Kuuluitko siihen 200 000 suomalaisen joukkoon, joihin Tilastokeskus otti viime vuonna yhteyttä kysyäkseen tietoja esimerkiksi työssäkäynnistä, kulutuksesta tai toimeentulosta? Käsi sydämelle: vastasitko?
Jos vastasit, lämmin kiitos panoksestasi. Jos vastaaminen tällä kertaa jäi, harmi. Et ikävä kyllä ole yksin. Tiedonkeruusta riippuen vastaukset jäävät saamatta joka neljänneltä, usein jopa joka toiselta otokseen valikoituneelta.
Auttaisiko palkkio, jos yhteiskunnallinen merkitys ei riitä motivaatioksi?
Tilastoja ei kuitenkaan synny ilman vastaajia, sillä yhdessä rekisteritietojen kanssa kyselytutkimukset muodostavat tilastoinnin perustan.
Mitä harvempi vastaa, sitä suuremmaksi kasvaa puuttuvien tietojen osuus eli vastauskato. Tämä puolestaan vaikeuttaa erityisesti pienten ryhmien tilastollista tarkastelua.
Jos kato kasvaa riittävän suureksi, emme enää saa luotettavaa tietoa esimerkiksi nuorten työttömyyden alueellisista eroista, eläkeläisten toimeentulon kehityksestä tai pienten lasten äitien työssäkäynnistä.
On tunnustettava tosiasiat: tilastotiedonkeruisiin vastaaminen ei ole ihmisen prioriteettilistan kärkisijoilla. Kyselyt hukkuvat mielipidemittausten, markkinatutkimusten ja nettiäänestysten mereen. Kiireisen aika on kortilla, ja sen käytöstä kilpailee moni mielenkiintoisempi aktiviteetti.
Mitä sitten voisimme tehdä, jotta vastaaminen olisi houkuttelevampaa? Auttaisiko palkkio, jos yhteiskunnallinen merkitys ei tietotulvan ja aikapulan keskellä riitä kaikkien motivaatioksi?
Palkitseminen on motivointikeino, joka tarjoaa vastalahjaksi tietojen antamisesta tietoa, tavaraa tai rahallisia palkintoja. Kannusteita voidaan tarjota tiedonkeruun jälkeen arvonnan kautta, tai pieni tavaralahja voidaan lähettää kaikille otokseen valituille etukäteen saatekirjeen mukana.
Tilastokeskus selvittää parhaillaan, millainen palkitsemiskäytäntö auttaisi parhaiten hillitsemään vastauskatoa. Äkkiseltään ajattelisi, että mahdollisuus voittaa vaikkapa iPad tai useamman satasen arvoinen lahjakortti motivoisi aika hyvin ketä tahansa vastaamaan kyselyyn. Mutta jottei asia olisi niin yksinkertainen, palkinnot eivät aina toimi toivotulla tavalla.
Sekä muualla tehty tutkimus että Tilastokeskuksen omat kokemukset osoittavat, että on vaikeaa löytää sellaista palkintoa, joka kannustaisi kaikkia tasapuolisesti. Palkinnot saattavat esimerkiksi innostaa muutenkin aktiivisesti vastaavia osallistumaan entistä paremmin, mutta eivät autakaan houkuttelemaan kaikkia vastaamaan.
Tällä hetkellä kokeilemme useamman erilaisen palkitsemiskeinon käyttöä. Jos tänä vuonna saat kirjeitse kutsun osallistua tiedonkeruuseen, mukana saattaa olla pieni yllätyslahja, tai sinulle voidaan antaa mahdollisuus osallistua vastaajien kesken suoritettavaan arvontaan. Tietoa taas tarjotaan esimerkiksi Suomi lukuina –taskutilaston muodossa.
Oli palkinto mikä hyvänsä, toivottavasti vastaat! Tilastot tehdään yhdessä.
Kommentoimalla kirjoitusta voit kertoa, millainen palkinto sinua motivoisi.
Tilasto on kuva maan tilasta. Kun harhainen kuva vallitsee, vääristämättömän peilin asettaminen johtajien ja kansalaisten silmien eteen voi olla vaarallista.
Reilun vuoden toiminut nopeaa analyysia tuottava yksikkö haastaa Tilastokeskusta hyvällä tavalla.
Kesälomani lopulla seurasin sivusilmällä lukiolaisnuoren pakkausruljanssia. Edessä oli vaihto-oppilasvuosi ja lähtöön muutama päivä. Mahtuisiko matkaan myös taskullinen tietoa Suomesta?
Talouden keskeiset mittarit näyttävät isoja ja ristiriitaisiltakin vaikuttavia muutoksia. Tilastojen päälinja lienee oikea, mutta lukuihin voi laskennan tarkentuessa tulla revisioitakin, kun talouden rakenteessa on tapahtunut muutoksia. Tarkentumisten suuntaa ei pysty ennakoimaan, se vaihtelee eri vuosien välillä.
Uudessa saamelaiskäräjälakiesityksessa kielikriteeri laajenisi kolmannesta sukupolvesta neljänteen polveen. Kieli kuvaa yhteisöön kuulumista ja yhteyttä elävään saamelaiseen kulttuuriin, kirjoittaa Juho Keva saamelaisten kansallispäivän blogissaan.
Suomessa on laadukkaat rekisterit. Niistä saatavaa tietoa yhdistelemällä syntyy tietovarallisuus, joka on Suomen kilpailuetu. Sitä hyödyntämällä teemme parempia päätöksiä tulevaisuudessa.
Demokratioissa tilastot ovat osa yhteiskunnallista keskustelua, päätöksentekoa sekä seurausten arviointia – ja puolueettomina ne luovat edellytyksiä kompromisseille. Tietoon perustuva päätöksenteko edellyttää hidasta, harkitsevaa ja kyseenalaistavaa ajattelua. Jotta demokratia säilyisi informaatioyhteiskunnan perustana, tulisi tilastojen luku- ja käyttötaidosta tehdä yleinen kansalaistaito.
Miten keskustelisimme nyt vaikkapa palkkojen ostovoimasta – eli inflaatiosta ja ansioiden kehityksestä – tai nuorten mielenterveysongelmista, jos mitään tilastotietoa yhteiskunnasta ei olisi olemassa? kysyy Anna Pärnänen Euroopan tilastopäivän blogissaan.
