Aika ajoin kysellään tietoa sivutyöstä. Mitä tilastot sitten kertovat sivutyön tekijöistä, luonteesta ja merkityksestä?

Sivutyö tarkoittaa työtä, joka tehdään päätyön ohessa. Kahdesta tai useammasta työstä päätyö on se, johon käytetään eniten aikaa.

Tyypillisesti sivu- ja päätyön erottaa toisistaan palkansaajilla eri työnantaja ja yrittäjillä yritystoiminnan eri toimiala tai yritys.

Näillä kriteereillä mitaten vuonna 2023 sivutyötä teki 136 000 työllistä.

Sivutyötä tehneiden työllisten määrä on lisääntynyt selvästi vuosien mittaan (kuvio 1). Samoin sivutyötä tehneiden osuus kaikista työllisistä on kasvanut: vuonna 2009 osuus oli keskimäärin 3,2 prosenttia ja vuonna 2023 jo 5,2 prosenttia.

Sivutyötä tehneiden miesten ja naisten määrä on ollut jokseenkin sama koko tarkastelujakson ajan.

Työvoimatutkimuksessa havaintoviikolla sivutyötä tehneet työlliset on eri asia kuin työlliset, joilla ylipäänsä on sivutyöpaikka. Viimeksi mainittuja oli vuonna 2023 keskimäärin 202 000, mikä on 7,6 prosenttia kaikista työllisistä.

Suurella osalla sivutöiden tekeminen on siis enemmän tai vähemmän epäsäännöllistä. Näin ollen sivutyö myös poikkeaa päätyöstä monien muuttujien, esimerkiksi ammattiaseman ja työaikojen, mukaan tarkasteltuna.

Sivutöissä paljon yrittäjiä

Päätyössä yrittäjien osuus työllisistä vuonna 2023 oli 12 prosenttia, mutta sivutyössä yrittäjiä oli peräti 40 prosenttia. Yrittäjäperheenjäsenien osuus sivutöissä oli noin 3 prosenttia ja palkansaajia loput 57 prosenttia.

Ikäryhmittäin tarkasteltuna yrittäjien osuus korostuu eniten 45–55-vuotiaissa. Sen sijaan nuorimmassa ikäryhmässä eli 15–24-vuotiaiden keskuudessa sivutöitä tekevät ovat enimmäkseen palkansaajia vuoden 2023 tietojen mukaan (kuvio 2). Yrittäjäperheenjäseniä ei ole tässä mukana lukumäärän pienuuden vuoksi.

35–44-vuotiaat tekivät hieman enemmän sivutöitä kuin muihin ikäryhmiin kuuluvat. Osallistuminen työmarkkinoille on ylipäänsä aktiivisinta 35–44-vuotiaiden keskuudessa.

Työaika eroaa päätyöstä

Vuonna 2023 sivutyössä työskenneltiin viikossa keskimäärin vajaat 12 tuntia. Luku ei sisällä tarkasteluviikolla sivutyöstä pois olleita.

Palkansaajien ja yrittäjien välinen ero tehdyissä työtunneissa oli pieni, alle puoli tuntia viikossa, yrittäjien työskennellessä hiukan enemmän.  

Miesten ja naisten välillä ero työtunneissa oli hieman suurempi: miehet tekivät viikossa keskimäärin noin 1,5 tuntia enemmän sivutöitä kuin naiset. 

Viikkotyötuntien määrät jakaantuvat varsin epätasaisesti: suurin osa sivutyötä tehneistä työskenteli joko 1–4 tai 5–9 tuntia ja ainoastaan pieni osa lähes täyttä työviikkoa sivutyössään eli vähintään 30 tuntia (kuvio 3).

Tosin viimeksi mainituista osa ei ollut sivutyötä tehdessään päätyössä, ja toisaalta osa tekee osa-aikatyötä päätyössä. Näissä tapauksissa töiden jako pää- ja sivutyöhön ei erityisen hyvin kuvaa henkilön tilannetta työmarkkinoilla, koska tehdyn työn määrä eri töissä voi vaihdella huomattavastikin.

Yksityinen sektori korostuu sivutöissä

Sivutyöstä ei valitettavasti saada tietoa ammattiryhmittäin, mutta sektoreittain ja toimialoittain tarkastelu on mahdollista.

Sivutyön ollessa päätyötä huomattavasti enemmän yrittäjävetoista ei ole yllätys, että ainakin 80 prosentilla sivutyötä tehneistä työ sijoittuu yksityiselle sektorille.

Luvuissa on epävarmuutta, koska sektori jää määrittelemättä miltei joka kymmenennen kohdalla. Useimmissa näistä se lienee kuitenkin yksityinen sektori.

Kunta- ja valtiosektorien osuus työllisistä sivutyössä on noin 10 prosenttia. Kuitenkin kunnat tai hyvinvointialueet voivat olla monissa tapauksissa työn tilaajia, esimerkiksi terveyspalveluissa, jolloin vaikkapa lääkärin tekemä tilaustyö yrittäjänä luokitellaan yksityiselle sektorille.

Toimialoittain sivutyötä tehneiden osuus kaikista työllisistä vaihtelee melko selvästi (kuvio 4). Toisaalta määrät ovat joillakin aloilla pieniä, joten tietoihin tulee suhtautua varauksella.

Eniten sivutöitä tekivät päätyössään taiteen ja viihteen alalla toimivat (noin 9 %) ja seuraavaksi eniten päätyössään opetusalalla toimivat (8 %). Vastaava osuus rakentamisessa ja kuljetusalalla oli vain kolme prosenttia.

Motiivi taloudellinen, mutta kaikkia syitä ei tunneta

Sivutyön merkitystä voidaan tarkastella joko kansantalouden tai työn tekijän omasta näkökulmasta.

Työvoimatutkimuksen tietojen perusteella ei voida suoraan tietää, onko sivutyön tekeminen esimerkiksi enemmän vastentahtoista kuin täysin vapaaehtoista lisäansioiden hankkimista. Sivutöiden tekemisen perimmäinen syy jää lopulta pimentoon.

Yksi näkökulma voidaan kuitenkin poimia: haluaisivatko sivutyötä tekevät tehdä enemmän töitä kuin muut työlliset?

Tämän kiinnostavan mutta vähän käytetyn mittarin mukaan työlliset ovat yleensä tyytyväisiä nykyiseen työtuntimääräänsä. Vuonna 2023 kaikista työllisistä noin 84 prosenttia oli tyytyväisiä tekemiinsä työtunteihin; he eivät siis haluaisi lisää töitä, vaikka sillä olisi ansioita kasvattava vaikutus.

Sivutyötä tekevien kohdalla vastaava osuus ei ole aivan yhtä suuri mutta huomattava sekin: 75 prosenttia vuoden 2023 tietojen mukaan.

Yli viidenneksellä sivutyötä tekevistä olisi kuitenkin halu tai tarve tehdä enemmän töitä. Palkansaajilla tämä osuus oli jonkin verran suurempi kuin yrittäjillä.

Sivutyötä tekevät päätyössään tavallista useammin osa-aikatyötä: miltei joka kolmannella (30 %) päätyö oli osa-aikatyötä, kun kaikilla työllisillä vastaava osuus oli 19 prosenttia vuonna 2023.

Kansantalouden näkökulmasta sivutyöt lisäävät työpanosta. Vuonna 2023 sivutyössä tehtyjen tuntien määrä oli 2,0 prosenttia koko työllisten vuosittaisesta työtuntimäärästä.

Tätä voidaan verrata työllisten päätyössään tekemien ylitöiden osuuteen koko vuosityöajasta, mikä oli vuonna 2023 samansuuruinen eli 2,0 prosenttia.

Tarkempi kuva sivutöistä edellyttää lisätarkastelua

Tilastojen perusteella sivutyö on kaiken kaikkiaan päätyöhön verrattuna selvästi enemmän yrittäjätyötä.

Sivutyötä tekevät kokevat myös tarvitsevansa enemmän työtilaisuuksia kuin työlliset, joilla ei ole sivutyötä. Vaikuttaakin siltä, että taustalla on tarve saada enemmän ansioita kuin mitä yhdestä työstä ansaitaan.

Muutoin sivutyö näyttäytyy ilmiönä melko samanlaisena sukupuolesta tai ammattiasemasta riippumatta. Vilkkaimmin sivutyössä käyvät kuitenkin 35–44-vuotiaat.

Kansantalouden näkökulmasta sivutyössä tehtyjen tuntien määrä ei ole suuren suuri, mutta moni työ jäisi tekemättä ilman ihmisiä kahdessa eri työssä.

Toistaiseksi tilastot eivät tarjoa yhtä kattavaa tietoa sivutöistä kuin työllisistä päätyössä. Tasaisesti yleistyvää sivutyötä voitaisiin tilastoinnin kehittyessä tarkastella tulevaisuudessa enemmänkin.

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen Palkat ja työelämä -ryhmässä.