Lisääntyikö lähisuhdeväkivalta korona-aikana?
Lähisuhteissa tapahtuva väkivalta on yhteiskunnassa merkittävä ongelma. Se on sukupuolistunutta ja sillä on laajat vaikutukset niin väkivaltaa kokeneille kuin heidän läheisilleen, mutta myös yhteiskunnalle.
Ensimmäisenä koronavuonna 2020 lähisuhdeväkivalta ei näytä erityisesti lisääntyneen, kun sen määrää tarkastellaan viranomaisten tietoon tulleiden väkivaltaa koskevien tilastojen valossa. Tilastoissa oli kuitenkin vaihtelua ajankohdan, ikäryhmien, lähisuhteen tyypin ja alueen mukaan. Kokemuksia näyttäisi olleen aiempaa enemmän ja erityisesti niillä, jotka olivat kokeneet lähisuhdeväkivaltaa jo ennestään – eli naisilla.
Toisaalta kansallisen rikosuhritutkimuksen mukaan väkivaltaa kokeneiden osuus pieneni koronavuonna 2020, mikä ainakin osin liittynee koronarajoituksiin.
Mitä viranomaisten tietoon tulleet rikostilastot tarkkaan ottaen kertovat lähisuhdeväkivallan kehityksestä korona-aikana ja erityisesti naisten ja miesten näkökulmasta? Entä uhritutkimus? Ja mitä tiedämme turvakotipalvelujen ja auttavien puhelinten käytöstä korona-aikana?
Tarkastelemme tässä artikkelissa vuosia 2020—2021. Korona-aika toki jatkuu vielä, mutta kuluvan vuoden osalta ei tietoja ole vielä saatavilla eikä kaikilta osin viime vuodeltakaan. Tarkastelu on osa VN TEAS –hanketta Koronakriisin vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon Suomessa, jonka yhtenä tavoitteena on tarkastella koronakriisin vaikutuksia naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja perheväkivaltaan sekä palveluihin hakeutumiseen.
Mitä lähisuhdeväkivalta on?
Lähisuhdeväkivalta on sukupuolistunutta väkivaltaa, mikä tarkoittaa sitä, että väkivalta eroaa muodoiltaan, yleisyydeltään tai seurauksiltaan sukupuolen mukaan (THL, 2022). Naiset joutuvat miehiä yleisemmin lähisuhdeväkivallan uhriksi (Näsi & Kolttola, 2021) ja naisia myös kuolee lähisuhdeväkivallan seurauksena miehiä enemmän (Lehti, 2020).
Sukupuolistunutta väkivaltaa on myös esimerkiksi seksuaaliväkivalta, sukupuolivähemmistöihin kohdistuva väkivalta ja osa yhteisöllisen väkivallan muodoista.
Lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, jossa tekijä ja uhri ovat tai ovat olleet keskenään läheisessä suhteessa. Se voi esimerkiksi kohdistua henkilön nykyiseen tai entiseen kumppaniin, lapseen, lähisukulaiseen tai muuhun läheiseen. Väkivallan vaikutuksille altistuu usein myös uhrin lähipiiri. (THL, 2022)
Rikoslaki ei tunne lähisuhdeväkivallan käsitettä, mutta vuodesta 2011 lähtien lähisuhteessa tapahtuvat lievätkin pahoinpitelyt ovat olleet virallisen syytteen alaisia rikoksia.
Perheväkivallalla tarkoitetaan yhden perheenjäsenen toiseen kohdistamaa väkivaltaa. Parisuhdeväkivalta puolestaan tarkoittaa läheisessä parisuhteessa tapahtuvaa väkivaltaa. Seurusteluväkivalta on nuorten parisuhteissa tapahtuvaa väkivaltaa.
Lähisuhdeväkivallan uhreista suurin osa naisia
Koronavuonna 2020 poliisin tietoon tuli yhteensä 10 800 pari- ja lähisuhdeväkivaltarikosta, mikä on 1,2 prosenttia vähemmän kuin koronaa edeltävänä vuonna 2019. Sen sijaan vuosina 2011 ja 2012 tapausmäärät kasvoivat. Tämä selittyy vuoden 2011 lakimuutoksella, jonka myötä lievätkin pahoinpitelyt ovat olleet virallisen syytteen alaisia.
Oleellinen ero naisten ja miesten kohtaamassa väkivallassa on se, että miehet kohtaavat väkivaltaa useimmiten miesten taholta, mutta naiset lähes yksinomaan miesten taholta. Tämä näkyy nimenomaan perhe- ja lähisuhdeväkivallassa, jonka uhrit ovat pääsääntöisesti naisia ja epäillyt pääasiassa miehiä.
Myös vuonna 2020 poliisin tietoon tulleen lähisuhdeväkivallan uhrit olivat useimmiten aikuisia (78 %) ja naisia (75 %), kun taas epäillyt olivat pääasiassa miehiä (81 %) (kuvio 1). Naisia oli uhreina noin 6 000, miehiä noin 2 000. Edelliseen vuoteen verrattuna muutos ei ole kovin suuri. Alaikäisiä uhreja oli 2 000.
Vuonna 2021 miesten kohtaamasta väkivallasta epäilty oli joka kolmannessa tapauksessa mies, mutta naisten kohtaamasta väkivallasta epäilty oli vain harvoin nainen (4 %).
Aviopuolisoiden kohdistamasta väkivallasta tehdyt ilmoitukset ovat olleet kasvussa parin vuoden ajan. Vuonna 2020 ilmoitukset entisten aviopuolisoiden taholta tapahtuneista väkivallanteoista vähenivät, kun taas ilmoitukset entisten avopuolisoiden teoista kasvoivat.
Kyse voi olla siitä, että teot ovat tapahtuneet parisuhteen aikana, mutta tilaston tarkasteluhetkenä, vuoden viimeisenä päivänä, parisuhde voi olla jo kariutunut. Tilastossa avopuolisot määritellään vuoden lopun tilanteen mukaan eli tässä tapauksessa 31.12.2020.
Avio- ja avopuolisoiden välisessä väkivallassa on ilmennyt vaihtelua koronapandemian eri vaiheissa (kuvio 2). Vuoden 2020 tammi-maaliskuussa ja touko-kesäkuussa tapauksia ilmoitettiin selvästi enemmän kuin edellisen vuoden vastaavina ajankohtina. (Haapakangas, 2021.)
Sen sijaan vuoden 2020 lopulla tapauksia ilmoitettiin vähemmän kuin edellisvuoden lopulla. Lokakuun lopulla tuli uusia rajoituksia, mikä saattaa osin selittää ilmoitusten vähenemistä loppuvuonna. Ilmoitukset vähenivät samaan aikaan kun isompia kokoontumisia rajoitettiin.
Koronarajoitukset peilautuvat myös ilmoituksiin nykyisten ja entisten avio- ja avoparien välisestä väkivallasta. Etätyösuositus tuli voimaan maaliskuussa 2020, minkä jälkeen iso osa ihmisistä vietti kotona aiempaa enemmän aikaa puolisoiden kesken. Huhtikuun jälkeen ilmoitukset nykyisten ja entisten avio- ja avoparien välisestä väkivallasta lisääntyivät. Etenkin avopuolisoihin kohdistuneet teot lisääntyivät.
Avo- ja aviopuolisoiden väliseen väkivaltaan liittyvien ilmoitusten määrä oli huipussaan kesäkuussa 2020. Määrä oli tuolloin hieman suurempi kuin koronaa edeltävänä vuonna. Vuoden loppua kohden ilmoitukset nykyisten avopuolisoiden välisestä väkivallasta lisääntyivät, mutta edelliseen vuoteen verrattuna ilmoituksia tehtiin kuitenkin vähemmän.
Kuten aiemminkin, suurin osa puolisoiden välisen väkivallan uhreista oli naisia myös vuonna 2020. Väkivalta oli siis tapahtunut joko nykyisen tai entisen puolison taholta tai yhteisen lapsen isän taholta. Tapauksissa, joissa väkivalta oli tapahtunut uhrin sisaruksen, serkun, vanhemman tai muun samassa taloudessa asuvan taholta, oli uhri hieman useammin mies kuin nainen.
Ensimmäisen koronavuoden luvuissa ei kuukausitasolla näkynyt kovin selkeää muutosta aiempiin vuosiin verrattuna.
Alaikäisten uhrien määrä pieneni ensimmäisenä koronavuonna
Puolisoiden välistä väkivaltaa koskevien ilmoitusten määrää suurempi muutos ilmeni alaikäisiin kohdistuneiden väkivallantekoihin liittyvissä ilmoituksissa. Alaikäisten uhrien määrä pieneni ensimmäisenä koronavuonna vuosien 2016 ja 2017 tasolle (kuvio 3).
Vielä on kuitenkin liian aikaista sanoa, aiheutuiko lasku koronasta vai palattiinko parin ”poikkeusvuoden” jälkeen niitä edeltäneelle tasolle.
Toisaalta koronarajoitusten aikaan ilmoituksia tehtiin todennäköisesti vähemmän juuri koulujen tai päiväkotien taholta, jotka yleensä ilmoituksia tekevät. Sama ilmiö näkyy kuukausittaisessa tarkastelussa mm. loma-aikoina, jolloin lapset eivät ole hoidossa eivätkä koulussa.
Uhritutkimus kertoo väkivaltakokemuksien vähentyneen
Koska viranomaisten tietoon ja näin myös rikostilastoihin tulee vain osa väkivaltatapauksista, ovat ns. uhritutkimukset tärkeä lähde väkivaltakokemusten yleisyyden selvittämiseksi.
Kansallisen rikosuhritutkimuksen mukaan väkivaltaa kokeneiden osuus pieneni koronavuonna 2020 (Näsi & Kolttola, 2021). Osin tämä liittynee koronarajoituksiin.
Miesten väkivaltakokemukset vähenivät naisten kokemuksia enemmän. Tämä kertoo erityisesti siitä, että miehet kohtaavat väkivaltaa naisia useammin julkisilla paikoilla ja toisten miesten taholta.
Eniten miesten kohdalla vähentyi kuitenkin omassa asunnossa tapahtunut väkivalta: uhriksi joutuneiden osuus käytännössä puolittui. Tähän on saattanut osin vaikuttaa se, että ravintolarajoitusten myötä myös ravintolailtaa seuranneita ns. jatkoja oli aiempaa vähemmän. Korona-aikana julkisilla ja puolijulkisilla paikoilla sekä työpaikoilla tapahtuvat väkivallanteot vähenivät.
Naisten osalta erityisesti työpaikalla kohdattua väkivaltaa koki aiempaa selvästi pienempi osuus ja yleisimmin väkivaltaa koettiin omassa asunnossa, vaikkakin omassa asunnossa tapahtuneen väkivallan osuus hieman pieneni – osuus oli kuitenkin samalla tasolla kuin paria vuotta aiemmin. Väkivaltaa omassa asunnossaan kokeneiden naisten osuus oli kuitenkin selvästi suurempi kuin miesten.
Uhritutkimuksen mukaan parisuhdeväkivallan ja seksuaalisen väkivallan määrissä ei ole kuitenkaan tapahtunut juurikaan muutoksia aiempiin vuosiin verrattuna.
Uhkailun tai väkivallan kohteeksi joutuneet olivat hieman useammin naisia kuin miehiä: vuonna 2020 naisista 16 prosenttia ja miehistä 14 prosenttia oli kohdannut väkivaltaa vuoden aikana (kuvio 4). Vuonna 2019 vastaavat osuudet olivat naisilla 19 prosenttia ja miehillä 16 prosenttia.
Kuvio 4. Uhkailun ja väkivalla kohteeksi joutuneet sukupuolen mukaan vuonna 2020, prosenttia 15−74-vuotiaista
Koronarajoitukset vaikuttivat vastaajien kokemuksiin parisuhdeväkivallasta
Kansallisessa rikosuhritutkimuksessa on kysytty myös koronarajoituksista koettuja vaikutuksia parisuhdeväkivallan määrään. Koetut vaikutukset näyttävät jakautuneen melko tasaisesti: vastaajista hyvin samansuuruinen osa koki tekojen lisääntyneen ja vähentyneen. Toisaalta valtaosa vastaajista ei kokenut koronasulun aikana tapahtuneen muutoksia. (Näsi & Kolttola, 2021.)
Suurin osa parisuhdeväkivaltaa vuoden aikana kokeneista 15−74-vuotiaista vastaajista ilmoitti verbaalisen, fyysisen ja seksuaalisen väkivallan tason pysymisestä samana koronarajoituksia edeltävään aikaan verrattuna. Selkeimmät muutokset näyttivät tapahtuneen verbaalisessa haukkumisessa tai uhkailussa sekä sosiaalisen kanssakäymisen rajoittamisessa.
Parisuhdeväkivaltaa kokeneista 15−74-vuotiaista naisista 15 prosenttia kertoi parisuhdekumppanin verbaalisen haukkumisen ja uhkailun lisääntyneen kevään 2020 koronatilanteen aikana, miehistä kuusi prosenttia. Suurin osa väkivaltaa kokeneista naisista (80 %) ja miehistä (90 %) oli kuitenkin sitä mieltä, ettei muutosta ollut tapahtunut.
Parisuhdeväkivaltaa kokeneista 15−74-vuotiaista naisista 14 prosenttia ja miehistä 15 prosenttia kertoi parisuhdekumppanin rajoittaneen kevään 2020 koronatilanteen aikana yhteydenpitoa ystäviin tai sukulaisiin tai rajoittanut liikkumista kodin ulkopuolella enemmän kuin edellisenä vuonna.
Syitä tähän voi vain arvailla. Kyselyn muisteluväli ajoittui maalis-toukokuulle, mikä voisi kertoa osaltaan siitä, että tässä näkyisi tuolle ajankohdalle ajoittunut sulkutila, ns. lockdown. Erityisesti tuolloin haluttiin välttää kontakteja muiden ihmisten kanssa. Naisista kahdeksan prosenttia ja miehistä kuusi prosenttia kertoi rajoittamisen vähentymisestä.
FinLapset 2020-tutkimuksen mukaan parisuhdeväkivallan kokemuksista raportoivat muita yleisemmin sellaiset vanhemmat, jotka ilmoittivat puolisoiden välisten ristiriitojen ja erimielisyyksien lisääntyneen koronapandemian aikana, ja toisaalta ne, jotka kertoivat läheisyyden tunteen ja arjen jaksamisen vähentyneen. (THL, FinLapset 2020, väliaika-aineisto)
Auttavien puhelinten käyttö vaihdellut korona-aikana
Lähisuhdeväkivallan määrä ei näytä tilastoissa korona-aikana erityisesti lisääntyneen. On kuitenkin syytä muistaa, etteivät poliisin tietoon tulleisiin rikoksiin pohjautuvat tilastot, kuten ei Kansallinen rikosuhritutkimuskaan, kerro väkivaltakokemusten kasautumisesta, kuormittavuudesta tai vaikutuksista, vaan kuvaavat asiaa numeerisesti.
Palveluihin hakeutuminen ja niiden tarve näyttävät sen sijaan lisääntyneen, vaikkakin kysyntä on vaihdellut koronatilanteen ja rajoitusten mukaan. Toisaalta uusia etäpalveluja on tullut saataville niin uhreille kuin väkivallan tekijöillekin. Kynnys hakeutua avun piiriin on madaltunut ja palvelut ovat tavoittaneet myös uusia asiakasryhmiä.
Väkivaltaa kohdanneille naisille suunnattujen puhelinpalveluiden asiakasmäärät kasvoivat huomattavasti ensimmäisenä koronavuonna, mutta tasaantuivat toisena koronavuonna.
Nollalinjaan soitettujen puhelujen määrä kasvoi ennätyksellisiin lukemiin vuonna 2020, jolloin puheluita oli yhteensä 19 349. Vuonna 2021 määrä väheni 17 427 puheluun, mutta oli kuitenkin edelleen selvästi koronaa edeltävää vuotta 2019 suurempi. (THL, 2021.)
Nollalinjaan soitetuista puheluista 68 prosenttiin vastattiin. Soittaneista 88 prosenttia oli väkivallan uhreja ja joka kymmenes uhrin läheisiä. Naisten osuus yhden soittajan puheluista oli 82 prosenttia, miesten 12 prosenttia.
Naisten Linjaan soitettuja puheluja oli vuonna 2020 yhteensä 4 866. Ensimmäiseen koronavuoteen verrattuna toisena koronavuonna 2021 puheluja oli selvästi vähemmän, yhteensä 2 863. (Naisten Linja ry)
Vuonna 2021 hieman useamman kuin joka kolmannen (34 %) Naisten Linjaan soittaneen puheluun vastattiin ja vastattujen puhelujen osuus on kasvanut aiempiin vuosiin verrattuna. Vastatuista puheluista 58 prosenttia liittyi väkivaltaan.
Monika-Naisten auttavaan puhelimeen soitti vuonna 2020 yhteensä 2 921 ja puheluista 93 prosenttiin vastattiin. Vuonna 2021 puheluita oli hieman vähemmän, yhteensä 2 568 ja vastausprosentti puheluihin oli 94 prosenttia.
Naisille tarkoitettujen chat-palveluihin tulleiden yhteydenottojen määrissä on ollut vaihtelua.
Naisten Linjan chat-yhteydenottoja (115) oli vuonna 2021 hieman vähemmän kuin edellisenä vuonna (145). Vaikka chatin kautta yhteydenottoja olikin nyt hieman vähemmän, kertoo palvelujen tarpeesta myös se, että kasvaneen kysynnän takia Naisten Linjan nettikirjepalvelu suljettiin toistaiseksi 9.12.2021.
Monika-Naisten väkivallan uhreille tarkoitetun chat-palvelun asiakasmäärä puolestaan kasvoi vuoden 2020 yhteensä 39 asiakkaasta 144 asiakkaaseen vuonna 2021 (Monika-Naiset liitto ry).
Vastaavanlainen kehityskulku näkyy Miessakit ry:n miehille suunnatuissa väkivaltatyön toimintamuotojen asiakasmäärissä, vaikkakin määrät ovat väkivaltaa kohdanneille naisille suunnattuja palveluita selvästi pienemmät.
Lyömätön Linja -palvelun asiakasmäärä oli vuonna 2019 yhteensä 232, mutta vuonna 2020 jo 320. Vuonna 2021 määrä oli hieman pienempi, 280. Myös Väkivaltaa kokeneet miehet -palvelun asiakasmäärä kasvoi vuodesta 2019 (82) vuoteen 2020 (131), mutta pieneni hieman vuonna 2021 (125). (Miessakit ry.)
Turvakotien asiakasmäärä pienentynyt – väkivaltakokemukset lisääntyneet
Turvakotien lapsi- ja aikuisasiakkaiden määrissä vastaavaa kasvua ei näy. Valtion rahoittamien yhteensä 29 turvakodin asiakasmäärä pieneni vuonna 2020 kaksi prosenttia edellisvuodesta, mikä oli lähinnä seurausta alaikäisten asiakkaiden määrän laskusta. Asiakkaista aikuisia oli hieman yli puolet (56 %) ja naisia valtaosa (92 %). (THL, Turvakotipalvelut 2020.)
Vuoden 2021 ennakkotietojen mukaan turvakotien asukasmäärä ja asumisvuorokaudet vähenivät vuoteen 2020 verrattuna. Asiakasmäärä pieneni vuoden 2020 yhteensä 5 244 asiakkaasta 4 942 asiakkaaseen vuonna 2021.
Oleellista on kuitenkin se, että vaikka turvakotien asiakasmäärä ei olekaan kasvanut, kokevat turvakotien asiakkaat, joista suurin osa on naisia, väkivallan lisääntyneen koronapandemian aikana (Nenonen ym. 2022). Asiakkaat olivat myös kokeneet tilanteiden kuormittavuuden lisääntyneen koronapandemian myötä.
Avun tarve näkyy myös poliisin kotihälytystehtävissä. Kotihälytystehtäviä oli vuonna 2021 kaikkiaan 77 953. Näistä 29 prosenttia liittyi perheväkivaltaan. Perheväkivaltaan liittyvien kotihälytysten osuus kaikista kotihälytystehtävistä on vähentynyt vuoden 2018 jälkeen ja pienentynyt edelleen koronavuosina 2020 ja 2021. (Poliisin tulostietojärjestelmä PolStat.)
Osa koronan vaikutuksista näkyy vasta myöhemmin – pitkän aikavälin tilastointi ja tutkimus tarpeen
Viranomaisten tietoon tullutta väkivaltaa koskevissa tilastoissa väkivallan määrä ei ole erityisesti lisääntynyt vuonna 2020, mutta vaihtelua oli havaittavissa ajankohdan, ikäryhmien, lähisuhteen tyypin ja alueen mukaan.
Lähisuhdeväkivaltaan liittyviä kokemuksia näyttäisi olevan erityisesti niillä, joilla kokemuksia on jo ennestään – eli naisilla. Myös palveluihin hakeutuminen ja niiden kysyntä kertovat siitä, että erityisesti väkivaltaa kohdanneille naisille apua tarjoaville palveluille on suuri tarve.
Selvää on, että lähisuhdeväkivaltaa on esiintynyt koronakriisin aikana ja sillä on laajat vaikutukset eri ikäisiin ja sukupuolta oleviin henkilöihin. Myös väkivallan todistajaksi joutuminen ja pelossa eläminen voi aiheuttaa monenlaisia seurauksia.
On oleellista muistaa, ettei läheskään kaikkea perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa ilmoiteta poliisille, vaan osa väkivallasta jää piiloon. Lähisuhdeväkivallan ilmenemisen ja laajuuden tarkasteleminen edellyttääkin monipuolisia tilastotietoja ja tutkimusta eri näkökulmista. Näin myös siksi, että ilmiö näyttäytyy hieman erilaisena eri aineistojen perusteella. Esimerkiksi palvelujen käyttöön vaikuttavat mm. käytettävissä olevat resurssit ja paljonko palveluja on tarjolla ja saavutettavissa.
Aineistot eivät myöskään kerro suoraan sitä, onko nimenomaan koronakriisi vaikuttanut siihen, miltä väkivalta eri aineistojen valossa näyttää. Tilastossa näkyvät muutokset voivat osin olla myös ns. normaalia vuosivaihtelua. Toisaalta rikostilastoissa tapaukset kirjataan ilmoituskuukauden eikä tapahtumakuukauden mukaan, mikä voi myös vaikuttaa siihen miltä tilanne kunakin vuonna näyttää.
Osa koronakriisin vaikutuksista tulee näkyviin vasta myöhemmin. Siksi tarvitaan pitkän aikavälin tilastoseurantaa ja tutkimusta.
Myös Istanbulin sopimuksen seurannan kannalta ilmiön säännöllinen tilastointi on ensiarvoisen tärkeää. Euroopan komissio onkin vastikään tehnyt direktiiviehdotuksen, jolla pyritään torjumaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja lähisuhdeväkivaltaa. Toteutuessaan se tulee osaltaan vakiinnuttamaan aiheen säännöllistä tilastointia.
Tilastokeskus toteutti vuonna 2021 laajan kyselytutkimuksen, jossa selvitettiin väestön turvallisuuteen ja hyvinvointiin liittyviä kokemuksia. Tutkimuksen tulokset tulevat tarjoamaan laajasti tietoa väkivallan kokemuksista eri elämänalueilta myös korona-aikana ja ne ovat kansainvälisesti vertailukelpoisia – kansallisesti lisättyjä kysymyksiä ja lisäotosta lukuun ottamatta.
Tuloksia julkaistaan vuoden 2022 aikana, osin myös kahden VN TEAS –hankkeen yhteydessä: Koronakriisin vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon Suomessa ja Lähisuhdeväkivallasta aiheutuvat kustannukset Suomessa.
Marjut Pietiläinen työskentelee erikoistutkijana ja Kimmo Haapakangas yliaktuaarina Tilastokeskuksen Yhteiskuntatilastot-osaston Väestö, oikeus ja yhdenvertaisuus -ryhmässä. Matti Näsi työskentelee kriminologian yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa (Krimo).
Kirjallisuus ja linkit:
Haapakangas, K. (2021) Vanhempien lapsiinsa kohdistama väkivalta väheni koronavuonna – avopuolisoiden väliset teot kasvoivat eniten. Tieto&Trendit 1.6.2021. Tilastokeskus.
Ellonen, N., Fagerlund, M. & Haapakangas, K. (2019) Lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten ilmoitukset kasvussa, uhrikokemukset eivät. Tieto&Trendit 17.4.2019, Tilastokeskus.
Lehti, M. (2020) Henkirikoskatsaus 2020. Katsauksia 41/2020 Helsingin yliopisto. Valtiotieteellinen tiedekunta. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/319479/Katsauksia_41_Lehti_2020.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Miessakit ry:n Toimintakertomus 2021 ja seurantatiedot 2021
Monika-Naiset liitto ry
Naisten Linja Suomessa ry
Nenonen, T., Hietamäki, J., Tuominen, J. & Karhinen-Soppi, A. (2022): Turvakodin asiakkaiden kokemuksia lähisuhdeväkivallasta ja palvelujen käytöstä koronapandemian aikana. Tutkimuksesta tiiviisti 2/2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki
Näsi, M. & Danielsson, P. (2020) ”Pahoinpitely- ja ryöstörikokset.” Teoksessa Rikollisuustilanne 2019. Rikollisuuskehitys tilastojen ja tutkimusten valossa, toimittaja Petri Danielsson, 37-65. Katsauksia 42/2020. Helsinki: Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/320755
Näsi, M. & Kolttola, I. (2021) Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteina 2020 – kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia. Katsauksia 48/2021. Helsingin yliopisto. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti.
Poliisin tulostietojärjestelmä PolStat
Riski, T. & Viuhko, M. (2020) Covid-19-pandemia lisäsi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, FinLapset 2020, väliaika-aineisto
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Nollalinja.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Turvakotipalvelut 2020
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi 2005-2021 (Kouluterveyskysely)
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL 2022 https://thl.fi/fi/web/vakivalta/vakivallan-muodot/lahisuhdevakivalta [viitattu 11.3.2022.]
Tilastokeskus. Rikos- ja pakkokeinotilasto.
Koronakriisin vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon Suomessa (VN TEAS)
Lähisuhdeväkivallasta aiheutuvat kustannukset Suomessa (VN TEAS)
Avainsanat:
Miksi tätä sisältöä ei näytetä?
Tämä sisältö ei näy, jos olet estänyt evästeiden käytön. Jos haluat nähdä sisällön, tarkista evästeasetuksesi.