Eroperheiden asumisjärjestelyjä tarkastelevassa artikkelissani käsittelin sitä, miten yleistä lasten vähintään osa-aikainen asuminen eri kotitalouksissa on Suomessa, kuinka paljon lapset viettävät etävanhemman luona aikaa ja millaisia kotitalouksia elämäntilanne koskettaa. Etävanhemmuus ei ole marginaalinen ilmiö, mutta jää kotitalouksien toimeentulon tilastoinnissa osittain katveeseen. (Okkonen 2022.)

Tässä artikkelissa tarkastelen ilmiön mahdollisia vaikutuksia tulojen ja pienituloisuuden tilastointiin. Jos kotitaloudessa säännöllisesti vierailevat tai vuoroasuvat lapset otetaan huomioon kotitalouden tulojen käytössä, vaikuttaako se väestöryhmien toimeentulosta saatavaan kuvaan?

Tarkastelu tehdään hyödyntämällä tulo- ja elinolotutkimuksessa vuonna 2021 haastatteluissa kerättyjä tietoja lasten etävanhemman luona viettämistä öistä ja siitä, onko lapselle varattu asunnossa omaa tilaa.

Asumisjärjestelyt huomioidaan modifioimalla kotitalouden kulutusyksiköitä. Kyseessä on yksinkertainen kokeellinen tarkastelu, jonka on tarkoitus havainnollistaa kulutusyksiköiden vaikutusta tulojen mittaamiseen ja millaiseen suuruusluokkaan kahden kotitalouden välillä aikansa jakavien lasten vaikutus voisi asettua.

Tarkastelu ei ole suositus siitä, miten erotilanteita tulisi tilastoinnissa huomioida, vaan keskustelunavaus, jota on syytä jatkaa esimerkiksi erilaisia menetelmiä tutkimalla.

Elatusmaksuja saa vain kolmannes eroperheiden lapsista

Kotitalouksien väliset elatusmaksut ovat tulonsiirto, joka tasaa tuloja lapsen elatuksesta vanhempien välillä. Elatusmaksuja maksavien ja saavien kotitalouksien määrä on kuitenkin vähentynyt.

Kun esimerkiksi vuonna 2006 elatusmaksuja vastaanotti noin 79 000 kotitaloutta, vuonna 2020 määrä oli vähentynyt 56 000:een. Elatusmaksuja saavat tavallisimmin yhden huoltajan kotitaloudet, joista kuitenkin vain joka kolmas sai elatusmaksuja vuonna 2020.

155 000 kotitaloudesta, joiden lapsilla vanhemmat asuvat eri talouksissa, 68 prosenttia ei vastaanottanut elatusmaksuja muilta kotitalouksilta vuonna 2020. Elatusmaksut ottavat siis lapsikotitalouksien hajoamisen vaikutuksen kotitalouksien taloudelliseen tilanteeseen vain osittain huomioon.

Kulutusyksiköt auttavat tulojen vertailemisessa

Eroperheiden lapset voidaan ottaa huomioon tulojen tilastoinnissa monella tavalla, vaikkapa lisäämällä tai vähentämällä kotitalouden tuloja. Tässä yhteydessä tehdään kokeilu, jossa heidät huomioidaan säätämällä kotitalouden niin sanottuja kulutusyksiköitä. Kulutusyksiköt tarkoittavat kotitalouden rakenteeseen ja ikään perustuvaa indeksilukua, jota käyttäen kotitalouden yhteenlasketut nettotulot jaetaan.

Kulutusyksiköitä tarvitaan, sillä yhden hengen kotitalouden tuloja ei voi verrata suoraan suurperheen tuloihin. 40 000 euron vuositulo on hyvin eri asia yksinasujalle kuin kahden aikuisen ja kolmen lapsen perheelle.

Kotitalouden tuloja ei kannata kuitenkaan jakaa suoraan kotitalouden jäsenmäärällä, sillä yhdessä asuvat henkilöt saavat myös hyötyä yhteiskulutuksesta: kun kaksi aikuista muuttaa yhteen, heidän asumiskustannuksensa eivät ole suoraan kaksinkertaiset verrattuna yksinasumiseen, vaan kustannukset henkeä kohden kevenevät.

Yksi jääkaappi ja sanomalehti palvelevat kahta tai useampaa ihmistä. Kulutusyksiköiden avulla muodostettu niin sanottu ekvivalentti tai kulutusyksikkökohtainen tulo ottaa nämä yhteiskulutushyödyt huomioon.

Vuoroasumisen huomioiminen kulutusyksikköasteikossa 

Kulutusyksikköasteikkoja on useita, eikä varsinaista standardia niistä ole olemassa. Esimerkiksi OECD käyttää tulojen skaalauksessa henkilöiden lukumäärän neliöjuurta.

Sekä kansallisesti että eurooppalaisessa kontekstissa käytetään tavallisesti asteikkoa, jossa yhden hengen kotitalouden kulutusyksikköjen määrä on 1, ja jokainen vähintään 14-vuotias lisäjäsen tuo 0,5 yksikköä lisää tähän asteikkoon.

Nuoremmat lapset lisäävät kulutusyksiköiden määrää aina 0,3 yksiköllä. Esimerkiksi kahden aikuisen ja kahden pienen lapsen kotitaloudessa kulutusyksikköjä on 2,1. Tässä artikkelissa tähän asteikkoon viitataan nimellä Eurostatin kulutusyksikköasteikko.

Vaikka kulutusyksikköasteikon valinta on viime kädessä arvovalinta sen suhteen, millaisia olettamuksia kulutuksesta ja tarpeista tehdään, asteikot perustuvat tutkimukseen, ja niiden muodostamisessa tulisi ottaa huomioon aiheeseen liittyvä lisätieto (UNECE 2011).

Koska kansainvälisiin suosituksiin perustuva kotitalouskäsite ei kykene ottamaan kahden kotitalouden välillä liikkuvien lasten tilannetta huomioon, ei myöskään kulutusyksikköjen muodostamisesta näissä tapauksissa ole mitään ohjetta.

Eurostatin asteikkoa on modifioitu tässä tarkastelussa niin, että silloin kun lapsella on kotitaloudessa oma tai jaettu huone ja hän viettää kotitaloudessa kaiken aikansa, hän saa iästä riippuen kulutusyksikköpainon 0,3 tai 0,5, kuten Eurostatin käyttämässä asteikossa.

• Tarkastelussani jokainen etävanhemman kotitaloudessa vietetty yö kuitenkin pienentää painokerrointa lapsen lähivanhemman taloudessa.
• Vastaavasti lapsi kasvattaa etävanhemman kotitalouden kulutusyksikköpainoa, mikäli viettää siellä öitä, ja yksikkö kasvaa öiden määrän mukaan.
• Mikäli lapsella on etä- tai lähivanhemman asunnossa oma tai jaettu huone, se kasvattaa tarkastelussani hänen painoaan kotitaloudessa verrattuna lapseen, jolla ei ole huonetta.

Lisäksi testataan kahta olettamusta lapsen asumisesta seuraavasta tulotarpeesta.

• Kun asumiskustannuksille laitetaan enemmän painoarvoa, lapsi, jolla on oma huone, voi saada vähimmillään kertoimen 0,2.
• Kun asumiskustannusten painoarvo lasketaan tätä pienemmäksi, pienin kerroin on 0,1.

Jos lapsella ei ole omaa huonetta, kerroin jää tämän verran vajaaksi suurimmasta mahdollisesta arvosta eli lapsen iästä riippuen joko arvosta 0,3 tai 0,5.

Mihin lukuun lapsen kulutusyksikköpaino tarkkaan ottaen asettuu, riippuu kotitaloudessa vietettyjen öiden määrästä (ks. taulukko). Sama kulutusyksiköiden käsittely tehdään kaikille lapsille, myös niille, joiden vanhemmat asuvat samassa kotitaloudessa.

Lähde: Tulo- ja elinolotutkimuksen aineisto 2021

Kun kotitalouden nettotulot jaetaan näillä kulutusyksiköillä, saadaan kahdet eri luvut, jotka painottavat asumista hieman eri tavalla. Kotitalousrakenteet säilyvät ennallaan, mutta kotitalouteen kiinteästi liittyvien muiden henkilöiden tulotarpeet otetaan huomioon, kun tulot muunnetaan ekvivalenteiksi.

Vuoroasumisen huomioiminen kasvattaisi erityisesti yhden huoltajan talouksien mediaanituloa

Kun lasten yöpyminen ja tilan tarve otetaan kulutusyksikköasteikossa huomioon, kotitalouksien mediaanitulot muuttuvat hieman koko väestön tasolla. Silloin, kun asuminen saa kulutusyksiköissä pienemmän painon (0,1), keskitulo koko väestön tasolla ei muutu. Suurempi paino asumiselle (0,2) kasvattaa mediaanituloa vajaat 80 euroa. (Kuvio 1.)

Väestöryhmittäin selkeimmät muutokset mediaanitulossa tapahtuvat yhden huoltajan kotitalouksissa, joissa mediaanitulo asumisen painotuksesta riippuen on hieman yli tai hieman alle 900 euroa vuodessa suurempi kuin virallisessa tilastoinnissa käytetyllä kulutusyksikköasteikolla laskettu mediaanitulo. Ero on suurin myös suhteellisesti, sillä lasten asumisjärjestelyt huomioiden tulot olisivat yli 4 prosenttia suuremmat kuin ilman (kuvio 2).

Muissa väestöryhmissä muutokset ovat sekä suhteellisesti että absoluuttisesti pienempiä, mutta kulutusyksiköiden muuntaminen lasten asumiseen liittyvällä tiedolla enimmäkseen pienentää muiden väestöryhmien mediaanituloa suhteessa tilastoituun tuloon. Väestöryhmien välinen ”järjestys” tulojakaumalla ei kuitenkaan juuri muutu. (Kuvio 1.)

Lasten kesken laskien kotitalouksien mediaanitulo on suurempi kahden kuin yhden aikuisen kotitalouksissa kulutusyksiköistä riippumatta. Kun kulutusyksiköissä huomioidaan vierailu etävanhemman luona tai vuoroasuminen, yhden huoltajan talouksien lasten kesken laskettu mediaani nousee suhteessa tilastoituun mediaanituloon huomattavasti, asumisen painotuksesta riippuen 600 eurosta lähes 1 000 euroon vuodessa.

Vuoroasumisen huomioiminen pienentäisi yksinasuvien työikäisten miesten mediaanituloa

Lasten ja etävanhempien tapaamisen huomioiminen tuloissa vaikuttaa miesten mediaanituloon pienentävästi ja naisten mediaanituloon sitä kasvattavasti (ks. kuviot 3 ja 4).

Kun aikuisväestö rajataan yksinasuviin työikäisiin, joita puolet lasten etävanhemmista ovat, kulutusyksikkömuunnoksen vaikutukset ovat suurempia. Erityisesti yksinasuvien miesten mediaanitulo on pienempi, kun tuloja jakamaan otetaan myös toisessa kotitaloudessa asuvat lapset, jotka vierailevat säännöllisesti. Naisten tuloissa ero on selvästi maltillisempi, sillä neljä viidestä etävanhemmasta on miehiä. (Vrt. Okkonen 2022.)

Yhden huoltajan taloudet ovat valtaosin naisten talouksia. Mediaanitulo on yhden huoltajan naisten talouksissa pienempi kuin miesten talouksissa. Sekä yhden huoltajan talouksissa olevien naisten että miesten tulotaso on parempi silloin, kun etävanhemman luona vierailevien lasten kulutusyksiköt muunnetaan huomioimalla poissa vietettyjen öiden määrä ja lasten asumisolot.

Naisten ja miesten mediaanitulojen käyttäytyminen kulutusyksiköiden muunnoksen jälkeen selittyy luontevasti sillä, että etävanhemman luona vietetty aika siirtää osan lapsen laskennallisesta kulutuksesta pois lähivanhemman kotitaloudesta, ja suunta siirtymisessä on tavallisemmin naisten talouksista miesten talouksiin.

Yhden huoltajan talouksissa myös pienituloisuus olisi vähäisempää

Kotitalouden ekvivalentti mediaanitulo toimii pienituloisuuden tilastoinnin pohjana. Pienituloisiksi katsotaan ne henkilöt, joiden kotitalouden ekvivalentti mediaanitulo on vähemmän kuin 60 prosenttia koko väestön mediaanitulosta.

Edellä kuvatut mediaanitulojen muutokset kulutusyksikköasteikon skaalauksen jälkeen näkyvät myös väestöryhmittäisissä pienituloisuusasteissa, ennen kaikkea yhden huoltajan kotitalouksiin kuuluvilla henkilöillä.

Yhden huoltajan talouksiin kuuluvien henkilöiden pienituloisuusaste pienenee, kun lasten vierailuyöt toisen vanhemman luona otetaan huomioon. Pienentyminen on erityisen suurta silloin, asumiskulutukselle annetaan vähemmän painoarvoa (0,1).

Muissa väestöryhmissä pienituloisuusaste muuttuu enintään 0,5 prosenttiyksikköä. Koko väestön tasolla pienituloisuusaste muuttuu vain pari prosentin kymmenystä. (Kuvio 5.)

Myös sukupuolen mukaan tarkasteltuna pienituloisuusasteet reagoivat varsin vähän kulutusyksiköiden modifiointiin. Työikäisten yksinasuvien miesten pienituloisuusaste on Eurostatin kulutusyksikköasteikolla mitattuna jo ennestään korkea ja kasvaa hieman alle prosenttiyksikön, kun lasten vierailut ja asumisjärjestelyt otetaan huomioon. (Kuvio 6.)

Lasten pienituloisuusasteissa näkyvät samat muutokset kuin kotitalouden elinvaiheen mukaisessa tarkastelussa: yhden huoltajan talouksissa asuvien lasten pienituloisuus reagoi selvästi, kun lasten osa-aikainen oleskelu muissa kotitalouksissa otetaan kotitalouden tuloissa huomioon.

Kaiken kaikkiaan lasten pienituloisuusaste on matalampi silloin, kun etävanhemman luona asuminen otetaan huomioon. Vuonna 2021 lapsista oli pienituloisia 9 prosenttia, mutta etävanhemman kanssa asuminen huomioiden aste oli 8,1 tai 8,4 asumisen painotuksesta riippuen. (Kuvio 7.)

Tilastointikäytännöt muuttuvat hitaasti

Edellä tehty kokeilu havainnollistaa yhtä tapaa ottaa erotilanteista seuraavat asumisjärjestelyt huomioon tulojen mittaamisessa. Kuvattu kokeilu ei ole suositus siitä, miten ”monipaikkaiset lapset” tulisi ottaa huomioon tilastoinnissa, vaan yritys saada käsitys ilmiön mittakaavasta, ja keskustelunavaus siihen, että tutkimista tulee jatkaa. Parhaiden ja myös käytännössä toteuttamiskelpoisten menetelmien pohdinta vaatii perusteellisempaa työtä.

Kotitaloustilastointi pohjautuu kansainvälisiin suosituksiin ja lainsäädäntöön, jossa käytännöt muuttuvat hitaasti. Mahdollisia muutoksia ohjaa myös se, onko erolasten asumisjärjestelyjen huomioiminen kansainvälisessä mittakaavassa relevantti ilmiö.

Kun EU-tason vertailuaineistot tulevat käyttöön, kokeilua on mahdollista laajentaa Euroopan tasolle. Vaikka tilastointikäytännöt eivät nopeasti muuttuisikaan, on monipuolistuvien kotitalousrakenteiden seurantaa syytä jatkaa myös tulevissa kotitaloustiedonkeruissa.

Kirjoittaja on yliaktuaari ja työskentelee Tilastokeskuksen yhteiskuntatilastoissa tulo- ja elinolotutkimuksen parissa. Artikkeli on osa Lapset Suomessa -artikkelisarjaa, jossa Tilastokeskuksen asiantuntijat kartoittavat suomalaislasten elinoloissa tapahtuneita muutoksia 2010-luvulla.  

Lähteet:

Okkonen, Kaisa-Mari (2022). Kotitalouksien häilyvät rajat – eroperheiden lasten asumisjärjestelyt haastavat tilastointia. Tieto&trendit -artikkeli.

Tilastokeskus, Elinolotilasto.

UNECE (2011). Canberra Group Handbook on Household Income Statistics.