Osa-aikatyö on yleistynyt Suomessa 1990-luvulta lähtien, ja sitä pidetään usein kielteisenä ilmiönä. Perinteisesti osa-aikatyön osuus työllisyydestä on ollut pieni Suomen työmarkkinoilla. Jopa pohjoismaisessa vertailussa osa-aikatyön osuus on edelleen alhaisin Suomessa.

Julkisessa keskustelussa osa-aikatyöhön yleisesti liitettyjä, työntekijän kannalta huonoja puolia ovat muun muassa epävarmuus työn riittävyydestä, matala palkka ja epäsäännölliset työajat.

Vaikka puheeseen osa-aikatyöstä liittyy aina jokin intressi ja näkökulma, myös osa-aikatyön suhteellinen harvinaisuus suomalaisessa työelämässä vaikuttaa siitä syntyviin käsityksiin ja puheenvuoroihin.

Työuraa tarkastellaan yleensä vakituisen kokoaikatyön saamisen päämäärästä ja osa-aikatyötä pidetään väliaikaisena, esimerkiksi opiskeluun liittyvänä työnteon muotona, joka sopii tiettyyn elämäntilanteeseen, mutta josta vakiinnutaan lopulta kokoaikaiseen työhön.

Miltä osa-aikatyön yleistyminen sitten näyttää, kun tarkastellaan osa-aikatyöntekijöitä pitemmällä aikavälillä ja kysytään osa-aikatyöstä sen tekijöiltä?

Työvoimatutkimuksessa osa-aikatyön määritelmä on ollut sama vuodesta 1997 lähtien. Osa-aikatyötä tekeväksi luokitellaan palkansaaja tai yrittäjä, joka ilmoittaa tekevänsä päätyöpaikassaan osa-aikatyötä.

Osa-aikatyöntekijöiltä kysytään, mistä syystä he tekevät osa-aikatyötä. Vastausvaihtoehdoissa pääasiallisia syitä osa-aikatyölle on kuusi: 1) kokoaikatyötä ei ollut tarjolla, 2) opiskelu, 3) omien lasten hoito, 4) muun omaisen hoito, 5) terveydelliset syyt, 6) jokin muu syy.

Jos osa-aikatyön pääasialliseksi syyksi ilmoitetaan se, että kokoaikatyötä ei ollut tarjolla, tulkitaan se niin, että vastaaja haluaisi kokoaikatyötä, mutta ei ole onnistunut sitä saamaan. Tällöin kokoaikatyön puutetta pidetään kielteisenä ja on puhuttu ns. vastentahtoisesta osa-aikatyöstä (involuntary part-time work).

Vuonna 2018 osa-aikatyötä teki noin 100 000 miestä, lähes kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 1997, ja noin 223 000 naista, vajaa kaksi kolmannesta enemmän kuin vuonna 1997 (kuvio 1).

Vuonna 1997 osa-aikatyötä tekevistä miehistä noin 40 prosenttia olisi halunnut kokoaikatyötä, vuonna 2018 enää noin 31 prosenttia. Osa-aikatyötä tekevistä naisista vuonna 1997 kokoaikatyötä olisi halunnut noin 43 prosenttia, vuonna 2018 noin 33 prosenttia. (Kuvio 2)

Parissa kymmenessä vuodessa osa-aikatyö on siis yleistynyt reippaasti varsinkin miehillä. Samalla kokoaikatyötä haluavien osuus on vähentynyt molemmilla sukupuolilla.

Osa-aikatyötä tekevien halu saada kokoaikatyötä on vaihdellut jonkin verran, minkä taustalla on monia tekijöitä. Vaihtelua ja eroja saadaan paljonkin esille, kun osa-aikatyötä tarkastellaan lähemmin vaikkapa eri ikäryhmien ja toimialojen mukaan.

Kun osa-aikatyöntekijöitä tarkastellaan yhtenä joukkona, työvoimatutkimuksen tiedot eivät viittaa siihen, että tyytymättömyys työn osa-aikaisuuteen välttämättä lisääntyy osa-aikatyön yleistymisen myötä.

Koska pelkkä kokoaikatyön puute ei kerro siitä, kokeeko vastaaja osa-aikatyön muuten kielteisenä ja ei-toivottavana, on työvoimatutkimuksen yhteydessä mielestäni perustellumpaa puhua tyytymättömyydestä työn osa-aikaisuuteen kuin vastentahtoisesta osa-aikatyöstä. Osa-aikatyöntekijät voivat pitää työtään mielekkäänä ja merkityksellisenä, vaikka toiveena olisikin kokoaikainen työ.

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina työvoimatutkimuksen tehtävissä, Tilastokeskuksen väestö ja elinolot -yksikössä.

Lähteet:

Johanna Alatalo, Liisa Larja, Heikki, Räisänen. 2019. Työllisyysaste-erot Pohjoismaissa ja eräitä taustatekijöitä niille. TEM-analyyseja 91/2019. Helsinki. Työ- ja elinkeinoministeriö.

Hulkko Laura, Pärnänen Anna. 2006. Miten osa-aikatyö valtasi palvelualat? Tilastokeskus.

Lukkarinen Henri. 2018. Vastentahtoiset osa-aikatyöt yleistyneet 2010-luvulla. Tilastokeskus.

Pärnänen Anna, Sutela Hanna. 2009. Tyypillisestä epätyypilliseen? Muutokset erilaisissa työsuhteissa neljänä vuosikymmenenä. Teoksessa Anna Pärnänen & Kaisa-Mari Okkonen (toim.) Työelämän suurten muutosten vuosikymmenet. Helsinki: Tilastokeskus.

Työvoimatilasto. 1997–2007. Tilastokeskus.