Professori Matti Vartiainen arvioi taannoin HS:ssä mielenkiintoisesti hybridityön ja työn monipaikkaisuuden vaikutuksia niin yksilölle kuin työyhteisölle, viitaten hybridityön yleisyyteen Suomessa.

Kansainvälisen työvoimatutkimuksen tiedot työnteon paikasta syntyvät varsin yksinkertaisella mittarilla: työskenteleekö henkilö kotona usein, joskus vai ei ollenkaan.

Tässä artikkelissa kotona tehtävä työ samaistetaan etätyöhön, vaikka kaikkien työllisten kotona tekemä ansiotyö ei välttämättä ole etätyötä, ja etätyötä voi tehdä muuallakin kuin kotona. Työnteon kaikkia paikkoja nämä tilastot eivät pysty erottelemaan. Ne tarjoavat silti vertailukelpoista pohjatietoa arvioitaessa työnteon paikan merkitystä.

Lisäksi on huomattava, että Suomen tiedoissa eivät ole mukana ne työlliset, jotka eivät olleet viimeisen neljän viikon aikana töissä ollenkaan. Tiedot koskevat kaikissa maissa ainoastaan päätyötä.

Alankomaissa yli puolelle koti tuttu työskentelypaikkana

Kun mitataan, kuinka moni työllisistä työskentelee kotona ainakin silloin tällöin, selvä ykkönen on Alankomaat: 53 prosenttia työllisistä teki töitä kotona ainakin joskus vuonna 2022.

Ruotsi ylittää samassa vertailussa Suomen lähes viiden prosenttiyksikön erolla. Suomessa osuus oli tarkalleen ottaen 40,4 prosenttia. (Kuvio 1)

Kaikkiaan 14 maassa kotona työskennelleiden osuus oli alle viidenneksen työllisistä. EU:n keskiarvo oli 22,5 prosenttia.  Osuuden pienuuteen tai suuruuteen tilasto ei kerro syitä, joten niiden selvittäminen vaatii lisätutkimusta. 

Toisaalta voidaan tarkastella sitä, kuinka suuri osuus työllisistä työskentelee kotona tavallisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yli puolet työajasta on työskennelty etätyöoloissa.

Kuviossa 2 esitetyn vertailun kärkipaikalla on Irlanti ja heti toisena Suomi. Myös nämä tilastot koskevat vuotta 2022.

Tuloksista huomataan, että Alankomaissa ja varsinkin Norjassa säännöllistä etätöitä on tehty selvästi vähemmän kuin esimerkiksi Suomessa. Suomen osuus ylittää EU:n keskiarvon yli 2,5-kertaisesti.

Suomessa säännöllistä etätyötä tuetaan työhuonevähennyksellä, mutta verovähennyksen pienuuteen on kohdistunut myös kritiikkiä. Pääsääntöisesti kotona työskentelyn motiivi lieneekin jokin muu kuin verovähennyksen saaminen.

Suomessa etätyö vähentyi koronan jälkeen vain hiukan

Etenkin koronapandemian myötä etätyöt yleistyivät ympäri Eurooppaa.

Kuvio 3 kertoo EU:n keskimääräisen kotona työskennelleiden osuuden vuodesta 2013 alkaen. Koronavuosina 2020–2021 osuus kasvoi EU-maissa keskimäärin 9 prosenttiyksikköä.

Vuosina 2015–2019 kotona työskentelyn osuus ei kasvanut kuin minimaalisesti, vaikka samaan aikaan tietotekniikan eli ohjelmistojen, laitteiden ja datayhteyksien kehitys eteni harppauksin. Toisin sanoen vasta yleistä terveydentilaa koskevan kriisin vuoksi kotityöhön siirtyivät ne työntekijät, joille se oli mahdollista.

Koronan helpottaessa vuonna 2022 etätyöhön osallistuminen vähintään silloin tällöin vuorostaan väheni. EU:ssa osuus pieneni vuodesta 2021 vuoteen 2022 verrattuna keskimäärin 1,8 prosenttiyksikköä.

Etätyön vähenemisessä koronan jälkeen on kuitenkin suuria eroja maiden välillä.

Kun verrataan Suomen kehitystä niihin maihin, joissa työskennellään paljon kotona, meillä osuus hiipui vähiten vuodesta 2021 vuoteen 2022. EU-maissa säännöllinen työskentely kotona väheni tuolloin keskimäärin 3,3 prosenttiyksikköä. (Kuvio 4).

Sen sijaan esimerkiksi Norjassa ja Ruotsissa säännöllisesti kotona työskentelevistä lähes 10 %-yksikköä ”palasi niin sanotusti toimistolle”, jos sellaiseksi säännöllisen kotona työn vähenemistä voidaan kutsua.

Luxemburgissa ja Belgiassa paluu oli vieläkin voimakkaampaa, Suomen vastaavan osuuden ollessa -1,6 prosenttiyksikköä. Tässä eroamme muista Pohjoismaista kerrankin selvästi. (Kuvio 4).

Toisaalta maissa, joissa säännöllinen etätyö on hyvin harvinaista (Kroatia, Tšekin tasavalta, Romania, Bulgaria), myös muutos koronan jälkeen on ollut pieni.

Naiset hieman miehiä edellä 

EU:ssa keskimäärin naiset olivat ansiotyössään kotona hiukan enemmän kuin miehet vuonna 2022: naisilla osuus oli 23,4 prosenttia ja miehillä 21,8 prosenttia.

Kuvion 5 sukupuolten väliseen vertailuun on otettu mukaan niitä artikkelissa mainittuja maita, joissa etätyö on yleistä.

Valituissa maissa etätyö on vuoden 2022 tietojen mukaan miehillä hiukan yleisempää kuin naisilla – lukuun ottamatta Islantia ja Ruotsia, joissa naiset olivat useammin etätöissä kuin miehet.

Erot sukupuolten välillä eivät kuitenkaan ole suuria, ellei sellaiseksi katsota Norjan 3,7 prosenttiyksikön eroa miesten hyväksi.

Perheolosuhteet määrittelevät kotona työskentelyä vaihtelevasti

On myös mahdollista tarkastella, millaisissa kotitalouksissa erityisesti työskennellään kotona. Erilaisia kotitalouksia ovat esimerkiksi yksi aikuinen tai kaksi aikuista parisuhteessa, ja nämä lapsien kanssa tai ilman.

Vertailussa on jälleen mukana EU:n keskiarvo ja maita, joissa ansiotyötä tehdään kotona paljon (taulukko 1).

Lähde: Eurostat, Labour Force Survey

Yksityiskohtaisempaan tarkasteluun tulokset ovat epävarmoja, koska yksinhuoltajatalouksien määrä on yleensä muita pienempi ja vaihtelee eri maissa. Alankomaista puuttuu tieto epävarmuuden vuoksi.

EU-maiden keskiarvon perusteella voidaan kuitenkin todeta, että ero etätöissä lapsiperheiden ja lapsettomien talouksien välillä on pieni, onpa kyseessä yhden tai kahden huoltajan talous. Toisin sanoen perheen ja työn yhteen sovittamisella etätyön muodossa ei EU:ssa keskimäärin vaikuta olevan juurikaan merkitystä etätyön yleisyyttä tarkastellessa.

Sen sijaan ainakin Ruotsissa, Suomessa ja Norjassa kotona tehtävä ansiotyö on vuoden 2022 tietojen mukaan yleisempää lapsikotitalouksien keskuudessa kuin lapsettomissa talouksissa. Työvoimatutkimuksen tiedot eivät kuitenkaan kerro sitä, ovatko lapset lopulta tässä asiassa merkittävin tekijä.

Joka tapauksessa ero EU:hun keskimäärin on selvä – varsinkin Ruotsissa yhden huoltajan perheissä etätyö on suosittua. Suomessa tulos on hiukan ”maltillisempi”, mutta kuitenkin selvästi havaittava.

Lisää tietoa kaivataan

Vuoden 2022 tietojen mukaan kotona tehtävä ansiotyö – eli käytännössä etätyö jota tehdään osin muuallakin kuin vakinaisessa asunnossa – vaihtelee suuresti eri EU-maiden välillä. Kotona työskentelevien osuus kaikista työllisistä yltää 40 prosenttiin seitsemässä maassa, kun kriteerinä on työskentely ainakin joskus kotona.

Suomi on heti Irlannin jälkeen toinen kärkimaista puhuttaessa säännöllisestä etätyöstä.

Etätyön syitä ei ole selvitetty työvoimatutkimuksessa, johon artikkelin tiedot perustuvat. Kyselytutkimuksessa olisi suhteellisen helppoa nimetä yksi syy, miksi kotona työskennellään tai miksi ei. Jostain syystä asia ei ole päässyt EU:ssa agendalle, ainakaan vielä.

Koronan jälkeen Euroopassa ”palattiin toimistolle”, mutta hybridityö pysynee työelämän megatrendinä. Tietopohjaa ”uuden normaalin” ymmärtämiseksi pitäisikin vahvistaa.

Kirjoittaja työskentelee Tilastokeskuksessa työvoimatutkimuksen tilastossa.

Lisää tietoa suomalaisten etätyöstä:

Korona hellitti mutta etätyötä tekevien määrä ei juuri vähentynyt