Kun verrataan 20–64-vuotiaiden työllisyys­astetta, uuden ja vanhan mittaamis­tavan ero on Ruotsissa 0,6 – 0­,7 prosentti­yksikköä, Suomessa yhden prosentti­yksikön luokkaa (Kuvio 1). Muissa yleisesti käytetyissä ikäryhmissä, kuten 15–64-vuotiaissa, erot ovat samaa tasoa.

Vanhan aikasarjan käyttö loppui vuoteen 2020. Tiedot vuodesta 2021 eteenpäin linkitetään katkeamattomana sarjana taaksepäin.

Miksi uudistus tehtiin?

Euroopan unionin ja talousalueen työllisyys­tiedot uudistettiin vuoden 2021 alusta pitkällisen suunnitteluprosessin seurauksena. Tavoitteena oli työllisyyden ja työttömyyden aiempaa yhdenmukainen tilastointi. Tässä kirjoituksessa käsitellään vain työllisyyttä, koska vaikutukset työttömyyteen jäivät hyvin pieniksi.

Uudistuksen kokonais­vaikutukset näkyvät niin, että 20–64-vuotiaiden työllisyysaste vuodesta 2009 vuoteen 2020 on EU-maissa 0,5 – 1,0 prosentti­yksikköä alempi kuin aiemmin ilmoitettu.

Kuvio 2 näyttää eron vuoden 2020 työllisyys­asteissa eri maissa vanhan ja uuden laskentatavan välillä. Vaikutuksen suuruus ja suunta vaihtelevat eri maiden välillä. Joissakin maissa muutosta ei ole ollenkaan.

Työllisyyden määritelmän merkittävin muutos oli, kuinka lasketaan työlliseksi työstä poissa ollut henkilö. Perusteena ovat nyt sekä poissaolon syy että pituus.

Uuden laskentatavan mukaan tulo­sidonnaisella vanhempain­vapaalla olevat lasketaan työllisiksi, mikä kasvatti työllisten määrää Suomessa noin 12 000:lla.

Muiden sisältömuutosten merkitys jäi Suomessa vähäiseksi, ja ne myös kompensoivat toisensa. Tässä menetelmäselosteessa on lisää arviointia. (Pdf)

Ruotsissa uusi tapa huomioida töistä poissaolo vähensi työllisiä vajaalla 40 000:lla. Ruotsissa kaikki, joilla on työpaikka, olivat aiemmin työllisiä, riippumatta poissaolon kestosta tai syystä.

Myös tilastollisia menetelmiä uudistettiin

Suomessa ja Ruotsissa sisältö- ja määritelmä­muutos ei ollut kuitenkaan ainoa uudistus, vaan sekä meillä että naapurissa toteutettiin samaan aikaan tietojen estimointia parantava toimenpide. Yksityis­kohtaisempia tietoja estimointi­uudistuksesta löytyy täältä.

Metodologinen uudistus paransi työmarkkina­tilastojen luotettavuutta molemmissa maissa. Suomessa koulutustiedon käyttö lisä­informaationa korjasi tuloksia melko selvästi alaspäin, hiukan enemmän kuin Ruotsin käyttämä menetelmä.

Pieni ero väestön käsitteessä

Työmarkkinalukuihin vaikuttaa myös se, kuinka tarkalleen ottaen määritellään yksityisessä kotitaloudessa asuva väestö.

Ruotsissa kohderyhmän ulkopuolelle jäivät uudistuksessa eräät laitoksissa asuvat ryhmät.

Suomessa työvoimatutkimuksen kohderyhmä on pysyvästi maassa asuvat henkilöt, eikä ole nähty mahdolliseksi erotella väestöä yksityis- ja laitosmajoituksessa asuviin ryhmiin.

Työvoimatutkimuksessa laskettava väestömäärä aleni Ruotsissa vajaat 30 000 henkilöä. Tällä on nostava merkitys työllisyysasteeseen lähinnä 65–74-vuotiaiden ryhmässä, jossa on eniten laitoksissa asuvia.

Kun vertailemme 65–74-vuotiaiden työllisyysastetta Suomen ja Ruotsin välillä, huomio kiinnittyy tasoeroon maiden välillä (kuvio 3). Uudistus venytti eroa hiukan lisää, kun Ruotsissa se nosti iäkkäämpien työllisyysastetta ja Suomessa laski.

Kysymysten muotoiluja harmonisoitiin

Työvoimatutkimuksen EU-harmonisoinnin tavoitteena oli myös tiedonkeruu­lomakkeen yhdenmukaisuus eri maissa.

Tutkimalla Ruotsin ja Suomen kyselylomakkeita voidaan arvioida, että työllisyyttä koskevissa kysymyksissä lomakkeet ovat riittävän yhdenmukaiset, jotta työllisyyttä voidaan vertailla relevantisti näiden maiden välillä.

Esimerkiksi ensimmäisessä työllisyyttä määrittävässä kysymyksessä sanamuodot eivät ole täysin samanlaisia, mutta oleellisena kriteerinä molemmissa on YK:n työjärjestön ILO:n määritelmä vähintään yhden tunnin työstä.

Suomi: Teitkö [viikolla n] ainakin yhden tunnin ajan työtä, josta saat palkkaa tai yrittäjätuloa?                                                                                                          

Ruotsi: Arbetade du någonting den veckan [vecka n]? Vi är intresserade av allt, även om det bara var en timme.

Suomessa ei oleteta, että kysely­lomakkeen uudistaminen vuoden 2021 alusta lukien vaikutti työllisyyteen, koska kyselyn pääperiaatteet säilyivät entisen kaltaisena.

Ruotsi puolestaan ilmoittaa, että lomake­uudistuksella oli aavistuksen­omainen lisäävä vaikutus, noin 10 000 työllistä.

Toisaalta Ruotsi ei ole tätä kirjoittaessa siirtynyt verkkotiedonkeruuseen, kun taas Suomessa työvoima­tutkimuksen lomakkeen täyttäminen itsenäisesti internetissä on ollut mahdollista vuoden 2021 alusta lukien.

Suomessa on päätelty, että verkkovastaamis­mahdollisuus ei sinänsä aiheuttanut muutosta tuloksiin verrattuna pelkkään puhelinhaastattelu­keruuseen, tai että muutos on niin pieni, että sitä ei voi tilastollisesti varmistaa.

Silti on hyvä, että kaikki suuret muutokset saatiin tehtyä Suomessa kerralla.

Yhdenmukaiset tilastot, mutta tiedonantajilla iso rooli

Kokonaisuudessaan uuden ja vanhan ero jäi Ruotsissa hieman Suomea pienemmäksi työllisyysastetta tarkasteltaessa. Suomessa painotuksen uudistus korjasi työllisyyslukuja Ruotsia enemmän alaspäin.

Väestön käsitteeseen jäi vivahde-ero, mutta se ei selitä työllisyysasteen eroa Suomen ja Ruotsin välillä.

Työllisyyden käsite on nyt täysin yhdenmukainen Suomessa ja Ruotsissa. Näin on oletettavasti myös kaikissa Eurostatin osallistujamaissa.

Estimointimenetelmät ovat osin erilaiset, joten täyttä yhdenmukaisuutta ei näiltä osin ole. Tämä ero on kuitenkin hallinnassa, mikäli tiedonantajia on riittävästi kaikista eri väestöryhmistä.

Lopuksi odotamme, että Ruotsi siirtyy verkkokeruu­mahdollisuuteen ja seuraamme sen mahdollisia vaikutuksia ruotsalaisen työvoima­tutkimuksen vastaaja­joukkoon.

Kirjoittajat työskentelevät yliaktuaareina Tilastokeskuksessa työvoima­tutkimuksen parissa.

Vertailutietoja otannasta, tiedonkeruusta ja estimoinnista vuoden 2021 uudistusten jälkeen. (pdf)