”Numerokammo palvelee harvoin köyhimpien asiaa.”

Ranskalaisen talous­tieteilijän Thomas Pikettyn Pääoma 2000-luvulla -teoksen lopetus naulaa asian, jonka viimeistä edellinen lause pohjustaa:

”Raha­rikkaat muistavat kyllä puolustaa etujaan.”

Ja kun nyt aloin käydä läpi lopusta päin kirjaa, jota voi jo nyt sanoa klassikoksi, niin lainaanpa vielä edeltävätkin virkkeet tähän.

”Yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tekemiseen on tuhat tapaa, eikä tilasto­aineiston kerääminen ole suinkaan aina välttämätöntä eikä – myönnettäköön – erityisen mieli­kuvituksellista.”

”Minusta kuitenkin tuntuu, että kaikkien yhteiskuntatieteilijöiden, perinteisten ja uusien medioiden journalistien ja kolumnistien, ammatti­yhdistys­aktiivien, minkä tahansa poliittisen suunnan aktivistien ja eritoten kansalaisten pitäisi vakavasti kiinnostua rahasta, sen mittaamisesta ja sen kytkeytymisestä tosi­elämään ja sen kehitys­kulkuihin.”  

Miksi luen kirjaa taaksepäin?

Koska 2000-luvun Pääoman juuri läpi luettuani olen vaikuttunut. Piketty onnistuu juuri tuossa, saa kiinnostumaan rahasta, sen mittaamisesta ja kytkeytymisestä tosielämän kehitys­kulkuihin.

Teos, jonka keskeinen käsite on pääoman kansantulo­suhde, ei ole alkuunkaan kuivakka vaan tempaa romaanin tavoin mukaansa. Piketty nojaakin Balzacin ja Austenin romaaneihin ja osoittaa historiallisella datalla, että ne kuvaavat pätevästi 1800-luvun Englannin ja Ranskan perimä­rikkaiden pääomistaan saamia vuosi­korkoja.

Tuoreemmalla datalla Piketty perustelee vähintäänkin yhtä vakuuttavasti huolestuttavan johto­päätöksensä tulevaisuudesta: Perijöiden yhteis­kunta tekee paluuta.

Onko kehitys vääjäämätöntä? Haluammeko sitä? Mitä on tehtävissä? Piketty esittää haasteen. 

”Yhteiskunta­tieteilijöiden on aivan liian helppo jättäytyä julkisen keskustelun ja poliittisten kiistojen ulko­puolelle ja tyytyä vain kommentoimaan ja repostelemaan muiden puheita ja tilastoja. Yhteiskuntatieteilijöiden velvollisuus tutkijoina ja varsinkin kansalaisina on osallistua julkiseen keskusteluun.”

Vakuuttavan datan ja analyysin lisäksi Piketty tekee itse sitä ja tarjoaa myös keinoja kehityksen korjaamiseen. ”Pääomavero ratkaisee yksityisen pääoman ja sen tuoton ikuisuus­ongelman tehokkaammin ja ilman väkivaltaa.”

Miksi kirjoitan tätä?

Intoilen teoksesta (Into-kustannukselle kiitokset kirjan suomeksi julkaisemisesta) kannustaakseni asian­tuntijoita laittamaan itsensä ja osaamisensa likoon.

Terkut siis tänään artikkeli- ja bloggaus­koulutukseen kokoontuneille Tilasto­keskuksen asian­tuntijoille. Thomas Piketty näyttää, että tilastoista – yhteis­kunnan ja talouden syvistä trendeistä – voi kirjoittaa kuin tosi­elämästä.