Tarkastelemme artikkelissamme kolmea erilaista 18–29-vuotiaiden väestöryhmää, jotka eroavat toisistaan oman tai vanhempiensa syntymämaan suhteen. Nostamme tarkasteluun maahanmuuttajien ja toisen polven lisäksi kahden taustan nuoret, joiden toinen vanhempi on syntynyt ulkomailla ja toinen Suomessa. Tämän ryhmän työmarkkina-asemaa ei ole aiemmin juurikaan käsitelty, vaikka heidän asemansa voi poiketa sekä maahanmuuttajista että niistä, joiden molemmat vanhemmat ovat syntyneet Suomessa.

Maahanmuuttotausta voi vaikuttaa suuresti muun muassa nuoren koulutustasoon ja kielitaitoon ja tätä kautta työmarkkinoille pääsyyn sekä siihen, miten nuoret aikuiset kiinnittyvät työelämään

Artikkeli perustuu Tilastokeskuksen vuoden 2023 työssäkäyntitilaston, väestörakennetilaston ja koulutustilaston lukuihin ja tarkastelee, miten maahanmuuttotausta, sukupuoli ja koulutustaso näkyvät nuorten aikuisten työllisyydessä, työttömyydessä ja perheellistymisessä Suomessa.

Maahanmuuttaneiden nuorten määrä kasvanut selvästi viime vuosina

Niiden 18–29-vuotiaiden nuorten, joiden vanhemmista ainakin toinen on syntynyt ulkomailla, määrä on kasvanut merkittävästi Suomessa etenkin viime vuosina. Kuvio 1 osoittaa, että vuosien 2021 ja 2023 välillä maahanmuuttajanuorten määrä kasvoi 17 000 henkilöllä, nousten 86 000:een.

Toisen polven ja kahden taustan nuorten määrä on kasvanut tasaisesti kymmenen vuoden ajan — toinen polvi 11 000 henkilöllä ja kahden taustan nuoret 19 000 henkilöllä. Samaan aikaan niiden nuorten määrä, joiden molemmat vanhemmat ovat syntyneet Suomessa, on vähentynyt tasaisesti, yhteensä 93 000 henkilöllä.

Vuonna 2023 Suomessa asui yhteensä 146 300 nuorta aikuista, joiden vanhemmista vähintään toinen oli syntynyt ulkomailla. Heistä 59 prosenttia (86 300) oli ulkomailta Suomeen muuttaneita maahanmuuttajia. Toisen polven nuoria oli 10 prosenttia (15 000) ja kahden taustan nuoria 31 prosenttia (45 000). Vertailuryhmän nuoria oli samana vuonna 629 500.

Ryhmien ikärakenteet eroavat jonkin verran toisistaan. Vuonna 2023 maahanmuuttajissa alle 25-vuotiaiden osuus oli pienin, 45,1 prosenttia. Toisen polven nuorissa puolestaan alle 25-vuotiaita oli suhteessa eniten, 68,1 prosenttia. (Taulukko 1.)

Sukupuolten mukaan ryhmät jakautuvat melko tasaisesti. Miehiä oli 18–29-vuotiaissa noin 52 prosenttia vuonna 2023. Maahanmuuttajissa oli keskimääräistä hieman enemmän miehiä (53,8 %) kuin naisia.

Maahanmuuttajista neljäsosa aasialaistaustaisia

Vuonna 2023 neljäsosa 18–29-vuotiaista maahanmuuttajista oli syntyperältään aasialaistaustaisia. Aasialaista syntyperää olevien yleisimmät taustamaat olivat Vietnam, Kiina ja Bangladesh (kuvio 2). Yli viidesosa oli taustaltaan Eurooppa, USA ja Kanada -ryhmästä, jossa yleisimmät taustamaat olivat Viro, Turkki ja entinen Jugoslavia.

Toisen polven nuorista lähes 30 prosenttia kuului syntyperältään ryhmään Eurooppa, USA ja Kanada. Tässä ryhmässä yleisimmät taustamaat olivat entinen Jugoslavia, Viro ja Ruotsi. Hieman yli viidesosa oli taustaltaan Saharan eteläpuolisesta Afrikasta, jossa selvästi yleisin taustamaa oli Somalia.

Taustamaa määräytyy henkilön vanhempien syntymävaltioiden perusteella. Mikäli vanhemmat ovat syntyneet eri maissa, henkilön taustamaa määräytyy ensisijaisesti biologisen äidin syntymämaan perusteella.

Ryhmä ’Muut maat’ sisältää Meksikon, Latinalaisen Amerikan ja Oseanian. Lisäksi ryhmään kuuluvat taustaltaan tuntemattomat.

Kahden taustan nuorten ulkomailla syntyneistä vanhemmista yli 60 prosenttia oli syntynyt jossakin Eurooppa, USA ja Kanada -ryhmän maassa – yleisimmin Ruotsissa.

Vuonna 2023 yleisimmät äidinkielet maahanmuuttajanuorilla olivat venäjä, arabia ja viro. Toisen polven nuorilla yleisimmät äidinkielet olivat suomi, somali ja venäjä. Kahden taustan nuorista lähes kaikilla äidinkieli oli suomi tai ruotsi.

Enemmistö maahanmuuttajista ja toisen polven nuorista asuu pääkaupunkiseudulla

Maahanmuuttotausta vaikuttaa merkittävästi siihen, missä päin Suomea 18–29-vuotiaat nuoret aikuiset asuvat. Vuonna 2023 maahanmuuttajista enemmän kuin joka toinen ja toisen polven nuorista lähes 70 prosenttia asui Uudellamaalla.

Kahden taustan nuorista Uudellamaalla asui 40 prosenttia ja Suomessa syntyneiden vanhempien nuorista vajaa 30 prosenttia. Kaikista 18–29-vuotiaista noin joka kolmas asui Uudellamaalla.

Maahanmuuttajien ja toisen polven nuorten aikuisten asuinpaikat keskittyvät erityisesti Uudenmaan suuriin kaupunkeihin. Heidän osuutensa kunnan samanikäisestä väestöstä oli suurin Vantaalla, jossa 32 prosenttia nuorista aikuisista oli maahanmuuttajia tai toisen polven nuoria. Espoossa vastaava osuus oli 28 prosenttia ja Helsingissä 22 prosenttia.

Nuorten työllisyysasteissa näkyy taustojen vaikutus

Vuonna 2023 työllisyysaste oli 18–29-vuotiailla matalin maahanmuuttajilla, 47,8 prosenttia. Toisen polven nuorten työllisyysaste oli 53,7 prosenttia ja kahden taustan nuorten 54,8 prosenttia. Työllisyysaste oli korkein vertailuryhmällä (61,2 %). (Kuvio 3.).

Vaikka ryhmien ikärakenteet poikkesivat toisistaan jonkin verran (ks. taulukko 1), iällä ei ollut vaikutusta ryhmien välisiin eroihin.

Vertailuryhmän muita ryhmiä korkeampi työllisyysaste voi selittyä useilla tekijöillä: sujuvalla suomen tai ruotsin kielen taidolla, suomalaisella koulutuksella, laajemmilla verkostoilla sekä paremmalla tuntemuksella työelämän käytännöistä.

Lisäksi he kohtaavat todennäköisesti vähemmän syrjintää työnhaussa. Vaikka syrjintä työnhakutilanteissa on hieman vähentynyt kymmenen vuoden aikana, eri etnisistä taustoista tulevien hakijoiden työhaastatteluun pääsemisessä on edelleen eroja (Ahmad, 2025).

Toisen polven ja kahden taustan nuoret ovat osa suomalaista yhteiskuntaa jo lapsuudesta lähtien, mutta heidän työllisyysasteensa jää kuitenkin vertailuryhmää matalammaksi. Toisen polven nuoret voivat kohdata samoja haasteita kuin maahanmuuttajanuoretkin.

Kahden taustan nuorten tilanne voi vaihdella paljonkin, mutta hekin voivat kokea syrjintää, ulkopuolisuutta tai identiteettiin liittyvää epävarmuutta, mikä puolestaan voi vaikuttaa työllistymiseen, uravalintoihin ja työmarkkinoille kiinnittymiseen.

Maahanmuuttajanuorten työttömyysaste, eli työttömien osuus työvoimasta, oli selvästi korkeampi kuin vertailuryhmällä. Työttömät ovat tässä tarkastelussa henkilöitä, jotka ovat rekisteröityneet työttömiksi työnhakijoiksi.

Vuonna 2023 maahanmuuttajanuorten työttömyysaste oli 18,3 prosenttia, kun vertailuryhmän nuorilla se oli 11,4 prosenttia. Myös toisen polven ja kahden taustan nuorten työttömyysasteet olivat vertailuryhmää korkeammat.

Työvoiman ulkopuolella olevien osuus oli suurin maahanmuuttajien ryhmässä (41,5 %) ja pienin vertailuryhmässä (30,9 %). Työvoiman ulkopuolella oleviin kuuluvat esimerkiksi opiskelijat, joiden osuus oli noin neljännes kaikissa ryhmissä, kotivanhemmat sekä muista syistä työvoiman ulkopuolelle jääneet tai jättäytyneet.

Maahanmuuttajien ryhmässä oli työvoiman ulkopuolella lisäksi merkittävä noin 8 100 henkilön joukko, joista ei löytynyt mitään rekisterimerkintöjä (esim. tuloja tai tulonsiirtoja) vuoden ajalta. Näistä henkilöistä lähes 40 prosenttia oli muuttanut Suomeen vuonna 2023.

Työllisyysasteet vaihtelevat taustamaaryhmän mukaan

Maahanmuuttajanuorten työllisyysasteet vaihtelivat taustamaaryhmän mukaan. Vuonna 2023 korkeimmat työllisyysasteet olivat taustamaaryhmissä ’Eurooppa, USA ja Kanada’, ’Venäjä ja entiset Neuvostoliiton valtiot’ sekä ’Muut maat’, joissa se oli noin 51 prosenttia. Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka -ryhmän työllisyysaste jäi 11 prosenttiyksikköä pienemmäksi ollen noin 40 prosenttia. (Kuvio 4.)

Toisen polven nuorilla korkein työllisyysaste oli aasialaistaustaisilla (58 %), ja matalin puolestaan Lähi-itä- ja Pohjois-Afrikka -taustaisilla, joilla se oli 11 prosenttiyksikköä matalampi.

Toisen polven aasialaistaustaisten nuorten työllisyysaste oli noin 7 prosenttiyksikköä korkeampi kuin kahden taustan aasialaistaustaisten nuorten. Tämä voi selittyä osittain sillä, että kahden taustan nuoria oli opiskelemassa suhteessa enemmän (29 % vs. 26 %).

Kahden taustan nuorilla taustamaaryhmien väliset erot työllisyysasteissa jäivät maahanmuuttajia ja toisen polven nuoria pienemmiksi.

Työllisyysasteiden erot eri taustamaaryhmien välillä voivat johtua monista tekijöistä, kuten koulutustasosta, kielitaidosta, kulttuurieroista tai syrjinnästä. Maahanmuuttajilla myös maahanmuuton syy vaikuttaa. Työn takia muuttaneilla on usein paremmat lähtökohdat työllistyä kuin pakolaisina tulleilla, joilla voi olla traumaattisia kokemuksia ja vähemmän resursseja uuden elämän rakentamiseen.

Toisen polven nuoria suhteessa eniten hoitajina – maahanmuuttajanuoria siivous- ja palvelutyössä

Vuonna 2023 yleisin ammattiryhmä 18–29-vuotiaiden työllisten keskuudessa oli myyjät ja kauppiaat; näissä tehtävissä työskenteli noin 57 100 nuorta. Seuraavaksi yleisimmät ammattiryhmät olivat hoivapalveluiden ja terveydenhuollon työntekijät (43 900) sekä palvelutyöntekijät (24 700). (Kuvio 5).

Hoivapalveluiden ja terveydenhuollon työntekijöiden yleisin ammattiryhmä oli lähihoitajat. Palvelutyöntekijöiden yleisimpiä ammattiryhmiä olivat puolestaan ravintola- ja suurtaloustyöntekijät, tarjoilijat, kiinteistöhuollon työntekijät sekä parturit ja kampaajat.

Myyjinä ja kauppiaina työskenteli toisen polven ja kahden taustan nuorista työllisistä noin 15 prosenttia, vertailuryhmästä 13 prosenttia ja maahanmuuttajista vain 6 prosenttia. Myyntityö edellyttää usein sujuvaa suomen kielen taitoa, mikä voi rajoittaa maahanmuuttajien mahdollisuuksia näissä tehtävissä.

Toisen polven nuoria oli suhteessa enemmän hoivapalvelun ja terveydenhuollon työntekijöissä, joiden joukossa työskenteli 13 prosenttia toisen polven nuorista työllisistä. Vastaava osuus jäi muissa ryhmissä hieman pienemmäksi.

Tämä voi kertoa sekä koulutuksen ja kielitaidon tuomasta valmiudesta hoivatyöhön että siitä, että hoiva-ala tarjoaa suhteellisen matalan kynnyksen työmahdollisuuksia erityisesti niissä tehtävissä, joissa työvoimapula on jatkuvaa.

Maahanmuuttajanuoret työskentelivät selvästi muita ryhmiä yleisemmin palvelutyöntekijöinä (10 %) sekä siivoojina ja kotiapulaisina (12 %). Vertailuryhmässä näissä ammattiryhmissä työskentelevien osuudet olivat pienimmät: palvelutyöntekijöinä työskenteli 5 prosenttia ja siivoojina ja kotiapulaisina 3 prosenttia.

Tämä osoittaa, että maahanmuuttajat työllistyvät usein ammatteihin, joissa kielitaitovaatimukset ja muodolliset pätevyydet ovat vähäisempiä. Näillä aloilla työmarkkinoille pääsy voi olla helpompaa ilman suomalaista koulutusta tai laajoja verkostoja. Samalla tämä ilmiö voi kuitenkin heijastaa maahanmuuttajien kohtaamia esteitä, jotka rajoittavat mahdollisuuksia edetä koulutusta vastaaviin tai paremmin palkattuihin tehtäviin.

Koulutustasoerot nuorten välillä näkyvät työmarkkinoilla

Nuorten aikuisten koulutustasossa oli selviä eroja heidän taustansa mukaan. Vertailuryhmän nuorten koulutustaso oli hieman korkeampi kuin kahden taustan ja toisen polven nuorten: heistä 61,1 prosenttia oli suorittanut toisen asteen koulutuksen ja 19,2 prosenttia korkea-asteen tutkinnon vuonna 2023. Vain 19,7 prosenttia jäi ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa (Kuvio 6.).

Kahden taustan nuoret sijoittuivat koulutustasossa vertailuryhmän ja toisen polven nuorien väliin. Kahden taustan nuorista 58,1 prosenttia oli suorittanut toisen asteen koulutuksen ja 13,5 prosenttia korkea-asteen tutkinnon. Ilman jatkokoulutusta oli 28,5 prosenttia.

Toisen polven nuorilla koulutustaso oli vertailuryhmää ja kahden taustan nuoria matalampi. Heistä 52,8 prosenttia oli suorittanut toisen asteen koulutuksen ja 10,6 prosenttia korkea-asteen tutkinnon. Ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta oli 36,6 prosenttia.

Koska monella alle 25-vuotiaista on opiskelut vielä kesken, tarkastelimme vielä erikseen 25–29-vuotiaiden ikäryhmää. Niin toisesta polvesta, kahden taustan nuorista kuin vertailuryhmästäkin noin 55 prosenttia oli suorittanut korkeimpana tutkintonaan toisen asteen tutkinnon. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määrässä oli sen sijaan eroja ryhmien välillä: toisen polven nuorista noin 27 prosenttia, kahden taustan nuorista noin 30 prosenttia ja vertailuryhmästä noin 36 prosenttia oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon.

Maahanmuuttajien koulutustasoa ei tarkastella tutkintotiedon puutteellisuuden takia: suuri osa ulkomailla suoritetuista tutkinnoista puuttuu tutkintorekisteristä, jolloin ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa olevien tai koulutusasteeltaan tuntemattomien osuus kasvaa todellista suuremmaksi (osuus noin 60 %). Muiden ryhmien kohdalla voidaan olettaa, että enemmistö tutkinnoista on suoritettu Suomessa.

Koulutusasteella on suuri vaikutus työllisyyteen. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden 18–29-vuotiaiden nuorten aikuisten työllisyysaste oli 81,0 prosenttia, toisen asteen koulutettujen 63,5 prosenttia ja ilman jatkokoulutusta olevien 34,0 prosenttia.

Toisen polven, kahden taustan nuorten aikuisten ja vertailuryhmän nuorten aikuisten välillä ei ollut merkittävää eroa koulutustaustan mukaisissa työllisyysasteissa.

Sen sijaan maahanmuuttajanuorilla korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työllisyysaste (65,6 %) jäi noin 15 prosenttiyksikköä muita ryhmiä pienemmäksi. Ryhmien välinen ero voi kuitenkin olla pienempi, sillä osa maahanmuuttajanuorista on todennäköisesti poistunut maasta, vaikka tieto ei vielä näy väestörekisterissä.

Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden maahanmuuttajanuorten muita ryhmiä matalamman työllisyysasteen taustalla voi olla useita tekijöitä, kuten puutteellinen kielitaito, työnantajien ennakkoluulot, ulkomailla hankitun koulutuksen heikko tunnustaminen sekä verkostojen puute.

Nuorilla maahanmuuttajanaisilla työllisyys muita vähäisempää ja äitiys yleisempää

Nuorten aikuisten työllisyysasteet vaihtelevat merkittävästi sukupuolen ja maahanmuuttotaustan mukaan. Kokonaisuudessaan 18–29-vuotiaiden nuorten naisten työllisyysaste oli korkeampi (61,7 %) kuin samaan ikäryhmään kuuluvien miesten (56,9 %) vuonna 2023. Tähän oli kuitenkin yksi merkittävä poikkeus: maahanmuuttajilla miesten työllisyysaste (51,9 %) ylitti naisten työllisyysasteen (42,9 %) yhdeksällä prosenttiyksiköllä. (Kuvio 7.)

Toisen polven naisten työllisyysaste oli 58,6 prosenttia, mikä oli 9,6 prosenttiyksikköä korkeampi kuin saman ryhmän miesten. Kahden taustan nuorilla ero oli naisten hyväksi 8 prosenttiyksikköä ja vertailuryhmän nuorilla 6 prosenttiyksikköä.

Työttömyysasteet olivat puolestaan korkeampia nuorilla miehillä (15,0 %) kuin naisilla (9,5 %) lukuun ottamatta maahanmuuttajia. Maahanmuuttajilla naisten työttömyysaste oli 20,5 prosenttia ja miesten 16,8 prosenttia vuonna 2023.

Sukupuolten väliset erot voivat heijastaa sekä koulutusvalintoja että työmarkkinoiden rakennetta. Naiset hakeutuvat usein hoiva- ja palvelualoille, joilla on ollut hyvä työllisyystilanne. Miehet puolestaan ovat yliedustettuina rakennus- ja teollisuusaloilla, joihin liittyy enemmän suhdanneherkkyyttä ja epävarmuutta.

Vanhemmuus oli kaikissa ryhmissä yleisempää 18–29-vuotiailla naisilla kuin samanikäisillä miehillä. Vuonna 2023 Suomessa oli noin 46 300 kyseiseen ikäryhmään kuuluvaa äitiä, mikä oli 12,3 prosenttia ikäluokan naisista. Isien osuus oli selvästi pienempi: 22 800 eli 5,7 prosenttia ikäluokan miehistä. Vanhemmuus oli selvästi yleisintä nuorten 18–29-vuotiaiden maahanmuuttajanaisten keskuudessa, joista viidesosa oli äitejä.

Äitien työllisyysaste oli myös matalin maahanmuuttajilla: 27,7 prosenttia äideistä oli työllisiä. Toisen polven nuorilla äitien työllisyysaste oli 52,4 prosenttia, kahden taustan nuorilla 57,7 prosenttia ja vertailuryhmällä 65,9 prosenttia.

Maahanmuuttajanaisten matalampi työllisyysaste voi osittain selittyä kulttuurisilla odotuksilla ja perheroolien jakautumisella. Joissain kulttuureissa naisten osallistuminen työelämään voi olla vähäistä erityisesti vanhemmuuden myötä (Sutela, 2016). Samat tekijät voivat myös selittää, miksi äitiys on muihin ryhmiin verrattuna yleisempää juuri tässä ryhmässä: perheellistyminen saattaa tapahtua nuorempana, ja perheen perustaminen voi olla keskeinen osa elämänpolkua, erityisesti jos työmarkkinoille pääsy on vaikeaa.

Yhdenvertaisuuden haasteet ja mahdollisuudet nuorten työelämässä – tukitoimet tarpeen

Vuonna 2023 Suomessa asui lähes 150 000 nuorta aikuista (18–29-vuotiaat), joiden vanhemmista vähintään toinen oli syntynyt ulkomailla. Erityisesti muualta Suomeen muuttaneiden nuorten määrä on kasvanut selvästi, kun taas kahden suomalaisen vanhemman nuorten määrä on ollut laskussa. Väestörakenteen muutos korostaa tarvetta tarkastella nuorten työmarkkinatilannetta maahanmuuttotaustan mukaan.

Muilla väestöryhmillä kuin niillä, joiden molemmat vanhemmat ovat syntyneet Suomessa, on keskimäärin heikompi asema työmarkkinoilla. Tämä näkyy erityisesti työllisyysasteissa, jotka ovat alempia paitsi maahanmuuttajilla myös toisen polven ja kahden taustan nuorilla.

Erot koulutustasossa voivat suurelta osin selittää ilmiötä. Koulutuksen puute rajoittaa mahdollisuuksia päästä vaativampiin ja paremmin palkattuihin tehtäviin. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneilla maahanmuuttajilla työllisyysaste jäi kuitenkin muita ryhmiä matalammaksi, mikä viittaa siihen, että taustalla on myös muita syitä.

Kielitaito on keskeinen tekijä sekä koulutuksessa että työelämässä. Hyvä suomen tai ruotsin kielen taito avaa enemmän vaihtoehtoja ammatinvalinnassa. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla kielitaitoa vaaditaan usein enemmän kuin teknologia- tai rakennusalalla. Kielitaidon puute voi rajoittaa paitsi opiskelua ja työllistymistä myös yhteiskuntaan kiinnittymistä ja osallisuutta.

Sukupuolittuneet erot näkyvät erityisesti nuorten maahanmuuttajanaisten kohdalla. Joka viides 18–29-vuotias maahanmuuttajataustainen nainen on äiti, mikä on selvästi yleisempää kuin muilla nuorilla naisilla. Tämä voi liittyä kulttuurisiin tekijöihin (ks. esim. Eronen & Alho, 2025) ja työelämään pääsyn vaikeuteen. Perheellistyminen saattaa tapahtua nuorempana, ja äitiys voi muodostua keskeiseksi elämänpoluksi tilanteessa, jossa työelämä ei tarjoa helposti saavutettavia mahdollisuuksia.

Osa maahanmuuttajista on asunut Suomessa vasta vähän aikaa, mikä näkyy aluksi myös matalampana työllisyysasteena. Sopeutuminen yhteiskuntaan vaatii paitsi kielitaidon ja koulutuksen vahvistamista myös tukea sosiaaliseen osallisuuteen. Myös toisen polven ja kahden taustan nuoret voivat kohdata erilaisia haasteita opiskelussa ja työllistymisessä. Siksi tukitoimien on oltava laaja-alaisia ja pitkäkestoisia, jotta jokaisella nuorella olisi aidosti yhtäläiset mahdollisuudet rakentaa tulevaisuuttaan Suomessa.

Kirjoittajat työskentelevät yliaktuaareina Tilastokeskuksen yhteiskuntatilastoissa.

Lähteet:

Ahmad, Akhlaq (2025): A comparative analysis of the reception of immigrants into Finnish working life in 2026 and 2024. Publications of the Ministry of Economic Affairs and Employment 2025:6.

Eronen, Eija & Alho, Rolle (2025). Suomen somaliäitien kokemukset arjesta ja työmarkkinoille kiinnittymisestä. E2 Tutkimus, Ami-Säätiö.

Sutela, Hanna (2016): Lähi-idästä ja Afrikasta kotoisin olevien naisten kotoutumiseen kiinnitettävä huomiota. Tieto & Trendit, Tilastokeskus.

Alasalmi, Juho & Busk Henna (2025). Suomessa syntyneet
ulkomaalaistaustaiset nuoret koulutuksessa ja työmarkkinoilla. Työ- ja
elinkeinoministeriön julkaisuja 2025:13.

Saukkonen, Pasi (2022) Maahanmuuton toinen sukupolvi – onko
Helsinki valmis? Kaupunkitieto, Helsingin kaupunki.