Yhteiskuntamme on digitalisoitunut vauhdilla viime vuosikymmeninä, ja sen seurauksena erilaiset digitaaliset alustat ovat valitettavasti tarjonneet myös uusia kanavia väkivallan harjoittamiselle. Siinä missä ikäviä kommentteja, häirintää ja uhkailua kohdattiin ennen kasvokkain, kohdataan niitä nykyisin usein anonyymisti digitaalisilla alustoilla, kuten sosiaalisessa mediassa ja sähköpostitse.

Väkivalta ja häirintä ovatkin digitalisoitumisen myötä tulleet näkyvämmiksi, kun merkittävä osa teoista tapahtuu verkossa julkisilla alustoilla. Erilaiset julkiset ja yksityiset alustat tarjoavat myös uusia väyliä lähisuhteissa tapahtuvalle väkivallalle, kuten nykyisen tai entisen parisuhdekumppanin kontrolloimiselle, häpäisemiselle ja vainoamiselle.

Digitaalisen väkivallan aiheuttamien huolien kanssa ei painita vain meillä Suomessa, vaan ilmiö seurauksineen on kasvava ongelma myös maailmanlaajuisesti: digitalisaation ulottuessa uusille elämänalueille myös väkivalta on – ikävä kyllä – löytänyt tiensä samoihin ympäristöihin.

Koska ilmiö on verraten uusi, on tietotarvekin suuri. Aihe on viime aikoina noussut myös kansainvälisten järjestöjen agendalle. Työsarkaa digitaalisen väkivallan kitkemiseksi, seurausten minimoimiseksi, uhrien auttamiseksi ja asenteiden muuttamiseksi riittää.

Nuoret käyttävät enemmän digitaalisia alustoja ja eri sovelluksia kuin heitä vanhemmat ikäryhmät ja ovat siksi myös alttiimpia niiden varjopuolille. Vaikka Suomessa iäkkäämmätkin käyttävät verraten paljon nettiä, on heidän netin käyttönsä usein hieman erilaista kuin nuorten. Iäkkäämmät käyttävät nettiä tyypillisesti asioiden hoitoon, kun nuoremmat käyttävät nettiä monimuotoisemmin. (Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö 2023.)

Tässä artikkelissa tarkastelemme digitaalista väkivaltaa Tilastokeskuksen toteuttaman Sukupuolistunut väkivalta Suomessa 2021 -tutkimuksen perusteella. Tutkimus on osa Euroopan laajuista Gender-Based Violence -hanketta. Tutkimuksen verkossa koettua digitaalista väkivaltaa ja häirintää koskevat kysymykset ovat kansallisia, joten niiden osalta ei ole mahdollista tehdä kansainvälisiä vertailuja.

Lisäksi täydennämme verkossa koetun häirinnän ja havaitun vihapuheen tarkastelua Tilastokeskuksen Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö -tilaston vastikään julkaistuilla tuoreimmilla tiedoilla.

Etenkin nuoret naiset kokeneet tai todistaneet verkossa digitaalista väkivaltaa tai häirintää 

Joka neljäs 16–74-vuotias on kokenut verkossa digitaalista väkivaltaa tai häirintää, ja peräti joka toinen todistanut sitä (kuvio 1). Yhteensä 58 prosentilla on joko omakohtaisia kokemuksia verkossa tapahtuvasta digitaalisesta väkivallasta ja häirinnästä tai niiden todistamisesta.

Naiset raportoivat sekä omakohtaisia kokemuksia että väkivallan tai häirinnän todistamista miehiä useammin.

Verkossa tapahtuvan digitaalisen väkivallan tai häirinnän kohteeksi joutumisesta sekä henkilöihin ja ihmisryhmiin kohdistuvien vihamielisten tai halventavien hyökkäysten kohtaamisesta on kysytty myös Tilastokeskuksen Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö -tutkimuksessa. Sen mukaan 8 prosenttia 16–89-vuotiaista on joutunut joskus internetissä häirinnän – kuten yksityisten tai perättömien tietojen levittämisen tai ilman lupaa jaettujen kuvien – kohteeksi. Osuus on noin prosenttiyksikön suurempi kuin vuonna 2020.

Osuus on selvästi pienempi kuin Tilastokeskuksen sukupuolistuneen väkivallan ja lähisuhdeväkivallan kokemuksia selvittävässä tutkimuksessa. Ero selittyy pääasiassa tutkimuksissa käytetyillä erilaisilla ikäryhmä- ja viiteaikarajauksilla sekä aihetta koskevien kysymysten laajuudella.

Eroista huolimatta yhteistä tutkimustuloksissa on digitaalisen verkkoväkivallan ja -häirinnän kokemusten paikantuminen erityisesti nuoriin.

Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö -tutkimuksen mukaan vuonna 2023 viidennes (21 %) 16–24-vuotiaista naisista ja hieman alle viidennes (17 %) miehistä oli joskus kokenut häirintää internetissä. Osuudet ovat kasvaneet vuodesta 2020, jolloin kokemuksia oli 18,5 prosentilla 16–24-vuotiaista naisista ja 13 prosentilla samanikäisistä miehistä.

Vastaavasti vuonna 2023 epäasiallisen internetissä tapahtuvan lähestymisen kohteeksi raportoi joutuneensa joskus elämässään 17 prosenttia 16–89-vuotiaista. Osuus on kasvanut vuodesta 2020, jolloin epäasiallista lähestymistä oli internetissä kohdannut 13 %. Vuoden 2023 tietojen perusteella naiset (23 %) ovat kohdanneet epäasiallista lähestymistä selvästi miehiä (11 %) useammin.

Nuoret olivat kohdanneet epäasiallista lähestymistä internetissä eniten: 16–24-vuotiaista naisista 57 prosenttia ja miehistä 18 prosenttia. Osuudet ovat selvästi suurempia kuin muutama vuosi aiemmin: vuonna 2020 vastaavan ikäisistä naisista epäasiallista lähestymistä oli kohdannut 50 prosenttia naisista ja 15 prosenttia miehistä. (Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö.)

Sukupuolistunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa 2021 -tutkimuksen mukaan alle 35-vuotiailla verkossa tapahtuvan digitaalisen väkivallan tai häirinnän kokemuksia oli selvästi useammin kuin sitä vanhemmilla ikäryhmillä. Naiset olivat kokeneet tai todistaneet digitaalista väkivaltaa ja häirintää verkossa miehiä enemmän kaikissa muissa paitsi 55-vuotiaiden ja sitä vanhempien ikäryhmässä. (Kuvio 2.)

Verkossa koetulla väkivallalla usein yhteys muuhun väkivaltaan 

Toisinaan verkossa koettu digitaalinen väkivalta ja häirintä on vain yksi arjessa muutenkin koetun väkivallan ilmenemismuoto. Tämä on tyypillistä erityisesti parisuhdeväkivallassa, joka usein ulottuu uhrin kaikille elämän osa-alueille, verkossa vietetty aika mukaan lukien.

Sukupuolistunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa 2021 -tutkimuksen mukaan kaikista parisuhteessa joskus olleista 16–74-vuotiaista naisista 12 prosenttia ja miehistä 6 prosenttia on joutunut verkossa nykyisen tai entisen kumppaninsa tekemän väkivallan tai häirinnän kohteeksi. Heistä suurin osa (naisista 91 %, miehistä 81 %) kertoi kokeneensa joskus elämässään myös entisen tai nykyisen kumppaninsa tekemää henkistä väkivaltaa.

Uhkailukokemuksista raportoi niin ikään suuri osa (naisista 70 %, miehistä 46 %), kuten myös kumppanin tekemästä fyysisestä tai seksuaalisesta väkivallasta, jota oli kokenut 72 prosenttia kumppanin verkossa tekemän väkivallan tai häirinnän kohteeksi joutuneista naisista ja 70 prosenttia miehistä.

Lisäksi useampi kuin joka toinen kumppanin tekemää verkkoväkivaltaa tai -häirintää kokenut (naisista 56 %, miehistä 54 %) raportoi joutuneensa elämänsä aikana myös kumppanin tekemän vainoamisen kohteeksi.

Vainoamiskokemukset kytkeytyvätkin usein suoraan verkossa koettuun väkivaltaan ja häirintään. Vainoaminen pitää tyypillisesti sisällään verkossa tapahtuvan väkivallan ja häirinnän lisäksi myös muuta digitaalista väkivaltaa, kuten älypuhelinsovellusten kautta tapahtuvaa seurantaa ja tarkkailua sekä eri välineillä toteutettuja toistuvia ei-toivottuja yhteydenottoja uhrille, hänen läheisilleen tai muille uhrin elämän ja toimeentulon kannalta olennaisille tahoille, kuten työnantajalle tai asiakkaille.

Digitaalista väkivaltaa koetaan eniten vapaa-ajalla perhe- tai sukulaisuussuhteen ulkopuolella 

Sukupuolistunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa 2021 -tutkimuksessa vastaajilta kysyttiin, missä ympäristöissä he olivat kokeneet verkossa tapahtuvaa väkivaltaa tai häirintää. Naisilla kokemuksia oli – luottamustehtävää tai siihen hakemista lukuun ottamatta – kaikissa eri tapahtumaympäristöissä useammin kuin miehillä (kuvio 3).

Yleisimmin digitaalista väkivaltaa tai häirintää koettiin vapaa-ajalla, perhe- tai sukulaisuussuhteen ulkopuolella: naisista kokemuksia oli 14 prosentilla ja miehistä 13 prosentilla.

Seuraavaksi tyypillisintä oli kokea digitaalista väkivaltaa työssä. Sitä oli kokenut joka kymmenes, naiset (12 %) hieman miehiä (10 %) useammin.

Useampi kuin joka kymmenes nainen kokee parisuhteessa verkkoväkivaltaa tai -häirintää

Naiset kokevat verkossa tapahtuvaa digitaalista väkivaltaa tai häirintää useammin läheistensä taholta kuin miehet. Useampi kuin joka kymmenes (12 %) nainen kertoi kokeneensa digitaalista väkivaltaa parisuhteessa joko nykyisen tai entisen kumppanin taholta. Miehillä parisuhteeseen liittyvää digitaalista väkivaltaa esiintyi selvästi vähemmän (6 %).

Myös muiden perheenjäsenten tai sukulaisten taholta verkossa koettu digitaalinen väkivalta tai häirintä oli selvästi tyypillisempää naisille kuin miehille. Lähes joka kymmenes (9 %) nainen oli kohdannut verkkoväkivaltaa tai -häirintää nykyisen tai entisen perheenjäsenen tai sukulaisten taholta, miehistä 3 prosenttia.

Opiskeluissa digitaalista väkivaltaa tai häirintää verkossa kokeneiden naisten ja miesten välillä ei ollut juurikaan eroa: sitä oli kokenut 7 prosenttia naisista ja 6 prosenttia miehistä. 

Miehille enemmän epäasiallisia julkisia kommentteja, naisille epäasiallisia yksityisviestejä 

Yleisin verkossa koetun digitaalisen väkivallan tai häirinnän muoto olivat epäasialliset julkiset kommentit (kuvio 4), joita miehet kertoivat saaneensa naisia useammin: miehistä 55 prosenttia ja naisista 45 prosenttia kertoi saaneensa tällaisia julkisia kommentteja. 

Toiseksi yleisin verkossa tapahtuvan digitaalisen väkivallan tai häirinnän muoto olivat yksityisviestinä saadut epäasialliset kommentit, joita oli saatu joko itse tai tiedettiin tuttavan saaneen. Tämä muoto oli naisilla yleisin, ja naiset (48 %) myös raportoivat siitä selvästi useammin kuin miehet (34 %).

Naiset kohtasivat fyysistä uhkaa miehiä useammin. Verkossa digitaalista väkivaltaa tai häirintää kokeneista naisista 16 prosenttia kertoi kohdanneensa fyysistä uhkaa itseä tai läheisiä kohtaan, mikä tarkoitti esimerkiksi tappamisella tai raiskauksella uhkaamista. Tällaiset kokemukset voivat olla erityisen haavoittavia; ne voivat aiheuttaa pitkäaikaista pelkoa ja turvattomuutta sekä huolta läheisten turvallisuudesta (vrt. Lakeus, 2021).

Miehet (17 %) kertoivat maalittamisen kokemuksista naisia (10 %) useammin. Muita verkossa tapahtuvan digitaalisen väkivallan ja häirinnän ilmenemismuotoja oli kohdannut 29 prosenttia naisista ja 26 prosenttia miehistä.

Eniten vihapuhetta verkossa havaitsevat nuoret 

Seuraavassa tarkastellaan 16–89-vuotiaiden sosiaalisessa mediassa tai uutissivustoilla tekemiä havaintoja sellaisista vihamielisistä tai halventavista viesteistä, joilla hyökätään ihmisryhmiä tai henkilöitä vastaan. Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö -tutkimukseen.

Tällaisia vihamielisiä tai halventavia viestejä on kyseisen tutkimuksen mukaan nähnyt 42 prosenttia 16–89-vuotiaista viimeisten kolmen kuukauden aikana. Naisista näitä havaintoja oli 44 prosentilla ja miehistä 40 prosentilla.

Nuorilla havaintoja vihamielisistä tai halventavista viesteistä oli eniten. Alle 25-vuotiaista naisista peräti 78 prosenttia ja miehistä 61 prosenttia oli havainnut tällaisia viestejä.

Mitä vanhemmasta ikäryhmästä oli kyse, sitä harvemmalla havaintoja oli. 65–74-vuotiaista havaintoja oli noin joka neljännellä, hieman useammalla naisella kuin miehellä.

Vastaajilta tiedusteltiin myös perustetta, jolla nähdyissä viesteissä oli hyökätty henkilöitä tai ihmisryhmiä vastaan. Yleisin syy oli poliittiset tai yhteiskunnalliset näkemykset, joista raportoi noin kolmannes 16–89-vuotiaista. Sukupuolten välillä ei ollut tässä juurikaan eroa.

Etnisen tai rodullisen taustan koki perusteeksi näkemissään viesteissä 22 prosenttia sekä naisista että miehistä. Seksuaalisen suuntautumisen ilmoitti perusteeksi 22 prosenttia naisista ja 18 prosenttia miehistä, ja 19 prosenttia naisista ja 15 prosenttia miehistä ilmoitti sukupuolen olleen peruste heidän näkemissään viesteissä.

Uskonnon arvioi perusteeksi 16 prosenttia naisista ja 15 prosenttia miehistä. Vammaisuus oli nähdyissä viesteissä perusteena harvimmin: naisista 7 prosenttia ja miehistä 6 prosenttia ilmoitti sen olleen perusteena viesteissä, jolla henkilöä tai ihmisryhmää vastaan oli hyökätty. 

Digitaaliseen väkivaltaan liittyy vainoamista – kokemuksia joka neljännellä 

Kuten aiemmin todettiin, entisen tai nykyisen parisuhdekumppanin taholta koettuun verkossa tapahtuvaan digitaaliseen väkivaltaan ja häirintään liittyy usein myös kokemuksia vainoamisesta. Kumppanin tekemän verkkoväkivallan tai -häirinnän kohteeksi joutuneista yli puolet (naisista 56 %, miehistä 54 %) on kokenut myös vainoamista kumppaninsa taholta.

Vuodesta 2014 alkaen vainoaminen on ollut Suomessa rikos. Rikoslain (879/2013) mukaan vainoamisella tarkoitetaan ei-toivottuja jatkuvia yhteydenottoja, uhkailua, seuraamista, tarkkailua tai vastaavaa häirintää. Vainoaminen aiheuttaa uhrille pelkoa ja ahdistusta.

Vainoaminen ei aina tapahdu yksinomaan verkossa tai teknologian välityksellä, mutta se on mukana tarkastelussa, sillä yhä useammin digitaaliset laitteet ovat vainoamisen keskeinen väline. Ne tarjoavat vainoajalle monipuolisesti erilaisia kanavia ja keinoja vainon harjoittamiseen.

Vainoaja voi olla tuttu tai tuntematon henkilö, mutta yleisimmin vainoaminen liittyy parisuhteeseen. Usein eron jälkeen koettu vaino liittyy parisuhteen aikana esiintyneeseen väkivaltaan – vainon piirteitä on kuitenkin voinut olla jo tuolloin. Tyypillisesti vainon kohteena on nainen ja vainoaja on mies. (Naistenlinja.fi/vainoaminen)

Sukupuolistunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa 2021 -tutkimus tukee aikaisempia havaintoja. Tulosten perusteella naiset kohtaavat vainoamista useammin kuin miehet (kuvio 5). Lähes joka kolmas (30 %) 16–74-vuotias nainen on kohdannut vainoamista ja 18–74-vuotiaista miehistäkin lähes joka viides (19 %).

Kaikista parisuhteessa joskus olleista naisista 8 prosenttia ja miehistä 3 prosenttia on kohdannut vainoamista nykyisen tai entisen kumppaninsa taholta. Vainoamista tehneistä kumppaneista 96 prosenttia on entisiä kumppaneita.

Naisilla yleisin vainoamisen muoto on ei-toivottujen viestien ja lahjojen saaminen, niitä kertoi saaneensa lähes joka viides (18 %) nainen. Tyypillistä on myös joutua seuraamisen tai tarkkailun kohteeksi, saada loukkaavia tai nolostuttavia kommentteja julkisesti tai saada törkeitä, uhkaavia tai hiljaisia puheluita. Joka kymmenes (11 %) nainen on joutunut tällaisen vainoamisen kohteeksi.

Joka kymmenes nainen kertoi joutuneensa jatkuvien kontaktiyritysten kohteeksi tai kohdanneensa odottelua kodin, koulun tai työpaikan ulkopuolella. Sen sijaan melko harva (3 %) on kohdannut ei-toivottua kuvien, videoiden tai arkaluontoisten tietojen julkaisemista. Yhtä harva on joutunut kohtaamaan oman tai läheisten omaisuuden tai lemmikkien vahingoittamista.

Tulosten perusteella miehet saavat julkisesti esitettyjä loukkaavia tai nolostuttavia kommentteja miltei yhtä usein kuin naiset (naiset 11 %, miehet 10 %). Harvempi kuin joka kymmenes mies on saanut ei-toivottuja viestejä ja lahjoja (7 %) tai törkeitä, uhkaavia tai hiljaisia puheluita (6 %).

Miehet (4 %) kohtaavat naisia harvemmin seuraamista ja tarkkailua sekä jatkuvia kontaktiyrityksiä tai odottelua kodin, koulun tai työpaikan ulkopuolella. Sen sijaan oman tai läheisten omaisuuden tai lemmikkien vahingoittamista miehet (4 %) kohtasivat jopa hieman useammin kuin naiset. Ei-toivotun kuvien, videoiden tai arkaluontoisten tietojen julkaisun kohteeksi miehet ovat joutuneen melko harvoin (2 %).

Läheisten ja erityisesti kumppanin harjoittama vainoaminen on uhrin kannalta hyvin haavoittavaa, sillä tekijän tuntiessa uhrin ja tämän läheiset on hänellä käytössään yksityiskohtaistakin tietoa, jolta uhrin voi olla vaikea suojautua. Toisinaan vaino voi myös eskaloitua fyysiseksi väkivallaksi ja johtaa äärimmillään jopa kuolemaan. (Naisten Linja.)

Digitaalisella väkivallalla on seurauksia sekä kokeneille että todistaneille

Digitaalisella väkivallalla on seurauksia – vakaviakin. Oleellista on se, että omakohtaisten kokemusten lisäksi myös digitaalisen väkivallan todistamisella on kielteisiä vaikutuksia. Naiset kertoivat sekä itse koetun digitaalisen verkkoväkivallan ja -häirinnän että sen todistamisen vaikuttaneen heidän toimintaansa selvästi enemmän kuin miehet. (Kuvio 6.)

Kun digitaalista väkivaltaa tai häirintää verkossa kokeista naisista 72 prosenttia raportoi vähintään yhdestä seurauksesta, väkivaltaa todistaneista naisista seurauksista raportoi peräti 76 prosenttia. Digitaalista verkkoväkivaltaa kokeneista (56 %) ja sitä todistaneista (55 %) miehistä reilu puolet raportoi vähintään yhdestä seurauksesta.  

Naisille oli tyypillisempää rajoittaa osallistumistaan online- ja sosiaalisen median keskusteluihin kohdattuaan verkossa digitaalista väkivaltaa. Osallistumistaan online- tai somekeskusteluun kertoi vähentäneensä tai rajoittaneensa 39 prosenttia digitaalista väkivaltaa kokeneista tai sitä todistaneista naisista. Miehillä vastaava osuus oli 29 prosenttia.

Naiset olivat miehiä useammin myös muuttaneet viestintänsä tyyliä. Omien viestien tyyliä tai sävyä oli muuttanut 23 prosenttia naisista ja 15 prosenttia miehistä. Huomionarvoista on myös se, että kolmannes väkivaltaa tai häirintää verkossa todistaneista on vähentänyt osallistumistaan keskusteluihin.

Naisille psyykkinen oireilu verkossa tapahtuvan digitaalisen väkivallan tai häirinnän seurauksena oli selvästi tyypillisempää kuin miehille: lähes neljännes (23 %) naisista kertoi saaneensa psyykkisiä oireita, kuten unettomuutta, stressiä, ahdistuneisuutta tai pelkoa – miehistä vain 15 prosenttia.

Lähes viidennes (18 %) verkossa digitaalista väkivaltaa ja häirintää kokeneista tai todistaneista naisista on lopettanut kokonaan kyseisen alustan käytön; miehistä näin oli toiminut selvästi harvempi (13 %).

Vain harvat raportoivat kokemastaan väkivallasta. Ainostaan 6 prosenttia verkossa digitaalista väkivaltaa tai häirintää kokeneista naisista ja 5 prosenttia miehistä oli kertonut asiasta poliisille tai tietosuojavaltuutetulle.  

Avun hakeminen esimerkiksi työpaikalta, ystäviltä, organisaatioista, sosiaali- ja terveyspalveluista oli melko harvinaista. Naiset (5 %) hakivat apua kuitenkin hieman useammin kuin miehet (2 %).

Toisinaan väkivallan kokeminen verkossa rajoittaa myös työntekoa; se voi vaikuttaa halukkuuteen toimia työtehtävässä, virassa tai luottamustehtävässä tai estää hakemasta sitä. Verkossa väkivaltaa tai häirintää kokeneista naisista 5 prosenttia ja miehistä 3 prosenttia kertoi luopuneensa tai kieltäytyneensä virasta tai pidättäytyneensä hakemasta sitä.

Passivoitumista, harkintaa, huolta ja pelkoa – joskus myös aktivoitumista 

Sukupuolistunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa 2021 -tutkimuksessa digitaalista väkivaltaa ja häirintää kokeneita tai todistaneita pyydettiin kuvaamaan toiminnassaan tapahtuneita muutoksia tarkemmin. Sekä verkkoväkivallan ja -häirinnän kokeminen että niiden todistaminen herätti paljon tunteita: pahaa mieltä, huolta, hämmennystä, pettymystä, surua, sääliä, ärtymystä tai suuttumusta ja myötätuntoa.

Avovastauksissa näkyi yhtäältä passivoituminen keskusteluihin osallistumisessa ja pyrkimys olla välittämättä koetusta tai havaitusta häirinnästä. Toisaalta häirinnän kokeminen tai sen todistaminen sai joskus aikaan aktivoitumista sekä itsensä suojelemiseksi että asiaan puuttumiseksi ja uhrien suojelemiseksi. Moni kertoi pyrkineensä lisäämään omaa tietämystään aiheesta.

Toimintaa verkossa myös harkittiin aiempaa tarkemmin eikä henkilökohtaisia asioita enää välttämättä jaettu. Yksityisyyttä oli lisätty tiliasetuksia muuttamalla, asettamalla estoja, vaihtamalla salasanoja ja salaamalla yhteystiedot. Viestien tyylin tai sävyn muuttamisen ohella digitaalinen väkivalta oli vaikuttanut myös ulkoisen olemuksen muuttamiseen verkossa saadun negatiivisen palautteen takia.

Digitaalisen väkivallan uhreista oltiin huolissaan, heitä pyrittiin auttamaan ja tukemaan. Häirintään pyrittiin myös puuttumaan, esimerkiksi raportoimalla asiasta palvelun ylläpitäjälle tai moderaattorille ja ilmiantamalla tilejä. Vastaajat kertoivat keskustelleensa asianosaisten ja auttavan tahon kanssa, neuvoneensa rikosilmoituksen tekemiseen sekä osallistuneensa häirinnän vastaiseen keskusteluun aktiivisesti.

Verkossa digitaalista väkivaltaa tai häirintää todistaneet kertoivat myös kokevansa pelkoa siitä, että joutuisivat itse vastaavan häirinnän kohteeksi. Myös julkisuuden henkilöiden kohtaama digitaalinen väkivalta kosketti vastaajia, vaikka uhria ei henkilökohtaisesti tunnetukaan.

Digitaalinen väkivalta uhkaa kaventaa keskustelua ja murentaa demokratiaa

Digitaalinen väkivalta on kasvava ongelma, jolla on kauaskantoisia seurauksia sitä kokeneille ja todistaneille mutta myös laajemmin yhteiskuntaan, mikäli enää ei uskalleta osallistua keskusteluun eikä hakeutua julkisiin tehtäviin tai virkoihin. Mikäli osan ääni näin hiljenee tai se hiljennetään, vaarana on yhteiskunnallisen keskustelun ja siihen osallistuvan joukon kaventuminen. Tällöin uhka demokratialle on ilmeinen.

Digitaalinen väkivalta aiheuttaa myös pelkoa ja turvattomuutta sekä huolta omasta ja läheisten turvallisuudesta.

Kyseessä on globaali ilmiö, jota on nostettu esiin myös kansainvälisten järjestöjen taholta (esim. YK, UN Women, EU). Ilmiön seurantaa ja siihen puuttumista varten pyritään luomaan niin kansallisia kuin kansainvälisiäkin käytäntöjä yhdessä eri toimijoiden kesken.

Tilastot ja syvemmälle aiheeseen pureutuva tutkimus ovat ensiarvoisen tärkeitä, jotta digitaaliseen väkivaltaan voidaan puuttua. Viime aikoina sekä tilastotieto että tutkimus ovat ilahduttavasti lisääntyneet – rahoituksella on tässä toki merkityksensä – mutta säännöllistä tilastotietoa ja lisää tutkimusta tarvitaan, samoin niistä viestimistä.

Sukupuolistunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa -tutkimuksen aineisto tulee Tilastokeskuksen tutkijapalveluiden kautta tutkijoiden käyttöön lähiaikoina. Monipuolisen aineiston toivotaan poikivan uutta ja tärkeää tutkimusta aiheesta.

Tilastokeskus jatkaa digitaaliseen väkivaltaan liittyvien tietojen analysointia ja tulosten julkaisua. Jatkossa tarkastellaan esimerkiksi digitaalisen väkivallan kokemista työelämässä.

Henna Attila työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen tiedonkeruupalveluissa ja Marjut Pietiläinen erikoistutkijana Tilastokeskuksen yhteiskuntatilastoissa väestö, oikeus ja yhdenvertaisuus -ryhmässä.

Lähteitä:

Lakeus, Mari (2021) Verkkohäirintä on vakava uhka demokratialle. Riku blogi 23.4.2021

Tilastokeskus, Sukupuolistunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa 2021, loppuraportti

Tilastokeskus, Sukupuolistunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta -teemasivu

Tilastokeskus, Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö