Ylempien toimihenkilöiden ja korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden osuudet painottuivat vuoden 2021 palkansaajissa koronaa edeltäneeseen aikaan nähden.
- Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.
Nollatuntisopimukset – epävarmuutta vai toivottua joustoa?
Nollatuntisopimukset ovat herättäneet vilkasta keskustelua: pitäisikö ne kieltää, ja säätää minimityötuntimäärä, vai ei?
Nollatuntisopimuksia on puolustettu työllisyyden ja työmarkkinoiden joustavuuden lisäämisen nimissä. Samalla on esitetty, että nollatuntisopimuksella työskentely sopii hyvin joihinkin elämäntilanteisiin kuten opiskelijoille.
Vastavetona on nostettu esille sopimusten työntekijöille aiheuttama epävarmuus. Työnantajalla on mahdollisuus työvoiman käyttöön tarpeen mukaan. Työajat, työtuntien määrä ja työtulot voivat vaihdella suurestikin viikosta ja kuukaudesta toiseen. Erityisen ongelmallista tämän tapainen vaihtelevuus on lapsiperhevaihetta eläville. Myös esimerkiksi työsuhteen päättämisen ja sairausajan palkanmaksun osalta nollatuntisopimukset ovat olleet pulmallisia. (TEM 2013).
Nollatuntisopimuksella työskentelevistä on ollut verrattain vähän tutkimustietoa. Lukumääräkin on ollut arvioiden varassa. Vuoden 2014 Työvoimatutkimuksessa selvitimme asiaa ensimmäistä kertaa.
Tulosta voi pitää pienoisena yllätyksenä: nollatuntisopimuksella työskenteli peräti noin 83 000 palkansaajaa vuonna 2014. Keitä he ovat ja kuinka hyvin tällaisen sopimuksen turvin työskentely heille sopii?
Yli puolet nollatuntisopimuksella työskentelevistä pitää ansiotyötä pääasiallisena toimintanaan ja 38 prosenttia katsoo päätoiminnakseen opiskelun. Lisätunteja kaikista sopimuksen piirissä olevista haluaisi 30 prosenttia eli noin 25 000 palkansaajaa, osa-aikaisesti työskentelevistä 37 prosenttia.
Nollatuntisopimuksella työskentelevistä saa tarkemman kuvan, kun heidät jakaa kolmeen pääryhmään perustuen vastaajan omaan käsitykseen pääasiallisesta toiminnastaan ja arvioon lisätyötuntien tarpeesta (kuvio 1).
Kuvio 1. Nollatuntisopimuksella työskentelevät ryhmiteltynä pääasiallisen toiminnan ja työajan mukaan, prosenttiosuus kaikista, joilla oman ilmoituksen mukaan on nollatuntisopimus.

Lähde: Työvoimatutkimus 2014
Ensimmäisen ryhmän muodostavat osa-aikaisesti työskentelevät opiskelijat. Heistä valtaosa eli 79 prosenttia ei kaipaa lisää työtunteja. Tähän joukkoon kuuluu noin 30 000 nollatuntisopimuksella työskentelevää ja heistä selvä enemmistö (63 %) on naisia.
Toiseen ryhmään kuuluvat työskentelevät niin ikään osa-aikaisesti, mutta he pitävät ansiotyötä pääasiallisena toimintanaan. Heistä reilusti yli puolet (59 %) kaipaisi lisätunteja. Kahdelle kolmasosalle osa-aikatyön syy on se, ettei tarjolla ole kokoaikatyötä. Tällaisessa tilanteessa on noin 21 000 palkansaajaa. Myös tämä ryhmä on naisvaltainen (68 %).
Kolmanteen ryhmään kuuluvat kokoaikaisesti työskentelevät, ansiotyötä pääasiallisena toimintanaan pitävät. Tämä noin 24 000 hengen ryhmä on miesvaltainen ja varsin harva heistä (16 %) haluaa lisätunteja.
Näiden kolmen ryhmän ulkopuolelle jää vielä vajaa kymmenen tuhatta nollatuntisopimuksella työskentelevää. Tässä sekalaisessa joukossa on muun muassa itseään työttöminä pitäviä, joiden työtuntien määrä on hyvin vähäinen, kokoaikaisesti työskenteleviä opiskelijoita sekä päätoimenaan omia lapsiaan hoitavia.
Työvoimatutkimuksen tulokset tukevat siis sekä työnantajien että työntekijöiden näkemyksiä: On selvää, että nollatuntisopimukset tuovat joustoa työnantajille työvoiman käytön suhteen. Toisille se sopii, toisille ei. Suurimmalle osalle opiskelijoita työtuntien vähäisyys ei ole ongelma. Varsin iso on kuitenkin se joukko, jolle lisätyötunneilla todella olisi tarvetta.
Lue samasta aiheesta:
Suomessa on vajaat 20 000 seniorityöllistä, Ruotsissa yli kolminkertainen määrä. Tyypillisimmin iäkäs työllinen on miesyrittäjä osa-aikaisessa työssä.
Nollatuntisopimukset eivät ole juurikaan yleistyneet vuosien 2018 ja 2021 välillä. Kaikkein yleisimpiä nollatuntisopimukset ovat koronakriisistä kärsineillä majoitus- ja ravitsemisaloilla, ja erityisen paljon tällä sopimustyypillä työskentelee nuoria.
Työsopimuksen työaikatyypit vaihtelevat aloittain ja sen myötä myös sukupuolten välillä. Kaksi kolmesta palkansaajasta tekee kiinteää viikkotyöaikaa. Ns. nollatuntisopimuksissa ei ole suurta eroa miesten ja naisten välillä.
Työvoimatutkimuksen uudistunut kysymistapa on osaltaan voinut nostaa hiukan yötyöntekijöiden osuutta aiempaan verrattuna.
Etätyö kotoa käsin on yleisintä perheenisien parissa. Kotitalouden koostumuksen mukaan ei kuitenkaan voi tehdä suoraviivaisia johtopäätöksiä, kuinka hyvin kotonatyössä viihdytään. Etä- ja läsnätyön yhdistävän mallin etsiminen työelämässä lienee vasta alkutaipaleellaan.
Pelkästään kotona työskennelleiden osuus on laskenut selvästi. Ei lainkaan niin tehneiden määrä on kasvanut hieman alkuvuodesta.
Johtajat tekevät yleensä muita palkansaajia pidempää työviikkoa. Kaikista kokoaikaisista palkansaajista vain 0,4 prosenttia työskentelee 60 tuntia tai enemmän. Säännöllisen työajan hahmottaminen voi joissakin tehtävissä olla hankalaa työn läikkyessä myös vapaa-ajalle.