Digitalisaatio pistää tietojen keruun uusiksi?
Voimakas erottelu tilasto- ja rekisteritietojen välillä on osin historiaa. Moninkertaisen tiedonkeruun ylellisyydestä on resurssien niukentuessa jouduttu pitkälti luopumaan, ja suuri osa Tilastokeskuksenkin tilastoista perustuu hallinnollisiin aineistoihin.
Isoa vahinkoa tässä ei ole voinut käydä, sillä suomalaiset rekisteritiedot ovat ainakin kansainvälisessä vertailussa luotettavia.
Yrityksien, ja laajemmin yhteiskunnan, tietovirtojen digitalisoituminen on mahdollistamassa rekisteriaineistojen keräämisen suoraan niiden sisäisistä tietoprosesseista ja -varastoista. Tavoitteena on automaatioasteen nostaminen. Vuosikymmenen lopulla tuotantokäyttöön tulevassa Kansallisessa tulorekisterissä (KATRE) tullaan pääsemään lähes automaattiseen tiedonkeruuseen – edellyttäen että kaikki suunniteltu saadaan toteutetuksi.
Onnistuessaan automaattinen tietojen keruu vähentää yrityksien hallinnollista taakkaa ja siinä sivussa julkisen hallinnon prosessikustannuksia. Ja kyllä kansalainenkin hyötyy, kun jatkossa voi tulotietojen historiaa katsoa yhdestä paikasta.
Rekisteritietojen keruun automatisoituessa on vaara, että tilastotietojen keruu alkaa näyttäytyä yrityksissä kokoansa suurempana hallinnollisena taakkana. Palkkatilastoinnissa tämä riski voi realisoitua ensimmäisenä. Tulorekisteri ei tule ainakaan sen ensi vaiheissa kattamaan palkkatilastoinnin vaatimia yksityiskohtia. Tietojen erilliskeruu jatkuu ainakin 2020-luvulle, ehkä pidempäänkin.
Jatkossakin on tärkeä pitää kirkkaana mielessä tilastoinnin ja hallinnollisen informaation periaatteellinen ero. Tilastointi tuottaa tietoa kaikkien käyttäjien kaikkiin tarpeisiin, hallinnollinen tieto on tarkoitettu rajattuihin julkisen päätöksenteon tilanteisiin. Konkreettinen tietojen keruu tulee kuitenkin yhä enemmän automatisoitumaan, ja siksi erot tilastojen perusaineistojen ja rekisteriaineistojen välillä tulevat pitkälti katoamaan – näin uskon.
Entä jos tekisimme pakosta hyveen? Entä jos julkinen valta sitoutuisi tulevaisuudessa – myös aivan käytännön tasolla – kysymään kutakin tietoa vain kerran? Ja sitoutuisi aina mahdollistamaan tiedon toimittamisen suoraan yrityksen rekisteristä julkiseen rekisteriin, automaattisesti? Samalla turvattaisiin, että rekisterit kattavat kunnolla myös tilastoinnin vaatimat tiedot.
Tällä tiellä ollaan jo pitkälti menossa eteenpäin. Kansallisen palveluväylän ansiosta perusinfra tiedonkeruulle on olemassa. Yrityksien tilinpäätösaineistoja ollaan standardisoimassa, ja Patentti- ja rekisterihallitus voi vastaanottaa ne jo vuoden 2016 osalta sähköisesti. Nyt on kysymys digiloikan loppuunsaattamisesta.
Vieraskynällä kirjoittava Markus Sovala työskentelee ylijohtajana valtiovarainministeriössä. Hän toimii Tilastokeskuksen neuvottelukunnan jäsenenä sekä KATRE:n ohjausryhmän puheenjohtajana.
Avainsanat:
Miksi tätä sisältöä ei näytetä?
Tämä sisältö ei näy, jos olet estänyt evästeiden käytön. Jos haluat nähdä sisällön, tarkista evästeasetuksesi.