Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät
  • Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.

Kuumat luvut tehtävä huolella

7.9.2015

Jos ovat julkisen talouden luvut erityisen huomion kohteena (kuten edellisessä blogikirjoituksessani), niin yhtä lailla ovat tilastokäytännöt. Alijäämä- ja velkatilastoinnin laatuvaatimukset ja niiden kontrollikeinot ovat nostaneet riman jo varsin korkealle.

Laadunvarmistus lähtee jo lukujen raportoinnista Eurostatille, jossa tulokset puretaan tekijöihinsä. Raportointitaakka on kasvanut jatkuvasti vuosien mittaan. Tehtyjä menetelmä­ratkaisuja arvioidaan yhä tarkentuvan ohjeistuksen ja tiukentuvien tulkintojen valossa. Tietojen validointia tapahtuu paitsi raportoinnin yhteydessä myös juoksevasti.

Lisäksi järjestetään arviointi­vierailuja, ns. dialogi­missioita jäsen­maihin, mihin kuuluvat ennakko­selvitykset ja tietysti lista jatko­toimen­piteitä. Suurempien epäselvyyksien vallitessa työ­kalu­pakkiin kuuluvat myös syvällisemmät metodologiset visiitit, joissa pureudutaan mm. lähde­aineistoihin.

Tilasto-ohjeistuksen porsaanreikiä tilkitään uusien tapausten vanavedessä.

Kaikkien vierailujen henkeen kuuluu usein jäsen­maissa tehtyjen ratkaisujen haastaminen ja jopa kyseen­alaistaminen. Näissä merkeissä Eurostat ja kumppanit tavataan seuraavaksi marraskuussa.

Noudatettavan ohjeistuksen kulmakivi on ali­jäämä- ja velka­käsi­kirja (MGDD, Manual on government deficit and debt), joka tarkentaa ESA2010:n sanomaa erilaisten julkis­yhteisöille tyypillisten ilmiöiden käsittelyn osalta. Sitä päivitetään Eurostatin johdolla käytännössä koko ajan.

Tavallaan kyse on myös kilpa­juoksusta, kun tilasto-ohjeistuksen porsaan­reikiä tilkitään uusien tapausten vanavedessä. Perimmäinen tavoite on tietysti niiden yhtenäinen käsittely kaikissa maissa. Tulkinnanvaraa ei silti milloinkaan voida täysin välttää.

Menetelmä­ohjeistuksen yhteinen valmistelukaan ei ole aina yksimielistä. Viime vuosina leimallista on ollut Euroopan keskuspankin voimakas vaikuttamisen halu, ja sen näkemykset ovat olleet välillä ristiriidassa Eurostatin ja kansallisten tilasto­viranomaisten kanssa. Parhaillaan akuuttina asiana puidaan ongelmiin ajautuneiden rahoitus­laitosten luokittelu­kysymyksiä, missä EU:n pankki­unioniin kuuluvalla kriisin­ratkaisu­mekanismilla on oma roolinsa.

Tarkaksi kehittyneen ohjeistuksen noudattaminen edellyttää myös varsin kattavaa ja yksilöityä tieto­pohjaa. Näiden haasteiden kanssa kamppailemme mekin Tilastokeskuksessa. Esimerkiksi paikallis­hallinnon lukujen laadintaa varten tarvittaisiin täydennystä nykyiseen kuntien talous­tilastojen tiedon­keruuseen. Mistään dramaattisista puutteista ei ole kyse, mutta myös Eurostat on edellyttänyt parannuksia.

Keskeiset kehittämisalueet liittyvät kuntien ja kuntayhtiöiden välisiin rahavirtoihin, joiden käsittely usein edellyttää tapauskohtaista päättelyä. Niiden merkitys voi hyvinkin kasvaa mm. juuri käynnistyneen, tilinpitoon sidotun kuntaohjauksen myötä.

Kreikan taannoisista epäselvyyksistä oppineina lukujen tarkoituksellinen manipulointi on nyt kriminalisoitu ja samalla menettelytavat määritelty. Komissio voi uuden euromaita koskevan lainsäädännön perusteella käynnistää tutkinnan perustellun epäilyksen pohjalta.

Väärinkäytöksiä tapahtuu silti yhä. Lainsäädäntöä on jo sovelluttu Espanjassa, missä prosessi päätyi sakkojen langettamiseen. Kyseessä ei ollut kuitenkaan tilastolaitos, vaan kirjanpito-ohjeistuksen noudattamista laiminlyöneen Valencian kaupungin ja sen tilin­tarkastuksesta vastanneen viranomaisen todettiin syyllistyneen törkeään tuottamuksellisuuteen.

Lainsäädäntö koskeekin kaikkia julkisyhteisöjä, joiden toiminnalla on suoraa tai epäsuoraa vaikutusta ali­jäämän ja velan tilastointiin. Luonnollisesti se koskee silloin tilastoviranomaisia, mutta lisäksi siis koko tilastoinnin kohde­joukkoa – Suomessa valtion virastoja, kuntia, sosiaali­turva­rahastoja, jne. – lähde­tietojen tuottajan ja raportoijan ominaisuudessa, ulottuen niiden kirjanpitoon ja sen valvojiin saakka.

Tuottamuksellisuuteen voi syyllistyä myös antamalla harhaanjohtavaa tai puutteellista tietoa menetelmä­päätösten pohjaksi. Sakot kuitenkin määrätään aina jäsen­maalle. Tilastointiin erottamattomasti kuuluvia epä­tarkkuutta, virheitä ja laatu­heikkouksia lain­säädäntö ei tietenkään koske.

Julkistusaikataulut mietinnässä

Parhaillaan valmistellaan seuraavaa julkis­yhteisöjen ali­jäämä- ja velka­lukujen raportointia ja julkaisua. Se tapahtuu syyskuun lopussa. Suuremman mielenkiinnon kohteena tulevat kuitenkin olemaan vuoden alussa ulos tulevat kuluvan vuoden 2015 ensimmäiset luvut: kääntyykö alijäämä ennustetusti laskuun, miten korkealle nouseekaan velka?

Velan EDP-kriittinen raja kulkee todellisuudessa jossain 63 prosentin tietämillä, koska komissio lukee velka­rajan ylityksen tulkinnassa hyväksi ns. soli­daarisuus­toimet eli sen, miten paljon euro­alueen ongelma­maiden lainoitus­operaatioihin osallistuminen vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti velkamäärään. Suomen osalta se on kolmen prosentin hujakoilla. Esimerkiksi väliaikaisen rahoitusvakausvälineen kautta myönnetyt lainat on jyvitetty suoraan euromaiden tilastovelkaan sovitun käytännön mukaisesti.

Ennakkotiedot alijäämästä ja velasta on perinteisesti julkaistu nopeasti helmi–­maaliskuun vaihteessa kansan­talouden vuosi­tilin­pidon ennakko­tietojen yhteydessä, vaikka raportointi­vaatimukset eivät sitä edellytä.

Aikataulu on ongelmallinen niin tietojen laadinnan kuin käyttäjienkin kannalta. Aika­taulu­paine nostaa virheiden mahdollisuutta, eivätkä kaikki lähde­aineistot ehti valmistua riittävän nopeasti. EKT2010-­maailmaan siirtyminen teki julkis­yhteisöjen tietojen laadinnasta entistä kompleksisemman.

Tilinpito­ennakon aikataulun muuttaminen onkin nyt vakavasti suunnitteilla, koska nyky­käytäntö ei ole kestävällä pohjalla.

Tiedot joudutaan joka tapauksessa päivittämään maaliskuun lopussa tapahtuvaa virallista EDP-raportointia varten, koska se tulee tehdä kaikki kertynyt aineisto hyödyntäen. Viime kerralla tämä johti poikkeuksellisen suureen alijäämän tarkentumiseen, jonka seurauksena mediassa puhuttiin arviointi­virheestä. Taustalla olivat normaalia suuremmat aineisto­muutokset, mutta virheiltäkään ei vältytty.

Kiitollisempaa olisikin tulla ulos samalla kertaa vuosi­ennakon, neljännes­tietojen ja raportoitavien EDP-tietojen kanssa järkevässä aikataulussa. Tilanteen odottaisi olevan käyttäjillekin näin parempi.

Tietojen tarkentuminen kuuluu silti tilin­pitoon, ja sitä tapahtuu myös julkis­yhteisöjen tiedoille jatkossakin. Normaali­tilanteessa tarkentuminen jatkuu parin vuoden syklin verran, kuten oheisesta neljän viimeisimmän vuoden ali­jäämä­suhteita koskevasta kuviosta ilmenee.

Julkisyhteisöjen alijäämän (nettoluotonannon) bkt-suhteen tarkentuminen ensimmäisestä julkistuksesta, %-yksikköä

Julkisyhteisöjen alijäämän (nettoluotonannon) bkt-suhteen tarkentuminen 1. julkistuksesta

Lähde: Tilastokeskus

Kuviossa erottuu kiusallisen suurena juuri tuo viime maaliskuun tarkennus, jota voidaan pitää tavallaan turhana. Laajemmat aika­sarja­korjaukset esimerkiksi kehikko­muutosten myötä ovat sitten asia erikseen.

 

 

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
17.10.2023
Harri Kananoja, Martti Korhonen, Tapio Kuusisto, Kristiina Nieminen, Katri Soinne

Viime vuosien inflaatio, korkojen nousu ja asuntomarkkinoiden myllerrys ovat koetelleet erilaisia kotitalouksia kovin eri tavoin. Tiukimmilla ovat olleet perheet, joilla on mittava vaihtuvakorkoinen asuntolaina ja huomattavat välttämättömät kulut. Tilastokeskuksen asiantuntijat kurkistavat kolmen esimerkkiperheen elämään.

Blogi
18.9.2023
Reetta Karinluoma, Nata Kivari, Tapio Kuusisto

Suomen talouden kokonaiskuva on kaksijakoinen. Rakentamisen ja teollisuuden hiipuminen ja korkojen nousu synkentävät näkymiä. Valoa luovat energiainvestoinnit ja edelleen hyvä työllisyys­tilanne. Kotitalouksien velkaantumisaste on kääntynyt laskuun.

Artikkeli
20.12.2022
Tuomas Kaariaho, Heidi Pirtonen

Suomen siirtymä kohti kiertotaloutta edistyy mutta hitaasti, kertoo kiertotalousindikaattorien tarjoamiin tietoihin perustuva katsaus. Kotimainen materiaalien kulutus on silti Suomessa yhä korkeampi kuin 2010-luvulla, kierrätysasteemme on alle EU-keskiarvon ja materiaalien kiertotalousasteen kehitys matelee. Toisaalta yritystasolla kehitys on ollut myönteinen, ja esimerkiksi ekoinnovaatioiden määrässä Suomi on Euroopan huippua.

Blogi
24.1.2022
Anna Mustonen

Finnveran vientitakuut ja erityistakaukset esitetään jatkossa valtion takauskannan sijaan erillisessä, lakisääteisille takauksille varatussa kohdassa julkisyhteisöjen vastuiden julkaisussa. Muutoksen myötä Suomen valtion takausten vertailtavuus muihin EU-maihin paranee.

Artikkeli
14.12.2021
Harri Kananoja, Pertti Kangassalo, Kristiina Nieminen, Tuomas Parikka

Kotitalouksien käyttämien hyödykkeiden kokonaishintataso oli vuonna 2020 Suomessa Euroopan kahdeksanneksi korkein. Muut Pohjoismaat olivat kalliimpia. Kulutusmenoissa Norja ja Tanska päihittävät Suomen ja Ruotsin, mutta kaikissa valtaosa menoista liittyy välttämättömyyksiin kuten asumiseen. Kuluttajien luottamuksessa Pohjoismaat ovat EU:n eliittiä.

tk-icons