Vuoden 2022 lopussa Suomessa oli yhteensä 4 323 saman sukupuolen parin muodostamaa perhettä. Näiden perheiden määrä kasvoi edellisvuodesta 303 perheellä. Neljännes saman sukupuolen parien perheistä oli lapsiperheitä. Perhetilaston mukaan 1 807 lasta kasvaa sateenkaariperheissä. Vaikka osa kirjosta jää yhä piiloon, on sateenkaariperheiden näkyvyys lakimuutosten myötä parantunut.
Vuoden 2022 lopussa Suomessa oli 4 323 sellaista saman sukupuolen parin perhettä, jossa puolisot olivat joko avioliitossa, rekisteröidyssä parisuhteessa tai sellaisessa avoliitossa, jossa puolisoilla oli yhteisiä lapsia (biologinen äiti ja vahvistettu äiti). Näistä perheistä 26 prosenttia (1 127) oli niin sanottuja sateenkaariperheitä eli saman sukupuolen parin ja alaikäisten lasten muodostamia lapsiperheitä. Valtaosa näistä perheistä oli naisparien perheitä.
Miltä saman sukupuolen parien perheiden määrä ja kehitys väestötilastojen valossa näyttää?
Käytämme tarkastelussamme nimitystä sateenkaariperheet sellaisista saman sukupuolen parien perheistä, joissa on myös alaikäisiä lapsia. Yleisesti sateenkaariperheiksi kutsutaan sellaisia lapsiperheitä tai perhettä suunnittelevia, joissa ainakin yksi vanhemmista kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön[1] (ks. Lahtela ym. 2021; Pietiläinen & Lipasti 2020; Pietiläinen & Pohjanpää 2019; Pohjanpää 2013; Moring 2013; Kansaneläkelaitos).
Artikkeli jatkaa aiempien Pride-viikoilla julkaistujen artikkelien sarjaa (aiemmat artikkelit on julkaistu vuosina 2021, 2020, 2019 ja 2013). Linkit kolmeen viimeisimpään artikkeliin löytyvät tämän artikkelin lopusta. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tilastointihaasteita käsittelee myös Miina Keski-Petäjän blogi vuodelta 2019 Tilastoja naisista, miehistä ja heteropareista? – Miksi moninaisuus jää virallisissa tilastoissa usein piiloon.
Viime vuosikymmenten muutokset lainsäädännössä ovat tuoneet seksuaalivähemmistöille yhdenvertaisempia oikeuksia. Ne ovat vähitellen tuoneet näkyviin perheiden monimuotoisuutta myös tilastoissa. Väestötilastot Suomessa pohjautuvat rekisteritietoihin, joten monimuotoisuus ei näy tilastoissa ennen, kuin se lakimuutosten myötä on tullut näkyväksi rekistereissä.
Kahden miehen tai kahden naisen muodostamien parien tilastointi alkoi parisuhteen virallistamisen tultua mahdolliseksi vuonna 2002 rekisteröidyn parisuhteen muodossa. Sateenkaariperheiden yhteiset lapset tulivat ensi kertaa näkyviin tilastoihin vuonna 2009, kun rekisteröityneessä parisuhteessa olevat saivat mahdollisuuden adoptoida perheen sisäisesti. Perheen sisäisessä adoptiossa sosiaalinen vanhempi vahvistaa vanhemmuutensa puolisonsa lapseen.
Vuoden 2017 tasa-arvoinen avioliittolaki antoi samaa sukupuolta oleville pareille samanarvoiset avioliitto-oikeudet. Tämän jälkeen parisuhteen rekisteröinti ei enää ole ollut mahdollista. Avioliittolain muutoksen myötä samaa sukupuolta oleville pareille tuli mahdolliseksi myös yhteinen, perheen ulkopuolinen adoptio.
Mies- ja naisavoparien tilastointia ei ole toistaiseksi lähdetty tekemään esimerkiksi rekistereistä päättelemällä suuren virhemahdollisuuden vuoksi. Virheiden riski avoparien päättelyssä on suuri, koska erilaiset taloudellisiin tai muihin syihin perustuvat kimppa-asumisjärjestelyt, joihin ei liity parisuhdetta, ovat samaa sukupuolta olevien aikuisten kesken huomattavasti yleisempiä kuin eri sukupuolta olevien kesken.
Äitiyslain tultua voimaan 1.4.2019 naisparien lapsilla on ollut mahdollisuus saada kaksi juridista vanhempaa jo syntyessään, eikä perheen sisäistä adoptiota tällöin tarvita. Naispari voi vahvistaa lapselle synnyttävän äidin lisäksi toisenkin äidin jo ennen lapsen syntymää hedelmöityshoitoon suostumisen perusteella. Edellytyksenä äitiyden vahvistamiselle on, ettei lapselle voida todeta tai vahvistaa isää. (Ks. Digi- ja väestötietovirasto.) Äitiyden vahvistaminen näin on mahdollista myös avopareille, eikä avioliittoa vaadita kuten perheen sisäisissä adoptioissa. Näissä tapauksissa naisavopari tulee myös perhetilastossa näkyväksi yhteisen lapsen perusteella.
Vaikka perheiden tilastointi on saanut väriä ja monimuotoisuutta 2000-luvun kuluessa, jää osa sateenkaariperheistä ja muista monimuotoisista perheistä kuitenkin edelleen tilastoissa piiloon tai tilastoidaan väärin (mm. Lahtela, Lipasti & Pietiläinen 2021; Keski-Petäjä 2019; Lipasti & Pietiläinen 2020; Pietiläinen & Pohjanpää 2019; Lehtonen 2019; Pohjanpää 2013).
Tilastoihin vaikuttaa tulevaisuudessa myös 3.4.2023 voimaan tullut Laki sukupuolen vahvistamisesta (3.3.2023/295) eli puhekielessä translaki. Uuden lain myötä transsukupuoliset tulevat aiempaa paremmin näkyviksi oman sukupuoli-identiteettinsä mukaisessa sukupuolessa rekistereissä ja siten myös tilastoissa.
Samaa sukupuolta olevat parit ovat siis voineet virallistaa parisuhteensa Suomessa vuoden 2002 maaliskuusta lähtien, kun rekisteröidyn parisuhteen solmiminen tuli mahdolliseksi.
Samanarvoista avioliitto-oikeutta saman sukupuolen parit joutuivat odottamaan vielä viisitoista vuotta, kunnes maaliskuussa 2017 avioliiton solmiminen samaa sukupuolta oleville tuli vihdoin mahdolliseksi. Sen jälkeen uusia rekisteröityjä parisuhteita ei ole enää voinut solmia.
Lakimuutoksen jälkeen rekisteröidyssä parisuhteessa elävät pariskunnat ovat voineet muuttaa rekisteröidyn parisuhteensa avioliitoksi tai jatkaa rekisteröidyssä parisuhteessa.
Suurimmillaan uusien rekisteröityjen parisuhteiden määrä oli vuositasolla heti vuonna 2002 lain voimassaolon ensimmäisenä vuotena. Tuolloin lähes 450 paria rekisteröi suhteensa (kuvio 1).
Vuosina 2003–2016 uusia rekisteröityjä parisuhteita solmittiin keskimäärin noin 270 vuosittain. Vuoden 2017 tammi-helmikuussa solmittiin vielä 36 uutta rekisteröityä parisuhdetta.
Viimeiset rekisteröidyt parisuhteet solmittiin 28.2.2017. Kaikkiaan 4 216 pariskuntaa rekisteröi parisuhteensa lain voimassaoloaikana vuosina 2002–2017.
Vuonna 2022 Suomessa solmittiin yhteensä 21 942 avioliittoa, joista 1,9 prosenttia solmittiin samaa sukupuolta oleville pareille. Näitä saman sukupuolen parien uusia avioliittoja solmittiin yhteensä 423, mikä on 48 edellisvuotta enemmän.
Tasa-arvoisen avioliittolain voimaantulovuonna 2017 uusia samaa sukupuolta olevien parien avioliittoja solmittiin yhteensä 554. Ensimmäisen vuoden jälkeen tahti on ollut maltillisempi ja samansuuntainen kuin rekisteröityjen parisuhteiden tultua aikanaan mahdollisiksi.
Naispareja on parisuhteensa virallistaneista pareista enemmän kuin miespareja. Ainoastaan vuonna 2002, jolloin rekisteröity parisuhde tuli mahdolliseksi, oli miespareja parisuhteensa virallistaneista enemmän. Tuolloin naisparien osuus solmituista liitoista oli 46 prosenttia.
Sittemmin parisuhteensa virallistaneiden naisparien osuus on kasvanut, ja nyt naisparien osuus liiton solmineista on 69 prosenttia. Vuonna 2022 liiton solmi 291 naisparia ja 132 miesparia, ja solmittujen liittojen määrä kasvoi edellisvuodesta 48 liitolla.
Vuoden 2022 lopussa väestössä oli yhteensä 8 426 henkilöä, jotka olivat rekisteröidyssä parisuhteessa tai avioliitossa samaa sukupuolta olevan kanssa ja asuivat yhdessä. Edellisestä vuodesta määrä kasvoi 510 henkilöllä. Kymmenessä vuodessa näiden saman sukupuolen liitoissa olevien määrä on kasvanut 4 444 henkilöllä (kuvio 2).
Määrä ei kuitenkaan täysin vastaa siviilisäädyltään rekisteröidyssä parisuhteessa tai avioliitossa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa olevien määrää, sillä perhetilastossa lähtökohtana on samassa asunnossa asuminen. Kaikki siviilisäädyltään rekisteröidyssä parisuhteessa tai avioliitossa olevat parit eivät syystä tai toisesta asu yhdessä.
Vuonna 2022 naisten osuus rekisteröidyssä parisuhteessa tai saman sukupuolen avioliitossa elävistä oli 63 prosenttia. Naiset olivat nuorempia kuin miehet (kuvio 3).
Tyypillisin saman sukupuolen virallistetussa parisuhteessa elävä henkilö oli 30–39-vuotias nainen: heitä oli 1 712 eli kolmannes saman sukupuolen parisuhteensa virallistaneista naisista. Toiseksi eniten oli 40–49-vuotiaita naisia, yhteensä 1 529 (29 %).
Saman sukupuolen liitossa eläviä 50–59-vuotiaita naisia oli 966 (18 %) ja 60-vuotiaita tai sitä vanhempia 534 (10 %). Lukumääräisesti vähiten virallistetussa parisuhteessa eläviä naisia oli alle 30-vuotiaissa (N=527, 10 %).
Miesten muodostamissa virallistetuissa parisuhteissa eläviä oli määrällisesti ja suhteellisesti eniten 50–59-vuotiaiden ikäryhmässä: heitä oli 869 (28 %). Kuitenkin ero 40–49-vuotiaisiin miehiin on hyvin pieni (N=865, 27 %). Yhteensä 656 (21 %) iältään 60-vuotiasta tai vanhempaa miestä asui saman sukupuolen liitossa. Saman sukupuolen liitossa elävistä miehistä alle 30-vuotiaita oli puolestaan 159 (5 %).
Miehillä erot ikäryhmien välillä eivät ylipäätään olleet lukumääräisesti niin suuria kuin naisilla.
Nuoremmissa ikäryhmissä miehiä oli selvästi vähemmän kuin naisia, mutta pienin ero parisuhteensa virallistaneiden ja yhdessä asuvien nais- ja miesparien määrässä oli 50–59-vuotiaiden ikäryhmässä (miehiä 869, naisia 966), vaikkakin suhteellisesti miehiä oli enemmän.
Pienin ero ikäryhmien osuuksissa naisten ja miesten välillä oli 40–49-vuotiailla. Vanhimmassa ikäryhmässä miesten määrä (N=656) oli hieman naisten määrää (N=534) suurempi ja osuus selvästi suurempi.
Vuonna 2022 yhteensä 137 saman sukupuolen virallista parisuhdetta päätyi eroon. Määrä väheni edellisvuodesta yhdellä erolla ja kahden vuoden takaisesta 20 erolla.
Vuosina 2015–2017 noin 130 paria erosi vuosittain rekisteröidystä parisuhteesta. Tuon jälkeen rekisteröityjen parien erot vähentyivät ja vuonna 2022 niitä oli enää 31. Samana vuonna samaa sukupuolta olevien parien avioeroja oli puolestaan 106.
Vuoden 2022 loppuun mennessä kaikkiaan 364 saman sukupuolen avioliittoa oli päättynyt eroon, ja vastaavasti rekisteröityjä parisuhteita oli purettu yhteensä 1 430. Erojen kokonaismäärän kasvu on melko luontainen seuraus siitä, että parisuhteensa virallistaneiden saman sukupuolen parien määrä on kasvanut.
Koska naisten virallistamia saman sukupuolen parisuhteita on enemmän kuin miesten, on naispareilla myös enemmän eroja. Vuonna 2022 rekisteröityjen parien eroista naisparien eroja oli 21 ja miesparien eroja 10. Saman sukupuolen avioparien eroista 80 oli naisparien ja 26 miesparien eroja.
Avoliitossa olevien naisparien perheiden, joilla on juridisesti yhteinen lapsi, tarkastelu tuli mahdolliseksi vuoden 2019 äitiyslain myötä. Nämä parit sisällytettiin perhetilastoon ensi kertaa vuonna 2020, jolloin tällaisia perheitä oli yhteensä 27. Tämän jälkeen määrä on kasvanut ja vuoden 2022 lopussa määrä oli 110.
Perhetilastoissa perheiksi katsotaan samassa osoitteessa asuvat avioparit, parisuhteensa rekisteröineet parit, eri sukupuolta olevien avoparit ja yhden vanhemman perheet. Saman sukupuolen avoparien perheistä avopariperheeksi tilastoidaan tällä hetkellä ainoastaan ne perheet, joissa synnyttäneen äidin lisäksi on vahvistettu äiti[2]. Myös lapseton pariskunta on siis perhe, mutta yksin asuva aikuinen ei. Myöskään vakituisessa parisuhteessa elävää paria, jolla ei ole yhteistä virallista osoitetta, ei tilastoida perheeksi.
Perhetilaston mukaan Suomessa oli vuoden 2022 lopussa yhteensä 4 323 saman sukupuolen parin muodostamaa perhettä (kuvio 4).
Saman sukupuolen parien määrä kasvoi edellisestä vuodesta 303 perheellä. Määrä kasvoi vuodesta 2002 lähtien melko tasaisesti 2000- ja 2010-luvuilla. Vuonna 2016 määrä tasaantui hieman ennen tasa-arvoisen avioliittolain voimaantuloa, minkä jälkeen määrä taas kasvoi lain tultua voimaan.
Nykyisin parisuhteensa virallistaneiden samaa sukupuolta olevien parien perheistä suurin osa on naisparien perheitä. Rekisteröityjen parisuhteiden tultua mahdolliseksi perheet olivat aluksi tasaisesti mies- ja naisparien muodostamia. 2010-luvulle tultaessa naisparien perheiden osuus oli noin 60 prosenttia. Vuonna 2022 saman sukupuolen virallistettujen parien perheistä 63 prosenttia oli naisparien perheitä.
Vuonna 2022 samaa sukupuolta olevien parisuhteensa virallistaneiden parien perheistä 1 065 oli sellaisia, joissa oli kotona asuvia lapsia. Kyseessä ei siis välttämättä ole lapsiperhe, vaan lapsi tai lapset voivat olla myös täysi-ikäisiä. Näistä perheistä 871 oli aviopariperheitä ja 194 rekisteröidyn parin perheitä.
Lisäksi oli 110 sellaista saman sukupuolen avoparin perhettä, joissa oli yhteisiä lapsia eli perheessä oli sekä biologinen että vahvistettu äiti.
Vuoden 2022 lopussa tilastossa näkyvistä saman sukupuolen parien perheistä 26 prosenttia oli lapsiperheitä (kuvio 5) eli sellaisia perheitä, joissa oli vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi. Osuus on nyt selvästi suurempi kuin vuonna 2002, jolloin harvempi kuin joka kymmenes saman sukupuolen parin muodostama perhe oli lapsiperhe.
Lapsiperheiden osuus saman sukupuolen parien perheistä onkin kasvanut melko tasaisesti vuodesta 2002 ja hieman tasaantunut viime vuosina.
Vuoteen 2021 verrattuna osuus oli nyt prosenttiyksikön suurempi. Suurin osa sateenkaariperheistä on naisten perheitä – ja erityisesti näiden perheiden osuus on myös kasvanut. Miesparien ja alaikäisten lasten perheiden osuus on pysytellyt noin prosentissa. Toki osa miespareista voi olla myös etävanhempia, jolloin he eivät tule tilastoiduiksi lapsiperheeksi, vaikka lapsia heidän luonaan säännöllisesti, mutta ei vakituisesti, asuisikin.
Tilastossa näkyvistä naisparien perheistä 40 prosenttia oli lapsiperheitä vuonna 2022. Osuus on hieman suurempi kuin lapsiperheiden osuus kaikista perheistä (38 %).
Vuoden 2022 lopussa Suomessa oli kaikkiaan 552 034 lapsiperhettä. Näistä lapsiperheistä 0,2 prosenttia (n=1127) oli sateenkaariperheitä.
Sateenkaariperheiden määrä on kasvanut melko tasaisesti vuodesta 2002 lähtien. Samaa sukupuolta olevien avioliiton tultua mahdolliseksi vuonna 2017 on rekisteröityjen parien lapsiperheiden määrä laskenut ja vastaavasti saman sukupuolen avioparien lapsiperheiden määrä kasvanut.
Vuonna 2022 aviopariperheiden osuus sateenkaarilapsiperheistä oli 74 prosenttia. Vuoden 2022 lopussa rekisteröityjen parien lapsiperheitä oli 182 ja saman sukupuolen avioparien lapsiperheitä 835.
Näiden lisäksi oli yhteensä 110 sellaista kahden naisen avopariperhettä, joissa toinen puolisoista oli perheen lapsen biologinen äiti ja toinen lapselle vahvistettu äiti. Joka kymmenes (10 %) sateenkaarilapsiperhe oli tällainen perhe. Muutoin saman sukupuolen avopareja ei ole perhetilastoissa toistaiseksi tilastoitu.
Suomen perheissä oli vuoden 2022 lopussa yhteensä 1 003 094 alaikäistä lasta, mikä on 9 206 vähemmän kuin edellisvuonna. Näistä lapsista 1 807 (0,2 %) kasvoi parisuhteensa virallistaneen nais- tai miesparin perheessä tai sellaisessa saman sukupuolen avoparin perheessä, jossa oli puolisoiden yhteisiä lapsia (perheessä biologinen ja vahvistettu äiti).
Määrä on 174 suurempi kuin edellisenä vuonna. Luku on kuitenkin todellisuudessa tätä suurempi, sillä lapsia asuu myös muissa saman sukupuolen avoparien perheissä, joita ei toistaiseksi tilastoida.
| Perhetyyppi | Alaikäisiä lapsia, N | % |
|---|---|---|
| Aviopari ja lapsia, eri sukupuolta | 600 505 | 59,9 |
| Avopari ja lapsia, eri sukupuolta | 192 406 | 19,2 |
| Äiti ja lapsia | 179 613 | 17,9 |
| Isä ja lapsia | 28 763 | 2,9 |
| Sateenkaariperhe* | 1 807 | 0,2 |
Lähde: Tilastokeskus, perheet
*Saman sukupuolen aviopari/rekisteröity pari ja lapsia sekä saman sukupuolen avopari ja yhteisiä lapsia (biologinen äiti ja vahvistettu äiti).
Kaikista lapsiperheistä 44 prosenttia oli vuoden 2022 lopussa yksilapsisia (kuvio 7). Osa näistä perheistä oli vain tilapäisesti yksilapsisia, sillä perheen lapsimäärä voi kasvaa myöhemmin tai se on voinut jo vähentyä esimerkiksi isosisarusten muutettua pois lapsuudenkodista. Suurin yksilapsisten osuus oli isä ja lapsia -perhetyypin perheissä (66 %).
Vielä vuonna 2002 yksilapsisten sateenkaariperheiden osuus oli 60 prosenttia (Pohjanpää 2013), mutta vuoden 2022 lopussa hieman yli puolet (52 %). Sateenkaariperheissä yksilapsisten perheiden osuus on suurempi kuin kaikissa lapsiperheissä (44 %) tai eri sukupuolta olevien avioparien lapsiperheissä (36 %). Vuoden 2022 lopussa 38 prosenttia sateenkaariperheistä oli kaksilapsisia ja joka kymmenes (10 %) oli vähintään kolmelapsinen.
Sateenkaariperheet muistuttavat lapsimäärältään eniten eri sukupuolta olevien avoparien lapsiperheitä. Alaikäisten kotona asuvien lasten lukumäärä oli suhteellisesti suurin eri sukupuolta olevissa aviopariperheissä, joista noin joka viidennessä (21 %) oli vähintään kolme alaikäistä lasta.
Lasten lukumäärä tilastoiduissa sateenkaariperheissä näyttäisi siis kasvaneen. Osaltaan sitä on jouduttanut parisuhteiden virallistamisen mahdollistuminen ja äitiyslaki. Nais- ja miesparit eivät kuitenkaan ole samassa asemassa lapsensaannin suhteen. Lastensaantia varten tarjolla olevat keinot ja parien mahdollisuudet toteuttaa vanhemmuutta ovat sidoksissa myös lainsäädäntöön (Ponkilainen 2022).
Naisparien lastensaanti näyttää kehittyneen päinvastaiseen suuntaan kuin yleinen lastensaannin laskeva trendi, mitä osaltaan selittävät juuri lainsäädännön uudistukset, jotka ovat mahdollistaneet esimerkiksi oikeuden hedelmällisyyshoitoihin, juridisen vanhemmuuden jakamiseen ja perheen sisäiseen adoptioon (Ponkilainen 2022).
Vuonna 2021 Suomessa tehtiin yhteensä 239 adoptiota, joista 155 oli kotimaisia adoptioita ja 84 ulkomailla syntyneiden lasten adoptioita. Adoptioista yli puolet, 53 prosenttia (N=127), oli perheen sisäisiä adoptioita ja hieman alle puolet (N=112, 47 %) perheen ulkopuolisia. Perheen sisäisessä adoptiossa aviopuoliso tai rekisteröidyn parisuhteen toinen osapuoli adoptoi puolisonsa lapsen.
Adoptioissa on yleisimmin kyse alaikäisen lapsen adoptiosta. Vuonna 2021 kaikista adoptiosta 62 prosenttia (N=149) oli alaikäisen lapsen adoptioita ja 38 prosenttia (N=90) adoptoiduista oli 18 vuotta täyttäneitä. Täysi-ikäisinä adoptoiduista valtaosa (N=81) oli Suomessa syntyneitä ja kyseessä oli yleensä perheen sisäinen adoptio.
Perheen sisäisistä adoptioista 14 prosenttia (N=18) oli kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman perheissä. Perheen sisäinen adoptio rekisteröidyssä parisuhteessa tuli Suomessa mahdolliseksi syyskuussa 2009, minkä jälkeen vuosina 2009–2021 yhteensä 1 228 on adoptoitu perheen sisäisesti samaa sukupuolta olevien vanhempien perheisiin. Perheen ulkopuolisia adoptioita samaa sukupuolta oleville vanhemmille on ollut vain muutamia tasa-arvoisen avioliittolain voimaantulon jälkeen vuoden 2021 loppuun mennessä.
Vaikka sateenkaariperheet ovatkin kasvattaneet kotimaisten adoptioiden määrää, on vuosittaista vaihtelua kuitenkin ollut. Vuonna 2019 voimaan tullut äitiyslaki mahdollisti äitiyden vahvistamisen ilman perheen sisäistä adoptiota, mikä on jo vähentänyt perheen sisäisten adoptioiden määrää. Toisaalta ulkomaisten adoptioiden määrää on viime vuosina vähentänyt varsin poikkeuksellinen korona-aika.
Vuotta 2022 koskevia tietoja adoptioista julkaistaan elokuussa 2023.
Rekisteriaineistoon pohjautuva perhetilasto ei valitettavasti tavoita kaikkia perhemuotoja, ja osa perheistä tilastoituu väärin. Esimerkiksi saman sukupuolen avoparien perheenjäseniä voi tilastoitua yhden vanhemman perheisiin, perheettömiksi tai jopa eri sukupuolta olevien avoparien perheisiin, jos asunnossa asuu kolmaskin aikuinen. Yhteiskunnan muutoksiin rekisteripohjainen aineisto taipuu myös hieman kankeasti, perheiden moninaisista arkikäytännöistä puhumattakaan.
Tilastointia pyritään kehittämään siten, että se vastaisi muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin ja kuvaisi perheiden moninaisuutta ja käytäntöjä aiempaa paremmin. Tilastointia voidaan kehittää rekisteripohjaisiin lähtöaineistoihin vaikuttamalla, mikä tapahtuu käytännössä lainsäädännön kautta sekä rajallisemmin lähinnä tilastopäättelyn keinoin. Tilastointiin tehtävät muutokset valmistellaan huolella, mikä valitettavasti tarkoittaa myös sitä, että ne tapahtuvat hieman viiveellä ja kulloisenkin lainsäädännön mahdollistamalla tavalla.
Lakimuutosten myötä tilastointia on pystytty hieman parantamaan moninaisuutta paremmin huomioivaksi. Muutos on kuitenkin hidasta.
3.4.2023 voimaan tulleen translain (3.3.2023/295 Laki sukupuolen vahvistamisesta) myötä henkilö on voinut tietyt ehdot[3] täyttäessään hakea sukupuolitietonsa korjaamista väestötietojärjestelmään ja se on voitu vahvistaa aikaisintaan 30 päivän jälkeen hakemuksen jättämisestä.
Ensimmäiset vahvistamiset näkyvät toukokuun väestön ennakkotilastossa, jonka mukaan toukokuussa 2023 väestötietojärjestelmään oli tehty ainakin 393 uutta sukupuolen vahvistamista täysi-ikäiselle, Suomessa syntyneelle ja Suomessa aiemmin jo asuneelle henkilölle. Henkilötunnukseen ja sukupuolitietoon tehdään korjauksia säännöllisesti myös silloin, jos vastasyntyneen tai maahan muuttaneen rekisteritiedoissa on ollut virheitä. Siksi tässä tarkastelussa on otettu huomioon vain Suomessa syntyneet ja Suomessa jo asuneet henkilöt.
Rajoitteistaan huolimatta rekisteripohjainen perhetilasto puolustaa edelleen paikkaansa perheiden kokonaistilanteen kuvaamisessa, sillä se kattaa koko väestön. Lisäksi väestönpohjaisella tiedolla on etunaan pitkät aikasarjat yhteiskunnan kuvaamisessa, mikä saattaa toisinaan nykyisessä nopeatempoisessa tietotarpeen maailmassa unohtua.
Marjut Pietiläinen työskentelee erikoistutkijana ja Joonas Toivola ja Minna Wallenius yliaktuaareina Tilastokeskuksen Yhteiskuntatilastot-osastolla Väestö, oikeus ja yhdenvertaisuus -ryhmässä.
[1] Seksuaalinen suuntautuneisuus on ominaisuus, joka perustuu henkilön omaan arvioon ja se saattaa vaihdella eri elämänvaiheissa. Kuten ei muidenkaan ominaisuuksien osalta, ei seksuaalisen suuntautuneisuudenkaan perusteella laadita tilastoja. Arviot seksuaalivähemmistöön (homot, lesbot, biseksuaalit) kuuluvien määrästä vaihtelevat viiden ja 15 prosentin välillä (ks. Lehtonen 2007). (Ks. myös EU LGBT survey 2013, 8.)
[2] 1.4.2019 voimaan tulleen äitiyslain (253/2018) mukaan lapsella voi olla kaksi äitiä.
[3] Laki sukupuolen vahvistamisesta 3.3.2023/295 1 § Sukupuolen vahvistamisen edellytykset: Henkilö vahvistetaan kuuluvaksi toiseen sukupuoleen kuin mihin hänet on väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetussa laissa (661/2009) tarkoitettuun väestötietojärjestelmään merkitty, jos hän: 1) esittää selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa vahvistettavaan sukupuoleen; 2) on täysi-ikäinen; ja 3) on Suomen kansalainen tai hänellä on asuinpaikka Suomessa.
Alanko, K. (2014) Mitä kuuluu sateenkaarinuorille Suomessa?. Ruotsista suomentanut Olavi Kaljunen. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 146, verkkojulkaisuja 72 & Seta, Seta-julkaisuja 23. Helsinki: Nuorisotutkimusseura.
European Union Agency for Fundamental Rights (FRA). A long way to go for LGBTI equality. EU LGBTI survey II. Luxembourg: Publications Office of the European Union, 2020.
Digi- ja väestötietovirasto. Vanhemmuuden vahvistaminen. [viitattu 19.6.2023]
Kansaneläkelaitos. Lapsiperheet. [viitattu 19.6.2023]
Keski-Petäjä, M. (2019) Tilastoja naisista, miehistä ja heteropareista? – Miksi moninaisuus jää virallisissa tilastoissa usein piiloon. Tieto&trendit, Tilastokeskus 26.6.2019.
Lahtela, J., Lipasti, L. & Pietiläinen, M. (2021) Rekisteröidystä parisuhteesta avioliittoon ja sisäisestä adoptiosta äitiyden vahvistamiseen – lakimuutokset tuovat perheiden moninaisuutta näkyviin tilastoissa. Tieto&trendit, Tilastokeskus 30.6.2021.
Lehtonen, Jukka (2019) Kun kaksijakoinen sukupuoliajattelu murtuu - sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus Tasa-arvobarometrissa 2017. Teoksessa: Näkökulmia sukupuolten tasa-arvoon – Analyyseja tasa-arvobarometrista 2017. Raportti 6/2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki.
Lehtonen, Jukka (2007) Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintä. Teoksessa: Lepola, Outi & Villa, Susan (toim.). Syrjintä Suomessa 2006. Helsinki: Ihmisoikeusliitto.
Lipasti, L. & Pietiläinen, M. (2020) Sateenkaariperheiden määrä kasvaa – osa perheistä jää tilastoissa yhä piiloon. Tieto&trendit, Tilastokeskus.
Moring, Anna 2013. Oudot perheet. Normeja ja ihanteita 2000-luvun Suomessa. Väitöskirja. Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos. Helsinki: Helsingin yliopisto.
Pietiläinen, M. & Pohjanpää, K. (2019) Lakimuutokset näkyvät sateenkaariväen tilastoinnissa – samaa sukupuolta olevan kanssa avioliitossa 4 000 suomalaista. Tieto&trendit. Tilastokeskus 24.6.2019.
Pohjanpää, Kirsti 2013. Sateenkaariperheet tuovat väriä tilastoihin. Hyvinvointikatsaus 3/2013. Tilastokeskus.
Pohjanpää, Kirsti 2013b. Seksuaalivähemmistöistä on niukasti tilastotietoa. Hyvinvointikatsaus 3/2013. Tilastokeskus.
Ponkilainen, Maria (2022) Naisparien reitit vanhemmuuteen. Väestöliiton Synty-blogi. 3.10.2022.
Ponkilainen, M. (2022) Matka sateenkaariperheeksi: Rekisteritutkimus naisparien lastenhankinnasta vuosina 2006‒2010 ja 2011‒2015 virallistettuihin liittoihin Suomessa. Maisterintutkielma (väestötiede), Helsingin yliopisto.
Tilastokeskus 2021. Adoptiot.
Tilastokeskus 2022. Perheet.
Tilastokeskus 2022. Siviilisäädyn muutokset.
Tilastokeskus 2022. Väestörakenne.
Kaikki tytöt eivät ole samalla viivalla, mitä tulee mahdollisuuksiin harrastaa liikuntaa. Vähiten vapaa-ajallaan liikkuvat ulkomailla syntyneet ulkomaalaistaustaiset tytöt.
Maailman pitäisi YK:n tavoitteen mukaan saavuttaa vuonna 2015 sovitut kestävän kehityksen 17 päätavoitetta ja 169 alatavoitetta vuoteen 2030 mennessä. OECD:n arvion mukaan sen jäsenmaat ovat vielä kaukana tavoitteiden saavuttamisesta. Ilman paljon nykyisiä voimakkaampia toimia jäävät kestävän kehityksen tavoitteet teollisuusmaissa saavuttamatta.
Korona-ajan arki on vaihdellut sen mukaan, ovatko palkansaajat olleet lähi- vai etätyössä. Kotitöiden ja hoivavastuun jakautuminen näyttää eronneen naisten ja miesten välillä – etenkin perheellisillä. Pandemian alussa etätyö saattoi näyttäytyä auvoisena yhteisenä kotiaikana, mutta kriisin jatkuessa kotityöt ja hoiva nähtiin taakkana ja huonoa omaatuntoa saatettiin kokea joka suuntaan.
Korona-aika on vaikeuttanut sekä yrittäjien toimeentuloa että jaksamista. Kevään 2020 sulkutila toi monelle yrittäjälle kuitenkin pakollisen mutta tarpeellisen hengähdystauon, joka pandemian pitkittyessä muuttui epävarmuuden kokemukseksi. Korona-aikaa leimasi ennakoimattomuus ja epävarmuus tulevasta.
Ylempien toimihenkilöiden ja korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden osuudet painottuivat vuoden 2021 palkansaajissa koronaa edeltäneeseen aikaan nähden.
Vasta eri näkökulmat huomioivan tiedon avulla väkivalta tulee ilmiönä näkyväksi, jolloin sen vakavuus ja seuraukset voidaan tiedostaa ja siihen pystytään aktiivisesti puuttumaan. Korona-ajan poikkeuksellisuus osoittaa ilmiön säännöllisen ja myös kriisiajat kattavan tilastoinnin tärkeyden.
Miehet ja naiset omistavat nykyään ajokortin Suomessa lähes yhtä yleisesti, poikkeuksina vain nuorimmat ja vanhimmat ikäluokat. Pojat autoilevat enemmän poikkeusluvalla jo 17-vuotiaina. Ikäihmisissä näkyy yhä autoilun miehinen historia.
Koronakriisin sukupuolittuneet seuraukset näyttävät erilaisilta riippuen siitä, mitataanko muutoksia palkkasumman tai tehtyjen työtuntien mukaan vaiko työtä vaille jääneiden määrällä. Naisilla ja miehillä työllisyyden muutokset ovat kohdentuneet eri tavoin työn osa- tai kokoaikaisuuden, ammattiaseman ja iän mukaan tarkastelluissa ryhmissä.
