Euroopan poliittisessa kentässä tuntuu olevan myllerryksiä, esimerkiksi europarlamenttivaaleissa kesäkuussa 2024 ja sitä seuraten Ranskan ja Iso-Britannian parlamenttivaaleissa. Työmarkkinatilanne, kuten työttömyyden kasvu, voi aiheuttaa yhteiskunnallista levottomuutta ja heijastua vaaleihin. Tästä ei kuitenkaan nyt liene kyse, mikä selviää työmarkkinatilastoja tarkasteltaessa.

Työllisyys on ollut nousujohteista koronakriisin jälkeisessä EU:ssa viime aikoihin asti – inflaatiosta ja Venäjän hyökkäyssodasta huolimatta.

20–64-vuotiaiden työllisyysaste nousi EU:ssa vuoden 2024 ensimmäisellä neljänneksellä keskimäärin 75,7 prosenttiin. Työllisyysasteen nousu on tasaantunut koronasta toipumisen jälkeen, mutta jatkunut silti (kuvio 1). Toisen vuosineljänneksen tiedot saadaan syyskuussa.

Työttömyysaste on kuukausittainen mittari

Työttömyysaste on ainoa vertailukelpoinen työmarkkinaindikaattori, jota EU:ssa tuotetaan kuukausitasolla. Monissa maissa kausivaihtelut saattavat olla suuria, joten aikasarja on kausitasoitettu.

Kausitasoitettu työttömyysaste (15–74-vuotiaat) on pysytellyt jo kesäkuusta 2022 alkaen EU:ssa 6,0–6,1 prosentissa (kuvio 2). Se laski melko nopeasti koronakriisin aikaisesta työttömyyspiikistä.  

Pandemiasta johtunut työttömyyden kasvu lähes kahdeksaan prosenttiin voi tuntua korkealta, mutta työttömyys ei kasvanut koronan vuoksi yhtä korkealle kuin finanssikriisin jälkimainingeissa. EU-alueen työttömyysaste nousi tuolloin korkeimmillaan 11,7 prosenttiin vuonna 2013.

Työttömyysaste vaihtelee maittain

Yllä olevat kuviot kertovat EU-maiden keskiarvon. Eri maiden välillä on kuitenkin isoja eroja työllisyys- ja työttömyysasteissa.

Alhaisimmat työttömyysasteet maittain olivat vuoden 2024 kesäkuussa kolmen prosentin molemmin puolin (Tšekki, Puola, Slovenia, Malta). Ainoa yli 10 prosentin työttömyysaste oli Espanjassa, 11,5 prosenttia. Seuraavana oli Kreikka, ja sen jälkeen tilastossa ”komeili” jo Suomi kolmanneksi korkeimmalla työttömyysasteella. Suomessa myös työttömyysasteen nousu vuoden sisällä oli EU:n toiseksi suurinta Liettuan jälkeen (kuvio 3).

Eräissä perinteisissä korkean työttömyyden maissa, kuten Espanjassa ja Kreikassa, työttömyysaste on laskenut jonkin verran, minkä vuoksi työttömyysaste kokonaisuudessaan EU:n tasolla ei ole noussut.

Pitkäaikaistyöttömyys vähenee EU:ssa, mutta ei Suomessa

Muita työttömyyteen liittyviä indikaattoreja ovat työttömyyden kesto sekä nuorisotyöttömyys.

Pitkäaikaistyöttömillä tarkoitetaan vähintään 12 kuukautta työttöminä olleita. Heidän määränsä on laskenut EU:ssa kahdessa vuodessa 5,5 miljoonasta 4,5 miljoonaan. Suomessa pitkäaikaistyöttömien määrä on pysytellyt suunnilleen vakaana, ja se oli 45 000 vuoden 2024 ensimmäisellä neljänneksellä.

Nuorten, alle 25-vuotiaiden työttömyys, tai ”nuorisotyöttömyys”, on perinteisesti ollut kuuma puheenaihe. Kun nuorisotyöttömyys on aika ajoin näyttänyt huimia lukemia, on oltu huolestuneita nuorten tulevaisuudesta.

Nykyään käytetään useasti NEET-astetta kuvaamaan nuorten tilannetta, mikä on perusteltua, koska se ottaa huomioon myös koulutuksessa olemisen. NEET-tarkoittaa nuoria, jotka eivät ole koulutuksessa eivätkä työelämässä.

Työttömyysaste kuvaa työttömien osuutta työvoimasta, ja työllisiä on nuorten ikäryhmässä luonnollisesti vähemmän kuin vanhemmissa ikäryhmissä ennen kaikkea opiskeluiden vuoksi. Näin ollen nuorten työttömyysastetta ei tule verrata koko työikäisen väestön työttömyysasteeseen.

Sen sijaan on aiheellista tarkastella nuorten työttömyysasteen aikasarjaa. Vuoden 2024 aikana 15–24-vuotiaiden kausitasoitettu työttömyysaste on ollut laskussa EU:ssa. Kesäkuussa se oli 14,4 prosenttia, mutta ei ole saavuttanut vuoden 2023 alinta tasoa (kuvio 4).

Alityöllisten osuus vakaa

Pelkästään työllisyys- ja työttömyysasteet eivät kerro koko kuvaa työ- ja työttömyystilanteesta. Työllisiä voi olla alityöllisinä osa-aikatyössä, tai työmarkkinoiden ulkopuolella voi olla työnhaun lopettaneita, jotka olisivat valmiita vastaanottamaan töitä.

Osa-aikatyötä kokoaikatyön puutteessa tekevien osuus työllisistä oli vuoden 2024 ensimmäisellä neljänneksellä EU:ssa keskimäärin 2,7 prosenttia (20–64-vuotiaat), suunnilleen saman verran kuin vuotta tai kahta aiemmin. Vertailun vuoksi sama osuus Suomessa oli 4,7 prosenttia, missä on prosenttiyksikön nousu vuodentakaisesta.

Töitä hakemattomia mutta töihin halukkaita on ollut EU:ssa yhä vähemmän: kokonaismäärä laski vuoden 2022 ensimmäiseltä neljännekseltä vuoden 2024 ensimmäiselle neljännekselle 6,0 miljoonasta 5,2 miljoonaan (20–64-vuotiaat). 

On huomattavaa, että Italia on aivan omassa luokassaan noin kahden miljoonan lukumäärällä. Italia kattaa siis EU:ssa lähes 40 prosenttia niistä, jotka ovat töihin halukkaita, mutta eivät ole hakeneet töitä.

Työllisyyslukujen takana huolta toimeentulosta

Töiden riittävyys on parantunut jonkin verran EU:ssa viime aikoina. Toisaalta työllä ei välttämättä tule toimeen yhtä hyvin kuin aiemmin. Asiaa pitäisikin tarkastella erikseen reaaliansioiden kehityksen näkökulmasta, kuten Euroopan komission raportissa, jossa viimeiset tiedot tosin ovat vuoden 2023 toiselta vuosineljännekseltä.

Työttömillä, joita EU:ssa oli vuoden 2024 kesäkuussa 13,26 miljoonaa, saattaa taloudellinen tilanne olla entistä tukalampi.

Työmarkkinoiden riidat, jotka kulminoituvat usein lakkoina tai jopa levottomuuksina, eivät yleensä näy suoraan työllisyys- tai työttömyystilastoissa. Lakkoja on liittynyt esimerkiksi Ranskassa pitkään vastustettuun eläkeikäuudistukseen tai Suomessa vuoden 2024 keväällä hallituksen työelämää koskeviin lakiuudistuksiin.

Työmarkkinoilla onkin myös paljon tunteita lukujen takana.

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen Palkat ja työelämä -ryhmässä.