Viime aikoina vain harva suomalainen on voinut välttyä kuulemasta uutisia työehtosopimusneuvottelujen etenemisestä tai liittojen ajamista palkankorotustavoitteista paremman ostovoiman nimissä. Kuluttajan arjessa kireän työmarkkinakierroksen eteneminen on vuorostaan voinut näkyä muun muassa ruokakaupassa lakkovahtien ja tyhjien hyllyjen muodossa. Myös nykyhallituksen ajamat työmarkkinauudistukset ovat varmasti kirvoittaneet keskustelua useammassakin kahvipöydässä eri työpaikoilla.

Pohjoismaissa työmarkkinoita on ohjattu perinteisesti työehtosopimuksilla sekä työlainsäädännöllä. Näistä työmarkkinoiden pelisäännöistä on yleisesti neuvoteltu kolmi- tai kaksikantaisesti valtion, työnantaja- ja työntekijäliittojen kesken. Vaikka Suomessakin neuvotteleminen on yleisesti nähty tärkeänä asiana työmarkkinoiden toimivuuden ja tasapuolisuuden kannalta, herättää etujärjestöjen toiminta kansalaisissa usein erilaisia mielipiteitä.

Keitä etujärjestöt oikeastaan edustavat ja ketkä ammattiliitoihin kuuluvat? Tässä artikkelissa tarkastellaan palkansaajien ammattiliittoihin kuulumista työmarkkinatilastojen valossa.

Palkansaajat kuuluvat yhä useammin pelkkään työttömyyskassaan

Tiedot maksetuista ja verotuksessa hyväksytyistä ammattilittojen ja työttömyyskassojen jäsenmaksuista voidaan yhdistää sekä työvoimatutkimuksen kyselytutkimustietoihin että työssäkäyntitilaston rekisteripohjaisiin tietoihin ja täten tarkastella jäsenten sijoittumista työmarkkinoille. Tässä artikkelissa olen hyödyntänyt pääasiassa työvoimatutkimuksen tietoja. On tosin hyvä huomioida, että verotusaineiston ulkopuolelle jäävät opiskelija- ja eläkeläisjäsenet sekä muut sellaiset jäsenet, jotka eivät ole vuoden aikana maksaneet järjestölle jäsenyydestään.

Ammattiliittojen jäsenten osuus palkansaajista on viime vuosina vähentynyt, kun taas työttömyyskassoihin kuuluvien määrä on kasvanut tasaisesti (kuvio 1). Tämä kehitys ei ole yksinomaan suomalainen ilmiö, vaan vastaavia trendejä on havaittu kansainvälisesti myös muissa kehittyneissä maissa jo viime vuosituhannen puolelta.

Kansainvälisissä vertailuissa suomalaisten palkansaajien osuus ammattiliittojen jäsenistä pysyy kuitenkin suhteellisen korkeana yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa, kuten OECD:n tilastot osoittavat.

Vuosittaisten ammattiyhdistysjäsenmaksujen ja työttömyyskassamaksujen yhdistäminen työvoimatutkimukseen osoittaa, että 15–74-vuotiaista palkansaajista vuonna 2023 noin 51 prosenttia kuului ammattiliittoon ja 26 prosenttia kuului pelkästään työttömyyskassaan (kuvio 2). Sen sijaan reilu viidennes eli 23 prosenttia palkansaajista ei kuulunut ammattiliittoon tai työttömyyskassaan.

Vielä vuonna 2009 noin 65 prosenttia palkansaajista kuului ammattiliittoon, joten kehityksessä on havaittavissa selvää laskua.

Tilastojen valossa näyttäisi siltä, että naiset valitsevat ammattiliiton jäsenyyden useammin kuin miehet (kuvio 2). Vuonna 2023 miespalkansaajista 46 prosenttia kuului ammattiliittoon, kun taas naispalkansaajista vastaava osuus oli reippaasti yli puolet, 57 prosenttia. Miehet kuuluvat naisia useammin pelkkään työttömyyskassaan tai eivät kuuluneet kumpaankaan.

Nuoret ikäluokat järjestäytyvät vanhempia harvemmin

Ikäryhmittäinen tarkastelu osoittaa selkeästi, että Suomessa vanhemmat ikäluokat – lukuun ottamatta yli 65-vuotiaita – kuuluvat nuoria useammin ammattiliittoon (kuvio 3). Todennäköisesti yli 65-vuotiaat eivät enää eläkkeellä ollessaan koe liittoon kuulumista keskeiseksi, vaikka he tekisivätkin töitä osa-aikaisesti.

Alle 65-vuotiaista useimmin ammattiliittoon kuuluvat 60–64-vuotiaat 66 prosentin osuudella ja vähiten 15–19-vuotiaat noin 8 prosentin osuudella. Toki 15–29-vuotiaissa palkansaajissa on vielä paljon kokoaikaisia opiskelijoita, joiden ei aina tarvitse maksaa ammattiliittojäsenyydestä, mutta ammattiliittoon kuuluvia on silti heissä selvästi vähemmän kuin vanhemmissa ikäluokissa.

Vaikuttaakin siltä, että Suomessa ammattiliittoon kuuluminen yleistyy selvästi iän noustessa. Sama ilmiö on useasti havaittavissa myös kansainvälisissä vertailuissa, joiden mukaan useissa maissa ammattiliittoon kuuluminen yleensä saavuttaa huippunsa keski-ikäisen väestön kohdalla.

Tosin on tärkeä huomata, että oletettavasti myös syntymäkohortti vaikuttaa ammattiliittoon kuulumiseen siten, että nykypäivän nuoret eivät todennäköisesti koskaan tule järjestäytymään yhtä aktiivisesti kuin esimerkiksi 1960-luvulla syntyneet.

Ulkomaalaistaustaisista vain joka kolmas kuuluu ammattiliittoon

Mielenkiintoista on myös se, että ammattiliittojen jäsenyys kiinnostaa ulkomaalaistaustaisia selvästi harvemmin kuin suomalaistaustaisia. Miesten ja naisten keskinäiset erot eivät ulkomaalaistaustaisilla kovin suuresti poikkea vastaavasta erosta suomalaistaustaisilla. (Kuvio 4).

Siinä missä vuoden 2023 tietojen mukaan suomalaistaustaisista palkansaajista useampi kuin joka toinen (54 %), kuului ammattiliittoon, ulkomaalaistaustaisilla vastaava osuus oli vain noin joka kolmas eli 34 prosenttia. Ulkomaalaistaustaisista 31 prosenttia kuului pelkkään työttömyyskassaan ja 35 prosentin osuudella niukasti suurin osuus ei kuulunut mihinkään liittoon tai työttömyyskassaan.

Tilastojen mukaan näyttää siis siltä, että ulkomaalaistaustaiset palkansaajat liittyvät ammattiliittoihin huomattavasti harvemmin kuin suomalaistaustaiset. On todennäköistä, että ammattiliittoon liittymisen halukkuuteen vaikuttaa se, kuinka yleistä palkansaajien ammattiliittoihin kuuluminen on ollut henkilön lähtömaassa.

Tutkimusten perusteella halukkuuteen vaikuttavat myös henkilön oleskeluaika uudessa maassa sekä se, kuinka hyvin henkilö on sosiaalisesti ja kulttuurisesti integroitunut yhteiskuntaan. Lisäksi eri syistä – esimerkiksi kielimuurin vuoksi – on mahdollista, ettei kaikilla ole riittävästi ymmärrystä ja tietoa siitä, miksi ammattiliittoon tai työttömyyskassaan kannattaa ylipäätään liittyä.

Ammattiliiton jäsenyys houkuttelee erityisesti korkeakoulutettuja

Myös koulutustaustan mukaan tarkasteltuna palkansaajien kesken on selkeitä eroja ammattiliittoon kuulumisessa. Yllättävää on se, että ero ylemmän korkeakoulu- tai tutkijakoulutusasteen sekä toisen asteen koulutuksen välillä on niinkin suuri.

Kuviosta 5 nähdään, että toisen asteen koulutuksen suorittaneista palkansaajista ammattiliittoon kuului 48 prosenttia, kun taas ylemmän korkeakoulu- tai tutkijakoulutusasteen suorittaneilla vastaava osuus oli 68 prosenttia vuonna 2023.

Myös uusimman Työolotutkimuksen mukaan liittoon kuuluminen on vähentynyt erityisesti työntekijätason ammateissa, mikä varmasti näkyy myös ammattiliittoon kuuluvien palkansaajien koulutustaustassa.

Vuonna 2023 vain hyvin harva pelkän perusasteen käynyt kuului liittoon ja noin 55 prosenttia ei kuulunut liittoon tai työttömyyskassaan ollenkaan.

Näyttäisikin siltä, että mitä korkeammin koulutettu palkansaaja on, sitä todennäköisemmin hän myös kuuluu ammattiliittoon.

Työpaikka ja ammatti vaikuttavat voimakkaasti järjestäytymiseen

Kun tarkastellaan palkansaajien toimialoja, eniten liittoon näyttäisivät kuuluvan julkisen sektorin, terveydenhuollon ja teollisuuden toimialojen palkansaajat (kuvio 6). Vähiten liittoon kuulutaan majoitus- ja ravitsemustoiminnassa sekä maataloudessa. Informaatio- ja viestintäalalla sekä rakentamisen että rahoitus- ja kiinteistöalan toimialoilla on tyypillistä pelkkien työttömyyskassojen jäsenyys.

Saman suuntainen kehitys näkyy myös Työolotutkimuksen tuloksissa, joiden mukaan julkisella sektorilla kuulutaan ammattiliittoon yleisemmin kuin yksityisellä sektorilla.

Kun toimialatietoja tarkastellaan vielä syntyperän perusteella, suomalaistaustaisten palkansaajien havaitaan kuuluvan ulkomaalaistaustaisiin verrattuna useammin liittoon kaikilla toimialoilla. Esimerkiksi terveys- ja sosiaalipalveluissa 68 prosenttia suomalaistaustaisista kuului ammattiliittoon, kun taas ulkomaalaistaustaisista vain 45 prosenttia.

Toimialakohtaiset erot näkyvät myös eri ammattiryhmien järjestäytymisessä. Vuoden 2023 Työvoimatutkimuksen tietojen perusteella eniten järjestäytynein ammattikunta Suomessa ovat sotilaat, joista lähes 83 prosenttia kuului ammattiliittoon (kuvio 7).

Rekisteripohjaisen työssäkäyntitilaston tiedot mahdollistavat myös tarkemman ammattiryhmittäisen tarkastelun. Taulukossa 1 on esitetty vuonna 2022 kymmenen eniten liittoihin kuulunutta ammattiryhmää ja taulukossa 2 kymmenen vähiten liittoihin kuulunutta ammattiryhmää.

Liittoihin kuuluvien kärjessä olivat upseerit (94 %), toisena eläinlääkärit (89 %) ja kolmantena raideliikenteen kuljettajat ja työntekijät miltei samalla osuudella (88 %). Sotilaiden ja raideliikenteen työntekijöiden innokas ammattiliittoon kuuluminen ei sinänsä yllätä, koska potentiaaliset työnantajat ovat Suomessa harvassa.

Muita ammattiryhmiä, joissa liitytään innokkaasti ammattiliittoon, ovat terveydenhuoltoalan korkeakoulutetut (lääkärit, hoitotyön erityisasiantuntijat, sairaanhoitajat jne.) sekä kuntien ja korkeakoulujen opettajat. Hieman yllättäen terveydenhuoltoalan työntekijät, kuten lähihoitajat, kuuluvat harvemmin ammattiliittoon (61 %). Lähihoitajista jopa 29 prosenttia ei kuulunut vuonna 2022 liittoon tai työttömyyskassaan.

Johtaja-ammateissa toimivista palkansaajista noin puolet kuului ammattiliittoon ja yli kolmasosa pelkkään työttömyyskassaan. Palkansaajajohtajien kohdalla eroa esimerkiksi erityisasiantuntijoihin (47 % vrt. 57 %) voi selittää hyvinkin se, että he joutuvat useasti työssään ajamaan yrityksen sekä rahoittajien etuja, jotka saattavat välillä olla ristiriidassa työntekijöiden etujen kanssa.

Monessa muussa ammatissa alan (pien)yrittäjävetoisuus voi mahdollisesti selittää palkansaajienkin vähäistä järjestäytymistä; esimerkiksi maatalouden työntekijöistä tai parturi-kampaajista vajaa kolmannes (31 %) kuului ammattiliittoon vuonna 2022.

Taulukossa 2 kärkipäässä ovat myös katukauppiaat ja -myyjät sekä torikauppiaat, joiden vähäistä järjestäytymistä selittävät todennäköisesti palkansaajina toimivien henkilöiden vähäinen määrä, ammattikunnan yrittäjävetoisuus sekä työlle ominainen kausiluonteisuus. Hotellin- ja ravintolajohtajilla korostuu sama ilmiö kuin muillakin palkansaajajohtajilla: suurin osa heistä kuuluu työttömyyskassaan ammattiliiton sijaan. Hotellin- ja ravintolajohtajien kohdalla 52 prosenttia palkansaajista kuului pelkkään työttömyyskassaan vuonna 2022.

Osa-aikatyötä tekevillä järjestäytyminen on vähäistä

Myös palkansaajien työsuhteen muoto näyttäisi heijastuvan ammattiliittoon kuulumiseen. Osa-aikatyötä tekevien palkansaajien ammattiliiton tai työttömyyskassan jäsenten osuus on paljon pienempi kuin jatkuvaa kokoaikatyötä tekevillä. Etenkin määräaikaista osa-aikatyötä tekevät kuuluvat erittäin harvoin liittoon tai työttömyyskassaan. (Kuvio 8)

On hyvä huomioida, että osa-aikaisissa työsuhteissa on etenkin nuoria opiskelijoita, jotka useinkaan eivät vielä maksa ammattiliittoon kuulumisesta. Tosin liittoon tai työttömyyskassaan kuulumattomuus ylipäänsä korostuu osa-aikatyötä tekevillä palkansaajilla.

Myös vuokratyötä tekevien palkansaajien kuuluminen ammattiliittoon on vähäisempää kuin muilla palkansaajilla: heistä 36 prosenttia kuului vuonna 2023 ammattiliittoon, kun taas 46 prosenttia ei kuulunut ammattiliiton taikka työttömyyskassaan. Vuokratyötä tekevillä palkansaajilla myös syntyperä on erotteleva tekijä: suomalaistaustaisista vuokratyötä tekevistä palkansaajista 38 prosenttia kuului ammattiliittoon, kun taas ulkomaalaistaustaisista 30 prosenttia.

Määräaikaisten ja osa-aikaisten työsuhteissa korostuu todennäköisesti myös lisääntynyt työelämän pirstaloituminen. Tiettyyn ammattiliittoon liittyminen ei välttämättä houkuttele, jos työpaikka vaihtuu tiuhaan elämäntilanteen mukaan. Epävakaassa asemassa työntekijä saattaa myös pelätä, että liittoon kuuluminen tai aktiivisuus ammattiliitossa vaarantaisi suhteen työnantajaan ja sen seurauksena työsuhteen jatkuvuuden.

Huomionarvoista on myös se, että tällaiset pirstaloituneet työsuhteet korostuvat ulkomaalaistaustaisen palkansaajien keskuudessa niin kansallisesti kuin kansainvälisesti, mikä taas omalta osaltaan selittää ulkomaalaistaustaisten vähäisempää kuulumista ammattiliittoihin. Lisäksi alustatalouden kasvaminen on tuonut työmarkkinoille muutoksia, jotka voivat vaikuttaa ihmisten halukkuuteen tai mahdollisuuksiin järjestäytyä.

Korkeakoulutetuilla asiantuntijoilla on ammattiliitto ja työttömyyskassa tukena – entä työntekijöillä?

Ammattiliitoihin kuuluminen on palkansaajilla selvästi vähentynyt vuosien saatossa, mutta järjestäytyneisyydessä on havaittavissa eroja niin ammatin kuin koulutuksenkin suhteen. Muutosta voi hyvinkin selittää osin niin yhteiskunnan, työtehtävien kuin toimialarakenteen muuttuminen, mutta varmaa yhtä syytä kehitykseen tuskin on. Pelkkään työttömyyskassaan kuuluvien osuus saattaa hyvinkin kasvaa Suomessa jatkossakin samaan tahtiin, kun vuoden 2025 alusta alkaen työttömyyskassatkin ovat saaneet tarjota jäsenilleen työllisyyttä tukevia palveluita.

Toki jatkossakin ammattiliitot hoitavat neuvottelut työantajaliittojen ja valtion välillä, mutta rapistuuko työmarkkinoiden neuvottelutasapaino ennen pitkää? Tasapainoisten työmarkkinoiden etu on yleensä ollut myös koko yhteiskunnan etu: tutkimuksessa palkansaajien järjestäytymisen on havaittu vaikuttavan positiivisesti paitsi palkkojen kehittymiseen myös yritysten tuottavuuteen.

Tilastolukujen valossa voisi yleisesti sanoa, että nykyisin ammattiliittoon tai työttömyyskassaan kuuluvat useimmiten ne palkansaajat, joilla on korkeakoulutus ja vakaa työsuhde. Toisaalta juuri ne, jotka useimmiten kipeimmin tarvitsisivat liittojen tarjoamaa tukea ja apua, jäävät niiden ulkopuolelle.

Liittoon tai työttömyyskassaan kuulumattomissa korostuvat erityisesti ne matalasti koulutetut ja työntekijäammateissa toimivat henkilöt, jotka usein työskentelevät epävarmoissa tai epätyypillisissä työsuhteissa. He hyötyisivät jäsenyydestä juuri työsuhteidensa epävarmuuden vuoksi. On tietenkin muistettava, että joissakin työntekijäammateissa ammattiliittoon kuulumattomuus voi olla hyvin luonnollinen asia, koska pian työuran käynnistymisen jälkeen saatetaan itse alkaa yrittäjäksi.

Heikosti palkatuissa työntekijäammateissa ammattiliittojen tai työttömyyskassojen jäsenyys saatetaan nähdä myös niin kalliina investointina, ettei sitä haluta maksaa, kun taas vaativissa asiantuntijatöissä jäsenyyden esteenä ei ole palkansaajan taloudellinen tilanne.

Osalla palkansaajista liittoon tai kassaan kuulumattomuuteen voi liittyä tietämättömyyttä järjestöistä tai siitä, miten suomalaiset työmarkkinat toimivat. Esimerkiksi ulkomaalaistaustaiset palkansaajat näyttävät löytävän suomalaiset ammattiliitot heikosti.

Uhkakuvana on tilanne, jossa työmarkkinoiden tasa-arvo heikkenee, jos tulevaisuudessa ainoastaan ylemmissä suosioekonomisen aseman ammateissa työskentelevät palkansaajat saavat tukea ammattiliitoilta tai työttömyyskassoilta.

Ammattiliitoilla on siis jatkossakin haasteita niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin siinä, miten palkansaajia saadaan liittymään järjestöihin ja minkälaista tukea palkansaajat tarvitsevat työmarkkinoilla tulevaisuudessa. Aika näyttää, taittuuko ammattiliittoon kuulumisen laskeva trendi jossain vaiheessa.

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen Palkat ja työelämä -ryhmässä.

Lähteet:

Barth, E., Bryson, A., & Dale-Olsen, H. (2020). Union density effects on productivity and wages. The Economic Journal, 130(631), 1898–1936. https://doi.org/10.1093/ej/ueaa048

Bedaso, F. J., & Jirjahn, U. (2023). Immigrants and trade union membership: Does integration into society and workplace play a moderating role? British Journal of Industrial Relations, 62(2), 262–292. https://doi.org/10.1111/bjir.12779

Blanchflower, D. G., & Bryson, A. (2021). Union membership peaks in midlife. British Journal of Industrial Relations, 60(1), 124–151. https://doi.org/10.1111/bjir.12606

Cools, S., Finseraas, H., & Rasmussen, M. B. (2020). The Immigrant‐Native gap in union membership: a question of time, sorting, or culture? Labour, 35(1), 24–51. https://doi.org/10.1111/labr.12186

Lappalainen, V. (2025). Tyhjeneviä hyllyjä, poikkeusaukioloja ja uusiin paikkoihin ohjattuja paketteja – näin kaupan alan lakko näkyy. Yle Uutiset 20.2.2025. https://yle.fi/a/74-20144665

Maczulskij, T. (2016). Ketkä jäävät työttömyyskassojen ulkopuolelle? (Työpapereita No. 304). Työn ja talouden tutkimus LABORE, The Labour Institute for Economic Research LABORE. https://labore.fi/wp-content/uploads/2016/05/Tyopapereita-304.pdf

Mäki-Kuhna, M. (2024). Työttömyyskassa tarjoaa pian apua työnhakuun – tukea tarjolla esimerkiksi ansioluettelon laadintaan. Yle Uutiset 2.12.2024. https://yle.fi/a/74-20126551

OECD. (2023). Trade Union Density [Database]. Haettu 20. helmikuuta 2025, osoitteesta https://stats.oecd.org/ Trade union density. 2023.

Paukkeri, M. (2024). Yllättävä ilmoitus: SAK:n jäsenliitot tavoittelevat kymmenen prosentin palkankorotuksia. Yle Uutiset 13.11.2024. https://yle.fi/a/74-20124134

Sutela, H., Viinikka, J., & Pärnänen, A. (2024). Työolot murrosten keskellä: Työolotutkimuksen tuloksia 1977–2023. Tilastokeskus. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-244-731-9

Valtioneuvosto. (2023). Vahva ja välittävä Suomi: Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023 (Valtioneuvoston julkaisuja 2023:12). https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165042

Vestin, E., & Vulkan, P. (2022). Cohort Differences in Swedish Union Membership 1956–2019 and the Role of Individualization. Nordic Journal of Working Life Studies, 12(S8). https://doi.org/10.18291/njwls.129503