Tilastokeskus julkaisi marraskuussa 2023 ensimmäistä kertaa rekisteri­pohjaista jakauma­tietoa perintö­veroista osana perinnöt ja lahjat -tilastoa (Tilastokeskus 2023a). Tilaston mukaan hieman yli 40 prosenttia perinnön­saajista eli noin 58 900 henkilöä sai maksettavaksi perintöveroja vuonna 2020.

Perintöveroista puolet oli alle 2 900 euroa keskiarvon ollessa 10 500 euroa vuonna 2020. Perintöverojen jakautumista on tarkasteltu tarkemmin erillisessä Tilastokeskuksen Working Papers -julkaisusarjan julkaisussa (Ikonen 2024).

Tässä artikkelissa keskityn – laajemman artikkelin sisältöä tiivistäen –tarkastelemaan perintö­veroja perinnön­saajan perintö­osuuden arvon, veroluokan, iän ja käytettävissä olevien rahatulojen mukaan vuonna 2020. Luokittelu­muuttujien valinta perustuu niiden keskeiseen rooliin analysoitaessa perintöverojen jakautumista ja keskimääräisen perintöveron suuruutta.

Perinnön­saajista 0,5 prosenttia sai maksettavaksi yli kuudenneksen perintöveroista

Vuonna 2020 perintöveroa maksamaan määrätyistä perinnönsaajista 0,5 prosenttia eli alle 300 henkilöä sai vähintään miljoonan euron perintöosuuden. Näiden perinnön­saajien osuus vuonna 2020 maksuun määrättyjen perintö­verojen yhteen­lasketusta arvosta oli 18 prosenttia. (Kuvio 1)

Enemmistö (58 %) perintöveroa maksamaan määrätyistä perinnönsaajista sai alle 60 000 euron perintöosuuden vuonna 2020. Näiden perinnön­saajien osuus vuonna 2020 maksuun määrättyjen perintöverojen yhteenlasketusta arvosta oli alle 9 prosenttia.

Perintöveroa maksamaan määrätyistä perinnönsaajista 8 prosenttia sai vähintään 200 000 euron perintö­osuuden. Näille perinnönsaajille määrättiin maksettavaksi yli puolet (56 prosenttia) vuonna 2020 maksuun määrättyjen perintöverojen yhteen­lasketusta arvosta.

Perintöverot jakautuivat epätasaisesti myös vähintään miljoonan euron perintöosuuden saaneiden perinnön­saajien joukossa. Vuonna 2020 noin 50 perinnönsaajaa sai maksettavaksi vähintään 500 000 euron perintöverot. Näiden perinnönsaajien perintöverojen osuus kaikista vuonna 2020 määrättyjen perintöverojen yhteenlasketusta arvosta oli 8 prosenttia.

Tilastoitavat perintö­osuuksien arvot ovat verotettavia arvoja, joihin perintövero perustuu. Perintöosuuden verotettavasta arvosta on jo vähennetty kaikki perintönä saadun omaisuuden arvoon mahdollisesti tehtävät vähennykset (kuten puoliso- tai alaikäisyys­vähennys). Mahdollisten perintöveroon tehtävien korotusten (kuten myöhästymis­maksun) vuoksi alle 20 000 euron perintö­osuuksista voidaan määrätä maksettavaksi veroa.

Verotus keskimäärin yli 2,5 kertaa kireämpää kun perinnönsaaja ei ole lähisukulainen

Perintöverotuksessa perinnönjättäjän lähisukulaiset kuuluvat veroluokkaan 1 ja muut kuin lähisukulaiset maksavat perintöveroa veroluokassa 2, jossa perintöverotus on kireämpää. Veroluokkaan 1 luokiteltavia lähisukulaisia ovat esimerkiksi perinnön­jättäjän lapset ja puoliso.

Vuonna 2020 perintöverojen mediaani oli alle 2 500 euroa veroluokassa 1 ja 6 500 euroa veroluokassa 2. Veroluokassa 1 perintöverojen mediaani oli noin 400 euroa alhaisempi kuin perintöverojen mediaani, joka huomioi molemmat veroluokat. Sen sijaan veroluokassa 2 perintöverojen mediaani oli yli 2,5 kertaa suurempi kuin perintö­verojen mediaani veroluokassa 1.

Perintöveroa maksamaan määrätyistä perinnön­saajista 84 prosenttia sai maksettavaksi perintöveroa veroluokassa 1 ja 17 prosenttia veroluokassa 2 vuonna 2020. Sama perinnönsaaja voi saada verotettavia perintöosuuksia lähi­sukulaiselta sekä henkilöltä, joka ei ole lähisukulainen.

Maksettavaksi määrättyjen perintöverojen yhteen­lasketusta arvosta veroluokan 1 osuus oli 70 prosenttia ja veroluokan 2 osuus 30 prosenttia.

Suurimmat perintöverot enimmäkseen hyvätuloisille, joista enemmistö 45–64-vuotiaita

Perimysjärjestys vaikuttaa siihen, miten perintöveroa maksamaan määrätyt perinnön­saajat jakautuvat veroluokan, iän ja tulojen mukaan.

Perimys­järjestyksen mukaan lapset ovat ensisijaisia perijöitä. Tämä kasvattaa veroluokan 1 sekä 45–64-vuotiaiden perinnönsaajien ja perintöveroa maksamaan määrättyjen perinnön­saajien osuutta.

Vuonna 2020 henkilökohtaisten käytettävissä olevien rahatulojen eli nettotulojen mediaani oli suurin 44-vuotiailla keskiarvon ollessa suurimmillaan 47-vuotiailla (Tilastokeskus 2023b), mikä osaltaan lisäsi suurituloisten perinnönsaajien lukumäärää. Perintöveroa maksamaan määrätyistä perinnön­saajista yli puolet (53 prosenttia) oli iältään 45–64-vuotiaita.

Suurin osa perintöveroa maksamaan määrätyistä perinnönsaajista oli 45–64-vuotiaita, kun perinnönsaajan henkilö­kohtaiset nettotulot olivat vähintään 30 000 euroa. Esimerkiksi nettotulojen ollessa vähintään 50 000 euroa yli kaksi kolmasosaa (68 prosenttia) perintöveroa maksamaan määrätystä perinnönsaajasta oli 45–64-vuotiaita. (Kuvio 2)

Perintöveroa maksamaan määrättyjä perinnönsaajia oli eniten (30 prosenttia) perinnönsaajan nettotulojen ollessa 20 000–29 999 euroa. Tässä tuloluokassa perintöverot olivat keskimäärin alhaisimpia, sillä noin puolet perintöveroista oli alle 2 400 euroa.

Suurimpia perintöveroja saatiin maksettavaksi vähintään 50 000 euron tuloluokassa, jossa noin puolet perintöveroista oli yli 4 900 euroa. Vähintään 50 000 euron tuloluokassa perintöverojen mediaani oli siten noin kaksinkertainen verrattuna tuloluokkaan 20 000–29 999 euroa. (Kuvio 3)

Kuviosta 3 nähdään, että perintöverojen keskiarvo oli jokaisessa tuloluokassa korkeampi kuin perintöverojen yläkvartiili. Yläkvartiililla tarkoitetaan raja-arvoa, jota suurempia arvoja saa 25 prosenttia havainnoista. Alakvartiili tarkoittaa, että havainnoista 25 prosenttia jää raja-arvon alapuolelle.

Jokaisessa tuloluokassa oli siis perintöveroa maksamaan määrättyjen henkilöiden lukumäärään suhteutettuna harvalukuinen määrä henkilöitä, joille määrättiin paljon perintöveroa eli joiden verotettavan perintö­osuuden arvo oli suuri.

Euromääräisesti mitattuna hyvätuloiset (käytettävissä olevat rahatulot vähintään 50 000 euroa) saivat kuitenkin maksettavaksi keskimäärin suurimpia perintöveroja, sillä perintöveroa maksamaan määrättyjen hyvätuloisten perintö­osuuksien arvot olivat keskimäärin suurimpia.

Toisaalta perintöverotusta käsittelevässä laajemmassa julkaisussa (Ikonen 2024) esitän, miten perintöveroa maksamaan määrättyjen perinnön­saajien henkilö­kohtaisiin tai asuntokunnan nettotuloihin verrattuna perintöverot ja perintöosuudet olivat suurempia alemmissa tuloluokissa vuonna 2020.

Verotustiedoista ei välttämättä käy ilmi, mitä varallisuutta perinnönsaaja on saanut

Yksittäistä veroa arvioitaessa on aiheellista tarkastella veroa osana veropohjaa ja - järjestelmää. Esimerkkejä tarkasteltavista elementeistä ovat tuotto-odotukset ja yhdenvertaisuus. (Valtiovarainministeriö 2023a). Lisäksi tulkittaessa perintöveroja käsitteleviä tilastotietoja esimerkiksi veronmaksu­kyvyn tai varallisuuden karttumisen näkökulmasta on syytä tiedostaa, mitä perintöverotus­tietoihin perustuvista tilasto­tiedoista ei käy ilmi.

Perintövero voidaan määrätä maksettavaksi riippumatta siitä, milloin ja miten kuolinpesän varallisuutta on tosiasiassa jaettu. Useimmiten perinnönjaossa saatavien varojen määrä poikkeaa perintö­verotuksessa määritetystä verotettavasta perintö­osuudesta. Esimerkiksi perinnön­jättäjän kuoleman jälkeen tapahtuneet arvonmuutokset voivat vaikuttaa perinnöksi saatavan omaisuuden käypään arvoon. (Verohallinto 2015).

Perintöverotuksen vähennyksien seurauksena verotettava perintöosuus voi poiketa merkittävästi käyvästä arvosta. Muun muassa puoliso­vähennyksen myötä vainajan leski ei maksa perintöveroa, mikäli perityn omaisuuden arvo jää alle 110 000 euron. Perintöverotuksen vähennyksiä voidaan perustella esimerkiksi siten, ettei peritty omaisuus automaattisesti paranna perinnönsaajan veronmaksu­kykyä.

Perintöveron maksaminen edellyttää rahaa tai rahaksi muutettavaa omaisuutta. Nettotulojen ohella perintövero voidaan maksaa kokonaan tai osittain esimerkiksi myymällä (itse hankittua, lahjaksi saatua tai perittyä) omaisuutta.

Perintöveron maksaminen perityn omaisuuden avulla voi kuitenkin muodostua vaikeaksi, mikäli perittyä omaisuutta on vaikea muuttaa rahaksi. Esimerkiksi vainajan lapsen perintönä saaman kiinteistön myyntiin voi vaikuttaa lesken asumis­oikeus. Vastaavasti toimivan yhtiö­omistuksen realisointi tai toiminnan jatkaminen on lähtökohtaisesti vaikeampaa verrattuna muun muassa pörssi­osakkeisiin ja sijoitus­rahastoihin.

Toisin sanoen kahden eri perinnönsaajan perintöosuuksien verotettavat arvot voivat olla yhtä suuret, mutta perityn omaisuuden hallinnointiin tarvittava osaaminen ja omaisuuden ylläpidosta tai myynnistä aiheutuvat kustannukset voivat vaihdella merkittävästikin varallisuus­lajeittain. Perinnöt ja lahjat -tilastossa kattavia varallisuuslaji­kohtaisia tietoja on kuitenkin saatavilla vain lahjoista.

Perintöverotustietoja voisi olla mahdollista täydentää

Verokertymän näkökulmasta maksettavaksi määrättyjen perintöverojen yhteenlaskettu arvo nojaa vahvasti pieneen joukkoon perinnönsaajia. Yksittäisen perinnön­saajan näkökulmasta maksettavaksi määrätyn perintöveron määrä voi muodostua suureksi erityisesti veroluokassa 2. Näin voi käydä varsinkin, jos perinnöksi saatu varallisuus on vaikeasti realisoitavissa, perinnönsaajan nettotulot ovat pienet, perinnönsaajan aiempi nettovarallisuus on alhainen tai vaikeasti muutettavissa rahaksi, ja perinnönsaaja on perinnön­jättäjän ainoa perillinen.

Perinnöt ja lahjat -tilaston tiedoista saadaan osviittaa, miten perintöosuudet ja maksettavaksi määrätyt perintöverot jakautuvat perinnönsaajien kesken perintö­osuuden arvon, sukulaisuus­suhteen, iän ja tulojen mukaan. Tarkempi tilastointi edellyttäisi tilastoinnin kehittämistä, jota nykyisillä perintöverotus­tiedoilla on mahdollista edistää tiettyyn rajaan asti.

Tilastotietoa varallisuuden tosiasiallisesta siirtymisestä sekä perintönä saadusta varallisuudesta voisi olla mahdollista parantaa esimerkiksi, mikäli perinnönjako­kirjoista olisi saatavilla rekisteri­pohjaista tietoa – joskin kuolinpesä voi säilyä osittain tai täysin jakamattomana pitkäänkin esimerkiksi verotuksellisista syistä.

Jos perintöveroa ei olisi lainkaan, tulisi miettiä, miten perunkirjoitus­tietoja kerättäisiin (Valtiovarainministeriö 2010).  Perintöverotus pohjautuu perunkirjoitukseen ja nykyisin perunkirjoitus toimitetaan Verohallintoon, jonka tehtävänä on verotuksen toimittaminen.

Kuolinpesän asioinnin digitalisointiin on tosin parhaillaan käynnissä laajan asiantuntija- ja viranomais­joukon edistämä hanke, jonka tavoitteena on esimerkiksi kuolinpesän osakas­rekisterin ja perukirjan tarjoaminen sähköisenä palveluna (Digi- ja väestötietovirasto 2023, Valtiovarainministeriö 2023b).

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen Kuluttajat ja toimeentulo -ryhmässä.

Lähteet:

Digi- ja väestötietovirasto (2023). Suomi.fi ohjaa läpi läheisen kuoleman jälkeisen byrokratiaviidakon – uudessa oppaassa kattavat ohjeet eri toimijoilta. [Viitattu 03.01.2024].

Ikonen, Samuel (2024). Kenelle määrätään paljon perintöveroa? - Tilastotietoa perintöverojen jakautumisesta. [Viitattu 7.2.2024].

Perintö- ja lahjaverolaki 378/1940. [Viitattu 03.01.2024].

Tilastokeskus (2023a). Perinnöt ja lahjat -tilasto. [Viitattu 03.01.2024].

Tilastokeskus (2023b). Tulonjakotilasto. [Viitattu 03.01.2024].

Valtiovarainministeriö (2010). Verotuksen kehittämistyöryhmän loppuraportti. [Viitattu 03.01.2024].

Valtiovarainministeriö (2023a). Verokartoitus 2023. [Viitattu 03.01.2024].

Valtiovarainministeriö (2023b). Yhteenveto elämäntapahtumalähtöistä digitalisaatiota koskevista ehdotuksista. [Viitattu 03.01.2024].

Verohallinto (2015). Ositus- ja perinnönjakosopimus perintöverotuksessa. [Viitattu 03.01.2024].