Digitalisaation merkitys on kasvanut yhteiskunnassa ja taloudessa, mutta talous­tilastoissa tätä ei ole pystytty erittelemään kovin tarkasti ja kattavasti. Yksi syy tähän on se, että digitalisaatio on vaikuttanut talouteen laajasti läpi toimialojen, eikä edes ilmiön määritteleminen ole täysin yksiselitteistä.

Digitalisaatio ilmiönä on kuitenkin mukana taloutta kuvaavissa tilastoissa. Se ei vain ole selkeästi näkyvissä. Tähän haasteeseen vastaavat digitaali­talouden tarjonta- ja käyttötaulukot.

Digitaalitalouden tarjonta- ja käyttö­taulukoiden ei ole tarkoitus esittää vain yhtä arviota digitaalisen talouden koosta, vaan useita eri näkökulmia siihen, kuinka digitalisaatio näkyy taloudessa. Laskemamme kehikon avulla on mahdollista tarkastella, miten digitalisaation näkökulmasta keskeisiä tavaroita tai palveluita tuotetaan ja käytetään eri toimialoilla ja miten paljon digitalisaation keskeiset toiminnot näkyvät Suomen brutto­kansantuotteessa. Digitalisaatiota on tuotu tässä kehikossa näkyväksi määrittelemällä uusia digitaalisen talouden toimialoja, digitaalisia tuotteita sekä tuotteiden digitaalisia tilaus- ja toimitustapoja.

Tuotteilla tarkoitetaan kansantalouden tarjonta- ja käyttötaulukoiden tuotekehikkoa, jossa kuvataan Suomen kansantalouden tuotannossa käytettyjä panoksia ja tästä syntyviä tuotoksia reilun 800:n eri tuotteen avulla. Tuotteet sisältävät sekä fyysisiä tavaroita että palveluita.

Digitaalitalouden tarjonta- ja käyttötaulukoiden tarkastelu­ajankohta on vuosi 2018. Todennäköisesti digitalisaation merkitys taloudessa on tämän jälkeen korostunut entisestään. Syy, miksi tarkasteluvuosi on näinkin vanha, liittyy kansantalouden tarjonta- ja käyttötaulukoiden suhteellisen hitaaseen valmistumiseen, ja lisäksi valittu vuosi on mahdollistanut laskelmien tekemisen kansainvälisesti vertailtavasti.

Huolimatta mahdollisesta digitaalisen talouden aliarvioinnista suhteessa tähän päivään, laskemamme tiedot mahdollistavat digitalisaation rakenteellisen tarkastelun varsin monipuolisesti ja tarjoavat toivottavasti hyödyllistä uutta tietoa digitaalisesta taloudesta Suomessa.  

Digitaalisen talouden kokoluokkaa Suomessa on laskettu aiemmin ainakin ETLAn (2020) toimesta, mutta tämä on ensimmäinen OECD:n (2019) kansainvälisiin – joskin vielä kehittyviin – standardeihin perustuva tasapainotettu tarjonta- ja käyttötaulukko digitaalisesta taloudesta Suomessa. Sen lisäksi esittämämme laskelmat perustuvat kansantalouden tilinpidon käsitteisiin ja määritelmiin, mikä lisää tietojen vertailu­kelpoisuutta.

Tämä työ on tehty EU:n tilastoviraston Eurostatin myöntämän rahoituksen avulla. Laskelmamme ovat luonteeltaan kokeellisia, ja niihin liittyy paikoin huomattavaakin epävarmuutta. Siksi esitämme tässä artikkelissa tiedot aggregaatti­tasolla ja niihin tulee suhtautua varauksella.

Kaikki esitetyt luvut ovat käypähintaisia. Tarkempia menetelmä- ja lähdeaineisto­kuvauksia voi pyytää artikkelin kirjoittajilta.

Uudet toimialat kuvaavat digitalisaation eri osa-alueita

Digitaalisen talouden tarjonta- ja käyttötaulukoissa on seitsemän uutta digitaali­talouden toimialaa: digitalisaation mahdollistavat toimialat, välityspalkkioon perustuvat digitaaliset välitys­alustat, dataan tai mainostuloihin perustuvat digitaaliset alustat, välitys­alustoista riippuvaiset yritykset, verkkokauppiaat, täysin digitaalisesti toimivat rahoitus- ja vakuutus­palveluita tarjoavat yritykset sekä muut vain digitaalisesti toimivat tuottajat. (Taulukko 1)

Näiden toimialojen avulla pyritään kuvaamaan kattavasti keskeistä digitalisaatioon liittyvää taloudellista tuotantoa ja tuomaan esiin, millaisia erilaisia yhteyksiä digitaaliseen talouteen liittyy.

Lähde: OECD (2019)

Yhteensä uudet digitaaliset toimialat tuottivat 14,9 miljardin euron arvosta arvonlisää, eli ne vastasivat 7,4 prosentista koko talouden arvonlisästä. Tämä vastaa suunnilleen rakentamisen toimialan arvonlisäystä samalta vuodelta. Arvon­lisäykseltään suurin (kirjaintason) toimiala eli teollisuus taas tuotti 17 prosenttia Suomen arvonlisästä vuonna 2018.

Digitaaliset toimialat siis tuottivat keskimääräistä enemmän arvonlisää ja olivat merkittävässä roolissa Suomen brutto­kansantuotteen muodostumisessa, joskaan toimialat eivät olleet aivan suurimpien joukossa (kuvio 1). Digitaalisia tuotantopanoksia kuitenkin hyödynnetään laajasti kaikilla toimialoilla, ja niiden merkitys esimerkiksi teollisuudessa on merkittävä.

Digitalisaation mahdollistavat toimialat on suurin uusista digitaalisista toimialoista. Se pitää sisällään yritykset, jotka mahdollistavat digitaaliset talouden toiminnot. Tähän kategoriaan kuuluvat esimerkiksi erilaiset ohjelmisto­yritykset, tietoteknisten laitteiden valmistajat sekä langalliset ja langattomat verkkopalvelut.

Digitalisaation mahdollistavat toimialat tuottivat 27,4 miljardin euron arvosta tuotteita ja palveluita Suomen kansantalouteen vuonna 2018. Samalla kyseiset toimialat loivat 12,5 miljardin euron verran arvonlisää Suomelle. Näiden toimialojen osuus kaikkien digitaalisten toimialojen arvonlisästä oli 84 prosenttia eli digitalisaation mahdollistavat toimialat ovat hyvin merkittävässä roolissa digitaalisten toimialojen arvonluonnissa.     

Toiseksi suurin digitaalinen toimiala vuonna 2018 oli verkkokaupat. Tähän kategoriaan kuuluvat vähittäis- ja tukkukaupat, jotka myyvät tavaroita tai palveluita pääasiassa verkossa. Verkkokauppiaan koko myynnin ei tarvitse olla tilattu internetin välityksellä, mutta vähintään 50 prosenttia tilauksista tulee olla ostettu verkosta, jotta yritys voidaan laskea tähän digitaaliseen toimialaan. Verkkokauppojen tuotos oli 4,3 miljardia ja arvonlisäys 2,1 miljardia euroa eli toimiala vastasi 14 prosentista digitaalisten toimialojen arvonlisästä.

Lähde: Tilastokeskuksen kokeelliset laskelmat, digitaali­talouden tarjonta- ja käyttötaulukot 2018

Muiden uusien digitaalisten toimialojen vaikutus Suomen talouteen oli varsin vähäinen. Paljon viime vuosina esillä olleet digitaaliset alustat tuottivat laskelmiemme mukaan suoraa arvonlisää vain noin 70 miljoonaa euroa vuonna 2018. Tässä yhteydessä digitaalisilla alustoilla viitataan “data- ja mainos­rahoitteisiin alustoihin” sekä “välityspalkkioon perustuviin digitaalisiin välitysalustoihin”.

Alustojen epäsuora vaikutus oli todennäköisesti suurempi, mihin viittaa se, että välitysalustoista riippuvaiset yritykset tuottivat arvonlisää yli kaksi kertaa niin paljon kuin varsinaiset digitaaliset alustat.

Välitysalustoista riippuvaisia yrityksiä ovat sellaiset yksiköt, joiden kysynnästä suurin osa tulee digitaalisten välitys­alustojen välityksellä. Tämä toimiala jakautuu yhtiöitettyihin ja yhtiöittämättömiin yrityksiin. Yhtiöitetyt voivat olla esimerkiksi digitaalisia välitys­alustoja hyödyntävät hotelliketjut. Yhtiöittämättömiin lasketaan esimerkiksi yksityis­henkilöiden harjoittama majoitus­toiminta ja ruoan kuljetus.

On mahdollista, että digitaalisten alustojen merkitys Suomen taloudessa on kasvanut tarkastelu­vuodesta, mutta näiden laskelmien perusteella vuonna 2018 alustatalous ei ollut kovin merkittävä kansantaloudelle.

Yksi selitys alustojen suhteellisen pienelle osuudelle digitaloudesta on se, että osa alustoista on ulkomaisia yksiköitä, eivätkä siten kirjaudu Suomen arvonlisäykseen. Näille alustoille maksetut välityspalkkiot tai muut ostot ovat palveluiden tuontia Suomeen. Ilmiön mittaamiseen liittyy myös huomattavaa epävarmuutta erityisesti yhtiöittämättömien välitys­alustoista riippuvaisten yritysten osalta.  

Digitaaliset rahoitus- ja vakuutuspalvelut olivat arvonlisällä mitattuna jonkin verran alustoja suurempi toimiala. Tähän toimialaan kuuluvat vain yritykset, jotka toimivat pelkästään digitaalisesti eli perinteiset rahoitus- ja vakuutuslaitokset rajautuvat tästä ulos, vaikka rahoitus- ja vakuutustoiminnan digitalisaatio onkin Suomessa varsin pitkällä.  

Muut vain digitaalisesti toimivat tuottajat jäivät pois tarkastelusta, koska yksiköiden tunnistaminen on varsin hankalaa. Osa tämänkaltaisista palveluista tuotetaan osana muuta yrityksen ei-digitaalista ydintoimintaa, jolloin niitä ei voida erotella omaksi toiminnokseen ja ne siten rajautuvat tämän toimialan ulkopuolelle. Sen lisäksi useat tunnetut toimijat, kuten suoratoisto­palvelut, ovat ulkomaisia yksiköitä, jolloin niitä ei kirjata Suomen arvonlisään, vaan ovat palveluiden tuontia Suomen näkökulmasta.

Digitaaliset palvelut suurin digitaalisista tuotteista

Tarjonta- ja käyttötaulukot kuvaavat muuta kansantalouden tilinpitoa yksityis­kohtaisemmin talouden tuotanto­prosesseja eli niistä voi tarkastella tavaroiden ja palveluiden tuotevirtoja. Toisin sanoen talouden toimialat edustavat toisistaan erottuvia tuotantotapoja, jotka tuottavat fyysisiä tavaroita tai palveluita erilaisia resursseja hyödyntäen. Tämän matriisi­tarkastelun vuoksi on haluttu luoda myös digitalisaatioon keskeisesti liittyviä uusia tuoteluokkia kuvaamaan digitaalisten tuotteiden merkitystä koko kansantaloudessa.

Näitä uusia digitaalisen talouden tuoteluokkia on neljä: ICT-tavarat, digitaaliset palvelut, pilvipalvelut ja digitaaliset välityspalvelut.

Uusista tuoteluokista ICT-tavaroiden ja digitaalisten palveluiden uudelleen­luokittelu on suhteellisen suoraviivaista, ja olemme pystyneet hyödyntämään laskennoissa melko suoraan olemassa olevia kansantalouden tilinpidon tarjonta- ja käyttö­taulukoiden tuote­kategorioita. Sen sijaan pilvipalveluiden ja digitaalisten välitys­palveluiden laskemiseen ei ole olemassa yhtä selkeitä menetelmiä ja aineistoja. Näiden laskemiseen liittyy siis omat haasteensa ja uudet menetelmälliset ratkaisut.

Uusista digitaalisista tuotteista tarjonnan ja käytön osalta suurin on digitaaliset palvelut, joiden tuotos Suomessa oli 20,7 miljardia euroa vuonna 2018 (kuvio 2). Tähän tuote­kategoriaan sisältyy ICT-tavaroiden valmistus­palvelut, tietokone­ohjelmisto- ja lisensointi­palvelut, ICT-teknologiaan liittyvä konsultointi­palvelu, tiedonsiirron palvelut, ICT-tavaroiden vuokraus sekä muut ICT-palvelut. Näitä palveluita myös tuotiin 3,7 miljardin euron arvosta, jolloin kokonaistarjonta oli 24,4 miljardia euroa.

Toiseksi suurin tarjonta oli ICT-tavaroissa. Tätä selittää erityisesti tuonti, joka oli arvoltaan 6,3 miljardia euroa. Kotimaista tuotosta ICT-tavaroissa oli 1,9 miljardia euroa, mikä oli vähemmän kuin pilvipalveluissa.

ICT-tavaroihin kuuluu määritelmän mukaan tuotteet, joita käytetään ensisijaisesti digitaalisessa informaation prosessoinnissa ja kommunikaatiossa eli esimerkiksi tietotekniikkaa ja kännyköitä.

ICT-tavaroiden tuonnin varsin suuri arvo suhteessa Suomessa tuotettujen tuotteiden arvoon kuvastaa sitä, miten globaalit arvoketjut ovat siirtäneet näiden tuotteiden tuotantoa halvempiin tai paremmin kyseisten tuotteiden tuotantoon erikoistuneisiin maihin. Samalla palvelu­tuotanto on korostunut, myös digitaalisissa tuotteissa. Tämä näkyy myös siinä, että pilvipalveluita tuotettiin Suomessa enemmän kuin ICT-tavaroita jo vuonna 2018.

Pilvipalvelut voidaan jakaa karkeasti kolmeen pääluokkaan: 1) ohjelmistot palveluna (SaaS), 2) alustat palveluna (PaaS) ja 3) IT-infrastruktuuri palveluna (IaaS). Emme ole eritelleet tässä tarkemmin, miten Suomessa tuotanto jakautuu näiden välillä.

Pilvipalveluiden tuotoksen arvo oli 3 miljardia euroa, mikä on noin 0,7 prosenttia Suomen koko tuotoksesta. Pilvipalveluita taas tuotiin 500 miljoonalla eurolla. Todennäköisesti sekä tuotoksen että tuonnin arvot ovat tästä kasvaneet, sillä pilvipalveluiden käyttö on yleistynyt merkittävästi sekä yrityksillä että kotitalouksilla vuodesta 2018. 

Digitaalisten välityspalvelujen tuotoksen arvo oli noin 110 miljoonaa, mikä vastaa määritelmällisesti välityspalkkioon perustuvien digitaalisten välitys­alustojen toimialan tuotosta. On huomattava, että luku ei sisällä tuontia, jolloin kuva koko tarjonnasta jää vajaaksi. Digitaalisten välitys­palvelujen tuonti voi olla merkittävää, sillä alan suurimmat yritykset ovat ulkomaisia. Emme pystyneet laskemaan tuonnin arvoa riittävän luotettavasti käytössämme olleilla tietolähteillä.

Suurin osa digitaalisten tuotteiden käytöstä meni kotimaiseen välituote­käyttöön, joka vastasi noin puolesta koko digitaalisten tuotteiden käyttöä. Välituote­käyttö koostuu tuotanto­prosessissa panoksina kulutettujen tavaroiden ja palveluiden arvosta, lukuun ottamatta kiinteitä varoja, joiden kulutus kirjataan kiinteän pääoman kulumisena. Pilvipalveluiden tarjonnasta jopa 60 prosenttia meni välituote­käyttöön.

Eniten digitaalisia palveluita välituotteina omassa tuotannossaan käyttivät digitalisaation mahdollistavat toimialat. Nämä toimialat käyttivät 30 prosenttia kaikesta digitaalisten palveluiden välituote­käytöstä osana tuotantoaan. Seuraavaksi eniten digitaalisia palveluita käyttivät teollisuus (13 %), julkinen hallinto ja maanpuolustus (11 %) ja rahoitus- ja vakuutustoiminta (11 %). Muiden toimialojen osuus digitaalisten palveluiden välituote­käytöstä oli alle kymmenen prosenttia.

ICT-tavaroiden välituotekäytön osalta käyttö oli jakautunut selkeämmin kahden toimialan välille. ICT-tavaroita käytti omassa tuotannossaan eniten jälleen digitalisaation mahdollistavat toimialat, jotka käyttivät 29 prosenttia kaikesta ICT-tavaroiden välituote­käytöstä. Seuraavaksi eniten näitä tuotanto­panoksia käyttänyt toimiala oli teollisuus 25 prosentin osuudella. Muiden toimialojen osuus ICT-tavaroiden välituote­käytöstä oli selvästi alle 10 prosenttia per toimiala.  

Kotimainen loppukäyttö oli arvoltaan 10,9 miljardia euroa eli noin 0,8 miljardia euroa vientiä enemmän. Digitaaliset palvelut olivat merkittävin tuoteryhmä kotimaisessa loppukäytössä (6,5 miljardia euroa) ja näitä palveluita myös vietiin digitaalisista tuotteista eniten ulkomaille (6,6 miljardia euroa). (Kuvio 3)

Tässä määritellyn mukaisten ICT-tavaroiden suhteellisen vähäistä merkitystä Suomen taloudellisessa tuotannossa heijastelee myös viennin arvo, joka oli 2,5 miljardia euroa vuonna 2018 eli selvästi vähemmän kuin palveluiden viennin arvo. Pilvipalveluita taas vietiin yhden miljardin arvosta ulkomaille.  

Digitaalisten tuotteiden merkityksestä saa paremman kuvan, jos niitä verrataan osuuksina kaikista Suomen kansantaloudessa liikkuneista tuotteista (kuvio 4). Kaikkiaan noin kuusi prosenttia Suomessa tuotetuista tavaroista ja palveluista oli digitaalisia tuotteita vuonna 2018. Tämä on varsin merkittävä osuus, sillä esimerkiksi metsä- ja paperiteollisuuden tuotteiden tuotoksen osuus oli tätä pienempi.

Digitaalisten tuotteiden osuus kaikkien tuotteiden välituotekäytöstä oli 8,2 prosenttia. Vienti vastasi 11,2 prosenttia koko tavaroiden ja palveluiden viennistä ja digitaalisten tuotteiden tuonnin osuus taas oli 11,7 prosenttia koko tuonnista.

Vaikka digitaalisten tuotteiden tuonnin ja viennin osuus on samaa luokkaa, on tuonnin ja viennin rakenne kuitenkin erilainen, kuten edellä on mainittu.

Uudet digitaaliset tuotejaot eivät välttämättä täysin tavoita digitalisaation koko merkitystä fyysisissä tuotteissa, sillä on paljon tuotteita, joissa digitaalisilla ominaisuuksilla on merkittävä rooli, mutta nämä tuotteet eivät täytä tässä käytettyä ICT-tavaran määritelmää. 

Digitalisaatio on muuttanut tilaus- ja toimitustapoja

Digitalisaatio on muuttanut myös tavaroiden ja palveluiden tilaus- ja toimitustapoja taloudessa. Tämä sähköisen kaupan kehitys on kulkenut läpi toimialojen. Jotta tätä kehitystä voisi seurata, digitaalitalouden tarjonta- ja käyttötaulukoissa on uutena ulottuvuutena transaktio­tyyppi.

Transaktiotyyppi kertoo, onko tuote digitaalisesti vai ei-digitaalisesti tilattu ja/tai toimitettu. Taulukossa 3 on esitetty tilaustavan muodot digitaalitalouden tarjonta- ja käyttötaulukoissa. Haasteena on kuitenkin se, ettei tietolähteitä ole saatavilla riittävän kattavalla ja tarkalla tasolla, joten emme pystyneet tekemään laskelmia pääluokkia (A ja B) tarkemmalla tasolla.

Digitaalisella tilauksella tarkoitetaan tietokoneverkon kautta suoritettuja tavaroiden ja palvelujen tilauksia. Maksu- tai toimitustavalla ei ole merkitystä. Määritelmä poissulkee esimerkiksi tavanomaisena sähköposti­viestinä tai puhelimitse tehdyt tilaukset, mutta sisältää esimerkiksi yritysten välisessä kaupassa käytetyt EDI-tilaukset. Tämä vastaa OECD:n (2011) määritelmää sähköisestä kaupasta.

Arviomme mukaan vuonna 2018 noin 14 prosenttia Suomen talouden tuotoksesta oli digitaalisesti tilattu. Arvio lienee alakanttiin, koska esimerkiksi julkisen hallinnon tuotteille emme pystyneet laskemaan jaottelua digitaalisesti ja ei-digitaalisesti tilattuihin palveluihin. Laskelmat on tehty tuote- ja toimialatasolla.

Kotitalouksien kulutusmenoista digitaalisesti tilattujen tavaroiden ja palveluiden osuus oli noin 9 prosenttia. Tuotetasolla tarkasteltuna digitaalisesti tilattujen tuotteiden osuus oli suurimmillaan matkustamiseen, vuokraamiseen ja kulttuuriin liittyvissä tuoteluokissa.

Jaottelu toimitustavan mukaan digitaalisesti ja ei-digitaalisesti toimitettuihin on hankala. Vain palveluja voidaan toimittaa digitaalisesti. Digitaalinen toimitustapa ei koske vain ns. digitaalisia tuotteita, kuten pilvipalveluja, vaan myös esimerkiksi koulutusta ja rahapelejä.

Teoriassa jako tilaus- ja toimitustavan mukaan antaa mahdollisuuden tarkastella tuotetason tietoja hyvin monipuolisesti. Käytännössä erityisesti toimitustavan arviointi on vähäisten lähdeaineistojen takia todella vaikeaa. Siksi emme esitä arviota toimitustavasta tässä yhteydessä.

Suomen digitaalinen talous verrattuna muihin maihin

Suomen digitaalitalouden osuus koko talouden arvonlisäyksestä (7,4 %) oli suhteellisen lähellä muita maita, joissa tätä tietoa on tuotettu lähes vastaavilla menetelmillä.

Alankomaissa, joka tuotti omat digitaalisen talouden tarjonta- ja käyttötaulukkonsa – samoja OECD:n ohjeistuksia noudattaen – vuodelle 2018 oli vastaava arvonlisän osuus 8 prosenttia (CBS, 2021).

Yhdysvalloissa taas digitaali­talouden osuus arvonlisästä oli 9,4 prosenttia vuonna 2018 (BEA, 2022a). Yhdysvaltojen digitalisaation suurempi osuus ei ole varsinaisesti yllättävää, sillä maailman suurimmat digitaalisiin toimialoihin kuuluvat yritykset ovat amerikkalaisia.

Kanadassa digitaalisen talouden arvonlisäksi on laskettu 5,4 prosenttia (Statistics Canada, 2021) ja Australiassa 5,6 prosenttia (ABS, 2022) tarjonta- ja käyttötaulukkoja hyödyntäen.

Digitaalisten tuotteiden osalta Suomessa on korostunut digitaalisten palveluiden tuotanto, joiden osuus digitaalisten tuotteiden tuotoksesta oli noin 81 prosenttia. Tämä poikkeaa merkittävästi esimerkiksi Alankomaiden digitaalisten tuotteiden tuotannosta, jossa digitaalisten palveluiden osuus oli 53 prosenttia ja ICT-tavaroiden osuus jopa 28 prosenttia tuotoksesta (CBS, 2021).

Suomessa ICT-tavaroiden osuus oli vain 7 prosenttia digitaalisten tuotteiden tuotoksesta. Suomessa digitaalisten tuotteiden kysyntä ei myöskään ohjaudu yhtä vahvasti vientiin kuin Alankomaissa, jossa viennin osuus on selvästi suurin digitaalisten tuotteiden kysynnästä.

Yksittäisistä maavertailuista ei kannata tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä, etenkin kun kyseessä on maiden osalta vielä varsin kokeelliset laskelmat. Lisäksi eri mailla on käytössä hieman erilaiset määritelmät digitaalisen talouden laskemiselle. Ainoastaan Alankomailla on ollut käytössä täysin samat määritelmät kuin Suomella. Tästä huolimatta jonkinlaisen vertailukohdan ne tarjoavat Suomen digitaaliselle taloudelle.     

Jatkon kannalta olisikin mielenkiintoista jatkaa Suomen digitaalisen talouden tarjonta- ja käyttötaulukoiden menetelmällistä kehittämistä ja rakentaa aikasarjaa digitaali­taloudesta. Varsinkin, kun korona­pandemian seurauksena yleistynyt etätyö ja kasvanut kysyntä digitaalisille palveluille on korostanut digitalisaation merkitystä entisestään.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa digitaalitalous on kasvanut selvästi muuta taloutta nopeammin viime vuosina ja oli vuonna 2021 jo 10,3 prosenttia koko talouden arvonlisästä (BEA, 2022b). Viime aikoina nähty tekoälyn kehitys ja uudet sovellukset tuskin ainakaan hidastavat tätä trendiä. Tätä kehitystä olisi kiinnostavaa seurata jatkossa säännöllisesti myös Suomen osalta.

Kirjoittajat työskentelevät yliaktuaareina Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidossa.

Lähteet:

ABS (2022). https://www.abs.gov.au/articles/digital-activity-australian-economy-2020-21

Ali-Yrkkö, Jyrki, Koski, Heli, Kässi, Otto, Pajarinen, Mika, Valkonen, Tarmo, Hokkanen, Marja, Hyvönen, Noora, Koivusalo, Elina, Laaksonen, Jarno, Laitinen, Juha, Nyström, Enni (1.12.2020). “The Size of the Digital Economy in Finland and Its Impact on Taxation”. ETLA Report No 106.

BEA (2022a). https://www.bea.gov/system/files/2022-11/DigitalEconomy_2005-2021.xlsx

BEA (2022b). https://www.bea.gov/system/files/2022-11/new-and-revised-statistics-of-the-us-digital-economy-2005-2021.pdf

CBS (2021). https://www.cbs.nl/-/media/_pdf/2021/49/nl_d3_1_finalreportdigitalsuts.pdf

OECD (2011), “Guide to Measuring the Information Society”, OECD Publishing, Paris, 2011. Available at: https://dx.doi.org/10.1787/9789264113541-en

OECD (2019). Guidelines for Supply-Use tables for the Digital Economy. Organisation for Economic Co-operation and Development, Paris

Statistics Canada (2021). https://www150.statcan.gc.ca/n1/en/daily-quotidien/210420/dq210420a-eng.pdf?st=0PpJ-MPn