Työnteon moninaistuvat muodot ja erityisesti työ palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastoon jäävällä harmaalla alueella puhututtavat meillä ja muualla. Miten tätä muutosta voi ylipäänsä kuvata; kuinka hyvin tilastot pääsevät näihin työmarkkinoiden muutoksiin kiinni?

Merkittävä harppaus kohti työmarkkinamuutosten kattavampaa tilastointia otettiin 19. lokakuuta 2018, kun Kansainvälisen työjärjestön ILOn työtilastokokous (ICLS) hyväksyi uuden kansainvälisen ammattiasemaluokituksen. Uudistuksen todennäköisesti suurin – ja toisaalta kiistellyin – mullistus on täysin uuden ammattiaseman ”dependent contractor” käyttöönotto tilastoinnissa.

Joka viides vuosi järjestettävä ICLS on kerännyt yhteen työmarkkinatilastojen tekijöitä sekä työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen edustajia ympäri maailman lähes sadan vuoden ajan. Kokouksessa sovitaan työtilastojen tekemisen suurista linjoista ja tärkeimpien käsitteiden määrittelyistä – esimerkiksi siitä, miten määritellään työllinen tai mitä on osa-aikatyö. Nyt 20. kertaa järjestetty kokous oli historiansa suurin: siihen osallistui lähes 400 henkeä 140 maasta.

Tämän kertaisen kokouksen keskeisin päätös koski uuteen kansainväliseen ammattiasemaluokitukseen siirtymistä. Nykyisin käytössä olevaa, vuoden 1993 ammattiluokitusta (ICSE-93) on jo pitkään pidetty riittämättömänä välineenä työmarkkinoiden muutosten kuvaamiseen.

Sen korvaaminen yksityiskohtaisemmalla ja monipuolisemmalla luokituksella on katsottu välttämättömäksi. ICSE-93 -ammattiluokitus jakaa työlliset dikotomisesti palkansaajiin ja yrittäjiin, ja käsittää viisi pääluokkaa: työnantajat, yksinyrittäjät, palkansaajat, avustavat perheenjäsenet, tuottajaosuuskuntien jäsenet sekä kaatoluokkana muut määrittelemättömät työntekijät.

Uudistettu ammattiasemaluokitus merkitsee tähän verrattuna melkoista ajattelu- ja tilastointitapojen mullistusta. Uudessa luokituksessa pääluokkia on kymmenen. Ne voidaan järjestää kahdella rinnakkaisella tavalla käyttötarkoituksesta riippuen.

Ensimmäinen tapa (ICSE-18-A) perustuu työn autonomiaan, ja se jakaa työlliset itsenäisiin (independent workers) sekä epäitsenäisiin (dependent workers) työntekijöihin. Toinen tapa (ICSE-18-R) perustuu työhön liittyvään taloudelliseen riskiin. Se jakaa työlliset yhtäältä yrittäjätuloa (profit) ja toisaalta palkkaa (pay) vastaan työskenteleviin, ja on logiikaltaan näin ollen hyvin samanlainen kuin nykyinen ICSE-93:n sisältämä yrittäjä–palkansaaja-jako.

Tilastovirastojen odotetaan tuottavan tulevaisuudessa työmarkkinatilastoja säännöllisesti molemmilla rinnakkaisilla tavoilla. Autonomiaan perustuva luokittelutavan katsotaan sopivan paremmin työmarkkinoiden muutosta kuvaamaan ja sosiaalitilastoihin, kun taas taloudelliseen riskiin perustuva tapa sopii paremmin taloustilastoihin.

Uudessa luokittelussa ei enää puhuta pääluokkatasolla ”yrittäjistä”. Jos henkilöllä on toimivaltaa tehdä strategisia päätöksiä siinä taloudellisessa yksikössä, jolle hän työskentelee, eikä hän ole tilivelvollinen muille, luetaan hänet itsenäiseksi työntekijäksi ICSE-18-A:n mukaan.

Itsenäisiin työntekijöihin luokittuvat myös päätösvaltaa osaomistamassaan yhtiössä käyttävät, palkkaa saavat toimitusjohtajat, jotka nykykäytännössä luokittuvat yleensä palkansaajiksi. Myöskään ICSE-18-R-typologiassa ei esiinny sanaa ”yrittäjä”, vaan ”yrittäjätuloa vastaan työskentelevä” (in employment for profit).

Täysin uutta on luokka ”dependent contractor”. Kyse on ilman työsuhdetta yrittäjätuloa tai palkkiota vastaan työskentelevistä henkilöistä, joilta kuitenkin puuttuu varsinainen yrittäjän vapaus. He ovat taloudellisesti ja/tai muuten toiminnassaan riippuvaisia toimeksiantajastaan samaan tapaan kuin palkansaaja työnantajastaan.

Tällä tavoin halutaan haarukoida esiin nykyisin yrittäjiksi luokiteltuja henkilöitä, joiden työhön sisältyy perinteisesti yrittäjyyteen liitetty taloudellinen riski, mutta palkkatyön alisteisuus. Dependent contractor -luokka koetaan erityisen tärkeäksi kehittyvissä maissa, joissa jopa 80–90 prosenttia työllisistä luokittuu nykykäytännön mukaan yrittäjiksi.

Minulla on ollut poikkeuksellinen tilaisuus seurata läheltä uuden ammattiasemaluokituksen syntyä: ensin uudistusta suunnittelevan työryhmän jäsenenä vuosina 2015–2017 ja nyt lokakuussa 2018 ICLS-kokouksen luokitusuudistusta viimeistelevän komitean puheenjohtajana. Tässä ominaisuudessa myös esittelin uudistuksen ICLS-täysistunnon hyväksyttäväksi.

Ammattiluokituksen uudistuksesta puhuttiin ICLS-kokouksessa vallankumouksellisena, ja sitä verrattiin jopa pieneen tsunamiin. Vaikka uudistus nyt hyväksyttiin, kulunee vielä useita vuosia ennen kuin se on laajamittaisesti käytössä. Erityisesti dependent contractor -käsitteen operationalisointi on osoittautunut haastavaksi ja sen kehittäminen vaatii vielä paljon työtä. ILO toimii tässä vetovastuussa.

On tärkeää, että maat ympäri maailman osallistuvat näihin talkoisiin, jotta käsitettä on tulevaisuudessa mahdollista käyttää erilaisissa olosuhteissa mahdollisimman vertailukelpoisesti.

Kirjoittaja työskentelee erikoistutkijana Tilastokeskuksen väestö- ja elinolot -yksikössä.