Vuosina 2020–2022 maailman seisauttanut COVID-19-pandemia vaikutti suomalaisten mahdollisuuksiin kuluttaa kulttuuria. Taudin leviämisen ehkäisemiseksi asetetut säännökset pakottivat museot, kirjastot, teatterit, konserttihallit, keikkapaikat ja elokuvateatterit sulkemaan ovensa jopa kuukausiksi kerrallaan ja rajoittamaan auki ollessaan vierailijoidensa lukumääriä.

Pandemian laannuttua poistuivat myös kulttuurintarjoajia koskeneet rajoitukset. Koronavuodet olivat taloudellisesti vaikeaa aikaa monille alan toimijoille, ja yleisön paluusta kulttuurin pariin toivottiin mahdollisimman ripeää. Tilastotiedon valossa vaikuttaisi kuitenkin siltä, että moniin kulttuurikohteisiin tehtyjen käyntien määrä on edelleen pienempi kuin ennen pandemiaa. Myös yhä harvempi suomalainen kertoo käyttäneensä alan palveluita viimeisen 12 kuukauden aikana.

Kulttuurialan toipuminen saattaa vaikeutua entisestään, kun pääsylippujen arvonlisäveroprosentin korotus ja leikkaukset kulttuurin valtionrahoitukseen pakottavat palveluiden tarjoajat nostamaan hintojaan, supistamaan tarjontaansa tai jopa lakkauttamaan kokonaan toimintansa.

Tarkastelen tässä artikkelissa suomalaisten kulttuuriosallistumista ennen ja jälkeen COVID-19-pandemian. Lähteinä yhdistelen Tilastokeskuksen aineistoja sekä kulttuurialan toimijoiden tuottamia tietoja.

Kirjastovierailuja vähemmän kuin ennen pandemiaa, museoissa vilkasta

Helsingin kaupunginkirjaston tietopalvelun Kirjastot.fi:n mukaan yleiset kirjastot ovat Suomen ylivoimaisesti vierailluin kulttuurikohde (Kuvio 1.) Vuonna 2023 kirjastoilla oli Manner-Suomessa 712 toimipistettä, joihin tehtiin yhteensä hulppeat 47,7 miljoonaa fyysistä käyntiä.

Kirjastoaineiston lainaajia oli vuonna 2023 vajaat 1,8 miljoonaa ja heidän tekemiään lainoja (ml. lainauusinnat) 83 miljoonaa. Kirjastojen aineistoja lainanneita oli toisin sanoen vähemmän kuin vaikkapa esittävän taiteen esityksissä ja elokuvateattereissa käyneitä (kuvio 1).

Vuonna 2019 kirjastot keräsivät runsaat 53,7 miljoonaa fyysistä käyntiä. Lainaajia oli tuolloin lähes kaksi miljoonaa, ja he lainasivat kirjastojen kokoelmista yhteensä 85 miljoonaa kertaa.

Kun fyysisten kirjastokäyntien ja lainojen lukumäärä suhteutetaan Suomen asukaslukuun, vieraili keskimääräinen asukas kirjastossa 8,5 kertaa ja teki 15 lainaa vuonna 2023. Vuonna 2019 vastaavat luvut olivat 10,4 käyntiä ja 17 lainaa asukasta kohden.

Kaiken kaikkiaan kirjastojen käyttö oli vuonna 2023 vähäisempää kuin ennen koronapandemiaa. Toisaalta Helsingissä on havaittu, että kirjastojen asiakaskäyntien palautuminen vaihtelee voimakkaasti kaupunginosittain: hyväosaisilla alueilla kirjastojen käyttö palautui korona-ajan käyttäjäkadosta keskimääräistä nopeammin, köyhemmillä alueilla hitaammin.

Museoita koskevat tiedot tulevat Museoviraston tilastoista, joihin kerätään vuosittain tietoa päätoimisesti ja ammatillisesti hoidetuista museoista Manner-Suomessa. Vuonna 2023 maassa toimi 152 museota, jotka ylläpitivät 326:ta museokohdetta.

Vuonna 2019, ennen koronakriisin alkua, päätoimiset museot tekivät siihenastisen kävijäennätyksensä houkuttelemalla tiloihinsa peräti 7,6 miljoonaa vierailijaa. Pandemiavuosina 2020–2021 museoiden kävijämäärät kutistuivat alle 4,5 miljoonaan ja jäivät vielä vuonna 2022 pandemiaa edeltävistä lukemista. Vuonna 2023 päätoimiset museot kuitenkin rikkoivat vuoden 2019 kävijäennätyksen keräämällä jopa 8,7 miljoonaa kävijää. Museokäyntejä kertyi tuolloin 1,6 asukasta kohden, kun vielä ennen koronapandemiaa vastaava luku oli 1,4.

Esittävä taide ja elokuvateatterit toipumisvaiheessa

Teatterin tiedotuskeskus TINFO kerää vuosittain tietoa ammattimaisen teatteri-, tanssi- ja sirkuskentän toiminnasta Suomessa (ml. Ahvenanmaa). Vuonna 2023 tilastoituja toimijoita oli 268, minkä lisäksi maassa arvioitiin olevan 500 harrastajateatteria.

Vuonna 2023 ammattimaisten puhe- ja tanssiteattereiden sekä sirkusten kotimaan esityksiä kävi katsomassa yhteensä 3,3 miljoonaa katsojaa. Katsomiskertoja asukasta kohden oli 0,6. Vuonna 2019 ammattimaisilla esittävän taiteen toimijoilla oli 3,7 miljoonaa kotimaista katsojaa, ja katsomiskertojen määrä suhteutettuna väkilukuun oli 0,7.

Taidemusiikin esittäjät yhteen tuova Suomen sinfoniaorkesterit ry taas kerää vuosittain tietoa jäsenorkestereidensa toiminnasta. Vuonna 2023 yhdistyksellä oli 33 jäsenorkesteria, joiden kotimaan esitykset keräsivät 1,1 miljoonaa kuuntelijaa – saman verran kuin vuonna 2019. Taidemusiikin esityksiä seuranneiden määrä väkilukuun suhteutettuna oli kumpanakin vuonna 0,2.

Tietoa myös muiden kun taidemusiikin esitysten kuuntelijoista tarjoaa edunvalvontajärjestö LiveFin. Heidän arvionsa mukaan mannersuomalaiset keikka- ja konserttipaikat keräsivät vuonna 2022 noin 7,4 miljoonaa kuuntelijaa, kun vuonna 2019 vastaava luku oli peräti 8 miljoonaa. Tämän arvion perusteella keskiverto suomalainen olisi nauttinut elävästä musiikista 1,4 kertaa vuodessa vuonna 2019 ja 1,3 kertaa vuodessa vuonna 2022.

LiveFinin tilastoinnissa on mukana Finlandia-talon kaltaisia konserttitaloja, joiden tiloissa esiintyy myös Suomen sinfoniaorkesterit ry:n jäsenorkestereita. Näin ollen LiveFinin ja Suomen sinfoniaorkesterit ry:n tilastoluvuissa esiintyy jonkin verran päällekkäisyyksiä.

Elokuvateattereiden, joiden lukumäärä Suomessa (ml. Ahvenanmaa) vuonna 2023 oli 187, kävijätiedot tulevat Suomen elokuvasäätiöltä. Vuonna 2023 elokuvateatterit houkuttelivat saleihinsa 7,2 miljoonaa kävijää, kun vuonna 2019 heitä oli vielä 8,4 miljoonaa. Elokuvakäyntien määrä asukasta kohden pieneni vuosien 2019 ja 2023 välillä 1,5:stä 1,3:een.

Museokortti ja ajankohtaiset näyttelyt houkuttelevat kävijöitä

Kuten edellä eritellyistä luvuista voi huomata, ovat tietyt kulttuurialat toipuneet koronakriisistä toisia nopeammin. Siinä missä taidemusiikin esittäjät ja museot ovat joko yltäneet pandemiaa edeltäneisiin yleisömääriin tai jopa ylittäneet ne, ovat kirjastot, teatterit, sirkukset ja elävän musiikin esityspaikat vielä toipumisvaiheessa.

Kaikkein vaikein tilanne näyttäisi olevan elokuvateattereilla, joiden kävijämäärä vuonna 2023 oli peräti 14 prosenttia pienempi kuin ennen koronapandemiaa (taulukko 1).

Syitä museokävijöiden huimaan määrään vuonna 2023 on monia. Pandemiavuosien notkahdus pois lukien museoiden kävijämäärät ovat kasvaneet vuodesta 2016 alkaen – samoihin aikoihin kuin museoalan keskusjärjestö Museoliitto lanseerasi suursuosion saavuttaneen Museokorttinsa, joka oikeuttaa haltijansa vierailemaan 370 museokohteessa ympäri Suomen ilman erillistä pääsymaksua.

Museot itse ovat arvelleet, että kortti alentaa kynnystä vierailujen tekemiseen ja vaikuttaa siksi positiivisesti museoiden kävijämääriin. Vähemmänkin antoisan näyttelyn kokeminen harmittaa vähemmän, kun siitä ei koidu vierailijalle ylimääräisiä kustannuksia, ja todella vaikuttavan kokonaisuuden voi käydä katsomassa useamman kerran samasta syystä.

Myös ajankohtaiset ilmiöt näkyvät museovierailijoiden käytöksessä. Museovirasto uskoo esimerkiksi Ukrainan sodan ja Suomen liittymisen puolustusliitto Natoon kasvattaneen kävijöiden kiinnostusta sotahistoriallisia museoita kohtaan.

Taidemusiikin kuuntelijoiden innostunut paluu konsertteihin saattaa taas selittyä vierailijoiden uskollisuudella rakastamalleen taiteenlajille. Sinfoniaorkesterit ry:n ja Innolink Research Oy:n vuonna 2023 toteuttamassa kävijätutkimuksessa yhdeksän kymmenestä kuuntelijasta kertoi aikovansa vierailla konserttisalissa toistekin, ja 96 prosenttia oli joko suositellut tai voisi nähdä itsensä suosittelemassa kokemaansa musiikkielämystä myös muille. (Suomen sinfoniaorkesterit 2024.)

Suoratoistopalvelut syövät elokuvateattereiden suosiota

Elokuvateatterien tapauksessa suurin syy katsojalukujen hitaaseen palautumiseen pandemiaa edeltäneelle tasolle löytynee audiovisuaalisia sisältöjä verkon välityksellä tarjoavien palveluiden kasvavasta suosiosta.

Tilastokeskuksen Tieto- ja viestintätekniikan käyttö -tutkimuksen mukaan vuonna 2023 yli 16-vuotiaasta väestöstä peräti 75 prosenttia oli käyttänyt televisioyhtiöiden nettitelevisiopalveluita (mm. Yle Areena tai Nelonen Ruutu) tai internetin videoalustoja (mm. YouTube) viimeisen kolmen kuukauden aikana. Tilausvideopalveluita (mm. Netflix tai Disney+) samana ajankohtana katselleiden osuus oli puolestaan 58 prosenttia.

Tilastokeskuksen joukkoviestintätilaston laskelmien mukaan tilausvideopalvelumarkkina Suomessa on myös kasvanut toista sataa miljoonaa euroa vuotta kohti pandemiaa edeltävästä ajasta.

Verkon elokuva-, televisio- ja videopalveluiden suosio selittyy toisaalta niiden helpolla saatavuudella, toisaalta valikoiman laajuudella. Nämä ominaisuudet tekevät niistä myös varteenotettavan kilpailijan elokuvateattereille. Siinä missä vierailu elokuvateatteriin vaatii matkustamista paikan päälle, onnistuu Yle Areenan, YouTuben tai Netflixin katsominen myös kotisohvalta. Lisäksi teatterit voivat rajallisten tilojensa takia näyttää ainoastaan kourallista elokuvia kerrallaan verkkopalvelujen katalogien ollessa lähestulkoon äärettömiä.

Digitaalinen viihdetarjonta – johon videopalveluiden lisäksi voidaan laskea niin vaikkapa sosiaalinen media kuin digitaaliset pelitkin – on saattanut hidastaa myös muiden kulttuurialojen toipumista. Tilastokeskuksen vuosina 2020–2021 toteuttaman ajankäyttötutkimuksen perusteella koronapandemia kasvatti erityisesti näyttöruutujen äärellä vietettyä päivittäistä aikaa. Voikin olla, että jotkin pandemia-aikana omaksutut uudet ajanvieton tavat ovat säilyneet osana suomalaisten rutiineja yhteiskunnan uudelleenavautumisesta huolimatta.

Jo nyt esimerkiksi tiedetään, että vaikka pandemian hiipuminen vuonna 2022 näkyi 10 vuotta täyttäneiden suomalaisten digipelaamiseen käytettyjen minuuttien vähentymisenä verrattuna vuoden 2020 huippulukemiin, kertyi niitä tuolloin silti kaksi tuntia viikossa enemmän kuin vuonna 2018. (Kinnunen, Tuomela & Mäyrä 2022.)

Yhä harvempi hakeutuu kulttuurikokemuksien äärelle

Kävijämäärien seuraamisen lisäksi suomalaisten kulttuuriosallistumista voidaan tarkastella myös sen perusteella, kuinka suuri osa väestöstä kertoo käyttäneensä kulttuuria tarjoavien tahojen palveluita.

Tilastokeskuksen elinolotutkimus kartoittaa 16 vuotta täyttäneiden suomalaisten elinolosuhteita. Muiden mittareiden ohella tutkimuksessa kysytään vastaajien käynneistä erilaisiin kulttuurikohteisiin edeltävien 12 kuukauden aikana. Uusin versio tutkimuksesta kuvaa tilastovuotta 2022 ja tarjoaa siis tietoa suomalaisten kulttuuriosallistumisesta koronakriisin jälkimainingeissa.

Elinolotutkimuksen mukaan kulttuurikohteissa vierailu on harvinaistunut suomalaisten keskuudessa vuosien 2015 ja 2022 välillä (kuvio 2). Vuonna 2022 yli 16-vuotiaista suomalaisista 44 prosenttia kertoi käyneensä museossa vähintään kerran viimeisen 12 kuukauden aikana, kun vielä vuonna 2015 näin oli tehnyt peräti 60 prosenttia. Elokuvateatterien tapauksessa niissä vierailleiden osuus väestöstä on pienentynyt samalla aikaväillä 54 prosentista 35:een.

Kaikkein eniten suomalaisten mielenkiinto vaikuttaisi hiipuneen eläviä esityksiä (esim. teatteri, tanssi ja konsertit) kohtaan. Vuonna 2015 eläviä esityksiä oli viimeisen vuoden aikana käynyt katsomassa peräti 65 prosenttia yli 16-vuotiaasta väestöstä, mutta vuonna 2022 näin teki enää 33 prosenttia.

Erityisesti vanhempien ikäpolvien ja maatalousyrittäjien kulttuuriosallistuminen vähentynyt

Vaikka kulttuuriosallistuminen on elinolotutkimuksen mukaan harvinaistunut koko väestön keskuudessa, on se vähentynyt tietyissä ryhmissä toisia enemmän.

Vuonna 2022 naiset kävivät kaikenlaisissa kulttuurikohteissa miehiä useammin. Ero sukupuolten välillä ei ole kuitenkaan muuttunut merkitsevästi verrattuna pandemiaa edeltäneeseen aikaan.

Vuonna 2022 useimmin museovierailuja tekivät 35–49-vuotiaat (54 %), eläviä esityksiä katsoivat 25–34-vuotiaat (38 %) ja elokuvateattereissa kävivät 16–24-vuotiaat (55 %). Yli 75-vuotiaat puolestaan olivat tehneet kaikkea edellä mainittua muita ikäryhmiä harvemmin: runsas viidesosa yli 75-vuotiaista oli vieraillut viimeisen 12 kuukauden aikana museoissa tai elävissä esityksissä, mutta ainoastaan 9 prosenttia oli käynyt elokuvateatterissa.

Vuosien 2015 ja 2022 välillä kulttuuriosallistumistaan olivat vähentäneet suhteellisesti eniten 64–79-vuotiaat.

Sosioekonomisen aseman perusteella ylemmät toimihenkilöt kävivät muita ryhmiä useammin museoissa (67 % kävi) ja elävissä esityksissä (49 %). Elokuvateatterit olivat puolestaan erityisesti opiskelijoiden suosiossa (56 %). Siinä missä maatalousyrittäjistä vain noin viidesosa oli käynyt elävissä näytöksissä edeltävien 12 kuukauden aikana, olivat eläkeläiset muita ryhmiä harvinaisempia vierailijoita museoissa (32 %) ja elokuvateattereissa (15 %).

Vuosien 2015 ja 2022 välillä kulttuuriosallistumistaan olivat vähentäneet suhteellisesti eniten maatalousyrittäjät.

Sairastumisen pelko saattaa rajoittaa ikäihmisten kulttuuriosallistumista

Kulttuuriosallistumisen yleisyyttä väestön keskuudessa vuonna 2022 kuvaavia lukuja tarkasteltaessa on tärkeää pitää mielessä, että COVID-19-pandemia vaikutti tuolloin vielä monin tavoin suomalaiseen yhteiskuntaan. Esimerkiksi viimeiset teattereihin kohdistuneet koronarajoitukset päättyivät vasta helmikuussa 2022.

Elinolotutkimuksen toteutusajankohta voi myös osaltaan selittää sitä, miksi vanhemman polven edustajat ja eläkeläiset kertoivat harrastaneensa kulttuuria nuorempia ikäluokkia vähemmän. Pahimmillaan kuolemaan johtava COVID-19 on usein sitä vaarallisempi, mitä vanhempi tartunnan saava henkilö on, eli altistuminen virukselle edustaa ikäihmisille huomattavasti muuta väestöä korkeampaa uhkaa. Voikin olla, että moni iäkkäämpi vuoden 2022 elinolotutkimukseen osallistunut oli jättänyt kulttuurikohteissa vierailemisen väliin terveydellisistä syistä.

Sairauden pelko selittäisi ainakin 64–75-vuotiaiden kulttuuriosallistumisen suhteellisesti suurempaa vähenemistä muihin ikäryhmiin verrattuna vuosien 2015 ja 2022 välillä. Eläkeläisten ja yli 75-vuotiaiden vierailu erilaisissa kulttuurilaitoksissa on ollut keskimääräistä vähäisempää myös aikaisemmissa elinolotutkimuksissa.

Kulttuuripolitiikan uudet linjaukset voivat hidastaa alan toipumista

Kuten tässä artikkelissa eritellyistä luvuista käy ilmi, jätti koronakriisi jälkensä suomalaisten kulttuuriosallistumiseen. Yhteiskunnan uudelleenavautumisesta huolimatta ainoastaan harvat kulttuurikokemusten tarjoajat ovat yltäneet pandemiaa edeltäneisiin kävijämäärin, minkä lisäksi kulttuuripalveluita hyödyntäneiden osuus väestöstä on vähentynyt vuosien 2015 ja 2022 välillä.

Tätä artikkelia kirjoittaessa kulttuurialaan on kohdistumassa useita muutoksia, jotka voivat hidastaa sen toipumista entisestään. Viimeisin koko kenttää koskeva huono uutinen kuultiin syyskuussa 2024, jolloin hallitus ilmoitti päätöksestään leikata kulttuuriin kohdistuvaa rahoitusta 17,3 miljoonalla eurolla vuonna 2025. Leikkaukset kohdistuvat suomalaisille kulttuuritoimijoille myönnettäviin valtionosuuksiin ja -avustuksiin.

Tämän lisäksi vuoden 2025 alussa Suomessa astuu voimaan laki, jonka myötä eräiden aikaisemmin kymmenen prosentin arvolisäkannassa olleiden tuotteiden ja palveluiden verotus nousee 14 prosenttiin. Muutos koskee myös museoiden, teattereiden, sirkusten, elokuvanäytösten, taidenäyttelyiden sekä kulttuuri- ja viihdetilaisuuksien palveluita.

Valtion rahoituksen huvetessa ja arvolisäverotuksen kiristyessä kulttuurialan toimijoiden on käytännössä pakko nostaa pääsylippujensa hintoja. Hintojen kallistuminen osuisi kuitenkin toteutuessaan huonoon ajankohtaan, onhan Suomessa viime vuosina kärsitty kansainvälisten kriisien nostattamasta korkeasta inflaatiosta.

Suomalaisten kulttuurikokemuksiin käyttämä rahamäärä on jo nyt alhaisempi kuin ennen koronapandemiaa. Vuonna 2022 kotitaloudet käyttivät keskimäärin 87 euroa vuodessa elokuvateattereiden, teattereiden ja konserttitilojen palveluihin, kun vuonna 2016 vastaava summa oli vuoden 2022 rahassa vielä 111 euroa. Museoiden, kirjastojen ja kulttuurikohteiden palveluihin käytetyn rahan määrä on puolestaan kutistunut samalla aikavälillä 16 eurosta kuuteen euroon. (Tilastokeskus, kotitalouksien kulutus; kulttuuritilaston taulukkopalvelu, taulukot 10.10 ja 10.11.)

Kulttuuripalveluiden hinnan nousu iskisi erityisesti vähävaraisiin

Kulttuuripalveluiden pääsymaksujen korottuminen saattaisi toteutuessaan suitsia erityisesti vähempivaraisten kulttuuriosallistumista. Kotitalouksien varallisuus on nimittäin yhteydessä siihen, paljonko rahaa kulttuurikokemuksiin käytetään: mitä suurituloisempi talous, sitä suurempi on niiden elokuvateattereiden, teattereiden, konserttitilojen, museoiden, kirjastojen ja kulttuurikohteiden palveluihin vuodessa käyttämä euromäärä suhteessa kokonaistuloihin. (Tilastokeskus, kotitalouksien kulutus.)

Euroissa mitattuna ylin tuloviidennes käytti jopa kolme kertaa enemmän rahaa kulutusyksikköä kohden kulttuurikokemuksiin kuin alin tuloviidennes vuonna 2022.

Kulttuuriosallistumisesta ja varallisuudesta puhuttaessa on toisaalta tärkeää muistaa, että monista alan palveluista on mahdollista nauttia myös ilmaiseksi. Kirjastojen aineistot sekä niiden seinien sisällä järjestettävät tapahtumat tuovat kulttuurikokemukset myös vähävaraisimpien ulottuville, kuten tekevät esimerkiksi museoiden, teattereiden ja konserttitalojen toisinaan järjestämät avointen ovien päivät ja muut tempaukset. Pelkkä kulttuuriosallistumiseen käytetty rahamäärä ei toisin sanoen vielä välttämättä kerro, kuinka usein yksilö eri kulttuurilaitoksissa vierailee.

On kuitenkin totta, että tarjolla olevien kulttuurikokemusten määrä kasvaa, mitä enemmän rahaa yksilöllä on käytössään. Siinä missä kirjastolaitoksen ylläpito tapahtuu täysin julkisella rahoituksella, tarvitsevat esimerkiksi elokuvateatterit ja esittävän taiteen laitokset lipputuloja toimintansa pyörittämiseksi. Joillekin suomalaisille näiden toimijoiden pyytämä hinta kulttuurikokemuksista voi kuitenkin olla jo nyt liian korkea, mikä on saattanut heijastua niin kulttuuritoimijoiden viimeaikaisiin käyntimääriin kuin elinolotilaston osallistujamääriä kuvaaviin tuloksiin.

Kulttuurikokemukset tukevat yksilöiden ja yhteiskunnan hyvinvointia

Suomalaisten kulttuuriosallistumisen tulevaisuudesta puhuttaessa on tärkeää pitää mielessä, että taidekokemuksilla on tutkimusten mukaan lukuisia positiivisia vaikutuksia yksilön hyvinvointiin.

Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi vuonna 2019 raportin, joka analysoi 900 tieteellistä julkaisua taiteen tekemisen sekä kokemisen hyvinvointivaikutuksista. Raportin mukaan kulttuurin vaikutukset yksilön kokonaisvaltaiseen terveyteen ovat laajat ja ulottuvat aina kognitiivisten kykyjen tukemisesta mielenterveysongelmien ehkäisyyn ja hoitoon. Taide auttaa myös ihmisiä käsittelemään vaikeita henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia aiheita, omaksumaan uusia näkökulmia sekä rakentamaan yhteenkuuluvuuden tunnetta eri ihmisryhmien välillä (Fancourt & Finn 2019.)

Taidekokemusten on todettu parantavan jopa yksilön fyysistä hyvinvointia. Esimerkiksi musiikin kuuntelu vaikuttaa alentavasti verenpaineeseen, mikä auttaa ehkäisemään mm. sydän- ja verisuonitauteja. (Fancourt & Finn 2019.) Kulttuurikohteissa kuten museoissa, taidenäyttelyissä, konserteissa ja teatterissa käyneiden riski kuolla ennenaikaisesti on sekin muita ikätovereita alhaisempi – jopa silloin, kun tarkastelussa oli otettu huomioon sosioekonomisen aseman kaltaiset taustamuuttujat. (Fancourt & Steptoe 2019.)

COVID-19-pandemian lisäksi maailmaa ovat viime vuosina riepotelleet lukuisat muut kriisit ja murrokset, joiden vaikutukset ovat heijastuneet myös suomalaisten elämänlaatuun. Tämä näkyy mm. Kelan kuntoutuspsykoterapiaa sekä mielenterveyssyistä sairauspäivärahaa saavien lukumäärän reippaana kasvuna halki 2010-luvun.

Tätä kirjoittaessa on vielä liian aikaista sanoa varmasti, miten monenlaisissa ristipaineissa seilaavat kulttuuripalvelut onnistuvat tulevaisuudessa luovimaan. Yksilöiden ja koko yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta saattaisi kuitenkin olla parempi, jos suomalaisten kiinnostus kulttuurikokemuksia kohtaan ainoastaan kasvaisi nykyisestä.

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen kulttuuritilastossa.

Lähteet

Aromaa, Jonni (2024). Kulttuurista leikataan, mutta vähemmän kuin Purra esitti – teatterit, museot ja orkesterit maksumiehiksi. Yle Uutiset 3.9.2024.

Fancourt, Daisy & Finn (2019). Health Evidence Network synthesis report 67. What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review. Maailman terveysjärjestö.

Fancourt, Daisy & Steptoe, Andrew (2019). The art of life and death: 14 year follow-up analyses of associations between arts engagement and mortality in the English Longitudinal Study of Ageing. BMJ 367.

Kela (2024a) Mielenterveysongelmat veivät jo yli 100 000 suomalaista pitkälle sairauspoissaololle vuonna 2023. Kela 19.1.2024.

Kela (2024b) Kuntoutuspsykoterapiaa saavia toistaiseksi ennätysmäärä – kustannusten kasvu on tasaantunut viime vuosina. Kela 27.3.2024.

Kinnunen, Jani & Tuomela, Minna & Mäyrä, Frans (2022). Pelaajabarometri 2022: kohti uutta normaalia. Tampereen yliopisto.

Kirjastot.fi

Museot.fi

Museotilasto.fi

Museovirasto (2024a). Suomen museoissa kaikkien aikojen ennätys: vuonna 2023 tilastoitiin yli 8,7 miljoonaa käyntiä. Museovirasto 30.1.2024. [luettu 9.10.2024]

Nurmela, Sakari (2023). Suomalaiset ja kirjastot 2023. Kantar Public & Suomen kirjastoseura.

Palkoaho, Henna (2022). Huolestuttava tilasto: Kirjastokäyntien määrä on romahtanut osassa Helsinkiä. Helsingin Sanomat 5.11.2022.

Suomen elokuvasäätiö (2020). Elokuvavuosi 2019.

Suomen elokuvasäätiö (2024). Elokuvavuosi 2023.

Suomen sinfoniaorkesterit ry (2020). Vuosikertomus 2019.

Suomen sinfoniaorkesterit ry (2024). Vuosikertomus 2023.

Teatterin tiedotuskeskus (2020). Esittävän taiteen tilastot 2019 – teatterin, tanssin ja sirkuksen vuosi.

Teatterin tiedotuskeskus (2024). Esittävän taiteen tilastot 2023 – teatterin, tanssin ja sirkuksen vuosi.

Tilastokeskus, ajankäyttö.

Tilastokeskus, elinolot.

Tilastokeskus, joukkoviestintä.

Tilastokeskus, kotitalouksien kulutus.

Tilastokeskus, tieto- ja viestintätekniikan käyttö.

Tilastokeskus, vapaa-ajan osallistuminen.

Valtiovarainministeriö (2024). Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi arvonlisäverolain ja Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista arvonlisävero- ja valmisteverolainsäädäntöön annetun lain 18 b ja 22 a §:n muuttamisesta. [luettu 14.10.2024]

Viljanen, Kaisa (2016). Vuoden täyttävä Museokortti on lisännyt maksettuja museokäyntejä: ”Korttia vain vilauttaa ja se on siinä”. Helsingin Sanomat 5.5.2016.