”Samalla kun Brysselissä kiisteltiin eurooppalaisten turvapaikka­säännösten uudistamisesta, Muhammed Bouazizin vihannes­kärry takavarikoitiin Sidi Bouzidin kaupungissa noin 300 kilometriä Tunisian pää­kaupungista Tunisista etelään.”

Virkkeeseen tiivistyy maailmoja – ja myös Euroopan porteilla -kirjan (Gaudeamus, 2019) ansiokkuus. Ala­otsikko on Turvapaikka­politiikan vaikeat vaiheet, ja niitä toimittaja Anna-Kaisa Hiltunen valottaa niin päättäjien kabinettien kuin hätää kärsivien turvapaikan­hakijoiden vinkkelistä.

Kirjan fokus on nimen mukaisesti EU:n politiikassa, sen muotoutumisessa kriisien kautta. Mutta sukellukset Euroopan portteja kolkuttelevien todellisuuteen muistuttavat, mistä kuitenkin on kyse.

Kyse turvapaikka­politiikassa on vuosi­kymmenien aikana ollut ihmisistä, 12-vuotiaasta vietnamilaisesta Tu Dung Dangista, jolla oli onnea, Egean­meren rannalle huuhtoutuneeseen kaksi­vuotiaaseen Alan Kurdiin.

Ihmisiä Angela Merkelistä Victor Orbaniin tietenkin istuu myös politiikan pöydissä.

Toki kyse on määristäkin, Euroopan eri porteilla kolkuttavien määristä, ja niitä kirja valottaa kartoilla, taulukoilla ja tilasto­kuvioilla. Mutta yhtä lailla tarinoilla ja tilanne­kuvauksilla, Toisen maailman­sodan loppu­vaiheista Berliinin muurin murtumiseen ja Jugoslavian hajoamis­sodista Välimeren ihmis­salakuljettajiin. 

Kyse on myös Euroopan integraatiosta. Vapaan liikkuvuuden sisä­markkinat ja niiden sisältä parempaa elämää etsivien kansain­vaellus on vaikea yhtälö. Yhtälö selittää, miksi maahan­muuton ja EU:n vastustus kietoutuvat niin tiiviisti yhteen oikeisto­populistien aatteissa.

Pelissä on EU:n tärkein saavutus: tuoreen kyselyn mukaan EU-kansalaiset arvostavat unionissa juuri ihmisten, tavaroiden ja palveluiden vapaata liikkuvuutta. 

Kyse on myös sopimuksista. Voidakseen ymmärtää turvapaikka­politiikkaa on tiedettävä ainakin Geneven ja Dublinin sopimuksista, miksei Maastrichtin, Amsterdamin ja Lissaboninkin.

Ja onhan kyse rahasta. Kun EU:n komissio ehdotti touko­kuussa 2016 pysyvää turvapaikan­hakijoiden jako­mekanismia, se tuli ehdottaneeksi myös hintaa turvapaikan­hakijalle. Sellaisen vastaan­ottamisesta kieltäytyvä jäsenmaa voisi ostaa itsensä ulos siirrosta hintaan 250 000 euroa per hakija.

Komission esitys jako­mekanismiksi meni uusiksi EU-parlamentissa, parlamentin ehdotus jumittui ministeri­neuvostoon ja mekanismin vastustajien kanta vei asian EU-tuomio­istuimeen. Tapahtumien kulku on kuvaava.    

Suhtautuipa maahanmuuttoon miten vain, Euroopan porteilla on suositeltavaa luettavaa. Sen piirtämää kokonaiskuvaa vasten voi tarkastella myös tänään julkaistuja Suomen pieneneviä maahanmuuttolukuja. Kirja piirtää tasa­painoisesti kuvaa tilanteesta, johon ei ole yksin­kertaisia ratkaisuja.

Kuitenkin Hiltunen uskaltautuu viimeisessä luvussa esittämään myös ratkaisuja. Ratkaisuja tarvitaan tilanteeseen, jossa näyttää siltä ”kuin EU olisi halunnut rakentaa turvapaikka­järjestelmästään jonkinlaisen pelotteen”.  

Tilanne on tulenarka, niin kuin aina. Vuoden 2010 joulukuussa Muhammed Bouazizi päätyi käsi­rysyyn ja poliisin kouriin. Myöhemmin samana päivänä hän kaatoi päälleen bensiiniä ja sytytti arabi­maailman tuleen. Seuraukset näkyivät pian Lampedusalta Evros­joelle Euroopan porteilla.