Näin kun vienti­teollisuuden kilpailu­kykyä koetetaan parantaa yleisillä palkka­kustannusten leikkauksilla, on paikallaan tarkastella, kuinka suuren osuuden palkka­kulut muodostavat eri tuotteiden hinnoista.

Kansantalouden tilin­pidon tiedoista voi laskea, että palkansaaja­korvausten osuus tuotoksesta eli tuotannon arvosta oli esimerkiksi tehdas­teollisuudessa viime vuonna 16 prosenttia. Tämä luku ei kerro kuitenkaan koko totuutta palkka­kulujen osuudesta.

Laskelmassa on mukana vain välittömien palkka­kulujen osuus tuotannon arvosta eli toimialan omien palkka­kulujen osuus. On päätettävä, halutaanko laskelmaan mukaan myös tuotannossa käytetyt muut panokset ja niihin sisältyvät palkka­kulut.

Kaikkien tuotteiden valmistuksessa tarvitaan panoksina muiden toimi­alojen tuotteita ja nekin sisältävät palkka­kuluja.

Esimerkiksi rakentamisessa tarvitaan monen­laisia tarvikkeita, vaikkapa lautoja, joiden hinta sisältää sahan palkka­kulut. Saha taas tarvitsee puuta, jonka hinta sisältää puun­korjuun ja kuljetuksen palkka­kuluja. Kuljetus vaatii poltto­­ainetta, jonka hintaan sisältyy palkka­­kuluja ja niin edelleen.

Kun halutaan tarkastella palkka­kulujen osuutta eri toimi­alojen tuotteiden arvon­muodostuksessa kokonaisuudessaan, kannattaa tarkastella kansan­talouden tilin­pidon merkittävintä jatko­jalostetta: panos-tuotosta.

Tilastokeskuksen StatFin-tietokanta­taulukoihin sisältyy panos–tuotos-taulukko ”tuotoksen hinnan kustannus­komponentit”. Siinä laskelmaan on sisällytetty myös tuotannon välilliset vaikutukset muilla toimi­aloilla.

Taulukossa on esitetty eri toimi­alojen käyttämien perus­panosten kustannus­rakenne. Esi­merkiksi tehdas­teollisuudessa palkka­kulujen osuus on keski­määrin 32 prosenttia. Palvelu­aloilla se on korkeampi, 48 prosenttia.

Koko talouden tasolla vuonna 2013 palkansaaja­korvausten (palkkojen ja työn­antajan sosiaali­vakuutus­maksujen) osuus oli 42 prosenttia, tuonti­panosten osuus 24 prosenttia, toiminta­ylijäämän (voittojen) osuus 16 prosenttia ja kiinteän pääoman kulumisen (poistojen) osuus 16 prosenttia. Välillisten verojen osuus (vähennettynä saaduilla tuki­palkkioilla) oli 2 prosenttia, koska kaikki alat eivät voi esi­merkiksi vähentää maksamaansa arvonlisä­veroa.

Tuotoksen hinta tarkoittaa toimi­alan tuottamien tuotteiden hintaa ilman arvonlisä­veroa ja muita tuote­veroja. Siten taulukko ei kerro suoraan kuluttajien maksaman hinnan kustannus­rakennetta, mutta kertoo esi­merkiksi vientiin menevien tuotteiden kustannus­rakenteen, koska viennistä ei juurikaan peritä arvonlisä­veroa.

Taulukossa on esitetty kustannus­rakenne lähinnä toimiala­luokituksen kaksinumero­tasolla ilman väli­summia, mutta tuotos­tietojen avulla voidaan johtaa myös eri toimiala­kokonaisuuksien panos­rakenteet.

Kaikkein alhaisin palkka­kulujen osuus tuotoksesta oli öljyn­jalostuksessa, vain 5 prosenttia. Siellä myös tuonti­panosten osuus oli suurin, 85 prosenttia. Öljyn hinnan romahdettua vuoden 2013 jälkeen osuudet ovat varmasti jonkin verran muuttuneet.

Suorien ja välillisten palkka­kulujen osuus tuotoksesta eräillä aloilla 2013, %

Lähde: Tilasto­keskus, panos-tuotos

Palkkakulujen osuus tuotoksesta oli melko alhainen myös energia­huollossa sekä kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistuksessa (23 prosenttia), metallien jalostuksessa (27 prosenttia) sekä elektroniikka­teollisuudessa (28 prosenttia).

Palkkakulujen osuus oli suurin palvelu­aloilla, jotka ovat työ­valtaisia. Sosiaali­palveluissa osuus oli 79 prosenttia, koulutuksessa 69 ja terveys­palveluissa 67 prosenttia. Keski­määräistä suurempi osuus oli myös esimerkiksi rakentamisessa (52 prosenttia) ja kaupassa (50 prosenttia).

Kun tehdas­teollisuudessa palkka­kulujen osuus oli keski­määrin 32 prosenttia, se tarkoittaa sitä, että esi­merkiksi yhden prosentin yleinen palkan­korotus Suomessa nostaa tehdas­teollisuuden kustannuksia 0,32 prosenttia, jos muiden panosten hinnat säilyvät ennallaan eikä voitoista tingitä. Vastaavasti yhden prosentin yleinen palkan­alennus vähentää kustannuksia 0,32 prosenttia.