Suomalaiset nuoret aikuiset eivät enää ole erityisen korkeasti koulutettuja. Viimeisimpien OECD:n tekemien vertailujen mukaan Suomen sijoitus korkea-asteen tutkinnon suorittaneissa on pudonnut keskiarvon alapuolelle. Vaikka 15 vuotta täyttäneen väestön koulutustaso edelleen nousee, eivät nuoret aikuiset saavuta vanhempien ikäpolvien koulutustasoa.

Koulutustason laskun kanssa samaan aikaan keskusteluun on noussut väittämiä siitä, että moneen kertaan kehuttu ja palkittu peruskoulu­järjestelmä on ongelmissa. Useammastakin suunnasta on vaadittu peruskoulu­järjestelmän läpivalaisemista ja uudistamista.

Kansainvälisestä ysiluokkalaisten taitotaso­tutkimuksesta tiedetään kuitenkin, että suomalaiset nuoret ovat osaavia ja taitavia, joskin oppilaiden väliset erot ovat kasvaneet.

Suomen Pankin laskelmien mukaan inhimillisen pääoman määrä kääntyy Suomessa laskuun vuoteen 2040 mennessä. Inhimillisen pääoman arvioidaan laskevan, sillä korkea-asteen koulutettujen osuus ei kasva ja samanaikaisesti 15–74-vuotiaan väestön määrä supistuu.

Inhimillinen pääoma käsitteenä kattaa kaiken oppimisen, niin tutkinto­koulutuksen, työssäoppimisen kuin myös vuorovaikutuksen avulla kehittyvät sosiaaliset taidot. Lyhyeksi jäävät koulutusurat yhdessä työllistymis­haasteiden kanssa hidastavat inhimillisen pääoman kertymistä.

Koulutustason ja inhimillisen pääoman määrän lasku on yhteiskunnallinen ongelma, joka kohtelee väestöryhmiä eri tavoin. Sukupolvien välisen oikeuden­mukaisuuden näkökulmasta on ongelmallista, että nuoret eivät saavuta vanhempiensa koulutustasoa ja jäävät siten paitsi korkean osaamistason työpaikoista, jotka usein ovat synonyymeja korkean ansiotason työpaikoille.  

Naiset kouluttautuvat miehiä pidemmälle ja eri koulutusaloille, mikä lisää työmarkkinoiden segregaatiota ja välillisesti hankaloittanee parisuhteiden syntymistä.

Korkeakoulutusta vaativat työpaikat puolestaan keskittyvät kaupunkeihin ja työssäkäynti­alueille, joissa on tarjolla paljon korkeasti koulutettua työvoimaa, mikä puolestaan lisää alueiden välistä epätasa-arvoa.

Tässä artikkelissa luon katsauksen oppimiseen ja koulutukseen Suomessa vuonna 2021. Pitäydyn tarkastelussa pääasiassa rekisteri­pohjaisissa tilastolähteissä.

Ensiksi nostan keskiöön sukupuolten väliset koulutuserot ja koulutuksen nivelvaiheiden avulla pohdin syitä miesten matalammalle koulutustasolle.

Toiseksi paneudun työllistymiseen erityisesti ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden osalta: Kouluttautuvatko miehet työllistymisen kannalta oikeille koulutusaloille?

Peruskoululaiset edelleen taitavia – huolena poikien heikkenevä lukutaito

Vuoden 2018 PISA-tulosten valossa suomalaiset ysiluokkalaiset ovat edelleen osaavia ja menestyvät kansainvälisessä vertailussa hyvin. Merkittävät huolenaiheet liittyvät poikien ja tyttöjen välisen eron kasvuun sekä erityisesti heikosti lukevien poikien osuuden kasvuun. Valtaosa suomalaisista pojista on edelleen hyviä lukijoita, mutta viidennes sijoittui tutkimuksessa heikoimmalle tasolle, kun tytöistä heikoimmalle tasolle sijoittui 7 prosenttia.

Sukupuolten välinen ero lukutaidossa oli OECD-maiden suurin.

Matematiikan kansallisissa arvioinneissa ysiluokkalaisten osaaminen on laskenut tasaisesti viimeiset 20 vuotta, ja samanlainen osaamispisteiden lasku nähdään myös PISA-tuloksissa, joissa tosin myös OECD:n keskiarvo on laskenut viimeisen vuosikymmenen ajan.

Kaiken kaikkiaan ysiluokkalaisten osaaminen on kuitenkin hyvällä kansainvälisellä tasolla.

Nuorten koulutustaso laskee – sukupuolten välillä suuret erot

Koulutustason lasku eli nuorten ikäluokkien jääminen vanhempia ikäluokkia vähemmän koulutetuiksi on ollut teemana yhteiskunta­poliittisessa asiantuntija­keskustelussa jo lähes vuosikymmenen. Ilmiön syyksi on esitetty milloin tutkintorekisterin puuttuvia tietoja ulkomailla suoritettujen tutkintojen osalta, milloin Suomen kannalta epäedullisia koulutusindikaattoreita.

Koulutustason nousun pysähtymisen pääasiallinen syy löytyy kuitenkin korkea-asteen koulutuksen tarjonnan supistumisesta (Kalenius & Karhunen). Alimman korkea-asteen eli ns. opistokoulutuksen poistuessa koulutustarjonnasta ja korvaavan ammattikorkea­koulutuksen tulon myötä korkea-asteen koulutuksen aloituspaikkojen määrä supistui.

Korkeakoulutuksen kysyntä on suhteellisen vakaata, sillä koulutuksen hyödyt mitattuna palkka- ja työllisyys­vaikutuksilla ovat suuret.

Koulutustasosta huolehtiminen onkin suurelta osin tarjontakysymys: tarjonnan supistaminen johtaa lopulta koulutustason laskuun.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut tavoitteeksi, että vuonna 2030 puolet 25–34-vuotiaiden ikäryhmästä olisi suorittanut korkeakoulututkinnon. Viime vuonna osuus oli 37 prosenttia, naisilla 44 ja miehillä 30 prosenttia.

Vaikka 50 prosentin tavoitetta ei tulla saavuttamaan, voidaan politiikkatavoitetta pitää oikeana: korkeasti koulutettu ja osaava työvoima houkuttelee investointeja korkean osaamisen työpaikkoihin, minkä lisäksi väestön koulutustason nostaminen kerryttää myös inhimillistä pääomaa.

Korkeakoulutavoitteen saavuttamiseksi korkeakouluihin on lisätty aloituspaikkoja, mikä on jo tuottanut tuloksia: ensimmäistä kertaa korkeakoulu­tutkinnon aloittavien osuus ikäryhmästä on noussut.

Työmarkkinoilta alkaa poistua korkeammin koulutettuja kuin tilalle tulee

Koulutustason laskua voi havainnollistaa vertaamalla yksittäisiä syntymä­kohortteja keskenään.

Kuvioon 1 on valittu kuusi eri syntymäkohorttia ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuudet kohorteittain. Vuonna 2011 korkeimmin koulutettu ikäkohortti oli vuonna 1975, joista korkea-asteen tutkinnon oli suorittanut 46 prosenttia. Sama ikäryhmä oli edelleen korkeimmin koulutettu vuonna 2021, tosin yhdessä 1977 syntyneiden kanssa.

Korkeimmin koulutetuista korkea-asteen tutkinnon oli suorittanut 48 prosenttia. Nuoremmilla ikäryhmillä koulutustaso ei enää nouse, eivätkä nuoret syntymäkohortit saavuta vanhempia kohortteja koulutustasossa.

Asiaa voi havainnollistaa vertaamalla vuosina 1977, 1981 ja 1985 syntyneitä 35-vuotiaina: 1977 syntyneistä korkea-asteen tutkinnon oli suorittanut 45 prosenttia, 1981 syntyneistä 43 prosenttia ja 1985 syntyneistä 42 prosenttia.

Tilastojen tulkinnassa saattaa aiheuttaa sekaannusta 15–74-vuotiaan väestön koulutustason nousu. Ilmiön selittyy kuitenkin sillä, että tarkasteltavasta joukosta poistuvat ikäryhmät ovat matalammin koulutettuja kuin sinne koulutusuran jälkeen tulevat. Koko väestön koulutustaso kääntyy laskuun, kun työikäisestä väestöstä poistuvat ikäkohortit ovat korkeammin koulutettuja kuin nuoremmat työmarkkinoille tulevat ikäryhmät.

Koulutustason nousun pysähtyminen koskee sekä miehiä että naisia. Kuviossa 2 on esitetty korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden väestöosuudet ikäryhmän ja sukupuolen mukaan. Tarkasteltavissa syntymä­kohorteissa erot ovat suurimmillaan korkeimmin koulutetun, vuonna 1977 syntyneiden kohortin kohdalla, jossa miesten ja naisten ero on 19 prosenttiyksikköä.

Vuonna 1985 syntyneistä miehistä korkea-asteen tutkinnon oli vuonna 2021 suorittanut 34 prosenttia, kun naisten vastaava osuus oli 51 prosenttia; sukupuolten välinen ero oli siis 17 prosenttiyksikköä.

Koulutustaso on siis laskenut molemmilla sukupuolilla. Naisten koulutustaso on laskenut miehiä enemmän, mutta korkeamman lähtötason ansiosta naisten koulutustaso on ministeriön asettaman tavoitteen yläpuolella.

Lukiokoulutuksen opiskelijat usein korkeasti koulutetuista perheistä

Peruskoulun päättymisen jälkeen koittaa ensimmäinen suurempi nivelvaihe, jossa tyttöjen ja poikien valinnat eroavat toisistaan selvästi.

Toisen asteen koulutuksen aloittaminen on vahvasti sukupuolittunutta. Vuonna 2005 syntyneistä tytöistä 61 ja pojista 41 prosenttia opiskeli lukiokoulutuksessa.

Koulutusvalintojen taustalla on usein monia syitä eikä yhden syyn nostaminen erilleen muista ole mahdollista. Kotoa saatu malli ja vanhempien koulutustausta kannustaa erityisesti lukio-opintoihin. Haaveet tulevaisuuden ammateista, omat kiinnostuksen kohteet sekä kavereiden esimerkki, kaikki vaikuttavat nuoren päätökseen opiskelupaikasta.

Vuoden 2021 tietojen mukaan nuorille suunnatun lukiokoulutuksen uusista opiskelijoista 59 prosenttia oli naisia, kun vastaavasti ammatillisen peruskoulutuksen uusista 15–19-vuotiaista opiskelijoista miehiä oli 58 prosenttia. Niin ikään valmentaviin koulutuksiin hakeneista ysiluokan päättäneistä miehiä oli 58 prosenttia.

Kuviossa 3 on esitettynä lukio- ja ammatillisen koulutuksen nuoret opiskelijat sukupuolen ja vanhempien koulutustaustan mukaan. Lukiokoulutuksen nuorista opiskelijoista 79 prosenttia tuli perheistä, joissa vähintään toisella vanhemmalla oli suoritettuna korkea-asteen tutkinto: pojista 83 ja tytöistä 77 prosenttia.

Erityisesti ns. akateeminen kotitausta eli vähintään toisen vanhemman suorittama ylempi korkeakoulututkinto lisäsi pojan todennäköisyyttä hakeutua lukiokoulutukseen. Pojista 31 prosentilla oli akateeminen kotitausta, kun tytöistä 25 prosentilla oli akateeminen kotitausta.

Vanhempien koulutus ohjaa valikoitumista voimakkaasti. Ammatillisen koulutuksen opiskelijoista selvästi harvempi, 46 prosenttia tuli perheistä, joissa toisella vanhemmalla oli vähintään alimman korkea-asteen koulutus.

Ammatillinen koulutus voimakkaasti sukupuolittunutta

Ammatillisen perustutkinnon tavoitteena on antaa opiskelijalle perustaidot eri alojen tehtäviin sekä jatko-opintoihin tarvittavat tiedot ja taidot.

Ammatilliseen koulutukseen perusopetuksen jälkeen suunnannut nuori voi lopulta päätyä väittelemään tohtoriksi ja suorittaa akateemisen työuran. Paperilla hyvältä kuulostava ratkaisu ei kuitenkaan käytännössä toimi. Valtaosa yliopistojen uusista opiskelijoista tulee lukiokoulutuksesta, kun ammatillisesta koulutuksesta opintoja jatketaan useammin ammattikorkea­koulutukseen.

Ammattikoulupohjalta jatko-opintoihin hakeutumisen vähyys ei itsessään ole ongelma, jos koulutuksen valinneen henkilön tavoitteena on perustutkinnon jälkeen työllistyä. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, jos suoritettu koulutus ei tarjoa riittäviä eväitä jatko-opintoihin hakeutumiseen.

Koulutustason nostopyrkimysten ja ammatillisen koulutuksen voimakkaan sukupuolittumisen kannalta tilanne on hankala. Iso osa ikäluokasta, pääsääntöisesti pojista, valitsee koulutuspolun, josta korkeakoulutukseen siirtyminen on hankalaa.

Ammatillinen peruskoulutus on miesenemmistöinen koulutusmuoto, jonka sisällä koulutusalat ovat voimakkaasti sukupuolittuneet. Terveys- ja hyvinvointialojen opiskelijoista 89 prosenttia on naisia, tekniikan alan opiskelijoista naisten osuus on 14 prosenttia. Suurista koulutusaloista palvelualat sekä kaupan ja hallinnon ala ovat ns. tasa-aloja, joilla sukupuolten välinen suhde on 40–60. (Kuvio 4)

Tekniikan ala on miesten keskuudessa niin suosittu, että puolet kaikista 15–19-vuotiaista ammatillisessa peruskoulutuksessa opiskelevista miehistä opiskelee tekniikan alan perustutkintoa.

Miesten suosimia aloja ovat myös palvelualojen koulutus, jolla opiskelee 17 prosenttia miehistä sekä kaupan, hallinnon ja oikeustieteen ala, jolla opiskelee 12 prosenttia miehistä.

Nuoret naiset kouluttautuvat tasaisemmin eri koulutusaloille, joskin terveys- ja hyvinvointiala on suosituin valinta. Naisista kolmannes opiskelee terveys- ja hyvinvointialalla. Toiseksi suosituin on palvelualojen koulutus, se on joka neljännen naisen valinta.

Voimakkaasti sukupuolittuneet koulutusalat ovat ongelma monestakin syystä, ei vähiten siksi, jos valitulta koulutusalalta ei välttämättä ole odotettavissa työllistymistä toiveiden mukaisesti. Ongelma on kertaluokkaa suurempi, jos työllistymisestä on epärealistiset odotukset. Suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtunut teollisuuden rakennemuutos sekä perinteisten työpaikkojen katoaminen hankaloittaa erityisesti nuorten miesten työllistymistä.

Vuonna 2015 ammatillisen perustutkinnon suorittaneista työllisiä oli 62 prosenttia seuraavan vuoden lopussa. Tutkinnon suorittaneiden työllistymisaste nousi aina neljänteen valmistumisen jälkeiseen vuoteen asti, jonka jälkeen työllisten osuus laski reilusti. (Kuvio 5)

Samanaikaisesti työttömien osuus valmistuneista kasvoi neljällä prosenttiyksiköllä ollen 13 prosenttia viidennen vuoden lopussa. Työllistymis­ongelmien taustalla ovat pandemian aikaiset sulkutoimet, jotka kohdistuivat erityisesti palvelualan koulutuksen saaneisiin.

Yhteiskunnan kriisit, taantumat ja shokit vaikuttavat ammattikoulu­pohjalta työmarkkinoille tulevien työllistymiseen voimakkaasti. Vuoden 2009 talouskriisin jälkeen välitön työllistyminen putosi 8 prosenttiyksikköä, minkä umpeen kuromiseen meni vuosikymmen. Koronakriisin takia työllistyminen heikkeni vähemmän, ja pahimman vaiheen yli pyrittiin pääsemään lomautusten avulla. Kyseessä ei myöskään ollut suoraan tuotanto­rakenteen muutoksesta johtuva kriisi, joten oletettavaa on, että työllisyys palautuu takaisin normaaliuralle aiempaa nopeammin.

Erot työllistymistodennäköisyyksissä ovat kuitenkin huomattavat korkeakoulututkintojen ja ammatillisten perustutkintojen välillä. Neljä vuotta valmistumisen jälkeen 74 prosenttia ammatillisesta koulutuksesta valmistuneista oli työllistynyt, kun ammattikorkea­koulututkinnon suorittaneilla osuus oli 86 prosenttia. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 87 prosenttia oli työllisinä.

Korkeakoulutus siis parantaa työllistymistä sekä suojaa työttömyydeltä. Neljä vuotta valmistumisen jälkeen korkeakoulutetuista työttömiä oli 4 prosenttia, kun ammatillisesta koulutuksesta valmistuneista työttömiä oli 9 prosenttia.

Ammatillisesta koulutuksesta työllistyminen vaihtelee koulutusalojen, sukupuolen ja valmistumisesta kuluneen ajan mukaan. Valmistuneista työllisiä oli keskimäärin eniten kolmantena vuonna valmistumisen jälkeen. Tarkasteltavilta koulutusaloilta miehet työllistyivät hieman naisia paremmin. (Kuvio 6)

Parhaiten työllistyivät terveys- ja hyvinvointialoilta tutkinnon suorittaneet, joista kolmantena vuonna työllisiä oli 83 prosenttia naisista ja 84 prosenttia miehistä.

Heikointa työllistyminen oli puolestaan tekniikan alalta: kolmantena vuonna miehistä työllisiä oli 74 ja naisista 69 prosenttia. Palvelualoilta työllistyi kolmantena vuonna 78 miehistä ja 73 prosenttia naisista.

Tekniikan alalla opiskelee reilu kolmannesta kaikista nuorista ammattiopiskelijoista, joten muita koulutusaloja matalampi työllistymisaste lisää ilmiön yhteiskunnallista painoa, ja voimakas mies­enemmistöisyys tuo vielä oman kulmansa.

Tekniikan alan ammatillista koulutusta tarjotaan paljon, ja se on monelle nuorelle pojalle helppo valinta. Koulutuksen on kuitenkin vastattava työmarkkinoiden tarpeita, minkä lisäksi on huolehdittava siitä, että tutkinnosta valmistuvalla nuorella on hankittuna riittävä osaaminen, jotta vastaan ei tule pitkiä työttömyysjaksoja.

Miten saadaan jälkeen jääneet ryhmät mukaan?

Koulutuksen ja osaamisen arvo kasvaa jatkuvasti. Suomessa on kohtalaisen yhtenäinen näkemys siitä, että koulutustaso on saatava takaisin kasvu-uralle. Korkeasti koulutettu työvoima houkuttelee investointeja korkean osaamisen työpaikkoihin ja siten vaikuttaa koko talouteen myönteisesti.

Suomalainen peruskoulu puolustaa paikkaansa kansainvälisessä vertailussa. Osaamiserot ovat kuitenkin kasvaneet, ja kodin tausta vaikuttaa yhä enemmän koululaisten suorituksiin: oppilaiden kohtaamat ongelmat ovat yhä haastavampia ja monisyisempiä. On syytä huolehtia riittävästi resursoinnista apua tarvitsevien opetukseen.

Tietoisuus koulutusjärjestelmän tilasta, onnistumisista ja haasteista on kuitenkin lisääntynyt. Poikkihallinnollissa ryhmissä on pohdittu keinoja peruskoululaisten oppimiserojen ja sosio­ekonomisten erojen tasaamiseksi ja korkeakoulutettujen osuutta pyritään nostamaan lisäämällä aloituspaikkoja korkeakouluihin.

Koulutustason nosto on kiitettävä ja kaikin puolin tuettava tavoite. Olisi hyvä huolehtia siitä, että koulutustaso nousee myös niissä ryhmissä, jotka ovat jääneet jälkeen.

Opiskelijoiden valikoituminen sukupuolen mukaan lukiokoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen asettaa järjestelmän haasteiden eteen. Miten saada enemmän poikia lukiokoulutukseen, tai vaihtoehtoisesti miten saada enemmän ammatillisen koulutuksen suorittaneita poikia jatkamaan korkeakoulutukseen?

Kirjoittaja on yliaktuaari Tilastokeskuksen Yhteiskuntatilastot -osastolla ja työskentelee koulutustilastojen parissa.

Lähteet

Kalenius Aleksi, Karhunen Hannu. Miksi nuorten koulutustaso laskee? Yhteiskuntapolitiikka 83 (2018):5-6

Kivinen Osmo, Hedman Juha. Suomen korkeakoulutus on yhä korkeaa kansain­välistä tasoa. Tieto & Trendit 2017

Myrskylä Pekka. Suomen koulutustason heikon kehityksen syitä aivovuoto ja puutteelliset tiedot. Tieto & Trendit 2017

Matematiikkaa covid-19-pandemian varjossa – Matematiikan osaaminen 9. luokan lopussa keväällä 2021. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 27:2021

OECD (2022), Population with tertiary education (indicator). doi: 10.1787/0b8f90e9-en

OECD (2022), Reading performance (PISA) (indicator). doi: 10.1787/79913c69-en (Accessed on 30 November 2022)

Opetus- ja kulttuuriministeriön strategia 2030. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:12

PISA 2018. Ensituloksia 2018. Suomi parhaiden joukossa. Opetus- ja kulttuuriministeriln julkaisuja 2019: 40.

Suomen Pankki, talouden näkymät ja kestävyys. Hallituksen puoliväliriihen avaus 21.4.2021

Tilastokeskus, koulutus- ja tutkimus.