Työllisyyden määritelmää harmonisoitiin kansainvälisessä työvoimatutkimuksessa vuonna 2021. Tuolloin työstä vanhempainvapaalla olevien luokittelu työlliseksi yhtenäistettiin. Aiemmassa vertailussa suomalaisten ja ruotsalaisten naisten työllisyysasteet poikkesivat toisistaan reilusti, mutta uudistuksen jälkeen 20–54-vuotiaiden naisten työllisyysaste oli Suomessa ja Ruotsissa lähes samalla tasolla.
Yleensä työllisyyttä kuvataan työllisyysasteella. Se ei kuitenkaan ole kuvannut hyvin äitien työllisyyttä eri maiden välisessä vertailussa, koska EU-maissa työstä vanhempainvapaalla olevat on luokiteltu työllisiksi eri tavoilla.
Suomen työllisyyttä verrataan usein erityisesti lähinaapuriimme Ruotsiin. Suomen matalammat työllisyysasteet etenkin naisilla ovat herättäneet ihmetystä ja vaatimuksia työllisyysasteen nostamisesta. Pienten lasten vanhempien työllisyyden vertailussa (Kambur & Pärnänen, 2017a) suomalaisten ja ruotsalaisten naisten työllisyysasteet poikkesivat toisistaan reilusti. Suurin ero oli 25–34-vuotiaiden työllisyysasteissa, lähes kymmenen prosenttiyksikköä.
Työllisyysaste ei kuitenkaan ole ollut käyttökelpoinen mittari pienten lasten vanhempien työllisyyden vertailussa, koska vuoteen 2020 asti Suomi ja Ruotsi tilastoivat työstä vanhempainvapaalla olevat eri tavoin: Ruotsi työllisiksi ja Suomi ei-työllisiksi. Tämä johtui siitä, että Eurostatin työllisen määritelmä jätti tulkinnan varaa sen suhteen, luokitellaanko työstä vanhempainvapaalla olevat työllisiksi vai ei. Maat päätyivät eri ratkaisuihin. (Kambur & Pärnänen, 2017b)
Työllisen määrittelyn erojen takia edellä mainitussa vuotta 2015 koskevassa artikkelissa tarkasteltiin myös työssä olemista tutkimusviikolla. Sen avulla nähdään, onko henkilö ollut koko viikon poissa työstä vai tehnyt töitä tutkimusviikolla.
Työssäoloa tarkastelemalla selvisi, että suomalaiset ja ruotsalaiset naiset kävivät miltei yhtä paljon työssä. Vain alle kolmivuotiaiden lasten äitien kohdalla näkyi ero, joka oli suurimmillaan viisi prosenttiyksikköä niillä äideillä, joiden nuorin lapsi oli 1–2-vuotias. Artikkelin johtopäätöksenä oli, että työllisyysaste ei ollut hyvä mittari tässä vertailussa erilaisen tilastointitavan takia.
Työllisyysaste on kuitenkin kansainvälisen työvoimatutkimuksen keskeinen indikaattori. Siksi sen määritelmän yhdenmukaisuuden parantaminen on nähty tärkeänä. Vuoden 2021 alusta voimaan tuli EU:n sosiaalitilastojen sisältö- ja menetelmäuudistus, jonka yhteydessä myös työvoimatutkimuksen (EU Labour Force Survey) työllisyyden määritelmän harmonisointia kehitettiin.
Yksi merkittävä muutos liittyi vanhempainvapaalla oleviin. Vuodesta 2021 alkaen työstä vanhempainvapaalla olevat luokitellaan aina työllisiksi. Aiemmin Suomessa vanhempainvapaalla olevia ei laskettu työllisiksi, jos poissaolo työstä oli kestänyt yli kolme kuukautta. Uudistuksen keskeisenä tavoitteena oli parantaa eri maiden vertailukelpoisuutta. Sen perusteella voidaan olettaa, että Suomen ja Ruotsin – mukaan lukien pienten lasten äitien – työllisyysasteet olisivat nyt paremmin vertailtavissa keskenään.
Tässä artikkelissa vertaillaan suomalaisten ja ruotsalaisten vanhempien työllisyyttä vuoden 2021 työvoimatutkimuksen uudistuksen jälkeen. Työllisyyttä tarkastellaan työllisyysasteen avulla ja sen perusteella, onko henkilö ollut töissä tutkimusviikolla. Työllisyysaste ja työssäolo tutkimusviikolla lasketaan osuutena saman ikäisestä väestöstä.
Vuodesta 2021 alkaen työvoimatutkimuksessa työlliseksi lasketaan henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt työtä vähintään tunnin palkkaa tai yrittäjätuloa saadakseen tai on työskennellyt palkatta perheenjäsenen yrityksessä tai maatilalla. Myös tutkimusviikolla työstä tilapäisesti poissa ollut henkilö lasketaan työlliseksi, jos poissaolon syy on äitiys- tai isyysvapaa, vanhempainvapaa, oma sairaus, loma tai työaikajärjestely tai jos poissaolo työstä muun syyn vuoksi kestää enintään kolme kuukautta. Sekä Suomessa että Ruotsissa käytetyt työvoimatutkimuksen käsitteet ja määritelmät noudattavat YK:n kansainvälisen työjärjestön ILO:n (International Labour Organization) suosituksia ja Euroopan unionin tilastotoimen asetuksia.
Koska osa työllisiksi lasketuista oli väliaikaisesti pois työstä edellä mainituista syistä, voidaan työllisyysasteen lisäksi käyttää tietoa siitä, onko henkilö ollut tutkimusviikolla tosiasiallisesti töissä. Työssä tutkimusviikolla olleeksi luokitellaan työllinen, joka oli työssä yhtenäkin päivänä tutkimusviikon aikana. Työstä poissa olleeksi luokitellaan työllinen, joka oli tilapäisesti poissa työstä koko tutkimusviikon esimerkiksi loman, sairauden, vanhempainvapaan tai lomautuksen vuoksi.
Kokonaiskuvan saamiseksi artikkelissa tarkastellaan erikseen kaikkien naisten ja miesten sekä pienten lasten vanhempien työllisyyttä. Artikkelissa käytetyt tiedot ovat peräisin työvoimatutkimuksen Eurostatin tietokannoista sekä Suomen ja Ruotsin tilastovirastojen aineistosta. Artikkelissa esitettyjä vuotta 2015 kuvaavia tietoja ei ole takautuvasti korjattu vuoden 2021 uudistuksen mukaisiksi. Tietolähteestä riippuen tarkasteltavat ikäryhmät poikkeavat hieman toisistaan eri kuvioissa, mutta koska pienten lasten vanhempia on hyvin vähän 20–59-vuotiaiden ikäryhmän ulkopuolella, eivät tulokset juuri muutu, vaikka ikäryhmä on erilainen.
Kuvioissa 1 ja 2 esitetään 20–59-vuotiaiden suomalaisten ja ruotsalaisten naisten työllisyysasteet vuonna 2015 ennen työllisyyden määritelmän harmonisointia sekä sen jälkeen vuonna 2021.
Vuonna 2015 suomalaisten ja ruotsalaisten naisten työllisyysasteet poikkesivat toisistaan 25–44-vuotiailla selvästi. Erityisen suuri ero oli 30–34-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa suomalaisten naisten työllisyysaste oli 12 prosenttiyksikköä ruotsalaisia matalampi.
Työvoimatutkimuksen sisältöuudistuksen myötä vuonna 2021 suomalaisten ja ruotsalaisten naisten työllisyysasteet olivat samalla tasolla lukuun ottamatta 30–34- ja 55–59-vuotiaiden ikäryhmiä. Suomalaisten 30–34-vuotiaiden naisten työllisyysaste oli kuitenkin entisen 12 prosenttiyksikön sijaan enää kolme prosenttiyksikköä matalampi kuin ruotsalaisten.
Vaikka suomalaisten naisten työllisyysaste oli vuonna 2015 paljon matalampi kuin ruotsalaisten, työssäoloa tutkimusviikolla tarkastelemalla havaittiin suomalaisten naisten olleen tutkimusviikolla töissä suunnilleen yhtä paljon kuin samanikäisten ruotsalaisnaistenkin. Vuonna 2021 tilanne oli ennallaan, joskin 25–54-vuotiaat suomalaisnaiset olivat jopa hieman useammin töissä tutkimusviikolla ruotsalaisnaisiin verrattuna (kuvio 3). Toisin kuin vuonna 2015, vuonna 2021 työllisyysaste ja työssäolo tutkimusviikolla antavat keskenään samanlaisen kuvan suomalaisten ja ruotsalaisten naisten työllisyydestä.
Suomalaisten ja ruotsalaisten naisten työllisyysasteen erot ovat pitkälti keskittyneet siihen vaiheeseen, jolloin lapset ovat pieniä. Vuonna 2021 tämä näkyi vain alle 3-vuotiaiden lasten äideillä. Sen jälkeen äitien työllisyysaste oli samalla tasolla molemmissa maissa. Mitä vanhempia lapset ovat, sitä suurempi osa äideistä on työllisiä. (Kuvio 4)
Työssäolo tutkimusviikolla kertoo samaa tarinaa työllisyysasteen kanssa. Molemmissa maissa vain pieni osa äideistä on työssä siinä vaiheessa, kun nuorin lapsi on alle 1-vuotias. Alle 2-vuotiaiden lasten äidit olivat Suomessa harvemmin töissä verrattuna ruotsalaisiin samanikäisten lasten äiteihin. Nuorimman lapsen täytettyä kaksi vuotta ero kapenee, ja kun nuorin lapsi on 3–6-vuotias, suomalaisäidit ovat jo ruotsalaisäitejä useammin töissä. (Kuvio 5)
Seuraavaksi tarkastellaan miesten ja pienten lasten isien työllisyyttä. Vuonna 2015 suomalaisten 20–59-vuotiaiden miesten työllisyysaste oli kaikissa ikäryhmissä matalampi kuin ruotsalaisten miesten. Vuonna 2021 tilanne jatkui samanlaisena (kuvio 6). Myös työssäolo tutkimusviikolla antaa vastaavan kuvan miesten työllisyydestä.
Kuvion 7 perusteella voidaan katsoa tarkemmin pienten lasten isien työllisyyttä. Niin Suomessa kuin Ruotsissakin suurin osa alle 3-vuotiaiden lasten isistä on työllisiä. Suomalaisten isien työllisyysaste on keskimäärin kaksi prosenttiyksikköä matalampi kuin ruotsalaisten isien.
Kuitenkin sekä vuonna 2015 että 2021 suomalaiset isät olivat töissä tutkimusviikolla useammin kuin ruotsalaiset isät siihen asti, kun nuorin lapsi täytti kolme vuotta. Tämä johtuu siitä, että Ruotsissa isät käyttävät enemmän perhevapaita kuin Suomessa. Kun nuorin lapsi oli 3–6-vuotias, isien työssäolo oli yhtä yleistä molemmissa maissa. (Kuvio 8)
Pienten lasten vanhemmista suomalaiset äidit ovat ruotsalaisia äitejä harvemmin töissä tutkimusviikolla, mutta suomalaiset isät taas useammin kuin ruotsalaiset isät. Koska äitien ja isien työssäolo tutkimusviikolla poikkeaa toisistaan Suomessa ja Ruotsissa, tarkastellaan vielä molempien vanhempien työssäoloa yhtä aikaa (kuvio 9).
Suomalaiset vanhemmat olivat vuonna 2021 yhtä usein tai hieman useammin töissä tutkimusviikolla kuin ruotsalaiset vanhemmat nuorimman lapsen ollessa alle 7-vuotias.
Koska lastenhoidon järjestämistä ja työn ja perheen yhteensovittamista voi helpottaa osa-aikatyön avulla, tarkastellaan seuraavaksi osa-aikatyön tekemistä sukupuolen ja nuorimman lapsen iän mukaan. Sekä Suomessa että Ruotsissa perhevapaajärjestelmät mahdollistavat sen, että lasten ollessa pieniä lastenhoitoa voidaan jakaa vanhempien kesken myös niin, että molemmat vanhemmat ovat töissä osa-aikaisesti.
Vuonna 2021 ruotsalaisäidit tekivät suomalaisäitejä useammin osa-aikatyötä (kuvio 10). Yleisintä osa-aikatyö oli molemmissa maissa siinä vaiheessa, kun nuorin lapsi oli 1–2-vuotias. Tällöin noin joka kolmas äiti teki osa-aikatyötä. Lapsen täytettyä kolme vuotta suuri osa suomalaisista äideistä oli palannut kokoaikatyöhön. Sen sijaan ruotsalaisista äidistä joka kolmas jatkoi edelleen osa-aikatyössä. Ruotsalaisäitien osa-aikatyö oli tavallisempaa myös lasten ollessa kouluikäisiä kuin suomalaisäitien. Äitien osa-aikatyö oli sitä yleisempää, mitä useampia lapsia heillä oli.
Myös ruotsalaisisät tekivät suomalaisisiä selvästi useammin osa-aikatyötä vuonna 2021 (kuvio 11). Vasta siinä vaiheessa, kun nuorin lapsi oli yli 10-vuotias, ruotsalaisisät ja suomalaisisät tekivät yhtä usein osa-aikatyötä. Molemmissa maissa isien osa-aikatyö oli kuitenkin selvästi vähäisempää kuin äitien.
Työllisyyden määritelmä harmonisoitiin kansainvälisessä työvoimatutkimuksessa vuonna 2021 ja työstä vanhempainvapaalla olevien luokittelu työlliseksi yhtenäistettiin. Uudistuksen jälkeen 20–54-vuotiaiden naisten työllisyysaste oli lähes samalla tasolla Suomessa ja Ruotsissa. Vain 30–34-vuotiaiden naisten työllisyysaste oli Suomessa kolme prosenttiyksikköä matalampi kuin Ruotsissa. Tämän ikäisissä naisissa on paljon pienten lasten äitejä, jotka ovat perhevapailla (Kelan lapsiperhe-etuustilasto 2021).
Suomessa pienimpien lasten äidit ovat kokonaan poissa töistä hoitamassa lapsia kotona ja menevät sen jälkeen täysipäiväiseen työhön useammin kuin ruotsalaiset äidit. Ruotsalaisilla äideillä osa-aikatyön tekeminen oli tavallisempaa kuin suomalaisilla äideillä. He myös jatkavat osa-aikatöitä pidempään suomalaisäitejä useammin.
Isien työllisyysasteet ovat molemmissa maissa korkeammat kuin äitien siinä vaiheessa, kun lapset ovat pieniä. Suomalaisten ja ruotsalaisten alle 3-vuotiaiden lasten isien työllisyysasteet olivat vuonna 2021 samalla tasolla, mutta alle 2-vuotiaiden lasten isät olivat Suomessa todellisuudessa useammin töissä tutkimusviikolla kuin ruotsalaiset isät. Suomalaiset isät olivat lisäksi useammin kokoaikatyössä, kun taas ruotsalaiset isät tekivät enemmän osa-aikatyötä kuin suomalaiset isät.
Pienten lasten vanhemmista siis suomalaiset äidit olivat harvemmin töissä tutkimusviikolla kuin ruotsalaiset, mutta suomalaiset isät taas useammin kuin ruotsalaiset. Ruotsalaiset vanhemmat tekivät myös suomalaisia useammin osa-aikatyötä. Tulosten perusteella näyttää siltä, että ruotsalaiset isät jakavat lastenhoitoa äitien kanssa enemmän kuin suomalaisisät. Myös tilastot vanhempainvapaiden käytöstä tukevat tätä päätelmää: suomalaiset isät käyttivät perhevapaista vain noin 11 prosenttia, kun taas ruotsalaiset isät käyttivät vapaista lähes 30 prosenttia. Noin neljännes suomalaisista isistä ei käyttänyt mitään perhevapaita. (State of Nordic Fathers, 2019; Kela, 2021)
Vuoden 2021 lukujen perusteella näyttää siltä, että työllisyyden määritelmien yhtenäistämisen jälkeen työllisyysaste antaa samanlaisen kuvan työllisyydestä kuin työssäolo tutkimusviikolla. Työllisyysaste on siis jatkossa käyttökelpoinen indikaattori myös vertailtaessa suomalaisten ja ruotsalaisten äitien työllisyyttä.
Edelleen havaittavat erot pienten lasten äitien työllisyydessä Suomen ja Ruotsin välillä selittynevät perhevapaajärjestelmien eroilla. Lisäksi Suomessa naiset ovat perinteisesti tehneet harvemmin ja ruotsalaiset naiset taas useammin osa-aikatyötä verrattuna moniin muihin EU-maihin, joskin ero on kaventunut (Eurostat 2023).
Suomessa elokuussa 2022 voimaan tullut perhevapaauudistus saattaa edelleen lähentää vanhempien työllisyysasteita Ruotsin kanssa tulevaisuudessa, mutta sen vaikutuksia ei vielä voida tutkia. Vertailussa kannattaa huomata, että uudistusten lisäksi myös työmarkkinat muuttuvat kaiken aikaa.
Kirjoittajat työskentelevät yliaktuaareina Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa.
Kelan lapsiperhe-etuustilasto 2021.
Olga Kambur & Anna Pärnänen: Suomi-Ruotsi-vertailu: Pienten lasten äitien työssäolossa ei suuria eroja. Tieto&trendit, 2017a.
Olga Kambur & Anna Pärnänen: Määritelmämuutos vuosilta 2008–2009 näkyy pienten lasten äitien työllisyydessä. Tieto&trendit, 2017b.
State of Nordic Fathers. Nordic Council of Ministers 2019, s. 20−22.
Försäkringskassan. Förälder. Viitattu 25.10.2023.
Kela. Lapsiperheet. Viitattu 25.10.2023.
Ikääntyneiden työllisyysasteet olivat Suomessa 1990-luvun laman jäljiltä roimasti heikommat kuin muissa Pohjoismaissa. Sittemmin olemme peitonneet kirimisvauhdillamme muut ylivoimaisesti.
Työvoimatutkimuksen mukaan sivutyötä tehneiden osuus työllisistä on Suomessa kasvanut jo pidempään ollen reilut viisi prosenttia vuonna 2023. Sivutyön tekijät ovat tyypillisesti yrittäjiä ja työskentelevät päätyössään tavallista useammin osa-aikaisesti. Viime vuonna 80 prosenttia sivutyötä tehneistä toimi yksityisellä sektorilla.
Lapsiperheiden osuus perheistä on vähentynyt merkittävästi kahden viimeisen vuosikymmenen aikana. Alaikäisten lasten määrä perheissä on pysynyt silti vakaana. Isovanhemmat asuvat aiempaa useammin alle kolmen kilometrin etäisyydellä lapsenlapsistaan, kertovat vuoden 2022 väestötilastot.
Muissa EU-maissa syntyneiden miesten ja EU:n ulkopuolella syntyneiden naisten työllisyysasteet ovat meillä korkeat verrattuna Ruotsiin ja EU-keskitasoon. Ulkomailla syntyneiden työllisyys on Suomessa myös kasvanut kansainvälisesti verrattuna ripeästi. Ulkomaalaistaustaisten tekemä työ on kuitenkin muita yleisemmin ns. epätyypillistä, kuten määrä- tai osa-aikaisia työsuhteita taikka vuokra- tai alustatyötä.
Muutoksen suuruuteen on voinut vaikuttaa moni samanaikainen tekijä pandemiasta työvoimatutkimuksen sisältö- ja menetelmämuutokseen. Eri mittarit kertovat kuitenkin samansuuntaisesta myönteisestä kehityksestä.
Reilulle neljännekselle alustatyötä tekevistä se on päätyö. Yli puolelle kyse on täydentävästä tai satunnaisesta työstä. Vain 7 prosenttia teki alustatyötä siksi, ettei muuta työtä ollut saatavilla. Tuore kysely antaa yllättävän myönteisen kuvan alustatyöntekijöiden autonomiasta. Valtaosa kokee voivansa kontrolloida työtehtäviään ja -aikojaan.
Naisten töihin patistelun sijaan pitäisi kantaa huolta siitä, miksei miesten työllisyys ole talouden hyvästä nosteesta huolimatta kasvanut ikähaitarin keskimmäisissä ikäryhmissä.
Uusi kokeellinen tilasto tarjoaa nopeammin tarkkaa alueittaista ja kansalaisuuden mukaista tietoa työllisyydestä. Rekisteritietoon perustuva kokeellinen tilasto ei tavoita kaikkia yrittäjiä, joten työllisten määrä jää pienemmäksi kuin työvoimatutkimuksessa. Lukujen kausivaihtelu on silti samansuuntaista.
