Suomen väestöstä joka kolmas oli 1950-luvulla alle 18-vuotias, nyt enää harvempi kuin joka viides. Ulkomaalaistaustaisten lasten määrä on noussut yli sadantuhannen, valtaosa on syntynyt Suomessa.
Syntyvyyden lasku on vähentänyt lasten määrää pitkällä aikavälillä merkittävästi. Toisaalta maahanmuutto on jossain määrin paikannut kehitystä – ja samalla moninaistanut Suomen lasten joukkoa. Enemmistö ulkomaalaistaustaisista lapsista on nykyisin Suomessa syntyneitä.
Lapsen saaminen oli menneisyydessä usein väistämätön osa elämää, mutta nykyisillä sukupolvilla on mahdollisuus harkita asiaa omakohtaisemmin. Lapset syntyvät nyt toivottuina, usein suunniteltuinakin. Samalla syntyvyyskysymyksessä painavat yhteisön etu ja intressit – eri vuosikymmeninä eri näkökulmista.
Muuttoliike kompensoi tasaisesti pientä syntyneiden määrää. Vuoden 1980 jälkeen on syntynyt 40 ikäluokkaa, jotka ovat runsaan 60 000 hengen suuruisia. Nyt niistä 14 on nettomaahanmuuton ansiosta jo yli 70 000 hengen ikäluokkia.
Ruotsinkielisyys ei ole tiukkarajainen määritelmä ja suomenruotsalaisten lasten määrä voidaan laskea useammalla tavalla. Lähes puolet ruotsinkielisiksi rekisteröidyistä lapsista on käytännössä kaksikielisiä. Erityisen yleistä tämä on pääkaupunkiseudulla.
Lasten määrä ja osuus Suomen väestössä ovat vähentyneet ennätyksellisen pieniksi. Tilastoissa se näkyy muun muassa lapsiperheiden vähenemisenä ja perhekoon pienenemisenä sekä huoltosuhteen heikkenemisenä. Joka kolmas lapsi syntyy Uudellemaalle. Ulkomaalaistaustaisten lasten osuus on kasvanut tasaisesti 1980-luvulta alkaen. Nykyisin noin joka kymmenes lapsi on ulkomaalaistaustainen.
Syntyvyyden pieneneminen on herättänyt viime aikoina laajasti keskustelua. Ilmiö johtuu tällä hetkellä lähes pelkästään suomalaistaustaisten naisten synnytysten vähenemisestä.
