Ajankäytön tilastointi on lähtenyt liikkeelle palkkatyöyhteiskunnan näkökulmasta ja tarpeista käsin. Suomalaisten ajankäytön selvin muutos onkin ansiotyöhön käytetyn ajan väheneminen. Muutoin ajankäytön perusrakenne on kolmen vuosikymmenen aikana pysynyt melko vakaana.

Ajankäyttö luokitellaan toiminnallisiin, toisensa poissulkeviin pääluokkiin: ansiotyö, kotityö, opiskelu, ruokailu, muut henkilökohtaiset tarpeet (hygienia, kehonhoito, pukeutuminen yms.), nukkuminen sekä vapaa-aika. Vapaa-ajalla tarkoitetaan aikaa, joka jää jäljelle, kun edellä mainittuihin muihin toimintoihin käytetty aika vähennetään kokonaisajankäytöstä.

Päätoimiseen opiskeluun käytetty aika on miehillä hieman vähentynyt, mutta naisilla hieman lisääntynyt. Miehillä kotitöihin käytetty aika on lisääntynyt ja naisilla vähentynyt. Ruokailuun käytettiin 2020–2021 enemmän aikaa kuin aikaisempina vuosikymmeninä. (Kuvio 1)

Sukupuolen lisäksi eri toimintoihin, kuten ansio- ja kotitöihin, opiskeluun ja vapaa-aikaan käytetty aika vaihtelee kuitenkin selvästi myös iän ja elämänvaiheen mukaan.

Tässä artikkelissa tarkastelemme ajankäytön jakautumista kahdeksan eri elinvaiheen kautta. Elinvaiheet määrittyvät paitsi henkilön iän mukaan myös sen perusteella, onko henkilöllä parisuhdetta ja/tai alaikäisiä lapsia. Lapsettomilla tarkoitetaan tässä henkilöitä, joilla ei ole alaikäisiä lapsia.   

Tulokset perustuvat Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimukseen, jonka tuoreimmat tiedot kerättiin syyskuun 2020 ja syyskuun 2021 välisenä aikana. Tutkimukseen osallistuneet pitivät tarkkaa kirjaa ajankäytöstään yhtenä arki- ja yhtenä viikonlopun päivänä. Nuorimmat vastaajat olivat 10-vuotiaita, eikä tutkimuksessa ollut yläikärajaa.

Koska koronapandemia ajoittui keskeisesti juuri tälle ajankohdalle, tuloksissa voi joidenkin toimintojen osalta olla ”koronalisää”. Aiemmat vertailutiedot ovat vuosilta 1999–2000 ja 2009–2010.

Eniten töitä tekevät pienten lasten isät

Ajankäyttötutkimuksen mukaan pienten lasten isät tekevät 2020-luvulla edelleenkin pitkiä työpäiviä, vaikka tasa-arvoista ja sukupuolineutraalia vanhemmuutta on pyritty tukemaan mm. perhevapaauudistuksella (2022) ja isiä on kannustettu pitämään perhevapaata.

Elinvaiheen mukaan tarkastellen eniten ansiotyöhön aikaa 2020-luvun alussa käyttivät parisuhteessa olevat alle kouluikäisten lasten isät, keskimäärin vajaat viisi tuntia (4 tuntia 51 minuuttia) päivässä ja noin 34 tuntia viikossa (kuvio 2).

Keskimääräiseen ansiotyöaikaan on tässä laskettu mukaan kaikki kalenterivuoden päivät, vapaa- ja lomapäivät mukaan lukien. Tarkastelussa ovat mukana muutkin kuin työlliset tai kokopäivätöitä tekevät. Kyseinen työaika ei siten kuvaa kokopäivätyötä tekevien työpäivän tai työviikon pituutta.

Perhevapaiden uudistukset ovat silti voineet vaikuttaa tehtyjen työtuntien määrään, sillä pienten lasten isät tekivät ennen nykyistä pidempiä työpäiviä. 2000-luvun lopussa pienten lasten isät tekivät lähes puoli tuntia ja 1990-lopussa noin 45 minuuttia enemmän töitä päivässä kuin 2020-luvun alussa.

Miesten keskuudessa ansiotöiden tekeminen on kuitenkin kymmenessä vuodessa vähentynyt muissakin elinvaiheryhmissä lukuun ottamatta 45 vuotta täyttäneitä parisuhteessa olevia lapsettomia ja omillaan asuvia alle 45-vuotiaita sinkkumiehiä. Näissä ryhmissä ansiotöihin käytetty aika on lisääntynyt.

Yksinhuoltajamiehiä ajankäyttöaineistossa on puolestaan ollut liian vähän, jotta luotettavaa tietoa heidän ajankäytöstään voitaisiin julkaista (vrt. kuvio 2).

Suhteellisesti eniten ansiotöihin käytetty aika on kymmenessä vuodessa vähentynyt vanhempiensa luona asuvilla alle 45-vuotiailla pojilla ja miehillä. Heillä ansiotöihin käytetty aika oli jopa puolittunut vuosien 2009–2010 tilanteesta. Koronapandemia on voinut osaltaan vaikuttaa siihen, että ansiotöihin käytetty aika oli vähentynyt niinkin paljon aiemmasta.

Naisten kohdalla ansiotöiden tekeminen on kymmenessä vuodessa vähentynyt alle 45-vuotiaiden sinkkujen ja 45 vuotta täyttäneiden lapsettomassa parisuhteessa olevien keskuudessa. Muissa elinvaiheissa ansiotöihin käytetty aika on puolestaan lisääntynyt.

Suhteellisesti eniten (17 %) ansiotöihin käytetty aika on kymmenessä vuodessa lisääntynyt 45 vuotta täyttäneillä sinkkunaisilla. Naisista selvästi eniten ansiotöihin aikaa vuosina 2020–2021 käyttivät kuitenkin parisuhteessa olevat 7–17-vuotiaiden lasten äidit. He työskentelivät keskimäärin lähes neljä ja puolituntia päivässä eli noin 31 tuntia viikossa.

Pienten lasten äidit tekevät eniten kotitöitä

Siinä missä pienten lasten isät tekevät eniten ansiotöitä, vastaavasti eniten kotitöitä 2020–2021 tekivät pienten lasten äidit (kuvio 3).

Eniten kotitöihin aikaa käyttivät parisuhteessa olevat alle kouluikäisten lasten äidit, noin 40 tuntia viikossa (5 tuntia ja 46 minuuttia päivässä). Seuraavaksi eniten kotitöihin aikaa käyttivät yksinhuoltajaäidit, keskimäärin runsaat 28 tuntia viikossa eli noin neljä tuntia päivässä.

Lähes yhtä paljon aikaa kuin yksihuoltajaäidit kotitöihin käyttivät aikaa parisuhteessa olevat alle kouluikäisten lasten isät. Vähiten, noin 50 minuuttia päivässä ja noin kuusi tuntia viikossa, kotitöihin käyttivät aikaa vanhempiensa luona asuvat alle 45-vuotiaat pojat ja miehet (kuvio 4).

Kotitöihin käytetty aika on kymmenessä vuodessa lisääntynyt miehillä kaikissa elinvaiheissa lukuun ottamatta vanhempiensa luona tai omillaan asuvia alle 45-vuotiaita poikia ja miehiä. Naiset käyttävät silti edelleen enemmän aikaa kotitöihin kuin miehet, vaikka naisilla kotitöihin käytetty aika onkin vuosien saatossa vähentynyt kaikissa elinvaiheissa.

Kotitöistä ostoksiin ja asiointiin eniten aikaa käyttivät yksinhuoltajat ja kouluikäisten lasten vanhemmat, keskimäärin noin 35 minuuttia päivässä. Vähiten ostoksiin (12 minuuttia/vrk), kuten ylipäänsä kotitöihin, aikaa käyttivät vanhempiensa luona asuvat alle 45-vuotiaat pojat ja miehet.

Miesten keskuudessa ostoksiin ja asiointiin käytetty aika on kymmenessä vuodessa lisääntynyt lapsettomassa parisuhteessa olevilla alle 45-vuotiailla miehillä, 7–17-vuotiaiden lasten isillä, mutta myös 45 vuotta täyttäneillä sinkkumiehillä. Muissa elinvaiheessa elävillä pojilla ja miehillä ostoksiin ja asiointiin käytetty aika on pysynyt kutakuinkin samana.

Naisten keskuudessa ostoksiin ja asiointiin käytetty aika on kymmenessä vuodessa lisääntynyt omillaan asuvilla alle 45-vuotiailla ja 45 vuotta täyttäneillä sinkuilla, yksinhuoltajilla sekä parisuhteessa olevilla kouluikäisten lasten äideillä.

Toisaalta vanhempiensa luona asuvilla alle 45-vuotiailla tytöillä ja naisilla sekä parisuhteessa olevilla alle kouluikäisten lasten äideillä ostoksiin ja asiointiin käytetty aika on hieman vähentynyt. Parisuhteessa olevilla lapsettomilla naisilla ajankäyttö kyseisiin toimintoihin pysyi kutakuinkin samana.

Lapsiperheissä isillä aiempaa enemmän kotitöitä ja vähemmän ansiotöitä – äideillä päinvastoin

Perheellisten miesten ja naisten välistä työnjakoa on yleensä tutkittu tasa-arvon näkökulmasta, ja tällöin kokonaistyöajan käsite on ollut tärkeä. Kokonaistyöaika tarkoittaa ansio- ja kotityöajan yhteenlaskettua aikaa.

Jo vuoden 2009–2010 ajankäyttötutkimuksen tulosten mukaan perheellisten miesten ja naisten välinen kokonaistyöaika oli suunnilleen sama, mutta miehet tekivät enemmän ansiotyötä, kun taas naiset tekivät enemmän kotitöitä. Naisille ei siis ole juuri kerääntynyt ansio- ja kotityön ns. kaksoistaakkaa. (ks. Pääkkönen 2010, 148.)

Kiinnostavaa on, että elinvaiheen mukaan tarkasteltaessa parisuhteessa elävät naiset, joilla nuorin lapsi on 7–17-vuotias, tekivät 2020–2021 ensimmäistä kertaa enemmän ansiotyötä ja vähemmän kotitöitä kuin samaa elinvaihetta elävät miehet. Uusimman ajankäyttötutkimuksen mukaan tämän elinvaiheen naiset tekivät ansiotyötä 4 tuntia 26 minuuttia (4 tuntia 23 minuuttia vuonna 2009), kun saman elinvaiheen miehet tekivät ansiotyötä 4 tuntia 13 minuuttia (5 tuntia 6 minuuttia vuonna 2009).

Vastaavasti kotitöitä tämän elinvaiheen naiset tekivät 3 tuntia 14 minuuttia (3 tuntia 53 minuuttia vuonna 2009) ja vastaavasti miehet 3 tuntia 21 minuuttia (2 tuntia 48 minuuttia vuonna 2009).

Muutokset ovat suuria erityisesti tämän elinvaiheen miesten ansio- ja kotitöihin käytetyssä ajassa eli heillä vuosina 2020–2021 ansiotyön tekeminen on huomattavasti vähentynyt ja kotitöiden tekeminen lisääntynyt aiemmasta. Saman elinvaiheen naisilla nimenomaan kotitöiden tekeminen oli huomattavasti vähentynyt.

Tulos herättää kysymyksen muutokseen vaikuttaneista tekijöitä. Onko koronapandemialla mahdollisesti ollut vaikutusta? Ovatko erityisesti miesten työt siirtyneet toimistolta kotiin etänä tehtäviksi, jolloin myös kotityöt ovat siirtyneet aiempaa enemmän miesten harteille?

Ansiotyön siirtyminen työpaikalta etätyöhön vaikuttaa myös ansiotyön mittaamistapaan: päiväkirjaa pidettäessä ansiotyöksi luetaan koko se aika, joka työpaikalla vietetään, lounastuntia lukuun ottamatta. Tällöin vaikkapa kahvitauot ja työkavereiden kanssa käytävät epämuodolliset keskustelut luetaan ansiotyöksi.  Sen sijaan etätyönä tehtävä ansiotyö, samoin kuin kotityö, mitataan käytännössä nettoaikana eli toimintoon lasketaan vain siihen todella käytetty aika. (ks. Pääkkönen 2010, 60.).

Toisaalta erityisesti perheellistymisikäisillä naisilla työllisyysaste lähti selvään nousuun jo korona-aikana. Lisäksi koronakriisi rokotti ennen kaikkea työntekijäasemassa olevien työpaikkoja, joissa naiset työskentelevät harvemmin kuin miehet. Selittäisikö koronakriisin heikentämä työllisyystilanne osin myös 7–17-vuotiaiden lasten isien kotityön määrää? (ks. Sutela 2022).  

Vähiten aikaa hygieniaan, kehonhoitoon ja pukeutumiseen käyttivät alle 45-vuotiaat itselliset sinkkumiehet

Alle 45-vuotiaat lapsettomat sinkkunaiset käyttivät eniten aikaa, lähes 11 ja puolituntia vuorokaudessa, henkilökohtaisiin tarpeisiin kokonaisuudessaan eli nukkuminen mukaan lukien.

Hygieniaan, kehonhoitoon ja pukeutumiseen eniten aikaa käyttivät omillaan asuvat alle 45-vuotiaat sinkkunaiset (1 tunti 5 minuuttia/vrk). Ylipäätään lapsettomat sinkkunaiset ikään katsomatta kuluttivat enemmän aikaa, noin tunnin vuorokaudessa, hygieniaan, kehonhoitoon ja pukeutumiseen. Naisista vähiten aikaa kyseiseen toimintoon oli yksinhuoltajilla (49 minuuttia/vrk).  (Kuvio 5)

Kaikista vähiten hygieniaan, kehonhoitoon ja pukeutumiseen aikaa, vain reilu puolituntia vuorokaudessa, käyttivät lapsettomat alle 45-vuotiaat sinkkumiehet, jotka asuvat omillaan. He myös käyttivät kyseisiin toimintoihin selvästi vähemmän aikaa kuin kymmenen vuotta aiemmin.

Muissa miesten ryhmissä hygieniaan, kehonhoitoon ja pukeutumiseen käytetty aika on joko lisääntynyt tai pysynyt kutakuinkin samana. 

Eniten hygieniaan, kehonhoitoon ja pukeutumiseen päivittäin käytetty aika (- 7 minuuttia) on vähentynyt kymmenessä vuodessa yksinhuoltajaäitien keskuudessa. Vähennystä kyseisiin toimintoihin käytetyssä ajassa on tapahtunut myös omillaan asuvilla alle 45-vuotialla sinkkunaisilla sekä lapsettomassa parisuhteessa elävillä alle 45-vuotiailla naisilla. Naisten keskuudessa muissa ryhmissä hygieniaan, kehonhoitoon ja pukeutumiseen käytetty aika on joko lisääntynyt tai pysynyt kutakuinkin samoissa lukemissa.

Etätöiden siivittämällä korona-ajalla on voinut olla kahtalaisia vaikutuksia hygieniaan, kehonhoitoon ja pukeutumiseen käytettyyn aikaan. Yhtäältä niihin on voitu käyttää enemmän aikaa, kun monella työt siirtyvät kotiin ja työmatkat vähenivät tai jäivät kokonaan väliin.

Toisaalta on voinut olla niinkin, että kehonhoitoon (esimerkiksi ns. koronaparta) ja pukeutumiseen (esimerkiksi rennot kotivaatteet) ei ole etätöissä eikä vapaa-ajallakaan – esimerkiksi ravintoloiden koronasulkujen myötä – nähty tarvetta kiinnittää niin paljon huomiota kuin niin sanottuna normaaliaikana, jolloin sosiaalinen elämä on vilkkaampaa.

Pienten lasten isät nukkuvat vähiten

Eniten nukkuvat vanhempiensa luona asuvat pojat ja miehet – lähes 9 ja puolituntia vuorokaudessa. Vähiten (7 tuntia 47 minuuttia/vrk) nukkuvat parisuhteessa olevat alle kouluikäisten lasten isät. He tekevät myös eniten ansiotöitä, kuten edellä todettiin.

Nukkumiseen käytetty aika on kymmenessä vuodessa vähentynyt vanhempien luona asuvilla alle 45-vuotiailla tytöillä ja naisilla sekä 45-vuotta täyttäneillä sinkkunaisilla. Muutoin nukkumiseen käytetty aika on naisilla lisääntynyt tai pysynyt kutakuinkin samana.

Miesten keskuudessa nukkumiseen käytetty aika on kymmenessä vuodessa lisääntynyt vanhempiensa luona asuvilla alle 45-vuotiailla pojilla ja miehillä sekä 45-vuotta täyttäneillä sinkkumiehillä. Muissa ryhmissä miesten nukkumiseen käyttämä aika on vähentynyt.

Ruokailuun käytetty aika kasvoi koronavuosina 

Kotona ruokailuun käytetty aika lisääntyi koronavuosina. Eniten ruokailuun käyttivät aikaa lapsettomat 45-vuotta täyttäneet parit sekä parisuhteessa olevat 7–17-vuotiaiden lasten isät, keskimäärin noin tunnin ja kolme varttia vuorokaudessa.

Aalto (2015, 110) toteaa, että lapsettomat parit käyttävät muita kotitalouksia enemmän rahaa kodin ulkopuolella syömiseen. Ulkona syöminen todennäköisesti lisää ruokailuun käytettyä aikaa.

7–17-vuotiaiden lasten isien kotona ruokailuun käytetyn ajan lisääntyminen saattaa puolestaan liittyä koronapandemian myötä lisääntyneeseen etätyöhön tai heikentyneeseen työtilanteeseen. Tällä hetkellä on mahdotonta sanoa, jäävätkö muutokset pysyviksi.

Vähiten ruokailuun käyttivät aikaa (1 tunti 9 minuuttia /vrk) omillaan asuvat alle 45-vuotiaat sinkkumiehet. He olivat myös ainoa väestöryhmä vastaavassa elinvaiheessa olevien naisten kanssa, joilla ruokailuun käytetty aika ei lisääntynyt vaan väheni koronavuosina verrattuna vuosikymmenen takaiseen tilanteeseen. Voi olla, että ravintoloiden sulkutoimet vaikuttivat voimakkaimmin juuri alle 45-vuotiaisiin sinkkuihin ja sen myötä myös ruokailuun käytettyyn aikaan.

Suomalaisilla keskimäärin kuusi ja puoli tuntia vapaa-aikaa vuorokaudessa

Ajankäyttötutkimuksessa vapaa-aika määritellään ajaksi, joka vuorokaudesta jää jäljelle, kun nukkumiseen, ruokailuun, peseytymiseen ja pukeutumiseen, ansio- ja kotityöhön, päätoimiseen opiskeluun sekä erittelemättömään ajankäyttöön käytetty aika on vähennetty. Vuonna 2020–2021 suomalaisilla oli vapaa-aikaa keskimäärin 6 tuntia 33 minuuttia vuorokaudessa. (Kuvio 6)

Eniten vapaa-aikaa käytössään oli 45 vuotta täyttäneillä lapsettomilla sinkuilla – niin naisilla (7 tuntia 43 minuuttia/vrk) kuin miehillä (7 tuntia 41 minuuttia /vrk). Toiseksi eniten vapaa-aikaa (7 tuntia 25 minuuttia/vrk) oli 45 vuotta täyttäneillä lapsettomilla parisuhteessa olevilla miehillä ja vanhempien luona asuvilla alle 45-vuotiailla pojilla ja miehillä.

Vähiten vapaa-aikaa oli parisuhteessa olevilla alle kouluikäisten lasten äideillä (3 tuntia 44 minuuttia/vrk) ja toiseksi vähiten näiden perheiden isillä (4 tuntia 20 minuuttia/vrk).

Ylipäätään lasten huoltajilla on selvästi vähemmän vapaa-aikaa kuin lapsettomilla, mikä on varsin ymmärrettävää.  Oman vapaamman elämäntyylin säilyttäminen onkin yksi ajallemme ominainen näkökulma, joka usein nousee esille vapaaehtoisesta lapsettomuudesta käytävässä ajankohtaiskeskustelussa.

Pikkulasten vanhemmat lukevat verraten vähän

Kuten syntyvyyden ennätyksellinen lasku, myös lukemiseen käytetyn ajan romahtaminen alle 65-vuotiaiden keskuudessa ja erityisesti nuorimmissa ikäryhmissä, on omiaan herättämään huolta yhteiskunnassamme.

Vähiten, keskimäärin alle vartin vuorokaudessa, lukemiseen käyttivät aikaa alle 45-vuotiaat sinkkumiehet. Melkein yhtä vähän aikaa, noin vartin vuorokaudessa, lukivat parisuhteessa olevat alle kouluikäisten lasten vanhemmat.

Eniten aikaa lukemiseen (1 tunti 7 minuuttia/vrk) käyttivät puolestaan 45 vuotta täyttäneet lapsettomat sinkkunaiset. (Kuvio 7)

Miehillä lukemiseen käytetty aika on kymmenessä vuodessa vähentynyt kaikissa elinvaiheissa paitsi alle kouluikäisten lasten isillä, joilla lukemiseen käytetty aika pysyi yhtä vähäisenä kuin aiemminkin. Naisilla lukeminen on vähentynyt kaikissa elinvaiheissa.

Ajankäyttötutkimuksen tulos lukemisen vähenemisestä on yhtenevä myös muiden tutkimusten, esimerkiksi Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimuksen tulosten kanssa. Erityisesti aktiivinen lukeminen on vähentynyt alle 45-vuotiailla: uudemmat sukupolvet määrittyvät yhä voimakkaammin median ja viestintäteknologian kautta (ks. Herkman ja Vainikka 2012, 23–28).

Kirjat ja lehdet ovat saaneet internetistä ja sosiaalisesta mediasta kilpailijan: digitaalisessa maailmassa tekstejä luetaan yhä useammin mobiililaitteiden avulla, eikä pitkien tekstien lukemiseen syvennytä (ks. Hanifi 2021, 153). Tulevaisuus näyttää, löytävätkö nuoremmat sukupolvet kirjojen ja lehtien pariin myöhemmällä iällä, vai jääkö lukemisen vähentyminen pysyväksi ilmiöksi.

Televisio-ohjelmien katseluun kuluu yleisesti verraten paljon aikaa

Televisiota on pidetty väestöryhmiä yhdistävänä ja jopa eroja tasaavana mediana. Toisaalta Purhosen mukaan runsasta television katselua on selittänyt matala sosiaalinen asema (Purhonen 2011, 613–616). 

Runsas television katsominen saattaa myös merkitä kotikeskeistä elämäntyyliä. Koronapandemian myötä kotikeskeinen elämäntyyli todennäköisesti ainakin tilapäisesti lisääntyi.

Toisaalta jo ennen pandemiaa erilaisten suoratoistovideopalvelujen käyttö oli alkanut haukata suomalaisten ajankäytöstä yhä suuremman osan. Tässä mielessä television yhtenäiskulttuuriin aikakausi alkaa olla takanapäin tai vähintäänkin lähestyä loppuaan, ehkä joitakin urheilun arvokisalähetyksiä lukuun ottamatta.

Miesten keskuudessa päätoiminen tv:n katselu on kymmenessä vuodessa vähentynyt lapsiperheiden isillä sekä lapsettomilla alle 45-vuotiailla vanhempiensa luona asuvilla ja alle 45-vuotiailla parisuhteessa olevilla lapsettomilla miehillä. Samaan aikaan tv:n katseluun käytetty aika on lisääntynyt sinkkumiehillä ja 45 vuotta täyttäneillä parisuhteessa olevilla, joilla ei ole alaikäisiä lapsia.

Naisten keskuudessa päätoiminen tv:n katselu on vähentynyt niin ikään lapsiperheiden äideillä sekä vanhempiensa luona asuvilla alle 45-vuotiailla tytöillä ja naisilla. Television katseluun käytetty aika on taas lisääntynyt yksinhuoltajilla, sinkkutalouksissa ja lapsettomassa parisuhteessa olevilla naisilla.

Päätoimiseen television katseluun eniten aikaa (3 tuntia 36 minuuttia/vrk) vuosina 2020–2021 käyttivät 45 vuotta täyttäneet lapsettomat sinkkumiehet ja vähiten (1 tunti 6 minuuttia/vrk) parisuhteessa olevat pienten lasten äidit.

Näyttöruutujen äärellä vietetään ennätyksellisen paljon aikaa 

Suomalaisilta kuluu koronapandemian aikana erilaisten näyttöruutujen ääressä päivittäin aikaa keskimäärin neljä tuntia 26 minuuttia. (Kuvio 8)  

Ruutuaikaa ei ole aiemmin mitattu tällä tavoin kokonaisruutuaikana, joten yhteismitallista vertailutietoa kokonaisruutuajasta ei ole aiemmilta vuosilta.

Elinvaiheen mukaan tarkastellen alle 45-vuotiaat yksin asuvat sinkut viettävät eniten aikaa näyttöjen ääressä keskimäärin melkein kuusi tuntia päivässä. Tässä elinvaiheessa miesten ruutuaika oli kuusi tuntia ja kuusi minuuttia päivässä ja naisten ruutuaika viisi tuntia ja 38 minuuttia päivässä.

Ylipäätään lapsettomilla näyttää olevan eniten aikaa erilaisten ruutujen käyttöön, kun taas pienten lasten pariskunnilla vastaavaa aikaa on vähiten. Lapsiperheistä eniten aikaa ruutujen ääressä viettivät yksinhuoltajaäidit, keskimäärin neljä tuntia ja vartin päivässä. Lyhin ruutuaika puolestaan oli parisuhteessa olevilla alle kouluikäisten lasten äideillä, keskimäärin kolme tuntia ja 17 minuuttia päivässä.

Nuoret miehet harrastavat paljon erityisesti digipelaamista

Harrastuksiksi luetaan ajankäyttötutkimuksessa käsityöt, erilaiset luovat taideharrastukset kuten soittaminen tai kuvataiteet, musiikin kuuntelu, digipelaaminen ja muu pelaaminen (ks. Pääkkönen ja Hanifi 2011).

Vuoden 2020–2021 tiedonkeruun aikaan selkeästi eniten harrastivat vanhempiensa luona asuvat alle 45-vuotiaat pojat ja miehet, jopa yli kolme tunti vuorokaudessa. Tästä digipelaaminen lohkaisi suurimman osan eli 55 prosenttia.

Vähiten aikaa harrastamiseen oli puolestaan parisuhteessa olevilla pienten lasten äideillä, ainoastaan runsaat 20 minuuttia vuorokaudessa.

Liikuntaan käytetty aika on lisääntynyt lähes kaikissa elinvaiheissa 

Liikuntaan ja ulkoiluun eniten aikaa, keskimäärin tunnin vuorokaudessa, käyttävät vanhempiensa luona asuvat alle 45-vuotiaat ja vähiten (36 minuuttia/vrk) pienten lasten vanhemmat. Näissä ryhmissä miehet käyttivät noin kymmenen minuuttia enemmän aikaa päivässä liikuntaan ja ulkoiluun kuin naiset. (Kuvio 9) 

Miehillä liikuntaan ja ulkoiluun käytetty aika on kymmenessä vuodessa lisääntynyt kaikissa muissa elinvaiheissa paitsi 45 vuotta täyttäneiden sinkkujen ja 45 vuotta täyttäneiden lapsettomassa parisuhteessa olevien keskuudessa.

Naisten keskuudessa liikuntaan käytetty aika on lisääntynyt kaikissa muissa ryhmissä paitsi alle 45-vuotiaiden sinkkutalouksissa. On mahdollista, että korona-aika lisäsi monen suomalaisen omaehtoista liikuntaa ja ulkoilua.

Pienten lasten äideillä on niukasti vapaa-aikaa ja harrastuksia

Ajankäytön perusrakenne on säilynyt samankaltaisena vuosikymmenestä toiseen. Muutoksista merkittävin on ollut ansiotyön tekemisen väheneminen 1980-luvun lopulta alkaen. Kotitöissä on tapahtunut tasa-arvoistumista eli miehet ovat lisänneet ja naiset vähentäneet kotitöiden tekemistä. Naiset kuitenkin tekevät edelleen kotitöitä enemmän kuin miehet, kun taas miehet tekevät enemmän ansiotyötä.

Ajankäyttöä ja siinä tapahtuneita muutoksia on mielekästä tarkastella paitsi koko väestön, myös eri väestöryhmien tasolla. Tällöin on mahdollista havaita sellaisiakin muutoksia, jotka eivät koko väestön tasolla tule näkyviin ja saada tietoa myös mahdollisista haavoittuvista väestöryhmistä.

Varsin odotetusti pienten lasten vanhemmilla on suurin kokonaistyöaika ja vähiten vapaa-aikaa. Vaikka kotitöiden tekemisessä on miesten ja naisten välillä tapahtunut tasa-arvoistumista, alle 7-vuotiaiden lasten äidit tekevät kotitöitä edelleen eniten. Vaikka pienten lasten isät tekevät ansiotyötä eniten, heillä on kuitenkin enemmän vapaa-aikaa kuin pienten lasten äideillä.

Pienten lasten äitien vähäinen vapaa-ajan määrä näkyy kaikissa vapaa-ajan harrastuksissa; myös liikkumiseen pienten lasten äideillä on muita ryhmiä vähemmän mahdollisuuksia. Mikäli syntyvyyden ei haluta entisestään vähenevän, herääkin kysymys, pitäisikö pienten lasten äitien mahdollisuuksiin liikkua ja harrastaa kiinnittää enemmän huomiota. 

Juha Haaramo on yliaktuaari ja Riitta Hanifi tutkija Tilastokeskuksen yhteiskuntatilastoissa vastuullaan ajankäyttötilastot.

Tunti- ja minuuttimääräiset tiedot elinvaiheen mukaisesta ajankäytöstä on saatavilla ajankäyttötilaston taulukkopalvelun taulukoista 2.13, 2.14 ja 2.15.

Lähteet:

Aalto, Kristiina (2015). Lapsettoman nuoren parin ajankäyttö ja rytmit. Teoksessa Anu-Hanna Anttila, Timo Anttila, Mirja Liikkanen ja Hannu Pääkkönen (toim.) Ajassa kiinni ja irrallaan – Yhteisölliset rytmit 2000-luvun Suomessa. Helsinki: Tilastokeskus, 99–122. https://www.doria.fi/handle/10024/184504

Hanifi, Riitta (2021). Lukeminen muutoksessa. Teoksessa Riitta Hanifi, Juha Haaramo ja Kaisa Saarenmaa (toim.) Mitä kuuluu vapaa-aikaan? Tutkimus, tieto ja tulkinnat. Helsinki: Tilastokeskus, 131–155. https://www.doria.fi/handle/10024/184703

Herkman, Juha ja Vainikka, Liisa (2012). Lukemisen tavat. Lukeminen sosiaalisen median aikakaudella. Tampere: Tampere University Press.

Purhonen, Semi (2011). Televisionkatselun sosiaalinen eriytyminen ja sosiaaliset seuraukset. Yhteiskuntapolitiikka 76:5.

Pääkkönen, Hannu (2010). Perheiden aika ja ajankäyttö. Tutkimuksia kokonaistyöajasta, vapaaehtoistyöstä, lapsista ja kiireestä. Helsinki: Tilastokeskus. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/66608/978-951-44-8127-7.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Pääkkönen, Hannu ja Hanifi, Riitta (2011). Ajankäytön muutokset 2000-luvulla. Helsinki: Tilastokeskus. https://www.doria.fi/handle/10024/181123

Sutela, Hanna (2022). Korona kiritti lopulta naiset miesten ohi työllisyydessä – vauhdittiko pandemia myös rakennemuutosta? Tieto&trendit 31.5.2022. https://www.stat.fi/tietotrendit/blogit/2022/korona-kiritti-lopulta-naiset-miesten-ohi-tyollisyydessa-vauhdittiko-pandemia-myos-rakennemuutosta/