Voimakas erottelu tilasto- ja rekisteritietojen välillä on osin historiaa. Moninkertaisen tiedonkeruun ylellisyydestä on resurssien niukentuessa jouduttu pitkälti luopumaan, ja suuri osa Tilastokeskuksenkin tilastoista perustuu hallinnollisiin aineistoihin.
Isoa vahinkoa tässä ei ole voinut käydä, sillä suomalaiset rekisteritiedot ovat ainakin kansainvälisessä vertailussa luotettavia.
Yrityksien, ja laajemmin yhteiskunnan, tietovirtojen digitalisoituminen on mahdollistamassa rekisteriaineistojen keräämisen suoraan niiden sisäisistä tietoprosesseista ja -varastoista. Tavoitteena on automaatioasteen nostaminen. Vuosikymmenen lopulla tuotantokäyttöön tulevassa Kansallisessa tulorekisterissä (KATRE) tullaan pääsemään lähes automaattiseen tiedonkeruuseen – edellyttäen että kaikki suunniteltu saadaan toteutetuksi.
Onnistuessaan automaattinen tietojen keruu vähentää yrityksien hallinnollista taakkaa ja siinä sivussa julkisen hallinnon prosessikustannuksia. Ja kyllä kansalainenkin hyötyy, kun jatkossa voi tulotietojen historiaa katsoa yhdestä paikasta.
Rekisteritietojen keruun automatisoituessa on vaara, että tilastotietojen keruu alkaa näyttäytyä yrityksissä kokoansa suurempana hallinnollisena taakkana. Palkkatilastoinnissa tämä riski voi realisoitua ensimmäisenä. Tulorekisteri ei tule ainakaan sen ensi vaiheissa kattamaan palkkatilastoinnin vaatimia yksityiskohtia. Tietojen erilliskeruu jatkuu ainakin 2020-luvulle, ehkä pidempäänkin.
Jatkossakin on tärkeä pitää kirkkaana mielessä tilastoinnin ja hallinnollisen informaation periaatteellinen ero. Tilastointi tuottaa tietoa kaikkien käyttäjien kaikkiin tarpeisiin, hallinnollinen tieto on tarkoitettu rajattuihin julkisen päätöksenteon tilanteisiin. Konkreettinen tietojen keruu tulee kuitenkin yhä enemmän automatisoitumaan, ja siksi erot tilastojen perusaineistojen ja rekisteriaineistojen välillä tulevat pitkälti katoamaan – näin uskon.
Entä jos tekisimme pakosta hyveen? Entä jos julkinen valta sitoutuisi tulevaisuudessa – myös aivan käytännön tasolla – kysymään kutakin tietoa vain kerran? Ja sitoutuisi aina mahdollistamaan tiedon toimittamisen suoraan yrityksen rekisteristä julkiseen rekisteriin, automaattisesti? Samalla turvattaisiin, että rekisterit kattavat kunnolla myös tilastoinnin vaatimat tiedot.
Tällä tiellä ollaan jo pitkälti menossa eteenpäin. Kansallisen palveluväylän ansiosta perusinfra tiedonkeruulle on olemassa. Yrityksien tilinpäätösaineistoja ollaan standardisoimassa, ja Patentti- ja rekisterihallitus voi vastaanottaa ne jo vuoden 2016 osalta sähköisesti. Nyt on kysymys digiloikan loppuunsaattamisesta.
Vieraskynällä kirjoittava Markus Sovala työskentelee ylijohtajana valtiovarainministeriössä. Hän toimii Tilastokeskuksen neuvottelukunnan jäsenenä sekä KATRE:n ohjausryhmän puheenjohtajana.
Suomen digitaalitalouden osuus arvonlisäyksestä on reilut seitsemän prosenttia. Suomessa on korostunut etenkin digitaalisten palveluiden tuotanto, kertovat ensimmäiset kattavat laskelmat digitaalisesta taloudestamme. Laskelmat ovat vielä luonteeltaan kokeellisia.
YK:n uusi suositus kansantalouden tilinpitojärjestelmäksi valmistuu vuosikymmenen puolivälissä. Tavoitteena on kuvata paremmin yhteiskuntia muuttavia ilmiöitä kuten hyvinvointi ja kestävä kehitys, globalisaatio, digitalisaatio ja sen yhteydessä esimerkiksi krypto-varojen käsittely.
Uudet rautakauppojen hinta-aineistot otetaan käyttöön tammikuun tiedoista lähtien, jotka julkaistaan 15.2.2022. Moderni tiedonkeruu on pelastus sekä tilaston tekijöille että tiedonkeruun piirissä oleville rakennustarvikkeiden myyjille.
Metalleja louhitaan kasvavia määriä kehittyvän yhteiskunnan tarpeisiin. Maapallo on kuitenkin rajallinen resurssi ja metallit uusiutumaton luonnonvara. Kotitalouksien metallivarastoissa piilee palanen kiertotalouspotentiaalia.
Alamme Suomessa lähestyä kriittistä pistettä, jossa datataloudesta tulee oikeasti merkittävää liiketoimintaa. Mikä sitten tekee menestyvän datapalvelun? Datamenestyjät -kilpailutöissä nousee esiin ainakin kaksi ominaisuutta: visualisointi ja oikeanlainen kysymyksen asettelu.
Avoimen datan potentiaalia uuden digitalouden käyttövoimana ja mahdollistajana on vielä paljolti hyödyntämättä. Myös julkisten virastojen ja laitosten datapalveluiden on tulevaisuudessa oltava entistä ammattimaisempia.
Tilastohaastattelija kerää tietoja haastateltavan senhetkisestä elämäntilanteesta. Kuunteleminen on työssä tärkeää – ja jokainen vastaaja ja vastaus on arvokas, muistuttaa Ulla Phillips blogissaan.
Etätöiden tekemistä ja vapaa-ajan viettoakin palvelevat informaatio- ja viestintäalat ovat selvinneet vaihtelevasti pandemian kurittaessa taloutta.
