Suomessa on vajaat 20 000 seniorityöllistä, Ruotsissa yli kolminkertainen määrä. Tyypillisimmin iäkäs työllinen on miesyrittäjä osa-aikaisessa työssä.

- Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.
Tunnin työllä työlliseksi – valetyöllisiäkö tilastoissa?
Työttömien aktiivimalli on herättänyt paljon keskustelua, ja ilahduttavasti myös tilastoista. Ihmettelyä on herättänyt työvoimatutkimuksen kriteeri määritellä vain tunnin viikossa työtä tekevä työlliseksi – eihän tunnin työllä kukaan tule toimeen!
Aktiivimallin on näin pelätty tuottavan ns. ”valetyöllisiä”, kun työlliseksi voi päätyä aikaisempaa enemmän henkilöitä, jotka saavat samaan aikaan työttömyyskorvausta.
Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa työlliseksi pääsee todellakin tunnin työllä[1]. Miksi näin?
Työvoimatutkimus on kansainvälisesti vertailukelpoisia lukuja tuottava tilasto, joka ensisijaisesti mittaa työvoiman tarjontaa ja kysyntää. Siinä käytetyt määritelmät perustuvat YK:n kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksiin, joihin myös muiden maiden tilastointi perustuu.
Tilaston kansainvälisen luonteen vuoksi työllisen määritelmässä ei ole voitu lähteä siitä, että mitattaisiin toimeentuloa. Tällöin tulisi määritellä minimitoimeentulon taso, joka olisi vertailukelpoinen eri maiden välillä.
Käsitykseen minimitoimeentulon tasosta vaikuttavat niin eri maiden hintataso kuin myös kulttuuriset näkemyserot siitä, mitä ”toimeentulo” tarkoittaa. Näin ollen kansainvälisiä tilastoja ”työllään toimeentulevista” olisi nopealla julkaisusyklillä käytännössä mahdotonta tuottaa.
Myös inflaatio vaikeuttaisi tällaisen työmarkkinatilaston tekoa. Työllisyyden mittariksi on siten otettu työn tekeminen. Yksinkertaisuuden vuoksi yhdessä on sovittu yhden tunnin sääntö.
Kuinka paljon Suomessa on hyvin vähäisiä työtunteja tekeviä? Vuonna 2017 heitä oli noin 28 000. Oman ilmoituksensa mukaan 15–64-vuotiaista työllisistä 1,2 prosenttia oli tehnyt säännöllisesti 1–4 tuntia työtä viikossa.
Päätoimisia opiskelijoita heistä oli reilu puolet, 56 prosenttia. Yllättävän moni eli 17 prosenttia kuitenkin piti ansiotyötä pääasiallisena toimintanaan. Työttömäksi itsensä raportoi 9 prosenttia vastanneista. [2]
Vähäinen työnteko ei siis läheskään aina tarkoita, että henkilö kokisi itsensä työttömäksi. Vähäisiä työtunteja tekevien määrä on kuitenkin ollut kasvussa viime vuodet.
Kuvio 1. Lyhyttä osa-aikatyötä tekevät työlliset 2000–2017

Lähde: Työvoimatutkimus, Tilastokeskus
Entä kuinka moni työllinen sitten saa työttömyyskorvausta? Kun nojataan henkilön itsensä antamaan tietoon, noin 53 000 työllistä sai työttömyyskorvausta vuonna 2017. Tämä on noin kaksi prosenttia kaikista työllisistä. Kyse voi olla esimerkiksi joko osa-aikaisiin ansioihin yhteensovitetusta työttömyyspäivärahasta tai työstä, josta ansiot ovat jääneet alle 300 euroon.
Työttömyysturvaa saaneista työllisistä reilu 60 prosenttia oli alityöllisiä. Heistä noin 70 prosenttia katsoi pääasialliseksi toiminnakseen ansiotyön, vajaa 20 prosenttia sitä vastoin piti itseään työttömänä.
[1] Työllinen on henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt ansiotyötä vähintään tunnin rahapalkkaa tai luontaisetua vastaan tai voittoa saadakseen. Myös tutkimusviikolla työstä tilapäisesti pois ollut palkansaaja lasketaan työlliseksi, jos poissaolon syy on äitiys- tai isyysvapaa tai oma sairaus tai jos poissaolo on kestänyt alle 3 kuukautta. Yrittäjä tai samassa kotitaloudessa asuvan perheenjäsenen yrityksessä palkatta työskentelevä lasketaan työlliseksi riippumatta poissaolon pituudesta tai syystä.
[2] Työvoimatutkimukseen vastanneilta kysytään myös heidän omaa käsitystään siitä, mikä on heidän pääasiallinen toimintansa.
Lue samasta aiheesta:
Nollatuntisopimukset eivät ole juurikaan yleistyneet vuosien 2018 ja 2021 välillä. Kaikkein yleisimpiä nollatuntisopimukset ovat koronakriisistä kärsineillä majoitus- ja ravitsemisaloilla, ja erityisen paljon tällä sopimustyypillä työskentelee nuoria.
Työvoimatutkimuksen uudistunut kysymistapa on osaltaan voinut nostaa hiukan yötyöntekijöiden osuutta aiempaan verrattuna.
Koronakriisin sukupuolittuneet seuraukset näyttävät erilaisilta riippuen siitä, mitataanko muutoksia palkkasumman tai tehtyjen työtuntien mukaan vaiko työtä vaille jääneiden määrällä. Naisilla ja miehillä työllisyyden muutokset ovat kohdentuneet eri tavoin työn osa- tai kokoaikaisuuden, ammattiaseman ja iän mukaan tarkastelluissa ryhmissä.
Kesätöiden loppumisen jälkeen työllisyys kääntyi laskuun. Onko jo syytä huoleen?
Etätyö kotoa käsin on yleisintä perheenisien parissa. Kotitalouden koostumuksen mukaan ei kuitenkaan voi tehdä suoraviivaisia johtopäätöksiä, kuinka hyvin kotonatyössä viihdytään. Etä- ja läsnätyön yhdistävän mallin etsiminen työelämässä lienee vasta alkutaipaleellaan.
Pelkästään kotona työskennelleiden osuus on laskenut selvästi. Ei lainkaan niin tehneiden määrä on kasvanut hieman alkuvuodesta.
Johtajat tekevät yleensä muita palkansaajia pidempää työviikkoa. Kaikista kokoaikaisista palkansaajista vain 0,4 prosenttia työskentelee 60 tuntia tai enemmän. Säännöllisen työajan hahmottaminen voi joissakin tehtävissä olla hankalaa työn läikkyessä myös vapaa-ajalle.