Eivätkö kohta kaikki ole pätkätyöntekijöitä? Onko yksinyrittäjiä jo miljoona? Kuinka paljon on vuokra­työntekijöitä?

Muun muassa tällaisiin työnteon tapoihin liittyviin kysymyksiin olen vastaillut aktiivisille kansalaisille, asiantuntijoille ja toimittajille. Miten – siis millaisissa työsuhteissa tai yrittäjinä – suomalaiset tekevät työtä, on tärkeä työ­markkinoiden rakennetieto ja herättää ymmärrettävästi kysymyksiä. Selvennän tässä blogissa millä tavoin suomalaiset tekevät työtä.

Työnteon tapoja on monia. Pääasiallisesti työlliset jaetaan palkansaajiin ja yrittäjiin. Näistä selvästi suurempi ryhmä ovat palkansaajat, joita on 86 prosenttia kaikista työllisistä.

Palkansaajat on tavallisesti jaettu jatkuvassa ja määrä­aikaisessa työ­suhteessa oleviin sekä koko­aikaista tai osa-aikaista työtä tekeviin. Lukujen käyttäjien on syytä muistaa, että nämä ovat osin päälle­kkäisiä ryhmiä: niin jatkuvassa kuin määrä­aikaisessa työsuhteessa tehdään sekä kokoaikaista että osa-aikaista työtä.

Myös yrittäjät voidaan jakaa varsin moneen eri ryhmään. On työnantaja­yrittäjiä, maatalous­yrittäjiä, yrittäjä­perheen­jäseniä ja yksin­yrittäjiä. Yksinyrittäjien ryhmän voi vielä jakaa yksin­yrittäjiin, ammatin­harjoittajiin ja freelancereihin. Kollegani Hanna Sutelan kanssa niputimme joukkoon mukaan vielä yrittäjämäisesti työskentelevät apurahan­saajat (noin 3 000) ja nimesimme ryhmän itsensä­työllistäjiksi.

Tällaiseen työnteon tapojen ”peruserittelyyn” perustuvaa tietoa julkaisemme vuosittain vuosikatsauksissa.

Kuvio 1. Työllisten työn teon muodot, 15–64-vuotiaat, 2014

Lähde: Työvoimatutkimus, Tilastokeskus

Kuten kuviosta 1 näkyy, noin 1,5 miljoonaa eli kaksi kolmasosaa työllisistä, tekee töitä jatkuvissa koko­aikaisissa palkansaaja­työsuhteissa. Tämä osuus ei ole muuttunut juuri mihinkään vuosi­tuhannen vaihteesta. Tältä osin työmarkkina­tilastot tukevat käsitystä työnteon tapojen pysyvyydestä, vaikka muutoksiakin on tapahtunut, näistä selkeimpinä itsensä­työllistäjien ja osa-aikatyötä tekevien määrän kasvu. Työelämän tutkimus -lehdessä julkaistiin katsaukseni ajallisista muutoksista työnteon tavoissa.

Palkansaajien työsuhteiden kirjo on kuitenkin vakituinen­/määräaikainen ja koko/osa-aikainen -jakoa laajempi.

Lisäksi on otettava huomioon myös vuokratyötä tekevät sekä nollatunti­sopimuksella työskentelevät. Ensin mainituista on työvoima­tutkimuksessa kerätty tietoa vuodesta 2008 ja jälkimmäisistä kertaluontoisesti vuonna 2014.

Molemmat ryhmät kuuluvat kuviossa 1 kuvattuihin palkansaajien ryhmiin. Sekä vuokra­työntekijät että nollatunti­sopimuksella olevat voivat olla joko koko­aikaisessa tai osa-aikaisessa työssä tai jatkuvalla tai määrä­aikaisella työ­sopimuksella. Yhtä kaikki ne ovat työ­suhteeseen liittyviä tekijöitä, jotka on syytä ottaa huomioon kun eritellään eri työnteon tapojen moninaisuutta.

Jotta tarkastelu olisi yhteneväistä palkansaajien kanssa, on syytä muistaa, että myös yrittäjät voivat tehdä työtä koko­aikaisesti tai osa-aikaisesti. 

Kuviossa 2 on esitetty työteon tavat niin tarkalla tavalla haarukoituna kuin se tällä hetkellä työvoima­tutkimuksessa on mahdollista. Kuvion luvut koskevat päätyötä, vaikka osa tekee useampaa työtä ja myös vaihtaa ammatti­asemaansa vuoden aikana. Enemmistö siis tekee työtä vakituisessa koko­aikaisessa palkansaaja­työsuhteessa, mutta normaali­työsuhteen ulkopuolella oleva kolmannes muodostaa moninaisen työllisten joukon.  

Kuvio 2. Työllisten työn teon muodot päätyön mukaan, 15–64-vuotiaat, 2014

Lähde: Työvoimatutkimus, Tilastokeskus

Tuo joukko on hyvin heterogeeninen. Ensinnäkin yrittäjät ovat keskenään erilaisissa tilanteissa. Yhden joukon muodostavat työnantaja­yrittäjät, joilla menee taloudellisesti hyvin. Viime vuosina kasvaneessa ryhmässä, itsensä­työllistäjissä, on heissäkin yhtäältä niitä, joilla menee taloudellisesti hyvin ja joille tällä tavoin työskenteleminen on mielekästä. Toisaalta hyvin moni heistä kokee toimeen­tulon niukkuutta ja heille monista eri tulolähteistä syntyvä tilkku­täkkimäisyys on tyypillistä ja myös henkisesti raskasta.

Palkansaajista voidaan kertoa, että kaiken kaikkiaan epä­tyypillisissä työsuhteissa töitä teki noin 530 000 palkansaajaa vuonna 2014. Mutta jälleen kerran heitäkään ei voi niputtaa yhdeksi ryhmäksi.

Yhtäältä joukkoon kuuluu nollatunti­sopimuksella työskenteleviä osa-aikaisia, joille tulojen ja työaikojen vaihtelevuus vaikeuttaa toimeen­tuloa tai määrä­aikaisia, jotka yrityksistä huolimatta eivät ole saaneet toivomaansa jatkuvaa työsuhdetta. Toisaalta joukossa on osa-aikatyötä tekeviä, joille osa-aikaisuus ei ole ongelma, vaan haluttu työnteon tapa ja toisaalta vuokra­työntekijöitä, joille keikka­luonteinen työ sopii hyvin.

Työvoimatutkimuksesta saadaan selville, että noin 280 000 osa- ja määrä­aikaista työskentelee tällä tavoin joko kokoaikaisen ja jatkuvan työn puutteen takia. Tieto ei kuitenkaan kata ihan kaikkia vuokra­työntekijöistä ja nollatunti­sopimuksella työskentelevistä.

Tämä työnteon tapojen kirjon laajuus luo haasteita sekä tilaston­tekijöille että poliittisille päättäjille. Tilastontekijä pohtii millaista työtä tulevaisuudessa tulee mitata ja mikä tekijä kertoo parhaiten vastaajan työmarkkina-asemasta. Onko se vaikkapa työn osa-aikaisuus vai se, että sitä tehdään nollatunti­sopimuksella?

Poliittisille päättäjille työnteon tapojen moninaisuus kulminoitunee kysymykseksi, miten sosiaaliturva saadaan joustavammaksi, kun työnteon tavat ovat näinkin moninaiset.