Viime aikoina on uutisoitu niin työttömien määrän kasvusta, avoimien työpaikkojen vähäisyydestä kuin työllistymisen haasteista eri väestöryhmissä. Heikko talous- ja työllisyystilanne ovat vaikeuttaneet monien kohdalla töiden saamista, mutta yhtä lailla talouden epävarmuus on heijastunut siihen, että moni työllinen kokee mahdollisuuksien uusiin työtehtäviin heikentyneen. Työmarkkinoiden yskintä näkyykin myös työllisten työpaikan vaihtojen vähenemisenä.

Siirtyminen toiseen työpaikkaan voi johtua monesta muustakin syystä kuin muutosneuvottelujen tuloksesta. Työpaikka voi vaihtua paitsi määräaikaisten työsopimusten päättyessä, myös lukemattomista muista henkilökohtaisista syistä. Niitä voivat olla esimerkiksi halu kehittyä uralla, parempi palkka tai yksinkertaisesti toive löytää itselle sopivampi työ.

Työllisten siirtyminen työpaikkojen välillä voi siten olla myönteistä tai tapahtua henkilöistä itsestään riippumattomista syistä. Kansantalouden kannalta työllisten siirtyminen välillä työpaikasta toiseen on itse asiassa tärkeää – ja etenkin siirtymät heikon tuottavuuden yrityksistä paremmin tuottaviin yrityksiin heijastuvat usein positiivisesti kansantalouteen. Työpaikan vaihtojen myötä osaaminen, tiedot ja taidot leviävät yrityksestä toiseen, mikä vuorostaan voi myös parantaa yritysten kilpailukykyä.

Työpaikan vaihtaminen on vähentynyt viime vuosina

Miten suuri osa työllisenä pysyneistä on sitten viime vuosina vaihtanut työpaikkaa? Entä millaisia eroja työpaikan vaihdoissa on eri väestöryhmien välillä?

Käytän artikkelissani ensisijaisesti kokeellisen väestön pääasiallinen toiminta kuukausittain -tilaston tietoja, joiden perusteella pystytään estimoimaan myös väestön siirtymistä eri työmarkkina-asemasta toiseen jopa kuukausitasolla. Keskityn pääosin tarkastelemaan kuukausien välillä työstä työhön siirtyneitä eli työllisenä pysyneitä ja etenkin niitä työllisiä, joilla pääasiallinen työnantaja on vaihtunut kuukausien välillä (kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa puhutaan useasti Job-to-Job eli työstä toiseen -siirtymistä).

Pääasiallisella työnantajalla tarkoitetaan sitä yritystä, joka maksaa tilastossa käytettyjen rekisterien perusteella henkilölle eniten työtuloja kuukauden aikana.

Työpaikan vaihdoista on pyritty korjaamaan sivutöistä, lomakausista ja palkattomista poissaoloista johtuvaa vaihtelua huomioimalla henkilöiden tilanne työmarkkinoilla useammalta eri ajankohdalta. Yritysten y-tunnuksien muutoksien tai erinäisten yrityskauppojen vuoksi tapahtuvia henkilöstön siirtoja ei kuitenkaan ole poistettu. Aineiston perusteella näitä edellä mainituista syistä johtuvia siirtymiä työpaikan vaihdoista on keskimäärin noin 4–5 prosenttia kuukausitasolla ja suuri osa niistä painottuu vuodenvaihteeseen.

Rekisteritilaston pohjalta tehtyjen kuukausikohtaisten laskelmien perusteella vuonna 2024 noin 14,4 prosentilla väestöstä oli useampi kuin yksi pääasiallinen työnantaja vuoden aikana. Osuus oli pienempi kuin esimerkiksi vuonna 2023 (17,4 %).

Kuukausitasolla tarkasteltuna 15–74-vuotiaasta väestöstä noin 1,6 prosenttia työllisinä pysyneistä vaihtoi työnantajaa vuonna 2024, kun vuonna 2023 vastaava osuus oli 1,8 prosenttia. Työpaikan vaihdot siis vähenivät hieman heikon työmarkkinatilanteen vuoksi (kuvio 1).

Onko laskeva kehitystrendi sitten jatkunut jo pidempään? Kyselyyn perustuvan työvoimatutkimuksen vuosineljännestietojen mukaan työpaikkaa vaihtaneiden osuus on vaihdellut vuosina 2009–2025 noin 4–6 prosentin tuntumassa (kuvio 2).

Työpaikan vaihtajien osuus työllisistä kasvoi etenkin vuoden 2021 alkupuolella työmarkkinoiden käydessä kuumana, mutta kääntyi sen jälkeen laskuun myös otostutkimuksen tietojen perusteella. Tällä hetkellä työpaikkaa vaihdetaan keskimäärin suunnilleen saman verran kuin viime vuosikymmenellä.

Kuviosta 2 nähdään myös, että rekisteriaineistosta laskettu työpaikkaa vaihtaneiden osuus on vuosineljännestasolla hieman pienempi kuin työvoimatutkimuksen tieto (vuonna 2024 noin 0,5 prosenttiyksikköä matalampi). Tämä johtuu pitkälti työllisen määritelmän ja muista aineistojen välisistä eroista.

Työvoimatutkimuksen otostutkimusaineistoon liittyy myös enemmän epävarmuutta ja satunnaisvaihtelua, koska siinä huomioidaan vain peräkkäisinä neljänneksinä tutkimukseen osallistuneet kohdehenkilöt.

Työpaikan vaihto on yleisintä nuorilla

Ketkä sitten vaihtavat työpaikkaa? Rekisteriaineiston ikäryhmittäisestä tarkastelusta nähdään, että nuoremmissa ikäryhmissä vaihdetaan kuukausitasolla työpaikkaa useammin kuin vanhemmissa ikäryhmissä (kuvio 3). Työpaikan vaihdot ovat silti vähentyneet viime vuosina kaikissa ikäryhmissä.

Etenkin nuorilla työpaikan vaihtumisiin vaikuttavat oletettavasti työuran alun pirstaleisuus muun muassa osa-aikatöiden ja määräaikaisten työsopimusten vuoksi sekä siirtyminen opiskeluiden aikaisista töistä omaa koulutusalaa vastaaviin töihin.

Mielenkiintoinen tieto on, että siinä missä työpaikan vaihtaminen on vähäisempää lähellä eläkeikää eli 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä, yli 65-vuotiailla se jälleen yleistyy. Oletettavasti taustalla on eläkeläisten lisääntynyt kiinnostus töiden tekoon sekä etenkin osa-aikaisten työsuhteiden määrän kasvu.

Kuviosta 4 nähdään, että ero naisten ja miesten välillä on vähäinen: vuonna 2024 naiset vaihtoivat työpaikkaa kuukausitasolla keskimäärin vain 0,2 prosenttiyksikköä useammin kuin miehet (1,9 % vrt. 1,7 %). Naisilla työpaikkaa vaihtaneiden osuus työllisistä on viime vuosina vähentynyt nopeammin kuin miehillä.

Eroa miesten ja naisten välillä selittää todennäköisesti osin se, että naiset työskentelevät miehiä useammin määräaikaisissa sekä osa-aikaisissa töissä. Lisäksi miehet ja naiset työskentelevät useasti erilaisissa ammateissa ja toimialoilla.

Ulkomaalaistaustaiset vaihtavat työpaikkaa useammin kuin suomalaistaustaiset

Syntyperän mukainen tarkastelu (kuvio 4) osoittaa, että sekä ulkomaalaistaustaiset miehet että naiset vaihtavat työpaikkaa useammin kuin suomalaistaustaiset työlliset. Vuonna 2024 miesten välillä ero oli 0,9 prosenttiyksikköä (1,6 % vrt. 2,5 %) ja naisilla 0,3 prosenttiyksikköä (1,9 % vrt. 2,2 %).

Ulkomaalaistaustaisilla henkilöillä työurien pirtaleisuus todennäköisesti vaikuttaa työpaikan tiheämpään vaihtuvuuteen. He voivat juuttua suomalaistaustaisia useammin osa-aikaisiin tai määräaikaisiin työsuhteisiin, mikä voi myös heijastua pätkittäisiin työsuhteisiin eri työnantajille. Ulkomaalaistaustaiset palkansaajat työskentelevät myös useammin henkilöstövuokrausalalla kuin suomalaistaustaiset.

Myös koulutustaustalla näyttäisi olevan vaikutusta: korkeammin koulutetut vaihtoivat työpaikkaa yleensä harvemmin kuin pelkän toisen asteen tutkinnon suorittaneet kuukausitasolla tarkasteltuna.

Vuonna 2023 toisen asteen tutkinnon suorittaneista työpaikkaa vaihtoi kuukausitasolla keskimäärin 2,2 prosenttia työllisinä pysyneistä. Vastaava osuus alemman korkeakoulututkinnon suorittaneilla oli 1,8 prosenttia, ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla 1,5 prosenttia ja tutkijakoulutuksen suorittaneilla 1,3 prosenttia.

Palveluissa liikutaan, teollisuudessa pysytään

Työllisten liikkuvuudessa on huomattavia eroja toimialoittain. Kuvioon 5 on koottu eri toimialojen tiedot karkeimman tason mukaisesti eli ns. kirjaintaso tai 1-numerotason tarkkuudella vuosina 2023 ja 2024. On hyvä huomioida, että kokeellisessa tilastossa vuosien 2024 ja 2025 toimialatiedot ovat vielä ennakolliset, joten niissä esiintyy hieman epävarmuutta.

Työpaikkaa vaihtaneiden työllisten osuus oli molempina vuosina selvästi suurin toimialalla, joka kattaa yksityisten kotitalouksien toiminnan kotitaloustyöntekijöiden työnantajina (6,6 % vuonna 2024).

Koska alalla työskennellään tyypillisesti suoraan kotitalouksille esimerkiksi lastenhoitajana, taloudenhoitajana, vanhusten tai vammaisten avustajana tai vaikkapa puutarhurina, ei työnantajan vaihtuminen tiuhaan yllätä. Toimialalla työskentelevien määrä on varsin pieni, rekisteritietojen mukaan noin 7 400 henkilöä maaliskuussa 2025.

Lisäksi työpaikan vaihtaminen oli vuonna 2024 keskimäärin yleisempää seuraavilla toimialoilla: majoitus- ja ravitsemustoiminta (3 %), hallinto ja tukipalvelutoiminta (3,6 %) sekä taide, viihde ja virkistys (4,1 %). Hallinnon toimiala sisältää alatoimialana työvoiman vuokraustoiminnan (toimialatunnus 782), mikä jonkin verran lisää työpaikan vaihtumisten määrää alalla.

Vähiten työpaikkaa vaihdetaan julkishallinnon toimialalla (0,7 % vuonna 2024) ja teollisuudessa (0,9 % vuonna 2024).

Julkishallinnossa paitsi työskentelee paljon korkeakoulutettuja, vakituisesta virasta ei ehkä myöskään kovin herkästi lähdetä vaihtamaan työantajaa. Työtehtävät voivat useasti myös olla sellaisia, että niitä vastaavia tehtäviä ei ole tarjolla yksityisellä sektorilla. Lisäksi julkiseen sektoriin viime vuosina kohdistuneet leikkaukset ovat mahdollisesti vähentäneet halukkuutta työpaikan vaihtoon.

Teollisuuden toimialalla vähäiset työpaikan vaihdokset saattavat johtua muun muassa alan työpaikkojen paikkasidonnaisuudesta.

Lisäksi työpaikka vaihtuu harvoin kansainvälisten organisaatioiden ja toimielinten toiminnan toimialalla (0,8 % vuonna 2024). Alalla on ylipäänsä varsin vähän työllisiä Suomessa, rekisteritietojen perusteella noin 600 henkilöä maaliskuussa 2025.

Näyttääkin siltä, että työpaikasta toiseen siirrytään harvemmin aloilla, joilla vaihdon ei kenties koeta tuovan muutosta esimerkiksi palkkatasoon tai vastaavia työtehtäviä ei löydy paljoakaan muista yrityksistä tai organisaatiosta.

Myös toimialojen välisessä liikkuvuudessa on eroja

Missä määrin työpaikkaa sitten vaihdetaan samalla toimialalla ja missä määrin siirrytään toimialalta toiselle?

Kuviossa 6 työllisten työpaikan vaihdot on jaettu kolmeen ryhmään: 1) toimialalle siirtyneet, 2) toimialan sisällä työpaikkaa vaihtaneet ja 3) toimialalta toiselle toimialalle lähteneet. Kuten kuviosta nähdään, liikkuvuudessa eri toimialojen välillä on eroja.

Kansainvälisten organisaatioiden toimialan eroa muihin toimialoihin nähden selittää jälleen eniten alan työnantajien ja työllisten pieni määrä.

Terveys- ja sosiaalipalveluiden toimiala vuorostaan eroaa muista siinä, että työpaikan vaihdoksista suurin osa (48,9 %) oli toimialan sisäisiä. Todennäköisesti tämä johtuu pitkälti siitä, että monet sote-alan ammateista vaativat tietyn laillistetun tutkinnon ja pätevyyden, jolloin työpaikkaa vaihdetaan toiseen saman alan työpaikkaan ja työtehtävään.

Mielenkiintoinen huomio vuodelta 2024 on, että kuormittavan alan maineessa oleva terveys- ja sosiaalipalveluala veti puoleensa enemmän työllisiä työpaikan vaihtajia kuin menetti (27,6 % vrt. 23,5 %).

Hallinnon- ja tukipalvelutoiminnan toimialalta liikuttiin eniten toiselle toimialalle (43,7 % vaihtajista). Tähän vaikuttaa jälleen toimialan sisäinen henkilöstövuokrauksen toimiala, josta voidaan herkästi vaihtaa kohdetoimialan yritykseen.

Esimerkiksi henkilöstövuokrausyrityksen kautta työskentelevä lähihoitaja lasketaan hallinnon toimialalle, mutta jos hän työllistyy suoraan terveydenhuoltoalan toimijalle, niin hänet lasketaan terveys- ja sosiaalipalveluiden toimialan työlliseksi.

Toisilta toimialoilta siirtyviä houkuttelivat kansainvälisten organisaatioiden jälkeen eniten rahoitus ja vakuutustoiminta (47,4 %), sähkö-, kaasu- ja lämpöhuollon jne. toimiala (46,2 %) ja vesihuollon jne. toimiala (45,3 %). On hyvä huomata, että näilläkin toimialoilla – etenkin sähkö-, kaasu- ja lämpöhuollon sekä vesihuollon toimialoilla – työllisiä on Suomessa varsin vähän: molemmilla toimialoilla rekisteritietojen perusteella noin 13 000 henkilöä.

Työpaikan vaihdoissa ollaan muiden Pohjoismaiden tasolla

Työpaikan vaihtoja tarkasteltaessa mielenkiintoinen kysymys on luonnollisesti se, vaihdetaanko työpaikkaa Suomessa liian harvoin ja ovatko työmarkkinat liian jäykät muutoksien edistämiseen ja yritysten uudistumiseen.

Vaikka työpaikkojen vaihtuminen on ollut aivan viime vuosina laskusuunnassa, vuonna 2021 vaihtuvuus oli kuitenkin erittäin korkealla tasolla (kuvio 2). Nykyistä kehityssuuntaa ei siis kannata vielä pitää suurena ongelmana, sillä heikosta työllisyystilanteesta huolimatta työpaikka vaihtuu tänä päivänäkin suhteellisen usealla työllisellä.

Kansainvälisessä vertailussa olemme varsin samalla tasolla muiden Pohjoismaiden kanssa. EU:n tilastovirasto Eurostat julkaisee kokeellista tilastoa työpaikan vaihtuvuuden todennäköisyydestä vuosineljänneksien välillä keskimäärin vuodessa, ja sen perusteella Suomessa työllisten työpaikka on vaihtunut viime vuosina jokseenkin yhtä useasti kuin muissa Pohjoismaissa. Tilaston mukaan viimeisen kymmenen vuoden aikana todennäköisyys työllisten työpaikan vaihdokseen on kaikissa Pohjoismaissa noin 4 prosentin luokkaa.

Työpaikan vaihtuvuutta koskevissa tarkasteluissa olisi tulevaisuudessa hyvä selvittää tarkemmin, miksi naiset vaihtavat työpaikkaa useammin kuin miehet sekä etsiä tarkempia syitä ulkomaalaistaustaisten työpaikan vaihtuvuudelle. Erot saattavat johtua myös muista tekijöistä kuin esimerkiksi osa-aikatyöt ja toimialarakenteet.

Tutkimalla aihetta lisää saataisiinkin uutta tietoa siitä, miten erilaiset väestöryhmät toimivat työmarkkinoilla ja minkä tyyppisiä ongelmia he kohtaavat liikkuvuudessa eri yrityksien välillä. Myös laajemman kuvan, eli uusien työntekijöiden palkkaamisen ja työsuhteiden päättymisten, tutkiminen on yltä lailla erittäin tärkeää.

Oletettavasti työpaikan vaihtajien osuus työllisistä vähenee vielä tämän vuoden ajan. Laskusuunta todennäköisesti taittuu ja osuus lähtee jälleen kasvuun työmarkkinatilanteen parantuessa ja yritysten alkaessa investoida henkilöstöön.

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen Palkat ja työelämä -ryhmässä.