Suomessa on lukuisia sairaita, ikääntyviä tai vammaisia henkilöitä, joilla on omaishoitaja. Omaishoitajat mahdollistavat hoidettavan omassa kodissaan pärjäämisen. Omaishoitajien panos onkin tärkeä tekijä sosiaali- ja terveydenhuollon kestävyyden kannalta. Sitova hoiva voi kuitenkin kuormittaa omaishoitajaa monella tavoin ja heikentää mahdollisuuksia työssäkäyntiin.

Laissa omaishoidon tuesta (937/2005) omaishoitajalla tarkoitetaan omaista tai muuta hoidettavalle läheistä henkilöä, joka on tehnyt hyvinvointialueen kanssa omaishoitosopimuksen. Tässä artikkelissa omaishoitajien määrittely perustuu tulorekisterin tietoihin omaishoitajan palkkiota saaneista. Omaishoitajan palkkio on palkkio, jonka hyvinvointialue maksaa omaishoitajalle vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön hoidon ja huolenpidon järjestämisestä kotioloissa.

Tilastointiajankohtana on pääasiassa vuoden 2022 lopun tilanne. Tarkastelussa käytetään tulorekisterin lisäksi kokeellista Väestön pääasiallinen toiminta kuukausittain -tilastoa sekä muihin henkilötilastoihin perustuvia taustatietoja.

Omaishoitajista valtaosa eläkeläisiä

Vuoden 2022 joulukuussa omaishoidon tukea saaneita henkilöitä oli yhteensä 45 000. Heistä 41 prosenttia oli iältään vähintään 70-vuotiaita, ja enemmistö omaishoitajista kuului 70–79-vuotiaiden ikäryhmään. Alle 30-vuotiaita oli 1 300 henkilöä eli kolme prosenttia omaishoitajista. Koko vuoden 2022 aikana 59 400 henkilöä oli saanut omaishoidon tukea.

Vuoden 2022 lopussa omaishoitajista 71 prosenttia oli naisia. Naisten osuus omaishoitajista oli suurin 30–39-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa se oli 84 prosenttia. Miesten osuus omaishoitajista kasvoi siirryttäessä nuoremmista ikäluokista vanhempiin, lukuun ottamatta alle 30-vuotiaiden ikäryhmiä. Miesten osuus ylitti naisten osuuden kaikkein vanhimmassa eli 90–99-vuotiaiden ikäryhmässä, ollen tällöin 59 prosenttia. Muissa ryhmissä naisten osuus oli kuitenkin selvästi suurempi.

Kuten omaishoitajien ikärakenteesta voi olettaakin, valtaosa heistä on pääasiallisesti eläkeläisiä. Joulukuussa 2022 eläkeläisiä oli 55 prosenttia omaishoitajista. Työllisten osuus oli 31 prosenttia ja työttömien kuusi prosenttia. Opiskelijoita ja varusmiehiä oli kutakin alle prosentti omaishoitajista. Muita työvoiman ulkopuolella olevia oli seitsemän prosenttia.

Omaishoitajia asui eniten Uudenmaan (21 %), Varsinais-Suomen (9 %) ja Pirkanmaan (9 %) maakunnissa. Suomen suurimpien kuntien lisäksi omaishoitajien yleisimpien asuinkuntien joukkoon kuului Oulu, jossa asui Helsingin (8 %) jälkeen toiseksi eniten omaishoitajia (4 %).

Omaishoitajista seitsemän prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia, kun koko väestöstä ulkomaalaistaustaisten osuus oli yhdeksän prosenttia.

Omaishoidettava voi olla esimerkiksi oma puoliso tai lapsi. Omaishoitajista puolella perheeseen kuuluu puoliso, mutta ei kotona asuvia lapsia. Puoliso ja lapsia on 26 prosentilla omaishoitajista. Yhdeksällä prosentilla perheeseen kuuluu kotona asuvia lapsia, mutta ei puolisoa. Yksin asuu kahdeksan prosenttia ja lapsen asemassa on neljä prosenttia omaishoitajista. Lapsen asemaan luetaan iästä riippumatta kaikki vanhempiensa kanssa asuvat henkilöt.

Työssäkäynti hieman tavallisempaa naisten joukossa 

Työikäisiä 18–64-vuotiaita omaishoitajia oli vuoden 2022 lopussa 21 800, mikä oli 48 prosenttia kaikista omaishoitajista. Työikäisistä omaishoitajista valtaosa käy myös ansiotyössä. Vuoden 2022 lopussa työikäisistä omaishoitajista 61 prosenttia oli työllisiä. Työssäkäynti omaishoidon ohella on hieman tavallisempaa naisilla kuin miehillä: työikäisistä naisista 63 prosenttia oli työllisiä, kun miehistä vastaava luku oli 56 prosenttia.

Joulukuussa 2022 työttömien osuus oli 12 prosenttia työikäisistä omaishoitajista. Opiskelijoita heistä oli kaksi prosenttia. Eläkeläisiä oli 11 prosenttia ja muita työvoiman ulkopuolella olevia oli 15 prosenttia työikäisistä omaishoitajista.

Vuoden 2022 lopun työllisten omaishoitajien työsuhteen yleisimpiä toimialoja olivat sosiaalihuollon avopalvelut, terveyspalvelut sekä koulutus (vuoden 2021 tietojen perusteella). Samat toimialat ovat yleisimpiä myös koko työllisen väestön joukossa.

Omaishoitosuhde on tavallisesti pitkäkestoista. Työikäisistä omaishoitajista 67 prosenttia oli ollut omaishoitajana koko vuoden ja 81 prosenttia vähintään puoli vuotta yhtäjaksoisesti. Koko vuoden omaishoitajana toimineista lähes joka toinen (48 %) oli ollut myös työllisenä koko vuoden.

Työikäisistä omaishoitajista lähes puolella (47 %) perheeseen kuului puoliso ja lapsia. Pelkästään puoliso oli 18 prosentilla ja pelkästään lapsia 16 prosentilla. Yksin asui yhdeksän prosenttia ja lapsen asemassa oli seitsemän prosenttia työikäisistä omaishoitajista.

Työllisyys korkeinta Pohjanmaalla 

Omaishoitajien työllisyydessä on eroja alueittain. Työikäisten 18–64-vuotiaiden omaishoitajien työllisyysaste oli manner-Suomessa korkein Pohjanmaalla (71 %) sekä Keski-Pohjanmaalla, Satakunnassa ja Kanta-Hämeessä (65 %) vuoden 2022 lopussa. Matalinta omaishoitajien työllisyys oli puolestaan Pohjois-Karjalassa (53 %), Päijät-Hämeessä (56 %) sekä Pohjois-Savossa (57 %).

Kunnittain tarkasteltuna omaishoitajien työllisyys oli yli 50 omaishoitajan kunnissa suurinta Huittisissa (81 %) sekä Mustasaaressa ja Ylivieskassa (80 %) ja matalinta puolestaan Kiteellä (43 %), Kemissä (44 %) ja Kotkassa (48 %).

Hoivatyöllä suuri merkitys yhteiskunnalle 

Tässä artikkelissa on tarkasteltu vain omaishoidon tukea saavia omaishoitajia, joita oli noin 60 000 vuonna 2022. Omaishoitajaliiton mukaan kuitenkin yli 700 000 suomalaista hoitaa iäkästä, sairasta tai vammautunutta läheistään ansiotyönsä ohessa.

Työn ja omaishoidon yhteensovittaminen voi olla haasteellista ja kuormittavaa. Hoivatyö voi myös heikentää työssäkäynnin mahdollisuuksia. Toisaalta ansiotyössä käyminen voi olla omaishoitajalle tärkeä voimavaratekijä, joka auttaa jaksamaan.

Omaishoitajien työllisyysaste on noin kymmenen prosenttiyksikköä matalampi kuin koko väestöllä keskimäärin. Omaishoitotilanteita on monenlaisia ja joissain tilanteissa työn ja omaishoidon yhteensovittaminen voi olla helpompaa kuin toisissa. Vaativissakin tilanteissa omaishoidon ja ansiotyön yhdistäminen voi kuitenkin onnistua erilaisten palveluiden, kuten sijaishoidon avulla.

Omaishoitajien tekemällä hoivatyöllä on olennainen rooli sosiaali- ja terveydenhuollon kestävyyden kannalta. Väestön ikääntyessä ja huoltosuhteen heiketessä omaishoitajien merkitys yhteiskunnalle kasvaa entisestään.

Kirjoittajat työskentelevät yliaktuaareina Tilastokeskuksen yhteiskuntatilastoissa Työelämä ja palkat -ryhmässä.