Kokemukset kiireestä ja työn kuormituksesta korona-aikana eroavat niin lähi- ja etätyötä tekevien kuin eri alojenkin välillä. Muutokset pandemiaa edeltävään aikaan nähden ovat yleisellä tasolla pieniä, mutta yksittäisten palkansaajien kokemuksissa on viitteitä polarisaatiosta. Joidenkin kohdalla työ on kuormittanut entistä enemmän, toisilla työtilanne on keventynyt.

Nollatuntisopimukset eivät ole juurikaan yleistyneet vuosien 2018 ja 2021 välillä. Kaikkein yleisimpiä nollatuntisopimukset ovat koronakriisistä kärsineillä majoitus- ja ravitsemisaloilla, ja erityisen paljon tällä sopimustyypillä työskentelee nuoria.

Keväällä 2021 etätyötä tehneistä palkansaajista 90 prosenttia haluaisi tehdä etätyötä jatkossakin vähintään neljäsosan työajastaan. Jo aiemmin etätyötä tehneistä, mutta sitä lisänneistä 66 prosenttia haluaisi tehdä etätyötä enemmän kuin ennen pandemiaa. Tiedot käyvät ilmi Koronan vaikutukset työelämään -tiedonkeruun tuloksista.

Johtajat tekevät yleensä muita palkansaajia pidempää työviikkoa. Kaikista kokoaikaisista palkansaajista vain 0,4 prosenttia työskentelee 60 tuntia tai enemmän. Säännöllisen työajan hahmottaminen voi joissakin tehtävissä olla hankalaa työn läikkyessä myös vapaa-ajalle.

Haasteista huolimatta suurin osa lain piiriin kuuluvista organisaatioista noudattaa lakia laatimalla tasa-arvosuunnitelman ja palkkakartoituksen, vaikka niiden laajuus ja laatu vaihtelevatkin. Kattavimmin suunnitelmia laaditaan valtiosektorilla ja naisenemmistöisissä organisaatioissa.

Tammikuussa 2020 kaikista työllisistä 15 prosenttia työskenteli säännöllisesti kotona. Marraskuussa osuus oli jo 31 prosenttia.

Vaikutusmahdollisuudet lisäävät työtyytyväisyyttä, mutta erityisesti suomalaista työelämää vaivaava kiire uhkaa joustojen myönteisiä vaikutuksia.

Jatkuvassa kiireessä työskentelevät yleisimmin kreikkalaiset ja saksalaiset. Espanjassa ja Ranskassa melkein puolet työllisistä ei koe kiirettä, Suomessa siltä ei välty juuri kukaan.

Mahdollisuus vaikuttaa työnsä sisältöön ja tekemis­järjestykseen on Euroopan huippua Portugalissa. Suomessa naiset työskentelevät miehiä useammin tehtävissä, joissa vaikutus­mahdollisuudet työhön ovat keskimääräistä heikommat. 

Työntekijöihin ollaan Suomessa eniten yhteydessä työasioissa työajan ulkopuolella. Toisaalta suomalaiset lukevat yleisesti työmeilejään lomalla, vaikka sitä ei heiltä edellytettäisikään.

Suomalaisista noin 70 prosenttia kokee työssään, että he voivat päättää joko täysin tai jossain määrin työpäivänsä alkamis- ja päättymisajoista, kun EU:ssa vastaava osuus on 40 prosenttia. Toisaalta Suomessa koetaan muuta EU:ta selvästi enemmän, että työaikoihin vaikuttavat työn sanelemat vaatimukset.

Yli 55-vuotiaat palkansaajat ovat nykyisin koulutetumpia ja hyväkuntoisempia, arvostavat ansiotyötä tärkeäksi elämänalueeksi huomattavasti useammin ja ovat valmiita jatkamaan työelämässä selvästi pidempään kuin ikätoverinsa vuosituhannen vaihteessa, kertoo vuoden 2018 työolotutkimus.

Kehittymis- ja vaikutusmahdollisuudet, sosiaalinen ympäristö sekä työn intensiivisyys näyttävät työhyvinvoinnin, työtyytyväisyyden ja sitoutumisen kannalta merkittävämmiltä tekijöiltä kuin työaikajoustot ja työympäristön fyysiset tekijät. Profiloitujen ryhmien väliset erot työtyytyväisyydessä, hyvinvoinnissa ja oirehtimisessa selittyvät todellisilla eroilla työoloissa.

Työelämän laadussa ilmenee huomattavia eroja palkansaajien kesken. Erityisen hätkähdyttävää on sukupuolen mukainen segregoituminen myös työoloissa, kertoo vuoden 2018 työolotutkimuksen tulosten profilointi.

Miehillä on naisia paremmat mahdollisuudet vaikuttaa niin työaikoihinsa, töidensä sisältöön kuin myös työstä saataviin vapaisiin, kertoo vuoden 2019 työvoimatutkimus. Työaikojen järjestelyssä ilmenevät erot eivät ole juurikaan kaventuneet vuosien saatossa. Työolotutkimuksen perusteella kehitys on osittain ollut jopa päinvastaista.

Kehityskeskustelut yleistyivät vuoteen 2013 asti, minkä jälkeen tapahtui muutos. Kehitys­keskustelut ovat yleisempiä isommissa toimi­paikoissa kuin pienissä.

Käsitykset omista digitaidoista vaikuttavat yli 50-vuotiaiden palkansaajien haluihin jatkaa työelämässä pidempään. Vauhdista putoamista pelkäävien joukossa halu siirtää eläkkeelle jäämistä lykkäyskorotuksen vuoksi on keskimääräistä vähäisempää, kertoo uusin työolotutkimus.

Tilastokeskuksen työolotutkimus kertoo ”millenniaalistumisen” tarinaa jo pitkältä ajalta. Nuoret ovat kautta työolotutkimuksen olleet edelläkävijöitä työn sisällön arvostamisessa – samalla työn sisällön arvottaminen palkkaa tärkeämmäksi on yleistynyt pitkällä aikavälillä kaikenikäisillä.