Vaihtotaseen ylijäämäisyys viime aikoina on herättänyt keskustelua siitä, onko velkaantuminen pysähtynyt.

Yksinkertaisimmillaan vaihtotaseen ylijäämästä voidaan päätellä velkaantumisen pysähtyneen. Käytännössä ulkomaiseen nettovarallisuus­asemaan ja siten velkaantumiseen vaikuttavat muutkin erät, kuten arvon­muutokset ja maksutaseen tilastollinen ero.

Vaihtotaseen ja velkaantumisen suhdetta tuleekin tarkastella koko maksutaseen ja ulkomaisen varallisuus­aseman näkökulmasta.

Peruskehikon mukaan maksutaseen osien eli vaihto­taseen, pääomataseen ja rahoitus­taseen tulisi summautua nollaan eli rahoitus­taseessa olevien rahoitustoimien tulisi olla ikään kuin peilikuva reaalipuolen eli vaihtotaseen ja pääoma­taseen transaktioista. Tällöin rahoitustase kuvaa vaihtotaseen ali-tai ylijäämän rahoitusta ja vaihtotaseen yli- tai alijäämästä voidaan nähdä, onko maa netto­luotonantaja vai -ottaja.

Näin ollen vaihtotasetta voidaan tutkia myös osana ulkomaista nettovarallisuus­asemaa, joka kuvaa ulkomaisten saamisten ja velkojen suhdetta tietyllä hetkellä (Kuvio 1).

Kuvio 1. Maksutaseen tilastointikehikko

Maksutaseen tilastointikehikossa on havainnollistettu maksutaseen ja ulkomaisen varallisuus­aseman yhteys. Kuviossa ensimmäinen ja viimeinen laatikko ovat ulkomaisen varallisuus­aseman alku- ja loppukanta ja näiden välissä olevat laatikot Maksutase ja Arvonmuutokset kuvaavat ulkomaisen varallisuusaseman muutosta alku- ja loppukannan välissä.

Lähde: Maksutasetilasto, Tilastokeskus

Esimerkiksi vaihtotaseen heikentymisen tulisi näkyä saamiskannan vähentymisenä tai velkakannan kasvuna. Tarkemmin sanottuna vaihtotaseen ollessa alijäämäinen, maan tulee rahoittaa alijäämää joko velkaantumalla tai saamisia vähentämällä, jolloin vaikutus nettovarallisuus­asemaan on heikentävä. 

Vaihtotaseen ollessa ylijäämäinen maasta tulee nettoluoton­antaja eli saamiset kasvavat tai velka vähenee ja nettovarallisuus­asema kohenee.

Ulkomaiseen nettovarallisuusasemaan vaikuttavat kuitenkin myös rahoitus­eriin liittyvät arvon­muutokset, mikä muuttaa edellä kuvattua päättelyä. Arvonmuutoksiin sisältyvät valuuttakurssi­muutokset ja hintamuutokset rahoitus­instrumenteissa, esimerkiksi arvopapereissa, sekä muut volyymin muutokset.

Arvonmuutokset voivat olla erittäinkin merkittäviä, jolloin on mahdollista, että esimerkiksi valuuttakurssi- ja hintamuutokset selittävät enemmän ulkomaisen nettovarallisuus­aseman muutoksesta kuin vaihtotaseen tai rahoitus­taseen taloustoimet.

Arvonmuutokset voivat joissain tapauksissa muuttaa nettovarallisuus­asemaa toiseen suuntaan kuin reaalivirrat tai rahoitus­taloustoimet. Edellä kuvattu tarkoittaa sitä, että nettovarallisuus­asema voi heiketä ylijäämäisestä vaihtotaseesta huolimatta, jos muut muutokset ovat negatiivisia ja ylijäämää suurempia.

Arvonmuutosten lisäksi maksutasetietoja tarkasteltaessa tulee huomioida myös maksutaseen tilastollinen ero eli ns. virhetermi (tai virheelliset ja tunnistamatto­mat erät). Virhetermi on kaikkien maksutaseen erien virheiden ja puuttuvien tietojen nettosuure, joka syntyy muun muassa tiedoista, joita ei ole pystytty kohdentamaan muualle maksutaseeseen, puutteista ja ajoituseroista kirjauksissa.

Vastaus kysymykseen velkaantumisen pysähtymisestä edellyttää siis pidemmän aikavälin vaihtotaseen tarkastelua, sekä ulkomaisen varallisuusaseman tutkimista sektoritasolla.

Enemmän aiheesta:

Maksutaseen neljännesjulkaisuissa arvonmuutokset ovat eriteltynä.

Maksutaseen arvonmuutoksia voi tarkastella myös euroalueen tasolla, tiedot ovat saatavilla EKP:n tilastosivuilla.