Vuonna 2021 Suomessa asui lähes 390 000 ulkomaalais­taustaista henkilöä, jotka ovat syntyneet muualla kuin Suomessa. Erilaisista kulttuuri­taustoista tulevien työntekijöiden myötä työelämä mon­imuotoistuu. Osaamisen kehittäminen vaatii toisaalta perehtymis­vaiheessa uudenlaisia panostuksia, mutta samalla se voi myös tuoda uudenlaista osaamista työmarkkinoille.

Osaamisresurssien määrittely ja mittaaminen ei ole aina helppoa. Tietyt perustaidot on kuitenkin oltava, jotta työtä voi tehdä. Osaamiseen vaikuttavat myös mielenkiinnon kohteet ja persoonalliset valmiudet, ongelman­ratkaisukyky, sosiaaliset taidot ja sopeutumis­kyky. Opittavia asioita ovat organisaatio-osaaminen sekä substanssi­osaaminen. (Jääskeläinen, 2006).

Tilastokeskus keräsi vuonna 2021 kyselyaineistoa ulkomailla syntyneiden työmarkkina­tilanteesta (ks. tutkimuksesta tarkemmin artikkelin lopussa). Kyselyssä vastaajia pyydettiin myös arvioimaan nykyisessä työssä vaadittavaa osaamista suhteessa entiseen työhön. Tässä esitellään tuloksia ulkomailla syntyneiden osaamisesta, kielitaidosta, koulutuksesta ja työllistymisen esteistä. Artikkeli keskittyy työllisiin maahanmuuttajiin, jotka olivat töissä myös ennen Suomeen muuttamista. Erityisesti tarkastelen sitä, kuinka suuri osa maahanmuuttajista kokee tekevänsä vähemmän osaamista vaativaa työtä Suomessa verrattuna aiempaan työhönsä ulkomailla.

Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että suomalais­taustaiseen väestöön verrattuna maahanmuuttajat ovat useammin koulutusta vastaamattomassa työssä tai että heidän osaamistaan ei tunnisteta ja heidän on vaikea edetä koulutustaan ja kykyjään vastaavaan työhön (Luukko, 2017; OKM, 2017; Toivanen ym., 2018). 

Joka viides on tehnyt vaativampaa työtä aiemmin

Tässä tutkimuksessa osaamisella tarkoitetaan kaikkea koulutuksessa, harjoittelussa tai työssä saatua tietoa ja kokemusta. Vastaajaa pyydettiin vertaamaan nykyistä työtään vaadittavan osaamisen suhteen siihen työhön, jota hän teki ennen Suomeen muuttoaan.

Aineiston nuorimmassa ikäryhmässä, 15−24-vuotiaissa, oli hyvin vähän niitä, jotka olivat olleet töissä ennen Suomeen muuttoa, ja 65-74-vuotiaissa taas on enää vähän työllisiä. Sen vuoksi tässä artikkelissa tarkastellaan 25−64-vuotiaiden osaamista.

Ulkomailla syntyneistä 25−64-vuotiaista ulkomaalais­taustaisista työllisistä vajaa 30 prosenttia ei ollut ollut töissä ennen Suomeen muuttamista. Heitä, jotka olivat olleet töissä sekä lähtömaassa että Suomessa, pyydettiin arvioimaan osaamis­tasoaan nykyisessä työssään Suomessa verrattuna edelliseen työhönsä ulkomailla. Tästä joukosta 44 prosenttia piti nykyisen työnsä osaamis­vaatimuksia korkeampina kuin entisen työnsä. Reilu viidennes puolestaan oli sitä mieltä, että osaamista vaaditaan nykyisessä työssä vähemmän kuin entisessä työssä: naisista näin arvioi joka viides ja miehistä lähes joka neljäs (kuvio 1).

Nuorimmasta ikäryhmästä, 25-34-vuotiaista, puolet oli sitä mieltä, että nykyinen työ vaatii entistä työtä enemmän osaamista.

Mitä vanhemmasta ikäryhmästä on kyse, sitä harvempi piti nykyisen työnsä vaatimustasoa korkeampana. Vanhimmasta ikäryhmästä tätä mieltä oli joka kolmas. Toisaalta tämä 55−64-vuotiaiden ikäryhmä piti muita ikäryhmiä useammin työn vaatimuksia matalampina nyt kuin työssään ennen Suomeen muuttamista. Heistä useampi kuin joka neljäs ja muista ikäryhmistä keskimäärin joka viides sanoi nykyisen työnsä vaativan vähemmän osaamista.

Nuorempien työkokemus on todennäköisesti ollut vielä vähäistä ennen Suomeen muuttamista, ja osa on vielä suorittanut jonkin uuden tutkinnon Suomessa.

Vanhimmalla ikäryhmällä taas voi olla jo pitkä työura, josta on kertynyt kokemusta ja osaamista.

Ulkomainen korkea-asteen tutkinto ei aina avaa oikeita ovia

Ulkomailla syntyneistä ulkomaalais­taustaisista 25−64-vuotiaista työllisistä 41 prosentilla oli vähintään alempaa ammatti­korkeakoulua vastaava tutkinto, naisilla lähes yhtä usein kuin miehillä. Sen sijaan naisilla oli enemmän toisen asteen tutkintoja suhteessa miehiin. Tämän ikäisistä noin 10 prosentilla ei ollut peruskoulun jälkeistä tutkintoa.

Koulutustasotieto perustuu ensisijaisesti tutkinto­rekisteriin. Mikäli tutkinto on suoritettu ulkomailla eikä sitä ole merkitty tutkinto­rekisteriin, koulutustietona on käytetty kyselyssä itse ilmoitettua tutkintotietoa.

Ulkomailla syntyneet 25−64-vuotiaat ulkomaalais­taustaiset olivat suorittaneet korkeimman koulutuksensa tai tutkintonsa useammin ulkomailla (67 %) kuin Suomessa (33 %). Yleissivistävä koulutus ja ammatti­tutkinnot oli useimmiten suoritettu ulkomailla, kun taas korkea-asteen tutkinnoista lähes puolet oli suoritettu Suomessa. Tilanne oli sama miehillä ja naisilla.

Ylioppilastutkinnon tai ammattitutkinnon (ISCED 3-4) sekä ammatillisen opistoasteen tai korkeakoulu­tutkinnon (ISCED 5-8) suorittaneista joka neljäs piti nykyisen työnsä osaamistasoa matalampana kuin entisen työnsä (kuvio 2).

Tutkintonsa Suomessa suorittaneet olivat ulkomailla tutkintonsa suorittaneita useammin sitä mieltä, että osaamistaso oli nykyisessä työssä korkeampi kuin ennen Suomeen muuttamista. Koska nimenomaan korkea-asteen tutkintoja on suoritettu paljon Suomessa, on useimmiten luonnollista, että uusi työ Suomessa on osaamis­tasoltaan haastavampaa kuin ennen tutkinnon suorittamista.

Kuitenkin kannattaa panna merkille, että ulkomailla korkea-asteen tutkinnon (ISCED 5-8) suorittaneista lähes joka kolmas oli sitä mieltä, että aiemmassa työssä ulkomailla vaadittiin enemmän osaamista kuin nykyisessä työssä Suomessa.

Osaamista taustamaan perusteella tarkasteltaessa havaittiin, että erityisesti Lähi-idästä ja Afrikasta kotoisin olevat pitivät nykyisen työnsä vaatimaa osaamistasoa matalampana aiempaan työhönsä verrattuna kuin muista maista kotoisin olevat. Muista maista tulevista vajaa viidesosa oli sitä mieltä, että nykyinen työ Suomessa on vähemmän vaativaa, mutta jopa 37 prosenttia Lähi-itä- ja Afrikka-taustaisista oli tätä mieltä.

Kuitenkin Lähi-idästä ja Afrikasta kotoisin olevat olivat suorittaneet useammin tutkintonsa Suomessa kuin muut tarkasteltavan ryhmän ulkomaalais­taustaiset keskimäärin. Aineiston perusteella ei pysty analysoimaan tarkemmin syitä tähän tutkintojen ja osaamistason ristiriitaan. Yksi mahdollinen syy voisi olla esimerkiksi se, että heidän aiempaa tutkintoaan ei ole tunnustettu Suomessa ja he ovat suorittaneet lähtömaataan alemman tutkinnon Suomessa työllistyäkseen helpommin. Toinen mahdollinen syy voisi löytyä syrjinnästä. Lähi-itä- ja Afrikka-taustaiset ovat kokeneet nykyisessä työssään enemmän syrjintää muihin verrattuna.

Tutkimuksessa kysyttiin myös Suomeen muuttamisen tärkeintä syytä. Yleensä työn takia Suomeen tulleiden työ vastasi hyvin vaativuudeltaan aiempaa työtä tai vaati jopa enemmän osaamista.

Sen sijaan niistä, joilla Suomeen muuton syynä oli perhesyyt, pakolaisuus tai opiskelu, neljäsosa piti nykyisen työnsä osaamistasoa matalampana kuin entisen työnsä ulkomailla.

Puutteellinen kielitaito suurin este työn löytämiselle

Ennen Suomeen muuttamista harva ulkomaalais­taustainen puhui suomea tai ruotsia: yli 90 prosenttia ei puhunut kumpaakaan kieltä tai oli korkeintaan aloittelija. Tutkimushetkellä korkeintaan aloittelijan tasolla suomen tai ruotsin puhumisessa heistä oli 29 prosenttia eli suurin osa puhuu nyt oman arvionsa mukaan suomea tai ruotsia vähintään keskitasoisesti.

Kielitaidon itsearvioinnin on aiemmin todettu vastaavan melko hyvin UTH-tutkimuksen haastattelijoiden arviota vastaajien kielitaidosta (Nieminen & Larja, 2015) sekä yleisessä kielitutkinnossa mitatun kielitaidon tuloksia (Tarnanen ja Pöyhönen, 2011). Korkeintaan toisen asteen tutkinnon suorittaneista 77 prosenttia piti kielitaitoaan vähintään keskitasoisena, kun taas korkea-asteen tutkinnon suorittaneista 62 prosenttia.

Naisten suomen tai ruotsin kielen taito oli parempi kuin miesten. Naisista viidesosa oli sellaisia, jotka eivät puhuneet suomea tai ruotsia lainkaan tai olivat aloittelijoita. Miehistä useampi kuin joka kolmas oli korkeintaan aloittelija. Työllistymistä ajatellen hyvää kielitaitoa vaaditaan erityisesti asiantuntija-ammateissa sekä toimisto- ja asiakaspalvelu­työssä. Aiemmin on havaittu, että naiset ovat miehiä yleisemmin sellaisissa töissä, joissa työllistyminen edellyttää suomen tai ruotsin kielen taitoa, esimerkiksi koulutus- ja hoiva-ala. (Sutela, 2016).

Luonnollisesti kielitaito paranee Suomessa asumisen myötä. Alle viisi vuotta Suomessa asuneista suuri osa oli aloittelijoita. Yli 10 vuotta maassa asuneista kielitaito oli vähintään keskitasoista 80 prosentilla. Suurin osa oli osallistunut joko suomen tai ruotsin kielen kielikurssille Suomeen muutettuaan tai osasi jo jompaa kumpaa kieltä tarpeeksi hyvin. Neljäsosa 25−64-vuotiaista maahanmuuttajista kuitenkin kertoi, että ei ollut osallistunut kielikurssille.

Suomeen muuttamisen jälkeen valtaosa maahanmuuttajista oli etsinyt töitä. Tarkasteltavasta joukosta eli 25−64-vuotiaista työllisistä, jotka olivat olleet töissä myös ennen Suomeen muuttamista, enemmistö ei ollut kokenut mitään erityisiä ongelmia työn löytämisessä. Noin joka kolmas oli kokenut työn löytämisessä vaikeuksia.

Korkea-asteen tutkinnon suorittaneilla oli vaikeuksia koulutustaan vastaavan työn löytämisessä enemmän kuin vähemmin koulutetuilla.

Koulutuksesta riippumatta maahanmuuttajat mainitsivat useimmin syyksi työn löytämis­vaikeuksille puutteet suomen tai ruotsin kielitaidossa. Yli puolet niistä, joilla oli ollut vaikeuksia työn löytämisessä, koki puutteellisen kielitaidon olleen merkittävin este työn saamiselle. Kuitenkin myös syrjintää kokeneita oli paljon. (Kuvio 3)

Miehet mainitsivat kielitaidon puutteet ja syrjinnän syntyperän vuoksi hieman naisia useammin. Kielitaito­puutteet työn löytämisen suurimpana esteenä maininneista reilu kolmannes piti nykyisen työnsä osaamis­vaatimuksia korkeampina ja yhtä suuri osa matalampina entiseen työhön verrattuna.

Kielitaidon puutteet eivät olleet niin usein työn löytämisen esteenä korkea-asteen tutkinnon suorittaneilla kuin toisen asteen tutkinnon suorittaneilla. Tämä voi johtua siitä, että esimerkiksi IT-alan tai kansainvälisten yritysten erityisasiantuntija­tehtävissä ei aina edellytetä suomen kielen taitoa vaan työkielenä voi olla englanti.

Kuitenkin myös korkea-asteen tutkinnon suorittaneista puolet piti kielitaito­puutteita suurimpana esteenä työn löytämiselle. Oman suomen tai ruotsin kielen taitonsa vähintään keskitasoiseksi arvioivista 54 prosenttia piti kielitaidon puutteita tärkeimpänä syynä työn löytämis­vaikeuksiin. Heikommaksi oman kielitaitonsa arvioineista 59 prosenttia oli tätä mieltä.

Tilanne ennallaan – onko muutosta luvassa?

Enemmistö työllisistä maahanmuuttajista pitää siis nykyisen työnsä vaatimaa osaamistasoa korkeampana tai samantasoisena kuin aiemmin ulkomailla tekemänsä työn.

Kuitenkin reilu viidennes kokee nykyisen työnsä osaamistason matalammaksi suhteessa aiempaan. Tällä perusteella voisi miettiä, onko tämän joukon osaamista hyödynnetty niin hyvin kuin mitä olisi mahdollista. Olisiko tässä joukossa työvoima­potentiaalia vaativampiin töihin?

Tämän tutkimuksen perusteella Lähi-idästä ja Afrikasta lähtöisin olevista työntekijöistä merkittävä osa kokee nykyisen työnsä osaamistason matalammaksi kuin aiemman työnsä ulkomailla. Samansuuntaisia havaintoja on tehty jo aiemmin ylikouluttautuneisuuden suhteen. Niiden mukaan erityisesti Saharan eteläpuolisen Afrikan maista lähtöisin olevat työntekijät olivat ylikouluttautuneita työhönsä sekä subjektiivisen arvion että objektiivisen mittarin mukaan. (Luukko, 2017).

Tässä tutkimuksessa osaamisvaatimuksia pystyttiin tarkastelemaan muun muassa koulutuksen ja kielitaidon avulla. Tämän aineiston perusteella ei ollut mahdollista tarkastella yksilön muita ominaisuuksia, sosiaalisia verkostoja tai kulttuurista tietämystä eikä ammattialoittaista osaamista. Kuitenkin voidaan arvioida, että maahanmuuttajien taitoja olisi mahdollista kohdentaa nykyistä paremmin edellyttäen, että sopivat työntekijät ja työpaikat kohtaavat.

Vaikka suomen tai ruotsin kielen osaaminen on todettu osaamistarpeeksi myös työnantajien taholta, henkilöstöalan ammattilaiset ovat kuitenkin aiemmin nostaneet tämän edelle yleisten työelämätaitojen kehittämis­tarpeen, esimerkiksi itsensä johtamisen, yhteistyötaidot, aloitteellisuuden ja luovuuden (Bergbom ym., 2016).

Toisinaan maahanmuuttajien ja kantaväestön kulttuurierot voivat aiheuttaa ongelmatilanteita työssä ja vaatia työelämän sääntöjen ja normien kertaamista tai tapakulttuurista keskustelemista. (Toivanen ym. 2018). Riittävä perehdyttäminen työpaikalla onkin tärkeää kaikille uusille työntekijöille. Monikulttuurisuus työpaikalla vaatii aina kahdensuuntaista oppimista, hyvää kommunikaatiota ja yhteisen työkulttuurin löytämistä. Toisaalta monikulttuurisuus tuo mukanaan myös uutta osaamista ja voi kehittää organisaation toimintaa.

Tähän aineistoon perustuvien kuvailevien tulosten perusteella voidaan sanoa, että osaamis­potentiaalia jää käyttämättä. Sen perusteella ei kuitenkaan voi arvioida, onko nykyisen työn matalampien osaamis­vaatimusten taustalla kyse osaamisen tunnistamisen ongelmista, erilaisista toiminta­kulttuureista työpaikalla, kielitaidon puutteista ja kommunikaation vaikeudesta, työnantajien tai kollegoiden asenteista, ulkomailla suoritettujen tutkintojen vastaamattomuudesta vai sopivien töiden ja työntekijöiden kohtaamattomuudesta.

Tämän aineiston perusteella näyttää siltä, että aiemmat havainnot sopivan koulutuksen, osaamisen ja työtehtävien epäsuhdasta ovat pysyneet ennallaan. Viime vuosina on kuitenkin aloitettu monia kehittämis­hankkeita, joilla tavoitellaan maahanmuuttajien työelämään pääsemisen nopeutumista sekä osaamisen saamista paremmin käyttöön. Tilannetta on siis tarpeen seurata edelleen.

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen yhteiskunta­tilastoissa ja tekee työvoimatutkimusta.

Työvoimatutkimuksen lisäteema 2021: ulkomailla syntyneiden työmarkkinatilanne

Tutkimus toteutettiin puhelinhaastatteluina. Satunnaisotannalla poimittu otos muodostui työvoimatutkimukseen viimeisellä haastattelukerralla vastanneista 15−74-vuotiaista. Vastaukset saatiin 99,7 prosentilta niistä, jotka vastasivat työvoimatutkimukseen. Haastattelukielinä oli suomi, ruotsi ja englanti. Muutamat kysymykset koskivat niitä, jotka olivat syntyneet Suomessa, mutta suurin osa kysymyksistä oli suunnattu muualla kuin Suomessa syntyneille. 

Tässä artikkelissa aineiston muodostavat vastaajat, jotka ovat ulkomailla syntyneitä ulkomaalaistaustaisia (N=856). Tilastokeskuksen käyttämän syntyperäkäsitteen mukaan ulkomaalaistaustaisiksi luokitellaan henkilöt, joiden molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla. Tulokset perustuvat väestötason estimaatteihin. Joidenkin estimaattien taustalla oleva vastaajien määrä on pieni, joten tulokset ovat suuntaa-antavia.

Koulutustaso:

Perusaste: korkeintaan peruskoulua vastaava koulutus (ISCED 0−2)

Toinen aste: lukio ja ammatilliset tutkinnot (ISCED 3−4)

Korkea-aste: opistoasteen ammatilliset tutkinnot, ammattikorkeakoulututkinnot, korkeakoulututkinnot ja tutkijakoulutus (ISCED 5−8)

Lähteet:

Bergbom Barbara, Toivanen Minna, Airila Auli, Väänänen Ari (2016). Monimuotoisuusbarometri 2016. Fokuksessa monikulttuurisuus ja osaaminen. Työterveyslaitos, Helsinki.

Jääskeläinen, Aki (2006). Osaamisen mittaaminen ja osaamiseen liittyvä riskienhallinta terveydenhuollon organisaatiossa. Diplomityö, Tampereen teknillinen yliopisto, Tuotantotalouden osasto.

Luukko, Jasmin (2017). Korkeakoulutettujen maahanmuuttajien ylikoulutus Suomessa. Jyväskylän yliopisto, Kauppakorkeakoulut, Pro gradu.

Nieminen, Tarja & Larja, Liisa (2015). Kielitaito. Teoksessa: Nieminen T, Sutela H, Hannula U. (toim.). Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi Suomessa 2014, s. 47. Tilastokeskus. Grano Oy, Helsinki.

OKM. Maahanmuuton vastuukorkeakoulutoiminta. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:38. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80706/OKM_38_2017.pdf

Sutela, Hanna (2016). Lähi-idästä ja Afrikasta kotoisin olevien naisten kotoutumiseen kiinnitettävä huomiota. Tilastokeskus, Tieto & Trendit.

Tarnanen, Mirja & Pöyhönen, Sari (2011). Maahanmuuttajien suomen kielen taidon riittävyys ja työllistymisen mahdollisuudet. Puhe ja kieli, 31:4, 139–152.

Tilastokeskus, Väestörakenne. https://www.stat.fi/tup/maahanmuutto/maahanmuuttajat-vaestossa/ulkomaalaistaustaiset.html

Toivanen Minna, Väänänen Ari, Kurki Anna-Leena, Bergbom Barbara, Airila Auli (toim.). Moni osaa! Työpaikkaosaaminen monikulttuurisilla työpaikoilla, Työterveyslaitos, Helsinki 2018.