Väkivallasta tarvitaan tilastotietoa eri näkökulmista
EU:n tilastotoimisto Eurostat koordinoi Euroopan laajuista väkivalta-aiheista tiedonkeruuta, joka kulkee nimellä Gender-Based Violence (GBV) -tutkimus. Sukupuolistunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa 2021 -tutkimuksen Suomen aineisto kerättiin viime talvena ja sen ennakkotuloksia julkaistaan 25.5.2022.
Väkivalta on vakava ongelma Suomessa ja sillä on myös vakavia seurauksia. Väkivallasta eivät kärsi ainoastaan sen uhrit, vaan myös heidän lähipiirinsä, joka usein joutuu todistamaan väkivaltaa. Väkivalta aiheuttaa myös kustannuksia yhteiskunnalle esimerkiksi terveydenhuollon sosiaalihuollon ja oikeudellisten palveluiden käyttönä ja poissaoloina työstä.
Eri aineistojen − niin kyselytutkimusten, rikostilastojen kuin erilaisten palveluita tarjoavien tahojenkin tietojen − perusteella tiedetään, että naiset kohtaavat lähisuhdeväkivaltaa miehiä useammin, tyypillisesti nykyisen tai entisen puolison taholta. Miehet puolestaan kohtaavat väkivaltaa tyypillisesti toisten miesten taholta ja useimmiten julkisilla paikoilla. Kuitenkin myös miehet kohtaavat väkivaltaa lähisuhteissaan.
Rikos- ja pakkokeinotilaston mukaan vuonna 2020 aikuisista uhreista naisia oli 75 prosenttia ja tekijöistä miehiä 81 prosenttia.
Lähisuhdeväkivalta voi kohdistua nykyisen tai entisen puolison lisäksi muun muassa lapseen, lähisukulaiseen tai muuhun läheiseen. Tyypillisesti uhrin lähipiiri altistuu myös väkivallan vaikutuksille. Monesti lapset ovat väkivaltatilanteiden todistajia, ja seuraukset voivat olla hyvin moninaiset ja vakavat.
Väkivalta kohdistuu siis eri tavoin naisiin ja miehiin ja myös sen seuraukset ovat erilaiset sukupuolen mukaan. Parisuhdeväkivallasta aiheutuvat fyysiset vammat ovat tutkimuksen mukaan vakavampia naisilla. Väkivalta on sukupuolistunutta.
Väkivallan yleisyyden selvittämiseksi tarvitaan säännöllistä tilastotietoa ja tutkimusta, mutta myös useita eri aineistolähteitä, sillä ilmiö voi näyttää hyvinkin erilaiselta eri näkökulmista.
Kansainväliset sopimukset edellyttävät tilastointia
Naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusongelma maailmanlaajuisesti. Arviolta joka kolmas nainen EU-maissa on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa täytettyään 15 vuotta (European Institute for Gender Equality, 2022).
Ongelmaan on pyritty pureutumaan muun muassa Istanbulin sopimuksen avulla, jonka Suomikin on ratifioinut vuonna 2015. Sopimus on merkittävä tekijä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa työssä (Sistonen, 2021).
Sopimus velvoittaa meitä toimimaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan kitkemiseksi ja uhreja auttavien palvelujen parantamiseksi. Velvoitteiden täyttämisessä tarvitaan säännöllistä tilastointia.
Suomessa valtioneuvosto hyväksyi vuonna 2020 naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelman vuosille 2020−2023. (Valtioneuvosto, 2022.) Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan toimikunta (NAPE) on laatinut järjestyksessään toisen toimeenpanosuunnitelman vuosille 2022−2025.
Euroopan komission antoi maaliskuussa 2022 direktiiviehdotuksen liittyen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseen ja torjumiseen. Ehdotuksessa tähdätään EU:n toimivaltaan kuuluvien tavoitteiden saavuttamiseen olemassa olevaa lainsäädäntöä täydentämällä (EU:n säännöstö ja jäsenvaltioiden kansalliset lainsäädännöt).
Kyselytutkimukset avainasemassa väkivallan yleisyyden kuvaamisessa
Väkivallan yleisyyden ja ilmenemismuotojen selvittämiseksi tarvitaan siis kyselytutkimuksia. Niiden avulla voidaan selvittää yksilöllisten kokemusten yleisyyden lisäksi sitä, keihin väkivalta kohdistuu, millaisissa tilanteissa ja elämänvaiheissa väkivaltaa koetaan, millaisia väkivallan muotoja kokemuksiin liittyy, millaisia seurauksia väkivallalla on ja ketkä ovat väkivallan tekijöitä.
Koska väkivallan kokemukset tyypillisesti kasautuvat, on tärkeää saada säännöllisellä tiedonkeruulla tietoa väkivallan toistuvuudesta ja vakavuudesta. Kokemukset usein myös kasautuvat niille, jotka kokevat muutakin huono-osaisuutta.
Tarpeen olisi myös tarkastella, millaisia väkivallan seuraukset ovat pitkällä aikavälillä, ja miltä väkivaltaa kokeneiden elämänpolku näyttää ja millaisia riskitekijöitä on havaittavissa. Väkivallan kokemukset voivat myös altistaa väkivallan tekemiselle. Noin kolmasosa poliisin tietoon tulleen parisuhdeväkivallan tekijöistä on itse joutunut entisen tai nykyisen puolisonsa väkivallan uhriksi (Tanskanen, 2022).
Kyselytutkimusten avulla voidaan myös tarkastella väestön käsityksiä väkivallan yleisyydestä sekä suhtautumista lähisuhdeväkivaltaan ja siitä saataviin rangaistuksiin sekä asenneilmapiirin muutosta. Kyselytutkimuksista saadaan tärkeää tietoa myös palveluiden saatavuudesta, tarkoituksenmukaisuudesta ja palvelupoluista.
Väestötason kyselytutkimukset eivät kuitenkaan tavoita riittävästi vähemmistöjä ja haavoittuvimmassa asemassa olevia analyysien tekemiseksi. Siksi tarvitaan myös kohdistettuja tutkimuksia selvittämään esimerkiksi lasten ja nuorten, vammaisten tai muiden väestöryhmien kohtaamaa väkivaltaa. Kokemukset voivat olla hyvinkin erilaisia koko väestön ja tietyn ryhmän välillä.
Kansainvälinen vertailtavuus tärkeää – harmonisoitua tietoa väkivallan kokemisesta Euroopan maissa
Euroopan unionin tilastotoimisto Eurostat koordinoi Euroopan laajuista väkivalta-aiheista tiedonkeruuta. Kokonaisuus kulkee nimellä Gender-Based Violence (GBV) -tutkimus.
Suomen aineisto kerättiin viime talvena itse täytettävällä kyselylomakkeella. Sukupuolistunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa 2021 -tutkimuksen kysely osoitettiin yhteensä 25 000 satunnaisesti valitulle henkilölle, jotka edustivat tiedonkeruussa Suomessa asuvaa aikuisväestöä. Julkaisemme Suomea koskevia ennakkotuloksia 25.5.2022. Lisäksi pureudumme tuloksiin elokuussa käynnistyvässä Sukupuolistunut väkivalta -blogisarjassa.
Tutkimuksessa selvitetään sekä naisten että miesten kokemuksia väkivallasta. Se on laajin pitkään aikaan toteutettu väestöä koskeva selvitys aiheesta ja tarjoaa harmonisoitua tietoa väkivallan kokemisesta Euroopan maissa.
Mikäli em. Euroopan komission direktiiviehdotus hyväksytään, tullee myös EU-harmonisoitu GBV-tutkimus säännöllisesti tehtäväksi jollakin aikavälillä. Koska prosessi saattaa kestää pitkään, on varsin toivottavaa, että GBV-tutkimus toteutettaisiin säännöllisesti tietyin väliajoin myös ennen mahdollisen velvoitteen voimaantuloa. Tämä edellyttää kansallista tahtotilaa ja resursointia.
Suomen kansallisen GBV-tutkimuksen aineisto tulee myöhemmin myös tutkimuskäyttöön. Aineistoa on hyödynnetty jo kahdessa pian päättyvässä VN TEAS -hankkeessa: Koronakriisin vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon Suomessa ja Lähisuhdeväkivallasta aiheutuvat kustannukset Suomessa.
Koronakriisin vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon Suomessa -hankkeen osahankkeessa 4 selvitettiin mm. koronakriisin vaikutuksia naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja perheväkivaltaan sekä palveluihin hakeutumiseen.
Kansainvälisestikin merkittävässä Lähisuhdeväkivallasta aiheutuvat kustannukset Suomessa -hankkeessa selvitetään väkivaltaa kokeneiden terveys-, sosiaali- ja oikeuspalvelujen käyttöä, ja arvioidaan väkivallasta aiheutuvia kustannuksia.
Tietoon tullut rikollisuus keskeinen monitoroinnin keino
Lainsäädännön toimivuuden ja toimenpiteiden toteutumisen monitoroinnin näkökulmasta on ensiarvoista, että ilmi tulleesta rikollisuudesta tuotetaan säännönmukaisia tilastoja.
Rikos- ja pakkokeinotilasto, syytetyt, tuomitut ja rangaistukset -tilasto sekä syyttäjän tilastointi kertovat viranomaisten tietoon tulleesta väkivallasta. Näillä tilastoilla on pitkä historia ja kahta ensimmäistä tuotetaan säännöllisesti, mikä mahdollistaa väkivallan seuraamisen yli ajan. Vaikka rekisteritiedot eivät kerrokaan väkivallan kokemuksista, niitä tarvitaan väkivallan ja lainsäädännön ja toimenpiteiden toteutumisen seurannassa.
Kaikki väkivalta ei kuitenkaan tule viranomaisten tietoon (ilmirikollisuus). Viranomaisten tietoon tulevat todennäköisimmin törkeimmät rikokset. Valitettavan suuri osa väkivallasta jää piiloon (piilorikollisuus). Tähän on useita syitä, kuten luottamuksen puute viranomaisiin, pelko, tietämättömyys jne.
Kansainvälisesti verraten meillä Suomessa on kuitenkin suuri luottamus viranomaisiin ja poliisiin. Luottamus on näkynyt myös kyselytutkimuksiin vastaamisessa.
Korona-aika on ollut poikkeuksellista myös väkivallan näkökulmasta, mikä osoittaa ilmiön säännöllisen ja myös kriisiajat kattavan tilastoinnin tärkeyden.
Väkivaltatapauksia on kriisin aikana voinut aiempaa enemmän jäädä tulematta poliisin tietoon, siis rekistereihin, kun sulkutilan aikana on oltu enemmän kotona ja pois esimerkiksi kouluista ja päiväkodeista, joiden kautta ilmoituksia yleensä myös tehdään. Sama ilmiö näkyy normaalivuosinakin loma-aikoina. (Haapakangas ym. 2022.)
Koronakriisin ja rajoitustoimenpiteiden aikana näyttää myös siltä, että väkivaltakokemukset ovat siirtyneet julkisista tiloista yksityisiin ja keskittyneet lähisuhteisiin. Samalla kokemukset ovat painottuneet naisiin. (Haapakangas ym. 2022.)
Laadullinen tutkimus sekä tilastot tukipalvelujen asiakkaista olennaisia
Tärkeä näkökulma ovat väkivallan uhreille ja tekijöille tukipalveluja tarjoavien tahojen aineistot, kuten puhelin- ja chat-palvelujen sekä turvakotien palvelujen käyttöä kuvaavat tiedot. Nämä tuovat tietoa tukipalvelujen tarjonnasta, kysyntään vastaamisesta sekä palveluun hakeutuneiden taustatekijöistä ja kokemuksista.
Esimerkiksi koronakriisin aikana useat palveluja tarjoavat tahot ovat lisänneet verkkopalvelujaan, mikä on auttanut tavoittamaan uusia kohderyhmiä, niin uhreja kuin tekijöitäkin, ja madaltanut näin kynnystä avun hakemiseen (Haapakangas ym. 2022).
Toisaalta koronaan liittyvät rajoitukset ja karanteeni ovat voineet estää palveluihin hakeutumista, samoin väkivallan tekijä, jonka kanssa on jouduttu viettämään aiempaa enemmän aikaa kotona (Hietamäki ym. 2022).
Tilastojen rinnalle tarvitaan myös laadullisiin aineistoihin perustuvaa tutkimusta, jonka avulla voidaan pureutua tarkemmin ja syvemmälle yksilöllisiin väkivaltakokemuksiin sekä esimerkiksi palvelun tarjoajien näkemyksiin, mutta myös sensitiivisiin kysymyksiin vastaamiseen ja kysymysten toimivuuteen.
Säännöllistä ja kansainvälisesti vertailukelpoista tietoa väkivallan yleisyydestä ja siinä tapahtuvista muutoksista siis tarvitaan. Tietoa tarvitaan myös väkivallan eri muodoista ja väkivallan vakavuudesta Tietoa tarvitaan myös useista eri aineistolähteistä, sillä ilmiö voi näyttää hyvinkin erilaiselta eri näkökulmista.
Kansainvälisiin velvoitteisiin vastaamisen ja kansallisen seurannan lisäksi tietoa tarvitaan toimien kohdistamiseksi oikein, palveluntarpeen ja palvelujen toimivuuden selvittämiseksi sekä väkivallasta aiheutuvien kustannusten laskemiseksi.
Yhteistyö on avainsana väkivallan kitkemisessä ja ilmiön näkyväksi tekemisessä. Tarvitaan laajaa yhteistyötä myös väkivallan kuvaamiseksi tilastojen ja tutkimuksen avulla parhaalla mahdollisella tavalla lähtien väkivallan tunnistamisesta ja kirjaamiskäytännöistä eri palvelujärjestelmissä aina tilastojen hyödyntämiseen päätöksenteossa ja toimenpiteiden kohdentamisessa.
Väkivallan tilastoinnin kehittämisen kannalta olisi ensiarvoista saada uhritieto kattavasti tilastoihin.
Kirjoittaja työskentelee erikoistutkijana Tilastokeskuksen Väestö, oikeus ja yhdenvertaisuus -ryhmässä.
Koronakriisin vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon Suomessa -hankkeen loppuseminaari on 31.5.2022.
Lähteet:
Bildjuschkin, K. & Ewalds, H. & Hietamäki, J. & Kettunen, H. & Koivula, T. & Mäkelä, J. & Nipuli, S. & October, M. & Peltonen, J. & Siukola, R. (2020) väkivaltakäsitteiden sanasto. Työpaperi: 2020_001. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL [Viitattu 19.5.2022]
European Institute for Gender Equality, EIGE https://eige.europa.eu/gender-based-violence/what-is-gender-based-violence [Viitattu 24.5.2022]
Haapakangas, K., Näsi, M. & Pietiläinen, M. (2022) Lisääntyikö lähisuhdeväkivalta korona-aikana? Tieto&trendit 11.4.2022.Haapakangas, K. (2021) Vanhempien lapsiinsa kohdistama väkivalta väheni koronavuonna – avopuolisoiden väliset teot kasvoivat eniten. Tieto&trendit 1.6.2021.
Hietamäki, J. & Nipuli, S. & Peltonen, J. & Helenius, J. & Vuorenmaa, M. (2022) Turvallisuus ja väkivalta. Teoksessa Laura Kestilä, Satu Kapiainen, Merita Mesiäislehto ja Pekka Rissanen (toim.) Covid-19-epidemian vaiktukset hyvinvointiin, palvelujärjestelmään ja kansantalouteen. Asiantuntija-arvio, kevät 2022. Raportti 4/2022. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 54-66.
Julkilausuma (The 10th anniversary of the Istanbul, pdf, englanniksi)
Luoma, M.-L. & Valtokari, M. & Väre, A. & Holm, M. & Sainio, P. & Ervasti, E. & Vuorenmaa, M. & Hiekkala, S. & Leppäjoki-Tiistola, S. & Heini, A. & Purhonen, S. (2022) Vammaisten henkilöiden kokeman lähisuhdeväkivallan yleisyys ja palvelujen saatavuus: Määrällinen ja laadullinen tarkastelu. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:24. Valtioneuvoston kanslia 17.3.2022.
Sistonen, S. (2021) Istanbulin sopimus hengenpelastajana? Ulkoministeriön blogi, 11.5.2021. https://blogit.ulkoministerio.fi/kestavaaulkopolitiikkaa/istanbulin-sopimus-hengenpelastajana/ [viitattu 20.5.2022]
Riski, T. & Viuhko, M. (toim.) Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelma vuosille 2022-2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2022:7
https://poliisi.fi/blogi/-/blogs/poliisilla-on-hyva-luottamus-ja-maine-sen-yllapitaminen-edellyttaa-nuhteettomuutta [viitattu 18.5.2022]
https://vm.fi/-//1410853/naisiin-kohdistuvan-vakivallan-torjuntaa-tehostetaan-eu-ssa [viitattu 20.5.2022]
Avainsanat:
Miksi tätä sisältöä ei näytetä?
Tämä sisältö ei näy, jos olet estänyt evästeiden käytön. Jos haluat nähdä sisällön, tarkista evästeasetuksesi.