Suomen väestöstä noin viidennes on alaikäisiä lapsia, eli lapsia on noin miljoona. Valtaosa lapsista kasvaa edelleen aviopariperheissä, mutta osuus on pienentynyt viime vuosikymmeninä. Nykyisin 61 prosenttia alaikäisistä lapsista kasvaa aviopariperheessä, kun vielä vuonna 1992 osuus oli 78 prosenttia. Nykyään lapset kasvavat monimuotoisemmissa perheissä kuin aiemmin.

Tarkastelemme tässä artikkelissa Suomen väestöön kuuluvia alle 18-vuotiaita perheessään lapsen asemassa olevia ja heidän perheitään rekisteriaineistoon perustuvan perhetilaston ja väestötilastojen näkökulmasta.

Joka viides lapsi kasvaa avopariperheessä

Vuoden 2021 lopussa alle 18-vuotiaista 98 prosenttia oli perheessään lapsen asemassa, eikä tässä ollut juurikaan eroa sukupuolten välillä. Osa alaikäisistä oli jo oman perheen perustaneita tai perheeseen kuulumattomia yksin asuvia tai esimerkiksi kimppakämpässä asuvia.

Vuoden 2021 lopussa lapsiperheissä oli yhteensä 1 012 300 lapsen asemassa olevaa alaikäistä lasta. Lapsiperheiden lasten määrä on vähentynyt vuodesta 2020 yhteensä 8 584 lapsella ja vuoteen 2010 verrattuna lapsiperheissä kasvavia lapsia oli 52 170 vähemmän.

Lapsen asemassa olevista valtaosa kasvaa edelleen avioparin perheessä (kuvio 1). Osuus on kuitenkin pienentynyt melko tasaisesti. Vuonna 1992 lapsista 78 prosenttia kasvoi avioparin perheessä, vuoden 2021 lopussa enää 61 prosenttia.

Avoparin perheessä kasvavien lasten osuus on puolestaan kasvanut. Kun vielä vuonna 1992 vain noin joka kymmenes (9 %) lapsi kasvoi avopariperheessä, oli vuonna 2021 avopariperheissä kasvavia lapsia lähes viidennes (19 %). Edellisvuoteen verrattuna avopariperheessä kasvavien lasten osuus oli vain alle prosenttiyksikön suurempi.

Lapsista noin joka viides (21 %) kasvaa yhden vanhemman perheessä. Äidin kanssa asui 18 prosenttia lapsista ja isän kanssa kolme prosenttia. Vuonna 1992 yhden vanhemman perheissä asuvien lasten osuus oli 12 prosenttia, 11 prosenttia äidin kanssa ja yksi prosentti isän kanssa. Äidin kanssa asuvien osuus on siis kasvanut selvästi enemmän kuin isän kanssa asuvien.

Perhetilastossa lapsi kirjautuu siihen perheeseen, jossa lapsi on virallisesti kirjoilla. Useimmiten eroissa lapset jäävät äidin luokse kirjoille, vaikka käytännössä asuisivatkin säännöllisesti myös isän kanssa. Isä puolestaan tilastoituu usein yksin asuvaksi.

Eniten aviopariperheiden lapsia Keski-Pohjanmaalla, vähiten Ahvenanmaalla

Eri alueiden välillä on jonkin verran eroa siinä, millaisissa perheissä alaikäiset lapset kasvavat (kuvio 2). Aviopariperheessä asuvien lasten osuus oli suurin Pohjanmaan maakunnissa ja pienin Ahvenanmaalla, Etelä-Savossa ja Kymenlaaksossa.

Myös yhden vanhemman perheissä kasvavien lasten osuuksissa on eroa maakuntien välillä. Osuudet vaihtelevat kuitenkin lähinnä äiti ja lapsia -perhetyypissä, sillä isä ja lapsia -perheissä kasvavien lasten osuuksissa ei ole juurikaan eroa eri alueiden välillä.

Äiti ja lapsia -perheissä kasvavia lapsia oli suhteellisesti eniten Kymenlaaksossa, Päijät-Hämeessä ja Uudellamaalla, noin viidennes. Sen sijaan suhteellisesti vähiten äiti ja lapsia -perheissä asuvia lapsia oli Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa, joissa noin joka kymmenes lapsi kasvoi tällaisessa perheessä.

Kaikki perherakenteet eivät näy perhetilastossa

Vaikka lasten perheet näyttävät perhetilaston valossa hyvinkin perinteisiltä, ovat perheet vuosien saatossa moninaistuneet. Valitettavasti rekisteriaineistoon perustuva perhetilastointi ei tavoita kaikkia uusimpia perherakenteita ja perheiden arjen käytäntöjä, minkä vuoksi rekisteritiedon rinnalle tarvitaan kyselytutkimuksia.

Perhetilasto tehdään lapsen vakinaisen asuinpaikan mukaan eikä samaa lasta voida tilastoida kahteen eri osoitteeseen, sillä toistaiseksi kirjoilla voi olla vain yhdessä osoitteessa. Eronneet vanhemmat – useimmiten isät –, joiden luona lapset eivät ole kirjoilla, jäävätkin usein perhetilaston ulkopuolelle yksin asuviksi, ellei heillä ole uutta perhettä. Sama pätee muihinkin etävanhempiin.

Tilastokeskuksen tulo- ja elinolotutkimuksessa (EU-SILC) selvitettiin vuonna 2020 ensi kerran kotitalouksilta erolapsista ja heidän asumisjärjestelyistään. Tutkimuksen mukaan lähes joka kymmenes kotitalous oli tilanteessa, jossa kotitalouden lapsella oli etävanhempi tai jossa kotitalouden vanhempi oli itse etävanhempi. (Okkonen 2022.)

Lainsäädäntöön tehdyt muutokset, kuten avioliittolaki ja äitiyslaki, ovat tuoneet tilastoissa näkyviksi parisuhteensa virallistaneiden samaa sukupuolta olevien parien perheissä asuvat lapset. Tältä osin tilastointi on siis parantunut.

Vuoden 2021 lopussa 0,2 prosenttia (1 633) lapsista kasvoi parisuhteensa virallistaneen nais- tai miesparin perheessä tai sellaisessa saman sukupuolen avoparin perheessä, jossa oli puolisoiden yhteisiä lapsia eli perheessä oli sekä biologinen että vahvistettu äiti. Lasten määrä näissä perheissä kasvoi edellisvuodesta 141 lapsella.

Noin joka kymmenes lapsi kasvaa uusperheessä

Uusperheitä oli vuoden 2021 lopussa yhteensä yhdeksän prosenttia (49 630) kaikista lapsiperheistä. Uusperheiden määrä kasvoi alkuun hitaasti siitä lähtien, kun niistä tehtiin ensimmäiset tilastot vuonna 1990. Viimeisten kymmenen vuoden aikana uusperheiden määrä on pysynyt jokseenkin samalla tasolla, mutta aivan viime vuosina määrä näyttää kääntyneen laskuun. Vuodesta 2020 uusperheiden määrä pieneni 560 perheellä.

Uusperheellä tarkoitetaan perhettä, jossa on alle 18-vuotias vain toisen puolison lapsi, eli lapsi on tavallaan saanut uuden sosiaalisen vanhemman. Arkikielessä käsitettä käytetään monesti väljemmin ja erilaisista erojen seurauksena syntyneistä viikonloppuperheistä puhutaan usein uusperheinä.

Vuoden 2021 lopussa uusperheessä kasvoi kaikkiaan 102 559 alle 18-vuotiasta lasta, eli joka kymmenes lapsi. Uusperheessä kasvavien lasten määrä pieneni vajaalla kahdella tuhannella (1 797) edellisestä vuodesta. Suhteellinen osuus pysyi kuitenkin samana.

Uusperheiden lapsista 29 prosenttia (29 998) oli puolisoiden yhteisiä, eli lapsi oli syntynyt perheeseen, jossa oli ennestään vain äidin ja/tai vain isän lapsia. Uuden sosiaalisen vanhemman saaneita lapsia – eli niin sanottuja varsinaisia uusperheen lapsia – oli seitsemän prosenttia (72 561) kaikista lapsista.

Yleensä uusperheessä kasvava lapsi on äidin lapsi, joka on saanut uuden sosiaalisen isän. Uusperheiden lapsista 60 prosenttia oli perheeseen äidin mukanaan tuomia ja 11 prosenttia isän mukanaan tuomia.

Uusperhetarkastelussa ei toistaiseksi ole huomioitu samaa sukupuolta olevien parien uusperheitä lukuun ottamatta saman sukupuolen avoparien perheitä, joissa on sekä biologinen että vahvistettu äiti. Tilastointia pyritään tältä osin kuitenkin kehittämään.

Joka kolmannella lapsella ainakin kaksi sisarusta kotona 

Lapsiperheistä 43 prosenttia oli vuoden 2021 lopussa yksilapsisia, mutta perheiden lapsista vain noin joka neljäs (24 %) oli perheensä ainokainen. Useilla näistä lapsista ainoana lapsena olo on vain tilapäistä, sillä osa saa sisaruksia myöhemmin. Osalla lapsista vanhempi sisarus on puolestaan jo tullut täysi-ikäiseksi tai muuttanut pois kotoa.

Vuoden 2021 lopussa 43 prosenttia lapsista eli yhden sisaruksen kanssa ja joka kolmannella lapsella oli ainakin kaksi sisarusta kotona. Edelliseen vuoteen verrattuna muutosta ei juuri ollut, mutta pidemmällä aikavälillä muutoksia voidaan havaita. Vuoteen 2010 verrattuna yhden sisaruksen kanssa asuvien osuus on kasvanut yhdellä prosenttiyksiköllä ja vähintään kahden sisaruksen kanssa asuvien osuus puolestaan kasvanut kolmella prosenttiyksilöllä.

Sisarusten määrissä on myös aluekohtaisia eroja. Alueilla, joissa perheet ovat suurempia, useiden sisarusten kanssa asuvien lasten osuus on myös luonnollisesti suurempi kuin pienten perhekokojen alueilla. (Kuvio 3.)

Pohjois-Pohjanmaalla 27 prosentilla lapsista oli vähintään kolme kotona asuvaa alle 18-vuotiasta sisarusta ja Keski-Pohjanmaan lapsistakin lähes joka neljännellä (23 %). Sen sijaan Varsinais-Suomessa, Ahvenanmaalla, Etelä-Karjalassa, Uudellamaalla, Satakunnassa ja Pirkanmaalla noin joka kymmenes lapsi asui vähintään kolmen sisaruksen kanssa.

Keski-, Pohjois- ja Etelä-Pohjanmaalla on myös pienimmät ilman sisaruksia asuvien lasten osuudet: niissä korkeintaan joka viidennellä lapsella ei ollut samassa osoitteessa kirjoilla olevia sisaruksia. Kymenlaaksossa, Uudellamaalla, Etelä-Karjalassa, Etelä-Savossa ja Varsinais-Suomessa osuudet ovat vastaavasti suurimmat, ja niissä ilman sisaruksia kasvavia lapsia oli vähintään joka neljäs.

Alaikäisiä adoptoituja lapsia noin 4 400 

Kaikkiaan alle puoli prosenttia Suomen lapsista on adoptoituja. Vuonna 2021 väestössä oli yhteensä 4 438 adoptoitua 0­­­­­­­­­­­­­­­–17-vuotiasta lasta. Kahden vanhemman adoptoimia lapsia oli noin 2 500, joista 1 900 oli syntynyt ulkomailla.

Vuonna 2021 adoptoitiin yhteensä 149 alaikäistä lasta, joista 74 kotimaasta ja 75 ulkomailta. Kotimaan adoptioista 20 oli kahden vanhemman adoptioita ja 54 yhden vanhemman adoptioita. Ulkomaan adoptioista 52 oli kahden vanhemman adoptioita ja 23 yhden vanhemman adoptioita.

Alle 18-vuotiaista kaksi prosenttia ei kuulu perheväestöön

Kaikki alle 18-vuotiaat eivät kuulu perheväestöön. Perheisiin kuulumattomia, eli sellaisia alaikäisiä, jotka asuivat yksin tai esimerkiksi kimppakämpässä tai laitoksessa, oli kaksi prosenttia.

Osa alle 18-vuotiasta on puolestaan perustanut jo oman perheen eikä siksi ole perheessään enää lapsen asemassa. Oman perheen perustaneita oli alle prosentti alaikäisistä. Yhteensä 55 alaikäistä tyttöä oli äitinä yhden vanhemman perheessä ja 21 avopuolisona lapsiperheessä.

Suomen nuoret muuttavat moniin Euroopan maihin verrattuna varhain pois lapsuudenkodistaan. Toisaalta Ruotsissa kotoa muutetaan vielä varhemmin kuin Suomessa.

Koronavuodet eivät näytä hidastaneen kotoamuuttoa, vaan se näyttää jopa aikaistuneen korona-aikana, jos katsotaan lapsen asemassa olevien osuutta ikäryhmästä (kuvio 4).

Lapsen asemassa olevien osuus on jopa pienempi vuonna 2021 kuin juuri ennen koronan alkua vuonna 2019. Kun 20–24-vuotiaista miehistä kolmannes oli lapsen asemassa vuonna 2019, oli vuoden 2021 lopussa osuus 28 prosenttia. Naisilla lapsen asemassa olevien 20–24-vuotiaiden osuus oli myös pienempi vuonna 2021 (15 %) kuin vuonna 2019 (17 %).

On toki mahdotonta sanoa, onko kotoamuuton aikaistuminen seurausta koronasta vai ei, mutta jotain tekemistä sillä saattaa asian kanssa olla, kun kotona vietetty aika väistämättä lisääntyi koronarajoitusten myötä ja monen lapsiperheen tiedetään myös asuvan ahtaasti. Vuoden 2020 lopussa 37 prosenttia vähintään 13-vuotiaista lapsista asui ahtaasti.

Toisaalta kotoamuutto on myös pitkällä aikavälillä aikaistunut, joten viime vuosien kehitys saattaa olla vain luonnollinen jatkumo. Asiaa on kuitenkin hyvä tarkastella myös muiden tilastojen valossa.

Myös Eurostatin tietojen mukaan kotoamuuttoikä aikaistui Suomessa vuonna 2021 vuoteen 2020 verrattuna. Kun vuonna 2020 keskimääräinen kotoamuuttoikä oli 22,0 vuotta, oli se vuonna 2021 aikaistunut 21,5 vuoteen. Sen sijaan Euroopassa (EU 27) keskimääräinen kotoamuuttoikä pysyi 26,5 vuodessa.

Ruotsissa, jossa kotoa muutetaan muita Euroopan maita aiemmin, vastaavaa aikaistumista ei tapahtunut, vaan keskimääräinen kotoamuuttoikä oli päinvastoin myöhentynyt 17,5 vuodesta 19,0 vuoteen. Tanskassa kotoamuuttoikä oli myöhentynyt vain aavistuksen vuosien 2020 ja 2021 välillä eli 21,2 vuodesta 21,3 vuoteen.

Miksi sitten Suomessa kehitys on ollut erilainen kuin naapurimaissa? Tämä edellyttäisi omaa tarkempaa tarkastelua, mutta asiaan saattavat vaikuttaa niin vuokra-asuntojen hintakehitys, tulonsiirtojärjestelmä kuin asumisväljyyskin.

Perhetilasto kuvaa suuria linjoja – kyselytutkimuksia tarvitaan rinnalle

Perhetilastoja on tehty Suomessa vuosittain vuodesta 1992 lähtien. Tilasto tuottaa koko väestöä kattavaa tietoa perheistä sen mukaan, miten väestö on väestötietojärjestelmään virallisesti kirjattu. Aina tämä ei vastaa perheiden arkikäytäntöjä.

Tilaston haasteet ja puutteet tunnistaen voi kuitenkin todeta rekisteriperusteisen perhetilaston erinomaisuuden perherakenteiden muutoksen seurannassa koko väestön kattavasti. Perhetilastoa pyritään toki myös kehittämään. Vuonna 2022 perustettu Väestö- ja perhetilastoinnin asiantuntijaryhmä on osaltaan pohtimassa tilastointiin liittyviä kehittämistarpeita. 

Marjut Pietiläinen työskentelee erikoistutkijana ja Joonas Toivola yliaktuaarina Tilastokeskuksen yhteiskuntatilastoissa.

Lähteitä:

Hanifi, R. & Nieminen, T. (2022) Kaksi kotia 110 000 lapsella – joka kolmas asuu yhtä paljon molemmissa. Tieto&trendit, Tilastokeskus, 9.5.2022.

Huomo, M. (2021) Lapset muuttavat erityisesti ennen kouluikää – korona ei vienyt kehys­kuntien vetoa. Tieto&trendit, Tilastokeskus, 8.11.2021.

Keski-Petäjä, M. (2022) Lapsia yhteiskunnan talkoisiin – syntyvyyden ja syntyvyyshuolen historiaa Suomessa. Tieto&trendit, Tilastokeskus 9.6.2022.

Lipasti, L. & Pietiläinen, M. (2020) Sateenkaariperheiden määrä kasvaa – osa perheistä jää tilastoissa yhä piiloon. Tieto&trendit, Tilastokeskus, 11.9.2020.

Nikander, T. & Pietiläinen, M. (2021) Vähemmän lapsia, enemmän isovanhempia. Tieto&trendit, Tilastokeskus, 28.4.2021.

Okkonen, K.-M. (2022) Lasten vuoroasumisen huomioiminen tarkentaa kuvaa perheiden tulotasosta. Tieto&trendit, Tilastokeskus, 8.6.2022.

Okkonen, K.-M. (2022) Kotitalouksien häilyvät rajat – eroperheiden lasten asumisjärjestelyt haastavat tilastointia. Tieto&trendit, Tilastokeskus, 8.6.2022.

Sirniö, O. & Remes, H. (2021) Aikainen kotoa muutto vahvistaa matalan koulutuksen ylisukupolvista periytyvyyttä. INVEST blog 11/2021.