään ollut alle 18-vuotiaita lapsia muissa kotitalouksissa.

Noin 94 000 kotitaloudessa eli hieman alle 5 prosentissa kotitalouksista oli aikuisia, joilla oli alaikäisiä lapsia kotitalouden ulkopuolella. (Taulukko 1.) Näitä niin sanottuja etävanhempia oli noin 142 000. Suurin osa heistä, noin 81 prosenttia, oli miehiä. Suurimmaksi osaksi etävanhemmat olivat yksinasujia (yhteensä noin 65 000 kotitaloutta).

Lähde: Tilastokeskus, tulo- ja elinolotutkimus 2021

159 000 lasta yöpyy etävanhempansa luona vähintään kerran kuukaudessa

Vanhempien erillään asuminen ja siitä seuraava mahdollinen lapsen vuoroasumistilanne vaikuttaa aina kahteen kotitalouteen. Kaiken kaikkiaan 2,8 miljoonasta kotitaloudesta 262 000 eli hieman yli 9 prosenttia oli tilanteessa, jossa kotitalouden lapsilla oli etävanhempi tai jossa kotitalouden aikuinen oli itse etävanhemman asemassa.

Kaikkiaan 155 000 lapsitaloutta oli tilanteessa, jossa lapsen toinen vanhempi oli jäsenenä toisessa kotitaloudessa. Tämä on noin 20 prosenttia kaikista lapsitalouksista.

Koska tutkimuksessa kerättiin tietoa sekä lähivanhemmilta kotitalouksiin kuuluvista lapsista että etävanhemmilta kotitalouksiin kuulumattomista "etälapsista", voidaan etälasten lukumäärä laskea kahta kautta. Ideaalitilanteessa etälasten lukumäärä olisi sama kummallakin tavalla laskettuna, mutta koska eri väestöryhmät osallistuvat tutkimukseen hieman erilaisella innokkuudella, käytännössä aineisto ei tuota täsmälleen samoja lukumääriä.

Alle 18-vuotiaita lapsia, joiden vanhemmat kuuluivat eri kotitalouksiin, oli 241 000, kun lukumäärä lasketaan lähivanhemman kotitalouksiin kuuluvista lapsista. Kun lukumäärä lasketaan etävanhempien ilmoittamien lasten kautta, määräksi saadaan 224 000 lasta. Lasten lukumäärässä on pientä eroa, mutta suuruusluokka on hyvin samankaltainen.

Lukujen erosta huolimatta niiden lasten määrä, jotka viettävät vähintään yhden yön kuukaudessa etävanhemman luona on sama, noin 159 000 lasta. Toisesta vanhemmasta erillään asuvista lapsista kaksi kolmesta kuului yhden huoltajan kotitalouksiin ja hieman alle kolmasosa kahden aikuisen uusperheeseen.

Etävanhemmista puolet on yksinasujia

Noin 116 000 lapsella eli puolella toisesta vanhemmasta erillään asuvista lapsista etävanhempi oli yksinasuva. Hieman alle joka neljännellä lapsella (45 000) etävanhempi asui kahden aikuisen ja lasten uusperheissä ja noin 13 prosentilla (38 000) etävanhempi asui kahden aikuisen kotitaloudessa. (Taulukko 2.)

Lähde: Tilastokeskus, tulo- ja elinolotutkimus 2021

Kaksi kolmesta lapsesta, joiden etävanhempi on yksinasuja, viettää vähintään yhden yön kuukaudessa etävanhemman luona. Silloin kun etävanhempi on osa uusperhettä, neljä viidestä lapsesta yöpyy kuukausittain etävanhemman luona.

Osa etävanhemmista on yhden huoltajan talouksien vanhempia, toisin sanoen lapset ovat eron yhteydessä jääneet eri vanhempien luokse asumaan tai etävanhemmalla on lapsia muista suhteista. Näissä tapauksissa lähes 90 prosenttia lapsista yöpyy säännöllisesti myös etävanhemman luona.

Kolmasosa eroperheiden lapsista ei yövy säännöllisesti etävanhempansa luona – ja runsas neljännes on tosiasiallisesti vuoroasuvia

Riippuen siitä, lasketaanko etävanhemman luona vietettyjen öiden määrä otoskotitalouksiin kuuluvien lasten vai etävanhempien ilmoittamien lasten kautta, hieman alle tai hieman yli 30 prosenttia lapsista ei vietä keskimäärin yhtään yötä kuukaudessa etävanhemman luona.

Tosiasiallisesti vuoroasuvia – lapsi viettää noin puolet kuukaudesta eli 14–16 yötä ”etävanhemman” luona – oli noin 24–29 prosenttia lapsista. Etävanhemmuudesta puhuminen on tässä yhteydessä hieman harhaanjohtavaa, sillä tässä etävanhempi viittaa sen vanhemman kotitalouteen, jossa lapsi kotitalouden ilmoituksen mukaan ei ole varsinaisena jäsenenä.

11–14-prosenttia lapsista viettää etävanhemman luona keskimäärin 4 yötä kuukaudessa, mikä viittaa oleskeluun etävanhemman luona esimerkiksi joka toinen viikonloppu. (Kuvio 1.)

Eniten öitä kuukaudessa etävanhemman luona viettävät lapset, jotka ovat jäseninä yhden huoltajan kotitalouksissa. He viettävät keskimäärin kymmenen yötä kuukaudessa etävanhemman luona, kun laskennasta jätetään pois ne lapset, jotka eivät vieraile yhtään yötä. Lapset, jotka kuuluvat kahden aikuisen uusperheisiin, viettävät etävanhemman luona keskimäärin kahdeksan yötä kuukaudessa.

60 prosentilla lapsista on oma tai jaettu huone etävanhemman luona

Lasten vuoroasuminen tai vierailu etävanhemman luona voi vaikuttaa etävanhemman asumisjärjestelyihin lisätilan tarpeena. Toisaalta, jos etävanhemman kotitaloudella ei ole mahdollisuutta asuntoon, jossa lapsella on oma tila, voi se vähentää lapsen etävanhemman luona viettämää aikaa.

Tutkimuksessa kysyttiin, onko kotitaloudella lapselle omaa tai sisaruksen kanssa jaettua huonetta. Kysymykset koskivat sekä kotitalouteen kuuluvia lapsia että virallisesti kotitalouden ulkopuolella asuvia lapsia.

Noin 91 prosentilla lapsista on oma tai muiden lasten kanssa jaettu huone lähivanhemman kotitaloudessa. Vain hieman yli prosentti vastaajista ilmoitti, ettei huonetta ole, koska siihen ei ole varaa. Hieman yli 7 prosentilla huonetta ei ollut esimerkiksi siitä syystä, että lapsi ei sitä ikänsä takia vielä tarvinnut.

Etävanhemman kotona vähintään yhden yön kuukaudessa vierailevista lapsista noin 60 prosentilla on oma tai jaettu huone etävanhemman luona. Vajaat 4 prosenttia ilmoitti, ettei lapselle ole huonetta siksi, että siihen ei ole varaa, ja noin 36 prosenttia ilmoitti, ettei huoneelle ole tarvetta.

Lapset, joilla oli etävanhemman luona huone, viettivät keskimäärin vajaat 10 yötä etävanhemman luona, kun taas ne, joilla erillistä huonetta ei ollut, viettivät keskimäärin alle 2 yötä etävanhemman luona.

Kotitalouden rajat häilyvät monissa eroperheissä

Etävanhemmuus koskettaa tavalla tai toisella lähes joka kymmenettä kotitaloutta ja miltei neljännesmiljoonaa lasta. Suurin osa lapsista, joiden vanhemmat asuvat eri talouksissa, tapaa etävanhempaa säännöllisesti, tavallisesti useammin kuin yksittäisten öiden verran.

Vaikka kotitalous on selkeärajainen yksikkö suurta osaa lapsia ja lapsiperheitä tarkasteltaessa, joukko, jonka asumisen ja elatuksen suhteen rajat kotitalouksien välillä ovat häilyvämmät, ei ole marginaalinen. Se, miten ilmiö voidaan huomioida esimerkiksi tulojen ja pienituloisuuden tilastoinnissa, ei kuitenkaan ole selvää ja palaan tähän seuraavassa artikkelissani.

Kirjoittaja on yliaktuaari ja työskentelee Tilastokeskuksen yhteiskuntatilastoissa tulo- ja elinolotutkimuksen parissa.

Lähteet:

Miettinen, Anneli & Hakovirta, Mia & Saarikallio-Torp, Miia & Haapanen, Mari & Kurki, Paula & Kalliomaa-Puha, Laura & Sihvonen, Ella & Heinonen, Hanna-Mari & Kivistö, Netta (2020). Lasten vuoroasuminen ja sosiaaliturva. Vuoroasumisen nykytila ja merkitys etuus- ja palvelujärjestelmän kannalta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:51. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki.

Hanifi, Riitta & Nieminen, Tarja (2022). Kaksi kotia 110 000 lapsella – joka kolmas asuu yhtä paljon molemmissa. Tieto&trendit -artikkeli.

Tilastokeskus, Elinolotilasto.