Julkisten tulonsiirtojen ja hyvinvointipalvelujen rahoitustaakan jakautumisesta veronmaksajien kesken keskustellaan ajoittain. Usein nousee esiin kysymys siitä, kuka palvelut maksaa ja kuka niistä hyötyy.

Esimerkiksi verkkouutisten vierasblogissa aiheesta kirjoitettiin vastikään seuraavaa: ”Tilastokeskuksen tulorakennetilastosta [sic] selviää, että vain 30 prosenttia kotitalouksista maksaa nettomääräisesti veroja. Se tarkoittaa sitä, että ainoastaan kolme eniten tienaavaa kotitaloutta kymmenestä maksaa enemmän veroja kuin saa tulonsiirtoina. Muiden kohdalla tilanne on joko lähellä nollaa tai päinvastainen.”

Luvun tietolähde lienee tarkkaan ottaen Tilastokeskuksen tulonjakotilaston kotitalouksien tulojen rakennetta kuvaava taulukko. Taulukossa tarkastelun kohteena ovat kotitalouksien keskimääräiset tulot ja maksetut verot ja muut tulonsiirrot tulolajeittain ja -kymmenyksittäin.

Jokainen on jossain vaiheessa elämäänsä tulonsiirtojen nettosaaja.

Taulukkoa katsomalla huomaa, että kotitalouksien maksamat tulonsiirrot (ml. välittömät verot, veroluonteiset maksut, tulonsiirrot toisille kotitalouksille) ovat saatuja tulonsiirtoja (eläkkeet, sosiaaliavustukset, kuten asumistuki, opintotuki, lapsilisä, toimeentulotuki, tuki muilta kotitalouksilta jne.) suuremmat keskimäärin noin seitsemännestä tulokymmenyksestä ylöspäin.

Tarkalleen raja kulkee seitsemännessä tulokymmenyksessä, joten osuus olisi jotakin 30 ja 40 prosentin välissä. Seitsemännen tulokymmenyksen alapuolella kotitaloudet saavat keskimäärin enemmän tulonsiirtoja kuin maksavat niitä (kuvio 1). Tässä tarkastelussa ovat mukana myös työeläkkeet.

Kuvio 1. Kotitalouksien maksamat ja saamat tulonsiirrot tulokymmenyksittäin vuonna 2013, keskiarvo

Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilasto

Kotitalouksia ei kuitenkaan voi jakaa täysin suoraviivaisesti ”maksajiin” ja ”saajiin” sen perusteella, mihin tulokymmenykseen ne kuuluvat. Sekä maksajia että saajia on eri kohdissa tulojakaumaa, eikä tulokymmenyksen keskimääräinen tulojen rakenne suoraan kerro yksittäisten kotitalouksien suhteesta tulonsiirtoihin.

Suomessa oli vuonna 2013 noin 2,6 miljoonaa kotitaloutta. Noin 1,1 miljoonaa kotitaloutta maksoi tulonsiirtoja enemmän kuin sai[i] – vajaat 45 prosenttia kotitalouksista­­.

Jos työeläkkeet jätetään laskettujen tulonsiirtojen ulkopuolelle, saadaan maksupuolella olevien kotitalouksien määräksi noin 1,7 miljoonaa ja osuudeksi 66 prosenttia, siis selvästi enemmän kuin tulojen rakennetta kuvaavasta taulukosta havaittava 30 prosenttia. Osuus on vaihdellut 62 ja 70 prosentin välillä 1990-luvun lopusta lähtien.

Niin sanottujen ”maksajakotitalouksien” osuus pienituloisimmassa kymmenyksessä on alle 10 prosenttia. Maksajakotitalouksien osuus kymmenyksissä kuitenkin kasvaa jyrkästi tulojakaumalla ylöspäin liikuttaessa (kuvio 2). Kun työeläkkeet jätetään huomioimatta saaduissa tulonsiirroissa, havaitaan, että vain kahdessa pienituloisimmassa kymmenyksessä maksajakotitalouksien osuus on alle puolet kaikista kymmenyksen kotitalouksista.

Kaikissa muissa tulokymmenyksissä enemmistö kotitalouksista maksaa veroja ja muita tulonsiirtoja enemmän kuin saa niitä tukina tai etuuksina. Suurituloisimman kymmenyksen kotitalouksista vajaa viidennes on ”saajatalouksia” työeläkkeiden kanssa, mutta ilman työeläkkeitä määrä on häviävän pieni.

Kuvio 2. Tulonsiirtoja enemmän maksaneiden kuin saaneiden kotitalouksien osuus tulokymmenyksittäin vuonna 2013

Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilasto

On hyvä muistaa, että ”saaja”- ja ”maksajajoukon” määrittelemisessä yksi vuosi on lyhyt tarkastelujakso. Pitkällä aikavälillä kotitalous ja sen jäsenet liikkuvat tulojakaumalla, ja tulonsiirtojen tarve vaihtelee elinvaiheittain. Jokainen on jossain vaiheessa elämäänsä tulonsiirtojen nettosaaja.

Mutta vaikka tarkastelu kuitenkin rajattaisiin yhteen tilastovuoteen, tulotaso ja siitä johdettava tieto asemasta tulojakaumalla eivät kerro suoraviivaisesti siitä, onko kotitalous tulonsiirtojen suhteen nettomaksaja vai -saaja.

Kun koko tulonsiirtojärjestelmän yhtenä ajatuksena on tasata tuloeroja väestöryhmien välillä, ei ole yllättävää, että tulonsiirtojen rooli on merkittävämpi pienituloisten kuin suurituloisisten talouksien tuloissa. Tästä huolimatta pienemmillä tuloilla voi päätyä maksajaksi siinä missä suurilla tuloilla voi päätyä saajaksi.

[i] Tarkkaan lukumäärään vaikuttaa se, otetaanko tulonsiirtoina huomioon myös toisilta kotitalouksilta saadut ja toisille kotitalouksille maksetut tulonsiirrot. Määritelmän tuottama ero ei ole kuitenkaan merkittävä. Käytän tulokäsitettä, josta kotitalouksien väliset tulonsiirrot on poistettu, jolloin tulokäsite kuvaa hieman paremmin pelkkiä julkisia tulonsiirtoja.